Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Mikä teidän tilanne on tällä hetkellä? Yhdessä vai erikseen? Annoitko anteeksi? Olet mielessäni usein ja haluaisin tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vastaava tausta. Miehen uskottomuudesta 5 vuotta ja meillä lapsia, olen 42v.
Vasta nyt koen eläväni siedettävää elämää. Pystyn vasta nyt nauttimaan asioista joista nautin 5v sitten, esim marjojen poiminnasta.
Tällä kokemuksellani suosittelen eroa ja totaalista yhteyden katkaisemista mieheen. Kun et näe ja kuule hänestä niin pääset paremmin uuteen elämään. Ja varmasti joku tulee nyt sanomaan että ”ei ole pakko erota , rakentakaa jotain parempaa”. En usko että sellainen on kokenut uskottomuutta oikeasti . Uskottomuus tuhoaa luottamuksen ja toisen kunnioituksen. Jos toiseen ei luota ei toista kunnioita niin eihän silloin ole mitään jäljellä.
Saanko kysyä,mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi jatkaa yhteistä elämäänne? Oliko perheenne yksi syy siihen ja jos oli, olisitko ehkä valinnut toisin jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista ihmistä?
Tulen surulliseksi rivejäsi lukiessa, järkyttävää kuinka pitkäksi aikaa toisen hairahdus voi tuhota toisen ihmisen kyvyn nauttia elämästä. Olen niin pahoillani puolestasi.
Ap💛Mies aneli jäämään, mutta sillä ei varsinaisesti ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.
Tein puhtaasti järkipäätöksen jäämisestä. Lapsemme olivat tuolloin alle kouluikäisiä enkä ollut valmis siihen että erossa menettäisin puolet ajasta lasten kanssa ja että jossain vaiheessa ehkä joku vieras nainen eli äitipuoli alkaisi hoitamaan _minun_lapsiani.
Lisäksi taloudelliset seikat vaikuttivat. En halunnut että minä lapsemme joutuisimme eron myötä muuttamaan uudesta omakotitalosta pienehköön kertostaloasuntoon, sillä en olisi voinut lunastaa itselleni omakotitaloamme koska palkkani ei olisi riittänyt siihen.
Olisinko eronnut jos meillä ei olisi ollut lapsia? Kyllä, ehdottomasti ja vielä viiden vuoden jälkeenkin olen sitä mieltä.
Koen, että mies on minulle nykyään asuinkumppani. Valitettavasti kaikki rakkaus on hiljalleen kuollut viiden vuoden aikana osaltani. Emme kuitenkaan riitele arjessa , olemme hyvin toimiva tiimi. En usko että minun puoleltani enää muodostuu rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta meneehän tämä näinkin toistaiseksi. Pian lapset ovat lukioikäisiä ja koen että minulla on mahdollisuus tehdä päätökset avioliittomme osalta. Oletan, että jos ilmoittaisin haluavani eron niin se olisi yllätys miehelle - mutta niin oli hänen uskottomuutensa minullekin.
Mulla sama juttu. Lapset vielä alakoululaisia, joten pitää vain odottaa, kunnes ovat sen ikäisiä, että kukaan äitipuoli ei pääse hoitelemaan omia lapsiani. Minkä ikäinen muuten olet nyt?
Avaisiko joku näin ajatteleva minulle hieman lisää ajatusmaailmaansa? Tarkoitan siis tätä, että ei halua kenenkään muun ottavan osaa lastensa kasvatukseen. On niin ihmeellinen ajatus. Lapsella on eronkin jälkeen vain yksi äiti tai isä, ja ne mahdolliset muut ihmiset ovat vaan turvallisina aikuisina heidän elämässään.
Mullakin pisti silmään ettei toinen saa hoitaa omia lapsia...pelottavaa. Miksi joku ajattelee noin.
No tänä päivänä on aika yleistä vuoroviikot, tällöin menetät yhteisestä elämästäsi lapsiesi kanssa 50%.
Vuorojoulut, ja muut juhlapyhät.
Kyllä tuon pelossa sitkeilee aika kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt viestiketjun päätymisestä toiseen julkaisuun, jossa on lainattu kirjoitusta.
On päivän selvää, ettei kukaan halua päätyä toimittajan raflaavaan otsikkoon, josta asianosaiset tunnistavat itsensä helposti.
Olkoon tämä opetukseksi kaikille. Mieti ja harkitse, mitä avaat ja mistä elämääsi kuuluvat voivat sinut tunnistaa. Ja millaisia huolia tämä taas voi tuoda, muiden jo valmiiden huolien lisäksi ihmiselle/ihmisille jotka tapaukseen liittyvät tai tapausta ovat omien henk.koht asioiden kautta kommentoineet.
Olen kirjoittanut tämän kommentin eilen aamulla.
Jatkan vielä lainauksella,TEKSTI LAINATTU YHDELTÄ KOMMENTOIJISTA:
Mikäli ap oli oikea nainen, jolle oikeasti tuo tapahtui, niin aika veemäisesti tehty toimittajalta. Uutinenhan oli Ilta-Sanomien luetuin uutinen hetken aikaa. Ap:n kertomuksessa oli niin paljon yksityiskohtia, että asianomaiset itsensä siitä kyllä tunnistaa.
Ja uskon, että ihmiset ylipäänsä lukevat uutisia. Ja jos itse on jäänyt huoltoasemalla kiinni salasuhteesta ja tämä oli koko lööpin otsikko, niin äijähän on jo lukenut tämän uutisen ja sen myötä nämä ketjut, lukenut mitä vaimonsa tänne on vuodattanut ja mitä hänelle on vastattu. Kiitos toimittaja, olipa hyvin tehty.Ap jatkaa....
Lisään tähän vain, että: "Bingo!"
Jokainen ymmärtää varmasti miksi tämä kanava ei ole enää väylä avata tuntemuksia.
Lopuksi sanottakoon, että mitään tehtyä ei saa täysin paikattua. Oli kyse sitten pettämisestä tai yhteisen elämän avaamisesta palstalle, jonka ajattelit pysyvän sopivan piilossa.
Yhtä tuskaa kaikki.
Ap 💛
Ap:lta kysyttiin heti eka ketjun alussa, onko viisasta antaa niin tarkat tiedot, että kaikki osalliset on tunnistettavissa, ja mitä vastasikaan Ap? Ei haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[qu
No tänä päivänä on aika yleistä vuoroviikot, tällöin menetät yhteisestä elämästäsi lapsiesi kanssa 50%.
Vuorojoulut, ja muut juhlapyhät.
Kyllä tuon pelossa sitkeilee aika kummasti.
Just näin! Olisi ihan kauheaa olla joka toinen viikko näkemättä lapsiani!
Up