Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Etkö todellakaan ap ole utelias kuuntelemaan mitä tällä toisella naisella on sanottavaa? Itsehän voit vältellä kertomasta mitään, sanoa vain, että et tiedä mitä ajatella mutta kuuntelen mitä sinulla on sanottavaa.
Hahhhhaaahhh!! Mikä tarinoitsija.
Tarinaa pukkaa ja pukkaa ja pukkaa. Hahhhaaah.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005777794.html
"Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu. Miten suurta ivaa voi olla, että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla, huoltoasemalla. Laitoin miehelleni kuvaviestin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja, jotka eivät tuota tulosta.
Näin kirjoittaa eräs nainen Vauva.fi:n keskustelupalstalla."
Vierailija kirjoitti:
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.
Hyvä päätös. Joskus se kulissien säilyttäminen kannattaa. Minä suhtauduin vastaavassa tilanteessa viileän rauhallisesti koko juttuun, sellainen olen luonteeltani. Kerroin yhdelle ainoalle ystävälleni, joka ei edes ollut kovin läheinen, mutta tiesin, että häneen voi luottaa 100% eikä hän koskaan kertoisi muille, ei edes omalle miehelleen (vaikken sitä erikseen pyytänyt).
Käsittelin asian ensin itseni kanssa ja sitten mieheni kanssa. Päätin jatkaa pitkää avioliittoamme, koska ei minun rakkauteni mieheeni ollut kuollut. Sitä päätöstä en ole koskaan katunut. Joskus vain on niin, että rakkaus voittaa kaiken. Kaikille ei yhtä suurta rakkautta ole suotu.
Koskaan en ole kenellekään muulle kuin tälle yhdelle ystävälle asiasta kertonut, en äidille, en siskolle, en parhaalle ystävälleni, en ”rikoskumppanin” miehelle.
Muut saavat olla tästä päätöksestäni ja käyttäytymisestäni ihan mitä mieltä tahansa, se ei minua hetkauta. Minä itse tiedän tehneeni oikean päätöksen ja minulla/meillä on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.
Tämähän on aivan kuin lukisi jotain naisten romanttista kirjasarjaa. En siksi voi uskoa, että tämä on totta. Tämä on toimittajan käsialaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.
Blaa blaa. Tää juna meni jo, tarinan iskijä! Ja tietämättömille tiedoksi; TÄMÄ ON PROVO!!! Iltsikan toimittaja! ÄLKÄÄ VASTATKO ENÄÄ TÄHÄN KETJUUN!!! :( Itsekkin tosissani yritin auttaa. No, en yritä enää!!
Hmmmm, kannattaako keskustella sen toisen naisen kanssa, mitä mieltä ap ja av-raati on? Keskustelisitko sinä? Oletko keskustellut.
Minä en suostunut keskustelemaan, ei ollut mitään sanottavaa ja toinen nainen pelkäsi että ottaisin yhteyttä hänen mieheensä (pienet lapset. En sanonut mitä aion sen suhteen tehdä tai aionko ottaa toisen naisen mieheen yhteyttä omallekaan miehelleni niin he kärventyivät sen asian kanssa hiljaisella tulella. Hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005777794.html
"Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu. Miten suurta ivaa voi olla, että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla, huoltoasemalla. Laitoin miehelleni kuvaviestin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja, jotka eivät tuota tulosta.
Näin kirjoittaa eräs nainen Vauva.fi:n keskustelupalstalla."
Kiitos, eiköhän tässä tullut nyt niitti tähän ja koko homman aitouteen. Oksettavaa vedätystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.
Blaa blaa. Tää juna meni jo, tarinan iskijä! Ja tietämättömille tiedoksi; TÄMÄ ON PROVO!!! Iltsikan toimittaja! ÄLKÄÄ VASTATKO ENÄÄ TÄHÄN KETJUUN!!! :( Itsekkin tosissani yritin auttaa. No, en yritä enää!!
Ei keskustelupalstaa kannata ottaa niin vakavasti, että pettyy jos henkilöt eivät ole todellisia. Tekoäly ei tänne kirjoita, takana on ihminen omalla tarinallaan tai kokemuksellaan tai ajatuksillaan. Ap kirjoittaa ihanan sujuvasti, vähän Reginaa mutta se viehättää minua.
Ap voi olla nainen tässä tilanteessa tai ainakin hän on kokenut ihastumisen/pettämisen/eron tai tietää hyvin mitä tekisi. Minusta on ihana pohtia mitä tekisin, tai avautua jostain vastaavasta ja varsinkin kuunnella muiden kommentteja, kokemuksia ja tarinoita.
