Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään muulla työtä, jossa ei ole töitä?
01.08.2018 |
Aloitin kaksi vuotta sitten isossa yrityksessä työt. Haastattelussa luvattiin kuuta taivaalta ja vaahdotiin kuinka "vaativaa ja kiireistä" on joka päivä. Olen siis näissä surullisen kuuluissa asiantuntijatyössä.
No, töitä oli ehkä koko viikkona se 7,5h yhteensä. Päivät meni esittäen, että tein edes jotain, vaikka oikeasti luin sadatta kertaa iltalehteä. Pikkuhiljaa aloin uskaltaa tehdä kursseja töissä olessani ja lukea nettikirjoja. Esimies oli tyytyväinen panokseeni, eikä kukaan ollut sitä mieltä että minulla oli liian vähän töitä.
Vaihdoin firman sisällä paikkaa, koska oikeasti meinasin tulla hulluksi siihen istumiseen! Ei kukaan tervejärkinen jaksa istua päivässä 8h koneella tekemättä MITÄÄN ja esittäen että on muka jotenkin tarpeellinen firmalle.
Nyt sama homma. Istun jo toista viikkoa ilman töitä. Ette arvaa kuinka paljon ihmistä voi väsyttää tälläinen. En jaksa pysyä hereillä, olen apaattinen, en jaksa hymyillä tai ottaa kontaktia kehenkään..
Kohtalontovereita? :( Palkka on liian hyvä ja lomat vielä paremmat. Se on ainoa syy miksi olen tässä vielä. Miten jaksaa päivät?
Kommentit (240)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sori jos kirjoittaminen on huonoa tms. En vain enää osaa edes ilmaista itseäni tai suomen kielioppia. Tämä istuminen tuhoaa aivot! :) Ap
Minä ratkaisin aikoinaan saman ongelman sillä, että aloin työaikana kirjoittaa romaania. Kirjoitin useammankin, ja lisäksi juttuja nettiin. Totta kai jäin pomolleni kiinni siitä. Keskustelu meni näin: "Mitä teet=?" "Kirjoitan novellia lehteen"
"Jaahas -" hetken hiljaista.
"Saako niistä muuten rahaa?"
"Saa?"
"No sitten, anna mennä!"
Kahta kuukautta myöhemmin esittelin lehteä jossa ensimmäinen kirjoitelmani oli julkaistu. Pomo oli hiljaa tasan niin kauan kuin vain hoisin hommani, mutta ilman minua hän olisi joutunut liemeen, joten meillä oli aika hieno diili.
Hauskaa :D Itse kirjoitin gradun työaikana :D Nyt mietin jatko-opintoja -- työnantajan piikkiin. Ap
Juu, nyt ymmärrän paremmin miksi suomalaiset ovat niin haluttomia jakamaan työpaikkojaan työttömien kanssa erilaisten osa-aikaisuuksien avulla. Jos kaksi ihmistä tekisi yhden vain nimellisesti työllisen ihmisen töitä, se olisi jo naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän koulutus on?
Rakennustekniikan DI. Aluksi en edes kehannut kertoa kavereille, miten olemattomasti mulla on duunia, kun kaikki kaverit aina kuulumisia kysyttäessä päivittelivät omia kiireitään. Sittemmin oon alkanut puhua tilanteestani avoimemmin, koska ei siinä salailussa mitään järkeä oo. Kuten tästäkin ketjusta näkyy, meitä on työttömänä töissä olijoita on yllättävän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinnittelin 1,5 vuotta samanlaisessa työssä. Sen lisäksi, ettei minulla ollut oikeasti mitään tekemistä, pomo söi mielenterveyteni.
Sain keväällä uuden työn, jonka sisältö on kutakuinkin samaa kuin mitä edellisessä olisi pitänyt olla. On ihanaa, kun koen olevani hyödyllinen ja pääsen tekemään asioita! Opin, kehityn ja päivä kuluu nopeasti. Enää päivää ei rytmitä sellaiset "pelaan pasianssia klo 9-11, lounas klo 11, teen päivän työt 11.30-12.00, 12-16 vilkuilen kelloa ja kulutan aikaa, että saan lähteä pois" -aikataulut.
