Kyllästyttää olla ruma nainen

Olen kirjoittanut muutaman kyseenalaistavan viestin tähän ketjuun, "rumien" taholta ne on tuomittu naiiveiksi, epärealistisiksi tms. Perustan mielipiteeni ja uskomukseni siihen, että minulla on kokemusta itseni hirveän näköiseksi hylkiöksi tuntemisesta nuoruuden ajoilta, koulukiusaamisesta johtuen. Pitkälle aikuisuuteen ajattelin olevani ruma. Itsestäni tiedän, että silloin sitä kokee muiden tuijottavan ja suhtautuvan eri tavalla, vaikkei tämä pidä paikkaansa tai ainakaan ei johdu ulkonäöstä. Nyt kykenen katsomaan itseäni jo realistisemmin (elämänkokemus ja terapia). Tiedän, että jotkut pitävät minusta ja ulkonäöstäni ja jotkut eivät, ihan niinkuin meidän kaikkien kohdalla. Itse en ole tavannut ihmistä, johon suhtautuisin negatiivisesti ulkoisten piirteiden takia tai havainnut tällaista tapahtuvan aikuisten, normaalien ihmisten toimesta. Kyllä ne ovat ihan muut asiat, kun saavat minut jotakuta karsastamaan ja antavat huonon ensivaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hullua ajatella, ettei olisi rumia ihmisiä. 

Eihän sitten voisi olla vastakohtaakaan eli kauniita. 

Jotkut nyt ovat rakenteeltaan -- niin kasvoista kuin vartaloltaan-- rumia. Mitä tätä faktaa kieltämän? Ketä se hyödyttää elää valheessa?

Mutta fyysinen olemus pelkästään ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -haluttavaa, luotaantyöntävää, halveksittavaa, ällöttävää, tms. mitä jotkut tässä ketjussakin kokevat olevansa ja uskovat enemmistön heistä ajattelevan. Että jos rumuudella tarkoitetaan tätä, niin sellaista ei ole olemassa. Ihminen, jossa on yhtään viisautta, syvällisyyttä, kypsyyttä ei ainakaan näin ajattele. "Rumuus" ja "kauneus" ovat subjektiivisia käsitteitä.

Kyllä se fyysinen olemus tekee naisesta epäviehättävän ja -haluttavan. Ei pornoleffoihinkaan haeta rumia naisia. Valtaosa nettipornosta ja strippibaareista tarjoilee silikonirintaisia timmejä, kauniita ja viehättäviä naisia. En menisi katselemaan lattarintaista selluliittireisistä 40+ naista. Valtaosa naisista rumenee 40 täytettyään. Miehistä taas tulee charmikkaita kun ikää tulee lisää. Jopa minulla, kaljulla ja vähän ylipainoista miehellä riittää naisia. Toki varakkuuttakin minulla on.

Totta joka sana. Miksi katselisin epäviehättävää naista? Haluan olla ylpeä puolisostani. Nykyinen vaimoni on entinen malli ja omat kaverini ovat kateellisia...nostattaa kivasti miehen itsetuntoa! Työkaveritkin kyselevät, että mistä olen hänet löytänyt.

Kauneus tekee ihmisestä myös positiivisemman, iloisen ja sosiaalisen. Joskus nuoruudessa tapailin rumaa tyttöä, joka oli arka ja häpesi vartaloaan.

Miksi juuri kauneus on se asia, josta sinä olet ylpeä puolisossasi?

Miehenä vaan tunnen niin. Kun katson kauniin vaimoni hymyä niin sydämeni on täynnä rakkautta häntä kohtaan. Rumilla naisilla on yleensä myös huono itsetunto ja he häpeävät seksin aikana kehoaan. Tyyliin valot pois ja peiton alle.

Mitä jos kaunis vaimosi sairastuisi, kaljuuntuisi ja vammautuisi kasvoistaan jollain tavalla, mitä tuntisit silloin katsoessasi hänen samaa vanhaa hmyä? inhoa ja häpeää?

Luultavasti...jos vaimo ei olisi enää esteettisesti kaunis eikä sytyttäisi minua niin se olisi vähän kuin kynttilä sammuisi. Seksuaaliset tarpeet ovat tärkeä osa elämää. Turha sitä vähätellä.

Hyväksytkö vanhenemisen, vai aiotko vaihtaa systemaattisesti nuorempaan?

Nuorempaan kun siltä tuntuu. Enkä ole ainut mies joka niin on tehnyt. Venäläiset korkeasti koulutetut naiset ovat olleet monesti kiinnostuneita minusta.