Monesti tulee sanottua keskustelussa ettei se minäminäminä ole niin tärkeä vaan että mennään ASIAAN!
Vierailija kirjoitti:
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.
Siis muuttiko mies hotelliin moneksi päiväksi kun vielä lauantainakin tilaa taksin sinne?
Vaarallisilla vesillä olette. Varaudu siihen, ettei tämä ole vain kerran hairahdus. Mies saattaa vielä vaihtaa tähän naiseen ja peruataa perheen. Haluatko olla jätetty vai jättäjä on sinun valinta. Nyt kunnon keskustelut kehiin ja asiat halki.
Nro 330 on ap - joka on alkanut selitellä toisten harhaanjohtamista kertomaan itsestään. Viimeistään vastaava päätoimittaja (sanomat konserni) vastaa toimittajistaan. Ei kyllä ole eettistä ja tiedät journalisti sen itsekin.
Minusta on aivan sama, onko tämä provo vai ei, jos aihe kirvottaa hyvää keskustelua.
Viimeistään Sanomat konsernin vastaava päätoimittaja on vastuussa toimittajiensa esiintymisestä joko aloittajina tai keskusteluiden hyödyntämisestä. Ei ole journalisesti oikea tapa tai edes eettistä.
Olen järkyttynyt viestiketjun päätymisestä toiseen julkaisuun, jossa on lainattu kirjoitusta.
On päivän selvää, ettei kukaan halua päätyä toimittajan raflaavaan otsikkoon, josta asianosaiset tunnistavat itsensä helposti.
Olkoon tämä opetukseksi kaikille. Mieti ja harkitse, mitä avaat ja mistä elämääsi kuuluvat voivat sinut tunnistaa. Ja millaisia huolia tämä taas voi tuoda, muiden jo valmiiden huolien lisäksi ihmiselle/ihmisille jotka tapaukseen liittyvät tai tapausta ovat omien henk.koht asioiden kautta kommentoineet.
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt viestiketjun päätymisestä toiseen julkaisuun, jossa on lainattu kirjoitusta.
On päivän selvää, ettei kukaan halua päätyä toimittajan raflaavaan otsikkoon, josta asianosaiset tunnistavat itsensä helposti.
Olkoon tämä opetukseksi kaikille. Mieti ja harkitse, mitä avaat ja mistä elämääsi kuuluvat voivat sinut tunnistaa. Ja millaisia huolia tämä taas voi tuoda, muiden jo valmiiden huolien lisäksi ihmiselle/ihmisille jotka tapaukseen liittyvät tai tapausta ovat omien henk.koht asioiden kautta kommentoineet.
Tämä on hyvä pointti. Ihan sama aina itselleni, ovatko kertomukset tosia vai ei, kunhan niistä virinnyt keskustelu on hyvää. Siis juuri kommentit kiinnostavat. Mutta tosiaan, siinä asettavat kommentoijat itsensä alttiiksi.
Provon huutelijat taas ovat ääliöitä, ap;na esiintyvät täysääliöitä.
Jos jäät....se on teidän yhteinen juttu, iso juttu. Pitää selvittää ja mykkertää juurta jaksaen. Mitään kysymysmerkkejä ei kannata eikä tarvitse jöttäää. Ei mitään.
Kaikki hankalimmatkin asiat kannattaa selvittää ja jos päädytte jäämään, niin selvät pelisäännöt.
Sinulla ei ole mItään hävettävää tai suojeltavaa miehesi toisen naisen suhteen.
Sinun olisi vain osattava olla hyvillä mielin itsekäs.
Ti tuo siltä, että annat miehen statuksen...oletetun sellaisen...pyörittää itseäsija valintojasi.
Kuulostat niin älyköltä.
Sen toisen naisen kanssa juttele, jos haluat.
Kovuutta sinulta kai nyt jollain lailla tämä tilanne vaatii. Minä hakisin psyykkistä apua jostain. Olet niin kovilla.
En menisi sen toisen naisen ja miehesi kanssa mihinkään yhteiseen keskusteluun,
Jotenkin tuntuu, että olet niin hämilläsi, että tarvitset jonkun joka pitää juuri sinun puoliasi. Et ole mikään miehesi jatke. Olet oma persoona. Siellä sosiaalisessa yhteisössänne kuulostat olevan miehesi hännän jatke...tai kuvittelet olevasi sellainen.
Sinulle se yhteisö kuulostaa olevan tärkein ja se miltä asiat näyttävät.
Olet niin älykkö, että varmaan pärjäät sellaisessa pelissä.
Mieti mitä sinä haluat. Sinä kyllä pärjäät. Missä valinnoissa sinä voit parhaiten?
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.
Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.