Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään muulla työtä, jossa ei ole töitä?
01.08.2018 |
Aloitin kaksi vuotta sitten isossa yrityksessä työt. Haastattelussa luvattiin kuuta taivaalta ja vaahdotiin kuinka "vaativaa ja kiireistä" on joka päivä. Olen siis näissä surullisen kuuluissa asiantuntijatyössä.
No, töitä oli ehkä koko viikkona se 7,5h yhteensä. Päivät meni esittäen, että tein edes jotain, vaikka oikeasti luin sadatta kertaa iltalehteä. Pikkuhiljaa aloin uskaltaa tehdä kursseja töissä olessani ja lukea nettikirjoja. Esimies oli tyytyväinen panokseeni, eikä kukaan ollut sitä mieltä että minulla oli liian vähän töitä.
Vaihdoin firman sisällä paikkaa, koska oikeasti meinasin tulla hulluksi siihen istumiseen! Ei kukaan tervejärkinen jaksa istua päivässä 8h koneella tekemättä MITÄÄN ja esittäen että on muka jotenkin tarpeellinen firmalle.
Nyt sama homma. Istun jo toista viikkoa ilman töitä. Ette arvaa kuinka paljon ihmistä voi väsyttää tälläinen. En jaksa pysyä hereillä, olen apaattinen, en jaksa hymyillä tai ottaa kontaktia kehenkään..
Kohtalontovereita? :( Palkka on liian hyvä ja lomat vielä paremmat. Se on ainoa syy miksi olen tässä vielä. Miten jaksaa päivät?
Kommentit (240)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kehtaatte vielä valittaa...
Oikeasti kaikkein raskain työpaikka on sellainen jossa pitää istua ja odottaa, työt tehty tai ei käy asiakkaita. On kokemusta useamman vuoden ajalta. Päivät tuntuu pitkiltä ja illallakin veto pois. Nyt olen ollut pitempään työssä jossa on tekemättömiä tehtäviä enemmän kuin ehtii vuoron aikana tehdä ja illallakin on vielä energinen olo. Päivät kuluu nopeasti ja on kivaa. Alikuormitus on pahempaa kuin ylikuormitus.
Ei odottamaminen ja työajalla laiskottelu ole pahaa jos sitä voi rehellisesti tehdä ja kaikki tietävät tilanteen. Mutta se on aika rankkaa jos pitää teeskennellä, että tekemistä on. Oiskin mukava jos pomo sanoisi, että lue vaikka kirjaa jos tuntuu että on aikaa tai opiskele jotain alaan liittyvää. Mutta ei... tuhisee vaan nokkaansa jos vihjailee joskus että lisähommatkin kelpaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini oli muutaman vuoden tuollaisessa työssä, jossa ei oikeasti ollut mitään tekemistä. Se työ oli vieläpä julkisella sektorilla, joten kaveri kärsi vielä huonoa omatuntoa verorahojen hassaamisesta. Lopulta ei enää jaksanut (katsottuaan kaikki TED talkit ja luettuaan kaikki kirjat, jotka oli koskaan halunnut lukea), ja otti loparit.
Eiköhän nämä kaikki työn puutteesta valittajat ole julkisella töissä. Yksityisellä puolella vaan ei ole mahdollista olla kuukausitolkulla tekemättä mitään.
Kun joskus saisikin työn missä saisi ihan luvan kanssa olla tekemättä mitään. Tekisin omia hommiani ja saisin siitä vielä palkkaa.
Joskus yövuorossa tällaista oli monta viikkoakin putkeen ja olihan se mukavaa, kun tottui siihen että saa vaikka nukkua jos haluaa.
Joo toi on kauheeta! Vaihdoin työpaikkaa lopulta ja nyt hommia piisaa koko työvuoron ajan. Itse tykkään, koska työpäivä menee todella nopeasti ja pysyn virkeänä.
Tommonen istuminen 8h tuntuu 16h päivältä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitoalalla ja meillä päivät erittäin vaihtelevia. Luonnollisesti täytyy kuitenkin aina varautua täyteen "kaaokseen" ja tästä syystä työntekijöitä aina monta vuorossa. Monesti vielä työntekijöiden lisäksi on opiskelijoitakin, eli ihan hyvä porukka kasassa.
Aamuvuorot on yleensä poikkeuksetta kiireisiä.. hommaa riittää ihan aamu seiskasta alkaen pitkälle iltapäivään, ja monesti menee n. Puolisen tuntia ylitöiksi, koska itse ainakin ja kollegat myös halutaan tehdä päivän työt kunnolla loppuun asti, jotta iltavuoron on siitä hyvä jatkaa.