Tällä hetkellä olen kuitenkin vaimoni kanssa, mutta koskaan ei voi tietää. Strippibaareista saan vaihtelua seksielämään. Ei kai kukaan mies kulje silmät kiinni.

Uskomatonta, että joku on kaltaisesi huolinut kumppanikseen. Toivottavasti vaimosi herää pian ja jättää sinut kuin nallin kalliolle. Vastenmielinen olet.

Mikä siinä on, että vaimo jaksaa roikkua minussa kiinni vaikka olen ehdottanut joskus eroakin. Pelko jäädä yksin ilman elättäjää? Ainakin hänen elintaso romahtaisi.
Rumana ja vanhana hän tuskin löytäisi uutta miestä.

Miten tuo voi olla mahdollista? Miehet hokevat kokojan, että jokainen nainen saa aina miehen. Jokainen nainen saa valita päältä parhaimman miehen.

Ei, vain ne siunatut kauniit ja tavisnaiset saavat. Heillä on mahdollisuus kaikkeen tässä elämässä. Vai miten se nyt meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.

Paitsi, että pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -kiinnostavaa. Etteivät vaan ennakko-oletuksesi muiden suhtautumisesta ja heikko itsetuntosi näkyisi olemuksessa ja käytöksessäsi.

Tämä! Itse olen isonenäinen, pienileukainen, ohuthiuksinen, omasta mielestäni ulkonäöllisesti ei niin hyvännäköinen nainen. Asenteeni ja olemukseni on kuitenkin aina ollut iloinen ja positiivinen. Ongelmia ei ole ollut parisuhteen saavuttamisessa tai ylipäätään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Uskon, että ihmisen oma asenne on kaikista suurimmassa roolissa.

Pieni leukahan on naisella hyvä asia. En ole koskaan kuullut, että joku olisi kehunut naisen isoa leukaa tai että naiset itse pitäisivät isoa leukaa kauniina itsellään.

Öö. Pieni kalkkunaleuka ei ole hyvä. Chin implant om yleisimpiä julkkisten teettämiä kauneustoimenpiteitä jos selkeää leukalinjaa ei löydy omasta takaa. Googlaa Bristol Palin chin surgery niin ymmärrät minkä eron selkeä leuka tekee. Suurella osalla kauneimpina pidetyistä näyttelijöistä on itse asiassa melko jykevä tai selkeä leuka. Sandra Bullock, Angelina Jolie, Jennifer Lopez, Jennifer Aniston, Kim K, Audrey Hepburn, Natalie Portman...

Selkeys leuassa on aina hyvä asia, oli sitten mies tai nainen, mutta noista ainoastaan Jennifer Anistonilla voi sanoa olevan jykevä leuka. Jykevyys tulee nimenomaan siis leuanpäästä, ei leukaperistä. Leuanpää määrittelee sen, kuinka paljon leuka vaikuttaa maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen.

Ei Aniston taida kuulua "kauneimpina" pidettyjen joukkoon. Hyvännäköinen toki, mutta persoonalliset piirteet, kuten juurikin jykevä leuka.

Mä olin rumahko nainen. Kävin parissa kauneusoperaatiossa, nyt panostan myös hiuksiin ja vaatteisiin.

Ainoa ero mitä on entiseen on se että ennen en saanut juuri keneltäkään huomiota. Nyt saan paljon rumilta miehiltä huomiota.

Mä olin naiivi kun luulin saavani komeilta miehiltä huomiota, "kunhan ensin kaunistun".

Vierailija kirjoitti:

Mä olin rumahko nainen. Kävin parissa kauneusoperaatiossa, nyt panostan myös hiuksiin ja vaatteisiin.

Ainoa ero mitä on entiseen on se että ennen en saanut juuri keneltäkään huomiota. Nyt saan paljon rumilta miehiltä huomiota.

Mä olin naiivi kun luulin saavani komeilta miehiltä huomiota, "kunhan ensin kaunistun".

Mitä jos miettisit jotain muutakin kuin ulkonäköä? Lue vaikka yksi kirja tänä vuonna. Ensi vuonna kaksi jos ei tänä vuonna vielä pysty.

T: Komea mies, jonka naista muut pitävät rumana

Niin no. Ne rumat löllyköt ovat inssitoimistoissa ja lakimiehiä sekä ne muokkaavat elämääsi halusit tai et. Tämä viimeksi mainittu älykkyys on se joka tekee susta kansalaisen ja merkittävän sellaisen.