Noniin, alkaakin kohta olla taas päivä pulkassa. Oon pari tuntia lueskellut tätä ja paria muuta vauva.fi:n ketjua ja viimeisen tunnin juttelin yhden vanhan tutun kanssa facebookissa. Tämä siis normisurffailujen ja reilun lounaspuolentunnin päälle. Ehkä tunnin verran sain jostain motivaatiota, että väkersin yhden "tällä ei sitten oo mitään kiirettä" projektin parissa, ja se osuus melkein valmistuikin jo. Aamulla lueskelin kirjaa ja mietiskelin vähän työasioita, tosin ne hankala työasiat työnsin mielessäni sivummalle. Ihan mukavaa vaihtelua oli normaaliin päivään tuo, kaveri oli facessa juttutuulella. Pitäisköhän käydä vielä ennen kotiinlähtöä kahvilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pepsi330ml kirjoitti:
Noniin, alkaakin kohta olla taas päivä pulkassa. Oon pari tuntia lueskellut tätä ja paria muuta vauva.fi:n ketjua ja viimeisen tunnin juttelin yhden vanhan tutun kanssa facebookissa. Tämä siis normisurffailujen ja reilun lounaspuolentunnin päälle. Ehkä tunnin verran sain jostain motivaatiota, että väkersin yhden "tällä ei sitten oo mitään kiirettä" projektin parissa, ja se osuus melkein valmistuikin jo. Aamulla lueskelin kirjaa ja mietiskelin vähän työasioita, tosin ne hankala työasiat työnsin mielessäni sivummalle. Ihan mukavaa vaihtelua oli normaaliin päivään tuo, kaveri oli facessa juttutuulella. Pitäisköhän käydä vielä ennen kotiinlähtöä kahvilla?
Mitäs mä olen tehnyt.. Raahauduin toimistolle klo 9, söin hitaasti aamupalaa, join pari kuppia kahvia, selasin jokaisen lehden netissä, luin AV:ta, työkaverit lähti lounaalle klo 11 ja sain ihanan tunnin kuunnella musiikkia ja pitää silmiä kiinni, sen jälkeen menin tunnin lounaalle katselemaan netflixia kännykällä, ja loppupäivän olenkin googletellut eri jatko-opinto mahdollisuuksia..
Itse en ole kova somettamaan, joten tämä netissä roikkuminen ahdistaa senkin takia todella paljon. Haluaisin niin kovasti lähteä lenkille, tehdä jotain aivoja piristävää, kehittää itseäni.. Mutta ei, aivotonta netissä pyörimistä vain päivät pitkät.
ap
Katsomme Puolestasi Määritelmän Googlesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsomme Puolestasi Määritelmän Googlesta?
Jep! Ap
Itselläni oli myös heinäkuu peukaloiden pyörittelyä. Päivän hommat saa tehtyä aamupäivällä ja loppupäivän olen yrittänyt keksiä tekemistä. Muut kuukaudet on kiirettä täynnä, mutta heinäkuussa ei ole tietoakaan kiireestä. Palkka juoksee hyvin. En kyllä ymmärrä näitä kommentteja, joissa kadehditaan/haukutaan niitä joilla ei ole ollut nyt tekemistä töissä. Voitte hakeutua myös itse sellaiseen työpaikkaan jossa saa pyöriä tuolilla koko heinäkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama propleema aikasemmassa duunissa. Hommat oli hoidettu, tein paljon tehokkaasti etänä ja ehin touhustella kotosalla. Sitten vaihtu pomo, ja uusi alkoi vaatimaan läsnäoloa konttorilla, jossa esim huone oli pienempi kuin kotikonttorini.
Alkoi niin paljon ärsyttämään se kahvilla-nettissä-työn esittäminen, että nostin kytkintä. Nykyisin pomo arvostaa sitä että hommat on hoidettu ja läsnäoloa ei kytätä.
Tulee kyllä paljon istuttua ihan muuten vaan konttorilla, kun uuden firman toimisto on sellainen missä ihmiset ja asiat kohtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsomme Puolestasi Määritelmän Googlesta?
