Kenelläkään muulla työtä, jossa ei ole töitä?
Aloitin kaksi vuotta sitten isossa yrityksessä työt. Haastattelussa luvattiin kuuta taivaalta ja vaahdotiin kuinka "vaativaa ja kiireistä" on joka päivä. Olen siis näissä surullisen kuuluissa asiantuntijatyössä.
No, töitä oli ehkä koko viikkona se 7,5h yhteensä. Päivät meni esittäen, että tein edes jotain, vaikka oikeasti luin sadatta kertaa iltalehteä. Pikkuhiljaa aloin uskaltaa tehdä kursseja töissä olessani ja lukea nettikirjoja. Esimies oli tyytyväinen panokseeni, eikä kukaan ollut sitä mieltä että minulla oli liian vähän töitä.
Vaihdoin firman sisällä paikkaa, koska oikeasti meinasin tulla hulluksi siihen istumiseen! Ei kukaan tervejärkinen jaksa istua päivässä 8h koneella tekemättä MITÄÄN ja esittäen että on muka jotenkin tarpeellinen firmalle.
Nyt sama homma. Istun jo toista viikkoa ilman töitä. Ette arvaa kuinka paljon ihmistä voi väsyttää tälläinen. En jaksa pysyä hereillä, olen apaattinen, en jaksa hymyillä tai ottaa kontaktia kehenkään..
Kohtalontovereita? :( Palkka on liian hyvä ja lomat vielä paremmat. Se on ainoa syy miksi olen tässä vielä. Miten jaksaa päivät?
Kommentit (240)
Vaihdetaanko paikkoja? Omalla työpaikallani eivät työt lopu: työväkeä on aivan liian vähän, porukka tekee kymmeniä tunteja ylitöitä kuukauden aikana, koska hommia vaan ei saa kahdeksassa tunnissa valmiiksi. Jengi on kiireestä ja paineesta niin hermoraunioina, että työntekijät ovat koko ajan kiinni toistensa kurkussa; moni saa itkukohtauksia, osa oksentelee stressistä ja jopa nuorimmilla näkyy uupumus naamasta. Ruokataukoja ei pidetä ja ahkerimmat, lue: "typerimmät", skippaavat vapaapäiviäkin. Ja ne, jotka joskus kotiin raahautuvatkin, pyörittelevät päässään työasioita koko loppuillan.
Alempiarvoiset työtoverit, harjoittelijat, sijaiset, kesätyöläiset ja nuoret vakkarit, ovat täysiä nyrkkeilysäkkejä stressaantuneille kokeneemmille työntekijöille. Moni heistä on lopettanutkin muutamien päivien jälkeen. Itse en pysty ennen, kuin löydän uuden työpaikan, tai koulu alkaa, kesäsijainen siis olen
Mutta täällä ainakin on tekemistä. Jos omaat yhtään ravintola-alan pätevyyttä, olet varmasti tervetullut tänne, jos arvostat kiirettä ja isoa työkuormaa
Aivan sama homma. Asiantuntija täällä. Olen kahlannut internetin läpi about pariin kertaan työaikana. Jotain projekteja ja ongelmia on, jotka vaativat minulta lausuntoa, mutta se on yleensä naurettavan helppo asia. Aina kun luulen, että lennän pihalle niin saan suurinpiirtein pomolta kehut. Vapauksia töissä on vaikka millä mitalla. Ja usein on vastaus kysymyksiin lisätöistä että "mieti vaikka miten vois tästä projektista jatkaa", eli pomo ei aina osoita suuntaa vaan odottelee mitä saan räpellettyä siihen. Tai ehkä se on tapa saada mut hiljaiseksi. Palkassa ei ole valittamista ja muutoin tässä organisaatiossa jatkuvasti kiristetään ja uhkaillaan irtisanomisilla, mutta mun pätkätyösopparit vaan jatkuu. Liekö se asiantuntijatyö sitten yleisestiottaen tällaista. Aloitteellisuus vähenee itselläni ja laiskuus ja tylsistyneisyys vaan lisääntyy. Voisin alkaa tehdä jotain 3-päivän työviikkoa niin voisin kuluttaa aikaa muualla kuin täällä toimistolla. Vituttaahan tämä, mutta asiat on kuitenkin perushyvin joten eteenpäin mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama heinäkuussa ja elokuussa. Kumpanakaan kuukautena ei ole mitään tekemistä. Muun vuoden on kiireistä. Lomat käskettiin ottamaan kesäkuussa, koska kuulemma jonkun on oltava täällä paikalla heinä- ja elokuussa. Työaika 8 tuntia viitenä päivänä viikossa. Ei YHTÄÄN mitään tekemistä (olen jo siivonnutkin työhuoneeni monta kertaa, vaikka ei siinä mitään siivottavaa edes ole ollut). Roikun netissä.