Onko tolla nyt mitään väliä? Lopputulema on joka tapauksessa hautaan dumpattu kalmo oli leuka jykevä tai ei. Huvittavaa seurata sivusta, kun bimbot taistelee vääjäämätöntä rupsahtamistaan vastaan kaikin voimin. Sori, ei auta mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin rumahko nainen. Kävin parissa kauneusoperaatiossa, nyt panostan myös hiuksiin ja vaatteisiin.

Ainoa ero mitä on entiseen on se että ennen en saanut juuri keneltäkään huomiota. Nyt saan paljon rumilta miehiltä huomiota.

Mä olin naiivi kun luulin saavani komeilta miehiltä huomiota, "kunhan ensin kaunistun".

Mitä jos miettisit jotain muutakin kuin ulkonäköä? Lue vaikka yksi kirja tänä vuonna. Ensi vuonna kaksi jos ei tänä vuonna vielä pysty.

T: Komea mies, jonka naista muut pitävät rumana

Mä luen paljon, kuuntelen musiikkia, valokuvaan jne. Ne tuo sisältöä elämään. Maailma on pinnallinen paikka, mutta näitä asioita ei ole hyväksyttävää sanoa ääneen.

Mä nautin esteettisistä jutuista.

Niin mistä asioista koet jääneesi paitsi?

Ainoa, mistä minä "koen jääneeni paitsi" on miesten jatkuva huomio ja iskuyritykset baarissa. Kaikkea muuta olen kyllä voinut tehdä siinä missä kauniit ystävänikin.

Ja, koska minulla on ollut poikaystäviä, se kertoo itselleni vain siitä, että mulle miehen etsiminen tapahtuu muualla kuin baarissa. Elämä on. Ja koska meillä on erilaiset ominaisuudet, jokaisen elämä on erilainen. Siitä voi olla katkera tai sitten voi hyväksyä itsensä ja tehdä asioita, jotka tekee onnelliseksi.

Suurin osa ainakin vähän nuoremmista naisista saa itsestään vähintään aika kauniin laittamalla itsensä fyysisesti hyvään kuntoon. Missejä ei toki kaikista tule, mutta sillä tavalla hyvännäköisiä, että ulkonäkö ei ainakaan merkittävästi rajaa mahdollisuuksia parisuhteissa tai elämässä muuten. Se toki vaatii vähän päättäväisyyttä ja työtä, mutta varsin harva hoikka, terve ja hyväkuntoinen on ruma.

Sitten toki jotkut myös oikeasti kuuluvat siihen vähemmistöön, joita useimmat eivät syystä tai toisesta tule pitämään kauniina, vaikka olisivat missä kunnossa. Silloin on pakko hyväksyä se, ettei joihinkin asioihin voi vaikuttaa. Samalla muistaen, että useimmat voivat vaikuttaa asioihinsa paljon enemmän kuin itse ajattelevat.

Ja kuitenkin: vaikka hyvä ulkonäkö avaa tiettyjä mahdollisuuksia, ei se kenestäkään yksin onnellista tee.

Ruma ja hiljainen nainen, siinä vasta hyvä yhdistelmä, ihailua ei ainakaan tule.

Vierailija kirjoitti:

ihmemies kirjoitti:

Mikä siinä kropassasi nyt on niin kovin epäsuhtaista? Onko sinulla pariton määrä raajoja tms?

Epäsuhtaista kroppaa voi muuttaa sopusuhtaisemmaksi treenaamalla - ei siitä ehkä täydellistä tule, mutta harva oikeasti täydellisyyttä etsiikään.

Minulla on myös epäsuhtainen kroppa, yläkroppa lihaksikas ja kapeat jalat. Ainiin ja silmätkin katsovat ihan kieroon. Mutta eihän omia virheitä ole järkevää tuijottaa vaan miettiä niitä hyviä puolia joita varmaan sinullakin on. Ja ellei ole niin opettele valehtelemaan itsellesi ja uskottele olevasi kaunis ja mielenkiintoinen tai vaikkapa sitten kylän kiihkein suihinottaja. Kunhan jotain jonka uskot kiinnostavan miehiä.