Iltavuorot vaihtelee paljon, välillä on aivan todella hiljaista ja rauhallista, ei välttämättä mitään tekemistä tuntikausiin. Toisaalta jonain päivänä taas voi olla valtavasti tekemistä. Kuitenkin iltavuoro on pääosin hiljaisempi kuin aamuvuoro.
No sitten yövuorot.. ne vasta hiljaisia onkin! Välttämättä koko yönä ei tapahdu yhtään mitään. Toisaalta pitäähän meidän siellä ilman muuta olla, koska jotain kuitenkin aina voi sattua. Eli skarppina täytyy aina olla tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini oli muutaman vuoden tuollaisessa työssä, jossa ei oikeasti ollut mitään tekemistä. Se työ oli vieläpä julkisella sektorilla, joten kaveri kärsi vielä huonoa omatuntoa verorahojen hassaamisesta. Lopulta ei enää jaksanut (katsottuaan kaikki TED talkit ja luettuaan kaikki kirjat, jotka oli koskaan halunnut lukea), ja otti loparit.
Eiköhän nämä kaikki työn puutteesta valittajat ole julkisella töissä. Yksityisellä puolella vaan ei ole mahdollista olla kuukausitolkulla tekemättä mitään.
Itse yksityisellä mutta tarvittaessa töihin kutsuttava. Työhaastattelu meni niin että työtä on niin paljon, että menee päivittäin ylityöksi. Pah! Mitkään keskustelut tai itsenäinen ottautuminen lisähommien toivossa ei ole auttanut. Monella sama vika eli firma palkkaa hetkeksi kun on niin kiire ja kun ei ole nyt ketään tähän auttamaan. Tuloksena meillä vaihtuu väki koko ajan ja talossa on 15 saman alan asiantuntijaa ja tekijää. Ja silti palkataan lisää, kun ON NIIIIIN KAUHEESTI HOMMIA JA HIRVEE KIIRE. Alan epäillä, että pomo kasvattaa reserviä vaa voidakseen kehua miten ison firman omistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalalla ja meillä päivät erittäin vaihtelevia. Luonnollisesti täytyy kuitenkin aina varautua täyteen "kaaokseen" ja tästä syystä työntekijöitä aina monta vuorossa. Monesti vielä työntekijöiden lisäksi on opiskelijoitakin, eli ihan hyvä porukka kasassa.
Aamuvuorot on yleensä poikkeuksetta kiireisiä.. hommaa riittää ihan aamu seiskasta alkaen pitkälle iltapäivään, ja monesti menee n. Puolisen tuntia ylitöiksi, koska itse ainakin ja kollegat myös halutaan tehdä päivän työt kunnolla loppuun asti, jotta iltavuoron on siitä hyvä jatkaa.Iltavuorot vaihtelee paljon, välillä on aivan todella hiljaista ja rauhallista, ei välttämättä mitään tekemistä tuntikausiin. Toisaalta jonain päivänä taas voi olla valtavasti tekemistä. Kuitenkin iltavuoro on pääosin hiljaisempi kuin aamuvuoro.
No sitten yövuorot.. ne vasta hiljaisia onkin! Välttämättä koko yönä ei tapahdu yhtään mitään. Toisaalta pitäähän meidän siellä ilman muuta olla, koska jotain kuitenkin aina voi sattua. Eli skarppina täytyy aina olla tietenkin.
Joskus voi yöllä olla vaikka 12h ettei tapahdu mitään. Siis 12h. Toisaalta joskus taas voi olla potilaita,joiden tilaa tulee erikseen tarkkailla yön ajan kokoajan yöhoitajien toimesta. Tai toisaalta voi olla sekavia potilaita kulkemassa käytävillä tai muuta erityistä. Että kyllähän nekin vaihtelee.