Jep! Ap
Tilasimme joskus (yksityishenkilöinä) selvityksen erääseen asiaan ja siitä kyllä paistoi läpi valitettavasti tämä, että 7,5h laskutettu työ oli tehty tunnissa valmispohjaan. Harmi sinänsä, olisimme olleet valmiita vähän pidempiaikaiseen asiakkuuteen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsomme Puolestasi Määritelmän Googlesta?
Jep! Ap
Tilasimme joskus (yksityishenkilöinä) selvityksen erääseen asiaan ja siitä kyllä paistoi läpi valitettavasti tämä, että 7,5h laskutettu työ oli tehty tunnissa valmispohjaan. Harmi sinänsä, olisimme olleet valmiita vähän pidempiaikaiseen asiakkuuteen :/
Sori, ei ole tullut ainakaan minulta. En lähetä mitään asiakkaalle suoraan, vaan tiimeille ja he tarkistavat ja tekevät ne "asiakasvalmiiksi". Teen alustavia töitä, en selvityksiä. Ap
Minä myös olen tällaisessa paikassa. Saan kyllä ajan kulumaan töissä, mutta suurin stressi tulee siitä mitä laittaa tuntiraportteihin. Raportin täyttämiseen menee helposti 2 tuntia viikossa kun yritän keksiä mitä siihen laittaisi.
En tiedä miksi tämä on tällaista. Ehkä siksi, että työnsuunnittelu on aika surkeaa ja työt kasaantuvat vain joillekin osaaville henkilöille, jotka eivät osaa/halua jakaa osaamistaan. Myös vastuiden jako on epäselvä - en oikein vieläkään ole perillä siitä mikä kuuluu kellekin. Omatoimisesti ei voi paljoa töitä haalia itselleen, kun kaikki pitäisi raportoida ja laskuttaa niin ei sitä voi tuosta vaan polkaista pystyyn itselle jotain projektia...
Palkka on hyvä ja työssä on aika hyvin vapauksia (esim mahdollisuus etätöihin), joten siksi tässä roikun.
Ei vielä, mutta tajusin juuri että olen aloittamassa 4 vuotta kestävän koulutuksen, jonka jälkeen on käytännössä alettava yrittäjäksi tai lähdettävä hyvän tuurin sattuessa Helsinkiin töihin. Enkä (ainakaan tällä hetkellä) ole halukas lähtemään kotikaupungistani. Varsinkaan stadiin.
Hammasteknikoksi lähdössä opiskelemaan.
Ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
pepsi330ml kirjoitti:
Noniin, alkaakin kohta olla taas päivä pulkassa. Oon pari tuntia lueskellut tätä ja paria muuta vauva.fi:n ketjua ja viimeisen tunnin juttelin yhden vanhan tutun kanssa facebookissa. Tämä siis normisurffailujen ja reilun lounaspuolentunnin päälle. Ehkä tunnin verran sain jostain motivaatiota, että väkersin yhden "tällä ei sitten oo mitään kiirettä" projektin parissa, ja se osuus melkein valmistuikin jo. Aamulla lueskelin kirjaa ja mietiskelin vähän työasioita, tosin ne hankala työasiat työnsin mielessäni sivummalle. Ihan mukavaa vaihtelua oli normaaliin päivään tuo, kaveri oli facessa juttutuulella. Pitäisköhän käydä vielä ennen kotiinlähtöä kahvilla?
Mitäs mä olen tehnyt.. Raahauduin toimistolle klo 9, söin hitaasti aamupalaa, join pari kuppia kahvia, selasin jokaisen lehden netissä, luin AV:ta, työkaverit lähti lounaalle klo 11 ja sain ihanan tunnin kuunnella musiikkia ja pitää silmiä kiinni, sen jälkeen menin tunnin lounaalle katselemaan netflixia kännykällä, ja loppupäivän olenkin googletellut eri jatko-opinto mahdollisuuksia..