Ihan sama mistä sinulle tulee hyvä mieli koska itsevarman onnelliset ja säteilevät ihmiset ovat niitä haluttavia. Kauneus ja treenaaminen vain helpottavat hyvän itseluottamuksen rakentamista

Vastasin jo aikaisemmin tähän, en aio alkaa himotreenaamaan koska sitä ei ole minun tapauksessani hyötyä. Normaali 3 krt vko hikiliikunta saa riittää. En näe mitään syytä alkaa rehkiä salilla, jos tuloksena on korkeintaan välttävä kroppa. Vartalon mittasuhteethan eivät treenillä muutu. Minulla on keskimittaisen hoikan naisen yläkroppa ja lyhyen ja paksun naisen alakroppa. Vaikka miten treenaisin tämä epäsuhta ei tule korjaantumaan. Alipainon rajallakaan en saa karistettua riittävästi rasvaa sääristä ja reisistä. Ja alaosa tietenkin pysyy lyhyempänä kuin yläosa vaikka mitä tekisin. Tämä ei suinkaan ole ainoa ulkoin epäkohta minussa, mutta kokonaisuuden kannalta merkittävin. Minun vartalossani ainoat normaalit kohdat on korvat, käsivarret ja jalkaterät. Näiden varaan on tuskin mahdollista lähteä rakentamaan positiivista kehonkuvaa. Mielestäni itselleen on turha yrittää valehdella ja uskotella sellaista mikä ei pidä paikkaansa, pidemmän päälle se tuskin johtaa mihinkään hyvään.

Ap

No eihän tuo edes paha ole. Korkokengät jalkaan vain niin epäsuhta tasaantuu. Hoikan naisen yläkroppahan on jo paljon parempi kuin mitä 50% suomalaisista naisista omaa (pyydän etukäteen anteeksi jos joku haluaa loukkaantua). Usealla on paksun naisen yläkroppa ja samanlainen alakroppa ja silti näyttävät olevan ihan tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä asioista koet jääneesi paitsi?

Ainoa, mistä minä "koen jääneeni paitsi" on miesten jatkuva huomio ja iskuyritykset baarissa. Kaikkea muuta olen kyllä voinut tehdä siinä missä kauniit ystävänikin.

Ja, koska minulla on ollut poikaystäviä, se kertoo itselleni vain siitä, että mulle miehen etsiminen tapahtuu muualla kuin baarissa. Elämä on. Ja koska meillä on erilaiset ominaisuudet, jokaisen elämä on erilainen. Siitä voi olla katkera tai sitten voi hyväksyä itsensä ja tehdä asioita, jotka tekee onnelliseksi.

Tuntuu, että tällaisen viestin kirjoittaja ei tajua ollenkaan lukemaansa. Vai etkö ole lukenut tässä keskustelussa olevien rumien naisten kertomuksia? 

F FFFuuuuuuu

Itse en todellakaan lähtisi vähättelemään ulkonäön merkitystä elämässä. Toki 0,1% rumista ihmisistä on heitä, jotka ovat sosiaalisesti niin älykkäitä ja muuten valovoimaisia, että saavat normaalin elämän. Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä. Olen itse ns. ruma ankanpoikanen – olin lapsena ruma ja iso sekä luonteeltani outo ja vaikea (no, sitä oon yhä, mutta onneksi aikuistuessa vähän kehittyy :)). Muistan, kuinka nihkeästi vieraat aikuiset muhun suhtautui ja kerran eräs luokkakaveripoika jopa potkaisi mua "koska olet niin ruma". Mistään en koskaan saanut hyvää palautetta pl. luokanopettajaltani, joka toden totta yritti kaikkensa jokaisen opettamansa lapsen kanssa ulkonäköön tai muihin ominaisuuksiin katsomatta.

Tätä "ruman elämää" jatkui pitkälti teini-ikään saakka, kunnes lukiossa laihdutin tarkoituksella ja samalla huomasin, että kasvonpiirteetkin olivat muuttuneet edukseen aikaisempaan verrattuna. Yllätyksekseni huomasin myös, etten ollut romuluinen, vaan täysin keskikokoa kropaltani, jopa siro. Kaverit, joita olin ollut päätä pidempi, olivat kasvaneet samoihin pituuksiin tai menneet jopa ohi. Yhtäkkiä minut noteerattiin vastakkaisen sukupuolen leiristä ja ensimmäisen seurustelusuhteen löysin 17-vuotiaana. Miesten huomiosta ei ole juuri ollut pulaa tuon jälkeenkään, vaikka olen kiloja vuosien saatossa (nyt noin 30) kerryttänytkin.