Mitä ryöhösi kuuluu? Luulis, että netissä roikkumisesta ei kukaan maksa.
Työni on pelkkää asiakaspalvelua. Meidän kaikki asiakkaan on lomalla koko kesän, joten he eivät ole palveltavana eivätkä halua tulla kesällä meille. Siksi ei voi tehdä töissä mitään. Kaikki seisoo, koska asiakkaita ei ole kesällä. Meidän koko butiikin voisi oikeasti sulkea kesäksi, mutta pomot haluaa, että ollaan aina auki.
Kuulostaa siltä, että kirjoittaja on töissä valtion V-kirjaimella alkavassa it-yrityksessä. :)
On. Joskus lähin esimieheni antaa minun lähteä kotiin aikaisemmin, mikä on reilua, mutta en kuitenkaan usko, että se on muiden mielestä suositeltavaa. Jos ei ole esim. asiakaspalvelutyö, jossa pitää olla varmuuden vuoksi paikalla, mielestäni olisi reilua suunnitella työtarpeita paremmin. Sama koskee tietysti myös niitä paikkoja, joilla on liikaa stressiä. Jos firma ei pysy kasassa ilman ihmisiä sairastuttavaa työtaakkaa, se pitää myöntää ja lopettaa firma.
Meillä alkoi yt-neuvottelut. Tästä johtuen tai ei, minulla ei ollut käytännössä mitään hommia viimeisenä parina kuukautena. Tulin töihin surffaamaan ja kirjoja lukemaan.
Työnantaja varmaan odotti, että olisin ”murtunut” ja lähtenyt itse menemään. En lähtenyt, joten sain tuntuvan irtisanomispaketin.
*itu**aa tuo firma edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä alkoi yt-neuvottelut. Tästä johtuen tai ei, minulla ei ollut käytännössä mitään hommia viimeisenä parina kuukautena. Tulin töihin surffaamaan ja kirjoja lukemaan.
Työnantaja varmaan odotti, että olisin ”murtunut” ja lähtenyt itse menemään. En lähtenyt, joten sain tuntuvan irtisanomispaketin.
*itu**aa tuo firma edelleenkin.
No ei kai nyt kukaan tuollaisesta "murru". Minusta se olisi mitä ihanin tilanne että palkka juoksee mutta ei tarvi tehdä töitäkään. Ja tosiaan kun itse lähtemisestä ei hyödy mitään vaan menettää irtisanomisrahat, jotka itselläni esim. olisivat 6 kk palkka kun olen ollut talossa niin kauan, niin ei kai kukaan niin allerginen toimettomuudelle ole että riskeeraisi tuollaiset rahat...