Olen myös hoitoalalla. Meillä on mitoitus kunnossa ja työntekijöitä tarpeeksi työmäärään nähden... Olen kuullut kauhutarinoita miten joissain paikoissa on valtava alimitoitus, joten enpä ole viitsinyt työpaikkaa vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut sama vika miltei kaikissa töissä. Ajattelin jo monesti, että vika on minussa, ettei minulle vain tarjota haasteita, kun muilla tuntuu aina olevan kamala kiire. Mutta kun tulin pieneen firmaan eläkkeellelähteneen tilalle, tajusin, että vika on tavoissani toimia. Inhoan toimettomuutta, mutta toisaalta taas olen peruslaiska. Tehostin monta hommaa niin paljon, että teen vartissa sen, mitä edeltäjäni oli tehnyt kaksi tuntia. Esimerkiksi parantelemalla valmiita pohjia, käyttämällä enemmän taulukkolaskentaa (edeltäjäni kehui kuinka hän laskee päässä, onhan se hieno taito, mutta hitaampaa sekä "automatisoimalla" monia toimintoja esim. käyttämissämme ohjelmissa.
No nyt on tilanne toinen, meillä räjähti tilauskanta käsistä, joten nyt sitten tiedän, mitä oikeasti on kiire. Tällä hetkellä on tulevaisuus hyvä, ettei tarvitse koko loppuvuonna miettiä, mitä tekisin. Vähän jää rutiinihommat heikoille, mutta minä nautin tästä tilanteesta täysin rinnoin. Rakastan kiirettä ja sitä, että olen hyödyksi. Koska kyseessä on pieni firma, minä teen myös laskut ja onhan se ollut kiva nähdä, että on tienannut palkkansa ja firmallekin vähän katetta, tai itse asiassa aika paljonkin. Mä olen kuitenkin todennäköisesti pienipalkkaisempi kuin ap ja monet muut tässä ketjussa. Mutta en vaihtaisi tätä toimettomuuteen, vaikka saisin tonnin enemmän.
(PS. olen ollut pitkäaikaistyötönkin, tekemättömyys töissä oli ihan verrattavissa siihen).
Tämä on kuin minun näppikseltäni kirjoitettua. Tämän ketjun ja sen kommenttien perusteella meitä "työttömiä työntekijöitä" on paljon. Minulla on ollut käytännössä tämän 20 -vuotisen työurani aikana vain pari työtä missä on oikeasti ollut koko päiväksi työtä ja kiirettä. Toki kausiluonteisesti joskus muissakin, mutta pääasiassa teen työni niin nopeasti että voin hoitaa päivän hommat 4 tunnissa ja loput 4 tuntia pyöritellä peukaloita. Ja kyllä, se ahdistaa. Olen aina nauttinut kiireestä, pienestä stressistä ja aikataulupaineista, saan sillä tavalla ehdottomasti parhaiten aikaan.
Aloitin nykyisessä työssäni vuoden alussa ja kyllä täytyy ihmetellä sitä kollegoiden mainostamaan kiirettä. Minä en jaksa feikata kiirettä - kun sitä ei ole niin sitä ei ole. Toki joskus on monta asiaa tehtävä nopealla aikataululla, mutta hei - se on elämää. Yhdessä työtehtävässäni muistan että töitä oli paljon ja yleensä oli pieni kiire. Sain kuitenkin työni hoidettua pääasiassa 8 tunnin puitteissa, ehdin lukea iltalehdet ja höpötellä työkavereiden kanssa silti aina sopivissa väleissä, sitten taas paahdettiin. Kollegani sitä vastoin oli aina stressaantunut ja autoin häntä usein kun ei ehtinyt tehdä tehtäviään. Työkuorma oli kuitenkin pääsääntöisesti samanlainen, erona vain se, että teen työni nopeasti ja tehokkaasti. Olen aina tehnyt ja tulen tekemään. En vain osaa sellaista lähestymistapaa että pyörittelen asioita ja teen rauhalliseen tahtiin. Silloin kun tehdään niin tehdään.
Oikeasti tämä työn feikkaaminen ahdistaa. Mutta tätä hyvin monissa asiantuntijatöissä tuntuu olevan.... ainakin tämän ketjun perusteella. Olen tässä nykyisessä tehtävässäni sijaisena ja minulla ei ole samalla lailla projekteja kuin kollegoilla ja autan heitä aina tarpeen tullen. esimieheni oli hyvin hämmentynyt kun sanoin että voisin tehdä enemmänkin.... ilmeisesti kollegani tuskailevat kovaa kiirettään ja minä teen uutena hommia paljon nopeammin. Joo ja kyllä, tiedän mitä työkaverini päivän aikana tekevät ja ihan oikeasti, ei heillä ole liikaa töitä/kiirettä, sitä on vaan kiva esittää. Syksyn mittaan työtilanne taas muuttuu ja töitä on enemmän, mutta kiire - no ehei, sitä täällä ei ole kuin hyvin vähän. Olen ollut myös työssä missä työkuorma oli täysin epäinhimillinen ja töitä oli oikeasti liikaa. Se oli kamalaa, mutta ei tämäkään mitään herkkua ole. Suo siellä, vetelä täällä....