Mutta se, mitä itse olen tämän kokemuksen kautta oppinut on, että kyllä vaan ulkonäöllä on väliä ja ihan helvetisti onkin. Olen oppinut tunnistamaan miehet, jotka ovat mukavia vain ulkonäöstä johtuen ja välinpitämättömiä, jopa ilkeitä taviksille/rumille naisille. Huomaan, kuinka ulkonäkö vaikuttaa alitajuisesti esim. töihin pääsyssä. Tiedän, että olen saanut yhden työpaikan siksi, että sovin ko. yrityksen "profiiliin" ulkoisesti. Työhaastattelussa ei juuri oltu kiinnostuttu mun osaamisesta (ja palkkaajana oli muuten toinen nainen, eli ei tosiaankaan vain miehet loista näissä asioissa). Varmaan sanomattakin selvää, että kyseinen duuni oli aivan hirveä :) Itse olen todella tarkka siitä, että en arvota ketään ulkoisin perustein ja mielestäni kaikkien olisi välillä hyvä kyseenalaistaa omat ajatuksensa ja käytöksensä muita ihmisiä kohtaan. Onneksi näitä "arvottajia" ei omissa nykyisissä piireissä enää olekaan. Ap:lle en voi toivottaa muuta kuin tsemppiä ja sanoa, että kyllä niitä inhimillisesti suhtautuvia ihmisiäkin on paljon, kunhan löytää vaan ne oikeat piirit (tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty).

Vierailija kirjoitti:

fghdfhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tullut sellainen olo, että ehkäpä minussa onkin jotain perustavanlaatuista vikaa sielussanikin, miksi olisin muuten syntynyt tälläiseksi, kuin rangaistuksena. Vanhempani ovat kuitenkin molemmat ihan tavallisen näköisiä, samoin sisarukseni. Eikä minulla ole edes mitään sairautta tai vammaa joka selittäisi oudon näön. En pysty saamaan hyvää elämää ja olemaan muiden keskuudessa hyväksytty, vain siedetty. Vuosien saatossa minusta onkin varmaan tullut huonompi ihminen, katkera yms. Eli en enää itse tunne itseäni saman arvoiseksi millään aspektilla muitten kanssa.

Ei siihen mitään sieluja kannata vetää mukaan. Me olemme kaikki geeniloton tuloksia, rakennusaineina kahden ihmisen piirteet joista sitten arvotaan palaset paikoilleen. Ei se kerro meistä ihmisinä mitään muuta kuin ulkonäön.

Ulkonäön perusteella ihmiset tekevät arvioita toisistaan, ihan jo biologisista syistä. Typerää väittää, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä. Lukuisat aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat että kauniita ihmisiä kohtaan tunnetaan enemmän empatiaa ja että on olemassa ns. halo-efekti, eli fyysisesti viehättäviin yksilöihin liitetään enemmän positiivisia henkisiä ominaisuuksia.

Olen samaa mieltä, enhän minä väittänytkään ettei ulkonäöllä ole merkitystä vaan että huono ulkonäkö ei ole tulosta mistään huonosta sielusta, kuten joku täällä ajatteli.

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Millainen suhde se muka on jos ei pidä toista viehättävänä? Tyytymissuhde.

Ulkoinen viehättävyys ei ole ainoaa viehättävyyttä. Vaikka sinä olet pinnallinen, emme me kaikki ole.

Kuinkahan moni mies on tyytyväinen suhteeseen naisen kanssa jota pitää rumana? En tarkoita mitään klassista kauneutta, jokainen päättää itse millainen on viehättävä ulkonäkö.

Vaikea antaa sinulle lukua, koska ei tuota kukaan ole ikinä tutkinut. Luultavimmin kuitekin miljoonittain löytyy maailmasta sellaisia miehiä. Sinulla on seksistinen maailmankuva.

Sinusta siis maailma on väärällään miehi, jotka ajattelevat vaimoistaan että rumahan tuo on kuin mikä? Jep jep. Kyllähän niitä varmasti jonkun verran on, mutta sellainen suhde ei kyllä tuppaa olemaan pitkäikäinen tai ylipäänsä mukava. Mitä tekemistä tällä on seksismin kanssa?

Kuka sanoi, että suhteen olisi oltava pitkäikäinen? Ihminenkin muuttuu henkisesti ja fyysisesti.

Vaihdoin nuorempaan naiseen, koska vanha vaimo oli katkera lihomisestaan ja ulkonäön rapistumisesta. Uusi vaimoni on 25 vuotta nuorempi, freeshi ja positiivinen. Minäkin olen nyt huomattavasti energisempi kuin ennen. Vietämme sosiaalista elämää ystäväperheiden kanssa. Monet miespuoliset ystäväni miettivät myös nuorempaan vaimoon vaihtoa ja olen heitä kannustanut olemaan rohkea. Kerranhan täällä vaan eletään!