Jos teissä asiantuntijoissa on esimerkiksi juristeja, niin ei muuta kuin valtiolle hakemusta sisään esimerkiksi sellaisiin paikkoihin, joissa käsitellään myös erilaisia kantelu- ja valvonta-asioita. Niitä tulee ainakin tietyissä virastoissa ikkunoista ja ovista, samaan aikaan, kun työntekijöiden määrä on supistettu minimiin. Ihmiset ovat uupuneita, työstä katoaa hallittavuuden tunne. Bonuksena saatte päälle asiakkaat (kantelijat ja valvottavat), joista yllättävän suuri osa huutaa, kiroilee, haukkuu ja uhkailee puhelimessa. Osa soittaa joka viikko ja urputtaa käsittelyajoista, ja kun yhdellä työntekijällä on vireillä tyyliin 140 asiaa, niin voi sitten kuvitella, miten paljon aikaa (ml. ratkaisujen tekemisaikaa) tuollaisiin puheluihin menee. Soittajat tuntuvat todellakin kuvittelevan, että se heidän keissinsä on tyyliin ainoa koko virastossa. Ja sitten v...uillaan suojatyöpaikasta ja kaikesta muusta.
Eli tervetuloa vaan kaikki halukkaat isoa työmäärää ja haasteellisia asiakkaita haluavat näihin hommiin, sitten näätte, miten paljon on virkamiehellä aikaa lusmuilla, kuten käsitys on.
Vierailija kirjoitti:
Ootko AP B4-firmassa töiss
Valitettavasti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä alkoi yt-neuvottelut. Tästä johtuen tai ei, minulla ei ollut käytännössä mitään hommia viimeisenä parina kuukautena. Tulin töihin surffaamaan ja kirjoja lukemaan.
Työnantaja varmaan odotti, että olisin ”murtunut” ja lähtenyt itse menemään. En lähtenyt, joten sain tuntuvan irtisanomispaketin.
*itu**aa tuo firma edelleenkin.
No ei kai nyt kukaan tuollaisesta "murru". Minusta se olisi mitä ihanin tilanne että palkka juoksee mutta ei tarvi tehdä töitäkään. Ja tosiaan kun itse lähtemisestä ei hyödy mitään vaan menettää irtisanomisrahat, jotka itselläni esim. olisivat 6 kk palkka kun olen ollut talossa niin kauan, niin ei kai kukaan niin allerginen toimettomuudelle ole että riskeeraisi tuollaiset rahat...
Kuulun niihin tyyppeihin, jotka tulee töihin tekemään töitä. Siksi istuttaminen ilman töitä tuntui aika kiduttavalta. Moni voi varmaan kokea asian toisin.
Vierailija kirjoitti:
mulla oli kyllä töitä, mutta aina ihmettelin miten siellä oli valtavasti jotain epämääräisen toimenkuvan "yleistoimistoihmisiä", .
Julkisella sektorilla näitä riittää. Tärkeä syy julkiisen puolen tehottomuuteen on tutkintoinflaatio: jostain syystä akateemisesti koulutettuja ei laiteta perustöitä tekemään, vaan niissä pitää olla AMK/opistotasoinen. Koska kuitenkin akateemiset ovat viran saaneet, heille keksitään huuhaavirkoja, usein "kehittämisen" nimikkeellä. Jos tunnette valtiolla tai kunnalla työskentelevän kehittämispäällikön, voin vakuuttaa, että hänellä ei ole mitään järkevää tekemistä. Myös erilaiset "suunnittelutehtävät" työllistävät laiskajaakkoja: suorittavan työn lisäksi pitää olla joku joka "vähän katsoo tätä laajempaa kuvaa". Ok, on totta että sitäkin tarvitaan, mutta kuinka monelle siitä oikeasti riittää töitä? Tunnen yhden kaverin, joka palkattiin vuodeksi (!) tekemään selvitys erään ison kunnan tietystä sektorista. Loppuraportin minä olisin kirjoittanut kahdessa päivässä. Raportin tulos oli, että hommat on niin sekaisin, että niihin tarvittaisiin kokopäivätoiminen virkamies suunnittelemaan ja kehittämään. Virka perustettiin ja arvatkaa kuka siihen valittiin?
Keskitason huuhaapomot ovat julkisen puolen kirous.