Mulla oli 90-luvun lopulla tuollainen työ, jossa töitä oli ehkä 10t/vko vaikka työaika oli 38/vko. Olin terveyskeskuspsykologi pikkupaikkakunnalla (vieläköhän muuten enää on sellaista nimikettä kuin terveyskeskuspsykologi?). Asiakkaita oli päivässä ehkä 1-2 ja hassuinta oli, että kaikilla terveyskeskuksessa oli sellainen mielikuva, että mulla on kauhea kiire ja koko ajan jonoa. Vaikka jatkuvasti muistuttelin ihmisiä siitä, että hyvin on kalenterissa tilaa. En myöskään usko, että töiden vähäisyys johtui siitä, että olin niin huono psykologi, sillä ne ketkä kävivät vastaanotolla, kävivät säännöllisesti ja halusivat varata aina uusia aikoja. Enemmän tilanne ehkä selittyi sillä, että pikkukunta oli väkimäärään nähden satsannut turhan paljon psykologiresurssia. Kunnan terveysasioista päättävänä olisin tehnyt niin, että ostopalveluna 1-2 päivää psykologiresurssia, ei niin että vakituinen 38t/vko virka johon ei oikeasti ole tarvetta.
Mutta joo olihan se ajan tappaminen ihan hirveää, etenkin kun ei ollut vielä kunnon nettiä siihen aikaan. Koitin keksiä kaikenlaista muuta hommaa, mutta tuntui että astuin aina jonkun varpaille enkä saanut kalenteria täyttymään. Esim. ehdotin äitiysneuvolan terveydenhoitajille, että pidettäisiin yhdessä erilaisia ryhmiä (esim. synnytysjännittäjille), mutta terveydenhoitajat sanoivat ettei siihen tarvitse psykologia kun ennenkin terveydenhoitajat pitäneet. Otin yhteyttä kunnan kouluihin ja ehdotin yhteistyötä, mutta se oli aikaa jolloin rehtorit kokivat ettei kouluihin tarvita psykologeja ja yhteistyöstä ei tullut mitään.
Lopulta tein niin, että luin töissä sekä ammattikirjoja että muita kirjoja. Siihen aikaan ei ollut kunnon nettiä, jos olisi ollut niin varmaan olisin pyörinyt täällä av:lla :) Ja reilun vuoden päästä irtisanouduin ja vaihdoin työpaikkaa. Nykyään aina jos (tai enemmän kun) töissä on kiire ja tiukka tahti, muistelen tuota ekaa työpaikkaa ja sitä kauhun tunnetta kun katsoo kelloa; vielä 4 tuntia eikä mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mikset juttelisi esimiehesi kanssa asiasta? Ehkä hänelläkin on sama ongelma.
Itsekin olen ollut tuollaisessa työpaikassa, raskasta on.
Olen töissä vastaanotossa. Kun vieras tulee, soitan isännän / emännän hakemaan häntä vastaan.
Kokouksiin teen kokoustarjottavat ja hoidan siivoukset.
3 kokoustilaa, max 12, yleensä alle 8. 2 pannua kahvia, termareihin, pakastepullaa, täytetyt croisantit, hedelmiä. Likaiset kupit tiskikoneeseen, puhtaat tilalle.
Sain pari v sitten hälyyttimen ovikelloon. Voin olla vaikka takahuoneessa ja ovikellon soidessa tulee piippaus vastakappaleeseen.
Näen suoraan kokoustilojen aulaan ja tiedän, kun lähdetään pois.
Joskus joudun käyttämään jopa harjaa ja rikkalapiota, perjantaisin käännän tuolit pöydän päälle, nopeuttaa siivoojan työtä.
Suurin kokoustelijoiden määrä on ollut n 100 per pv. Kaikki eivät tilaa tarjoiluja.
Lisäksi otan vastaan postin ja kun lähden töistä, vien lähtevän postin mukanani, posti on matkan varrella.
Työpäivän aikana olen mm käynyt lukion ja Amk.n.
En edes halua vaihtaa työpaikkaa, sillä yhteisö on hyvä, työ ei liikaa vaadi ja palkkaus yllävän hyvä ( brutto 2500 e kk ), meillä on ilmainen lounas ja perjantaisin aamiainen, liikuntasetelit, kulttuurisetelit jne.