Itse en ole kova somettamaan, joten tämä netissä roikkuminen ahdistaa senkin takia todella paljon. Haluaisin niin kovasti lähteä lenkille, tehdä jotain aivoja piristävää, kehittää itseäni.. Mutta ei, aivotonta netissä pyörimistä vain päivät pitkät.
ap
Mulle tolkutettiin aikanaan, että kun kouluttaudut pitkälle niin vasta pääset oikeisiin töihin ja taivas aukeaa. Vitut. Nyt on sitten pitkä 6v koulutus alla ja tiedän paljon asioita. Muut silti kyselevät suhteellisen yksinkertaisia asioita multa. Eli olen asiantuntija. Tiedän jonkun pikku-yksityiskohdan jostain jutusta, jonka kanssa muut saattais tuhertaa ikuisuuden ja sitten multa kysytään se ja siinä se päivän työ oikeastaan olikin. Sitten on ne mun alan työkalut, mistä oikeastaan ainoastaan minä ymmärrän meidän työpaikalla ja ne on aika keskeisiä. Ja koska niitä on aika paljon, niin en halua niitä enää enempää päähäni pyörimään ja sekottamaan joten ei oo intoa kehittää/tuoda niitä oikein lisääkään.
Ja tosiaan muutoin pitää esittää niin kiireistä ja tärkeetä. Alan varmaan sanoo esimiehelleni kohta että lähden kotiin jos ei oo mitään järkevää. Jos saan kenkää niin ihan sama, aivot sulaa. Nyt katselen kaiholla vähemmän kouluttautuneiden työtehtäviä, kun oikeasti on työssä sopiva kuormitus. Tai siltä se ainakin ulkopuoliselle vaikuttaa. Pahinta on se, että kun menee töistä kotiin, niin on sellaisessa sumussa, että ei oo tehnyt mitään ja on vaan feikannu ja valehdellu koko päivän ja on raskasta pitää kulisseja yllä. Koko ilta menee siinä samassa jumituksessa eikä silloinkaan saa mitään aikaiseksi.
Voi kyllä olla, että tässä koko sopassa on kyse jostain omasta sisäisestä riittämättömyyden kokemuksestakin.
Ps. 218 vielä. Kyse ei siis tietenkään ole siitä että olisi työtä jossa ei ole töitä, vaan just ettei ole työpaikkoja.
Luulin että olisi ollut, monta sataa hakijaa alalle kuitenkin...
Taas jäi taustatutkimus tekemättä tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen tällaisessa paikassa. Saan kyllä ajan kulumaan töissä, mutta suurin stressi tulee siitä mitä laittaa tuntiraportteihin. Raportin täyttämiseen menee helposti 2 tuntia viikossa kun yritän keksiä mitä siihen laittaisi.
En tiedä miksi tämä on tällaista. Ehkä siksi, että työnsuunnittelu on aika surkeaa ja työt kasaantuvat vain joillekin osaaville henkilöille, jotka eivät osaa/halua jakaa osaamistaan. Myös vastuiden jako on epäselvä - en oikein vieläkään ole perillä siitä mikä kuuluu kellekin. Omatoimisesti ei voi paljoa töitä haalia itselleen, kun kaikki pitäisi raportoida ja laskuttaa niin ei sitä voi tuosta vaan polkaista pystyyn itselle jotain projektia...
Palkka on hyvä ja työssä on aika hyvin vapauksia (esim mahdollisuus etätöihin), joten siksi tässä roikun.
Juuri tälläistä on meillä. Meillä jako on todella epäreilu -> jotkut saavat todella suuria toimeksiantoja, joíhin menee kuukausia aikaa, ja jotkut saavat muutaman pienen, joihin menee se yksi kokonainen työpäivä viikosta. En voi keneltäkään ottaa töitä, koska meillä on omat vastuumme sekä rajoituksia paljon, eli joudun odottamaan, että minulle jaetaan joku toimeksianto.
Ap
Minä ratkaisin aikoinaan saman ongelman sillä, että aloin työaikana kirjoittaa romaania. Kirjoitin useammankin, ja lisäksi juttuja nettiin. Totta kai jäin pomolleni kiinni siitä. Keskustelu meni näin: "Mitä teet=?" "Kirjoitan novellia lehteen"
"Jaahas -" hetken hiljaista.
"Saako niistä muuten rahaa?"
"Saa?"
"No sitten, anna mennä!"
Kahta kuukautta myöhemmin esittelin lehteä jossa ensimmäinen kirjoitelmani oli julkaistu. Pomo oli hiljaa tasan niin kauan kuin vain hoisin hommani, mutta ilman minua hän olisi joutunut liemeen, joten meillä oli aika hieno diili.