Tässä ideoita: Kuvaa kotona kaikki turhat romut ja sitten työaikana myyt niitä nettikirppiksillä. Kilpailuta vakuutukset ja pankki. Hoida kaikki ostokset netissä. Siis sekä ruokaostokset että muut. Ruokaostokset voi hakea kotimatkalla tai tilata kotiin. Jos etätöihin suhtaudutaan nihkeästi, pyri saamaan vaikka yksi päivä viikossa tai kahdessa. Suunnittele mukava lomamatka. Ota sivutyö, jota voi tehdä etänä. Onko tiedossa isoja juhlia, remontteja tai muuta kilpailutettavaa ja suunniteltavaa? Kytätäänkö työaikaa tarkasti? Tule vaivihkaa vartti myöhässä ja lähdet vartin etuajassa. Sovi lounastapaamisia (jotka venähtää) työtuttujen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Osallustu koulutuksiin ja seminaareihin. Erilaisista aamiaistilaisuuksista tulee mainoksia tuon tuosta. Viilaa linkedin tikkiin. Siivoa facebook-tili (uskomatonta skeidaa löytyy, kun selaa vuodet taaksepäin). Kerää kiireaikoina runsaasti "plussaa" ja pidä pois hiljaisina aikoina.
Tsemppiä!
Sanoin itseni irti tuollaisesta työpaikasta. Neljä vuotta kestin, sitten menin pätkätyöläiseksi ihan eri alalle. Olisin tullut hulluksi jos olisin jatkanut peukaloiden pyörittelyä. Palkkakin huononi, mutta olen silti iloinen että lähdin.
Mullakin liian vähän hommaa tunteihin nähden. Puhelimen selaamista, netissä surffailua ja omien asioiden hoitamista tulee harrastettua. Töitä on kuitenkin sen verran ettei hulluksi tule.
Nuorena olin kesätöissä museossa, jossa kävi vähän asiakkaita. Lipunmyyjän piti kuitenkin tietysti olla koko ajan paikalla. Kuuntelin Ultra Brata korvalappustereoilla koko kesän.
Kuulostaa niin tutulta tuo ap:n teksti. Itse olen alalla jossa kesäisin en yksinkertaisesti tehdä mitään koska asiakkaat ovat lomalla. Olen joskus istunut koko kesän tekemättä mitään järkevää. Sitten kun on kiire ja töitä paljon niin se on paljon mukavampaa kuin istuskelu.
Olen tähän ketjuun jo aiemminkin kirjoitellut, mutta tuli sellainen mieleen, että miksi sitä työntekoa pitää feikata. Siis kyllähän sitä nyt aika hyvin tietää mitä kollegat tai pomo tekevät... Miksi leikitään että on kiire ja yritetään näyttää siltä että hommia on hirveästi kun oikeasti mietit vaan että miten saat päivän kulumaan?!
Minä olen aloittanut urani elektroniikkateollisuudesta jossa oli oikeasti kiire, usein. Luulin että työelämä on sellaista ja viihdyin siinä hektisessä työympäristössä. Ei siellä koko aikaa kieli vyön alla menty mutta töitä oli paljon, kavereita autettiin jos toisilla kävi kuorma liian suureksi, mieli pysyi virkeänä.
no, sen jälkeen kun olen siirtynyt "perusteollisuuden" pariin, työtahti on ollut ihan muuta. Joo, raportointia, palavereita jne hirveästi, mutta työmäärä on jotain ihan erilaista. Voi tietty olla että meitä oli elektroniikkateollisuudessa aikanaan firmassamme liian vähän porukkaa, mutta en kyllä sitäkään usko.... ei meillä kenelläkään yleensä liikaa hommia ollut. töitä vaan painettiin ihan erilaisella intensiteetillä.
Tämä on ollut hurjan mielenkiintoinen ja silmiä avaava ketju kyllä... olen kuvitellut jotenkin olevani ainutkertainen kun tuskailen näiden vähien töideni kanssa, mutta meitä taitaa olla paljon....todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen tähän ketjuun jo aiemminkin kirjoitellut, mutta tuli sellainen mieleen, että miksi sitä työntekoa pitää feikata. Siis kyllähän sitä nyt aika hyvin tietää mitä kollegat tai pomo tekevät... Miksi leikitään että on kiire ja yritetään näyttää siltä että hommia on hirveästi kun oikeasti mietit vaan että miten saat päivän kulumaan?!