Olen myös myynyt omaisuuttani torissa, huutiksessa ja paketoinut myytyjä tuotteita työajalla.
Aina olen löytänyt tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MEillä on töissä kausittain enemmän tai vähemmän tekemistä. Esimerkiksi nyt kesällä en itse ollut lomalla ja sian ainakin kahden muu tehtävät itselleni, mutta on ollut niin hiljaista että on silti jäänyt luppoaikaa. Olen katsellut ihan sarjojakin netistä jos en ole mitään töitä keksinyt. Toisaalta kiireisimpinäkin aikoina, jos kaikki ovat töissä, ei yleensä tule kovaa kiirettä. Mulla on myös useampina päivinä ollut päiväksi suunnitellut työt tehtynä puolenpäivän aikaan. Moni tekee hitaammin, mutta en mä viitsisi luontaista tahtiani tahallaan hidastaakaan. Onneksi olen nyt saamassa lisävastuuta.
Mulla on nyt tosi vähän töitä ehkä 20 tuntia viikossa. Olen ratkaissut asian tekemällä etätöitä. Olen kotona ja touhuan omia asioitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten työtavoissa on hirveästi eroja. On sellaisia ihmisiä, jotka tekevät kaiken aina alusta ja mahdollisimman vaikeasti. Sitten on ihmisiä, jotka tallentavat kaikki pohjat ja kirjoittavat itselleen vielä makrot joka toimenpiteeseen, jolloin tekevät hitaan ihmisen viikon työt työt puolessa tunnissa.
Mutta jostain syystä Suomessa on tapana aina olettaa, että se hituri on normaali ja hänen tahdissaan pitää kaikkien muidenkin mennä.
Totta, itse olen juurikin tuollainen, että on pohjat kaikkeen valmiina ja teenkin yleensä 3h työn alle tuntiin. Olen nopea näkemään kokonaisuuksia, enkä kauheasti tarvitse mietintä aikaa, kun uusi toimeksianto tulee pöydälle. Ehkä pitäisi oppia hitaampi lähestymistapa.. ap
Sama minulla ja samat kokemukset. Yksikin työ, jossa olin todella turhautunut, ja jossa kinusin koko ajan lisää töitä, oli ollut edeltäjäni mielestä kokopäivätyö. Minulle se riitti ehkä kahdeksi päiväksi kuukaudessa.
Herää oikeasti kysymys, miten hitaasti ja tehottomasti ihmiset tekee töitä jos toisilla jonkun työn tekemiseen menee 8 tuntia ja toisella samaan hommaan 2 tuntia? No, hyvä esimerkki oli aikanaan kollegani.... työmme oli varsin hektistä pääsääntöisesti, olimme ison teknologiateollisuuden yrityksen "asiakaspalvelussa" ts. olimme kontaktissa sekä asiakkaaseen että toisiin tehtaisiin ympäri maailman. Puhelin soi ja sähköpostia tuli tasaisen tappavana virtana. Oli paljon ns. rutiinihommia, mutta myös kiireellisiä pyyntöjä, selvityksiä jne. Työkaverillani oli heikko englanninkielentaito ( siinä tehtävässä olisi pitänyt olla erittäin sujuva englanti ja pääasiassa minä hoidin kaikki ulkomaan kontaktit, mutta en toki voinut hoitaa kaikkia kun ei ollut aikaa ) ja hänellä saattoi mennä ihan suht yksinkertaisen sähköpostiselvityksen tekemiseen puoli tuntia - tunti. minä kirjoitin vastaavaa sähköpostia ehkä 5 minuuttia koska konsernikielemme oli englanti ja 80% työstäni hoidin englanniksi. Okei, tässä oli kyse jo siitä että työkaverini oli ns. väärissä hommissa, koska kielitaidon piti olla erinomainen pärjätäkseen tehtävässä. Mutta muutenkin hänen työtahtinsa oli huomattavasti rauhallisempi... usein klo 16 kun lähdin töistä, hän jäi sinne vielä tuskailemaan. Joskus tunsin huonoa omaatuntoa asiasta, mutta jälkeenpäin olen tajunnut että hän vain oli armottoman hidastahtinen tekemään työtä. Minä en osaa tehdä töitä verkkaisesti, enkä halua omaa työtapaani muuttaakaan. Ideaalista olisi että koko päiväksi olisi sopivasti liikaa töitä, pieni stressi ja paine niin säilyisi hyvä työvire yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin kaksi vuotta sitten isossa yrityksessä työt. Haastattelussa luvattiin kuuta taivaalta ja vaahdotiin kuinka "vaativaa ja kiireistä" on joka päivä. Olen siis näissä surullisen kuuluissa asiantuntijatyössä.
No, töitä oli ehkä koko viikkona se 7,5h yhteensä. Päivät meni esittäen, että tein edes jotain, vaikka oikeasti luin sadatta kertaa iltalehteä. Pikkuhiljaa aloin uskaltaa tehdä kursseja töissä olessani ja lukea nettikirjoja. Esimies oli tyytyväinen panokseeni, eikä kukaan ollut sitä mieltä että minulla oli liian vähän töitä.
Vaihdoin firman sisällä paikkaa, koska oikeasti meinasin tulla hulluksi siihen istumiseen! Ei kukaan tervejärkinen jaksa istua päivässä 8h koneella tekemättä MITÄÄN ja esittäen että on muka jotenkin tarpeellinen firmalle.
Nyt sama homma. Istun jo toista viikkoa ilman töitä. Ette arvaa kuinka paljon ihmistä voi väsyttää tälläinen. En jaksa pysyä hereillä, olen apaattinen, en jaksa hymyillä tai ottaa kontaktia kehenkään..
Kohtalontovereita? :( Palkka on liian hyvä ja lomat vielä paremmat. Se on ainoa syy miksi olen tässä vielä. Miten jaksaa päivät?
Mikset tee etätöitä?
Ei ap, mutta mun työpaikassa ei ole etätyömahdollisuutta. Ja tämä on aivan idioottimaista, koska työ on luonteeltaan sellaista että sen todellakin saisi hoidettua etänä, mutta näin on päätetty...
Vierailija kirjoitti:
Työn vähyys on yleistä julkisen sektorien ja järjestöjen toimihenkilöpuolella. Julkisella sektorilla ei ole tulosvastuuta, toisin kuin yksityisellä puolella.
AP myös joutuu tekemään tarkkaa tuntiseurantaa ja keksimään työt mitä asiakkailta laskuttaa tämä viittaa vahvasti konsultti/tilintarkastuspuolelle.
Itse käytän paljon konsultteja ja välillä ihmetyttää heidän laskunsa, kuinka paljon on mennyt tunteja kohtuullisen yksinkertaiseen raporttiin. Konsultteja käytän koska en itse viitsi nähdä vaivaa asioiden eteen ja budjetissa on tilaa käyttää ulkopuolista konsulttia.
Itsellä sama homma että töitä on kohtuu vähän ja luppoaikaa on halutessani monta tuntia päivässä
Ei, en laskuta väärin keneltäkään. Niihin en laita ylimääräisiä minuutteja. Työnnän kaikki luppotunnit johonkin meidän omalle koodille, ei laskutettavalle koodille. Niitä laskutettavia tarkistetaan kokoajan, ja meillä on määritelty kuinka paljon saa käyttää maksimissaan tiettyyn asiaan aikaan. Ja itse asiassa me laskutamme asiakkailta liian vähän, koska jos meillä on arvoitu aikaa menevän 2h, mutta meneekin 5h -> 3h ei mene asiakkaalle. Siinä teemme virheen minusta, mutta edelleenkin teemme voittoa toki. ap
Mulla on just tällainen yksinkertainen kopioi-liitä -työ. Oletus on kaikille sama eli kaikkien oletetaan tekevän esim. mainittu 80 paperia viikossa. Töitä olisi periaatteessa niin paljon kuin ehtii/jaksaa tehdä, mutta työ on niin helvetin yksinkertaista ja vaaditun ylityksestä ei saa kiitosta eikä sitä noteerata mitenkään. Miksipä saisikaan kun ei tarvii tehdä enempää ja hommat resursoitu ja budjetoitu näin. Teenkin nykyään vain sen mitä vaaditaan kun yksitoikkoisuus meinaa jo minimivaatimuksellakin viedä järjen. Työtä on siis muutama tunti päivässä ja jää joku 5h hengailuun. Aluksi ihmettelin miten jotkut juo tosi hitaasti kahvit ja siivoaa huvikseen toimistoa. Sitten ymmärsin kuvion: minimin tekeminen riittää ja vaativampaa hommaa et saa edes pyydettäessä. Uusi duuni hakusessa. Mielenterveys menee tässä vaativaksi mainostetussa ”kopioiliitäkopioliitäkopioi” työssä!