.
No, itse oon it-alalla. Istun suuressa avokonttorissa, jossa monet ihmiset näkee mitä näytölläni tapahtuu. Mutta hyvin harvalla on mitään tietoa siitä, missä projektissa olen, mille asiakkaalle teen, mikä on työtilanteeni nyt. Samassa avokonttorissa istuu monen eri tiimin ihmisiä, ja lisäksi ei omassakaan tiimissä muut kuin pomo yleensä tiedä mitä kukin tekee. Aika usein kaikki tekee eri hommia, erilaisissa projekteissa.
Ja koska näin on, ja koska se mun viereinen kaveri voi olla vaikka burn outin rajalla keikkuva ylityöllistetty (kuten me kaikki ajoittain) niin eipä siinä oikein voi alkaa osoittaa että haa, katsokaa kun mulla on rentoa, tässä lueskelen kirjaaa tai kirjoitteleen Vauvaan. Lisäksi projektipäällikköjä isommat pomot kulkee usein avotilojen läpi, ja heille luodaan illuusiota että laskutusaste on lähes 100% eli kaikilla on melkein koko ajan työtä. Siellä toimistossa pitää olla sen näköistä että kaikki koodaa hiki päässä ja tosissaan koko ajan.
^Joo, kyllä - itsekin feikkaan ja minulla on auki toiminnanohjausjärjestelmät, excel, sähköposti jne. joita sitten tuossa klikkailen vuorotellen että näyttää joltain. Ja tuo on tosiaan avokonttorin onglema, onneksi nyt istun omassa työhuoneessa.
Kyllä, kaikki sitä feikkausta tekevät - se on totta. Kukaan ei avoimesti surffaa vauvalla tai sanomalehden sivuilla vaan tekee sitä salassa. Typerää se on ja joo, en minä suoraan sanoen tiennyt että tämä on näin suuri ongelma. Luulin ihan aidosti että minulle vaan sattuu työpaikkoja joissa on todella vähän töitä ja tiedostaen myös sen että teen työni nopeasti jolloin sitä "luppoaikaa" jää. Nytkin minulla olisi muutama homma tehtäväksi, mutta koska olen lähes koko päivän surffaillut ja ollut tekevinäni töitä, näidenkin töiden aloittaminen hankalaa. Niin täällä joku muukin osuvasti totesi. Tämä ketju tosiaan on avannut silmäni siitä että meitä "mukatyöntekijöitä" on hirveästi :(
terveisin se joka kysyi miksi työntekoa feikataan...
Samaa mietin, niin tuttu oli kuvaus. Itselleni käy tuon toimettomuuden myötä vielä sellainen ikävä ilmiö, että jotenkin sellainen "momentum" työn tekemiseen loppuu, niin että sitten kun työtä tulee, niin siihen on aivan järkyttävän vaikea tarttua. Jos on koko ajan kiire, saan koko ajan aikaan, enkä vetkuttele asioiden aloittamista, mutta tuo yleinen tarve oppia velttoilemaan aikaa kuluttaakseen tekee sen, että vetkuttelusta ei pääse eroon sittenkään kun on töitä. Esim. nyt mulla on työ joka pitäisi hoitaa tänään, mutta lykkään ja lykkään aloittamista nettisurffaamalla, kun jotenkin ahdistaa tarttua työhön.
Tuo on myös tosiaan koomista että ei saa avokonttorissa näyttää ettei töitä ole. Jos sen voisi avoimesti näyttää, opiskelisin kieliä tai alani uusia tekniikoita ja tuotteita. Mutta kun hemmetti vie täytyy teeskennellä tekevänsä laskutettavaa työtä niin ei voi.