No niin, eli olemme samaa mieltä. Suhde ei tule kestämään jos ei pidä kumppania viehättävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on viehättävää. Ole älykäs. Älykkyyttä voi kehittää.

ÖÖÖööö.... itseasiassa ei kyllä voi. Tietoa, viisautta, jne. kyllä voi mutta älykkyys pysyy samana.

Jep, se on geneettinen ominaisuus. Vain viisautta voi lisätä kokemalla ja lukemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.

Paitsi, että pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -kiinnostavaa. Etteivät vaan ennakko-oletuksesi muiden suhtautumisesta ja heikko itsetuntosi näkyisi olemuksessa ja käytöksessäsi.

Tämä! Itse olen isonenäinen, pienileukainen, ohuthiuksinen, omasta mielestäni ulkonäöllisesti ei niin hyvännäköinen nainen. Asenteeni ja olemukseni on kuitenkin aina ollut iloinen ja positiivinen. Ongelmia ei ole ollut parisuhteen saavuttamisessa tai ylipäätään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Uskon, että ihmisen oma asenne on kaikista suurimmassa roolissa.

Pieni leukahan on naisella hyvä asia. En ole koskaan kuullut, että joku olisi kehunut naisen isoa leukaa tai että naiset itse pitäisivät isoa leukaa kauniina itsellään.

Öö. Pieni kalkkunaleuka ei ole hyvä. Chin implant om yleisimpiä julkkisten teettämiä kauneustoimenpiteitä jos selkeää leukalinjaa ei löydy omasta takaa. Googlaa Bristol Palin chin surgery niin ymmärrät minkä eron selkeä leuka tekee. Suurella osalla kauneimpina pidetyistä näyttelijöistä on itse asiassa melko jykevä tai selkeä leuka. Sandra Bullock, Angelina Jolie, Jennifer Lopez, Jennifer Aniston, Kim K, Audrey Hepburn, Natalie Portman...

Selkeys leuassa on aina hyvä asia, oli sitten mies tai nainen, mutta noista ainoastaan Jennifer Anistonilla voi sanoa olevan jykevä leuka. Jykevyys tulee nimenomaan siis leuanpäästä, ei leukaperistä. Leuanpää määrittelee sen, kuinka paljon leuka vaikuttaa maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen.

Ei Aniston taida kuulua "kauneimpina" pidettyjen joukkoon. Hyvännäköinen toki, mutta persoonalliset piirteet, kuten juurikin jykevä leuka.

Kyllä Aniston ainakin nuorempana mielestäni kuului niihin yleisesti viehättävinä pidettyihin naisiin, onhan häntäkin jo ikä vähän syönyt. Minä en kyllä miehenä ole koskaan pitänyt hänen leukaansakaan mitenkään erityisen jykevänä, ihan tavallinen ja hyvä leuka on. Jos miehellä niin kyllä naisellakin selkeälinjainen leuka on eduksi verrrattuna leuattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en todellakaan lähtisi vähättelemään ulkonäön merkitystä elämässä. Toki 0,1% rumista ihmisistä on heitä, jotka ovat sosiaalisesti niin älykkäitä ja muuten valovoimaisia, että saavat normaalin elämän. Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä. Olen itse ns. ruma ankanpoikanen – olin lapsena ruma ja iso sekä luonteeltani outo ja vaikea (no, sitä oon yhä, mutta onneksi aikuistuessa vähän kehittyy :)). Muistan, kuinka nihkeästi vieraat aikuiset muhun suhtautui ja kerran eräs luokkakaveripoika jopa potkaisi mua "koska olet niin ruma". Mistään en koskaan saanut hyvää palautetta pl. luokanopettajaltani, joka toden totta yritti kaikkensa jokaisen opettamansa lapsen kanssa ulkonäköön tai muihin ominaisuuksiin katsomatta.

Tätä "ruman elämää" jatkui pitkälti teini-ikään saakka, kunnes lukiossa laihdutin tarkoituksella ja samalla huomasin, että kasvonpiirteetkin olivat muuttuneet edukseen aikaisempaan verrattuna. Yllätyksekseni huomasin myös, etten ollut romuluinen, vaan täysin keskikokoa kropaltani, jopa siro. Kaverit, joita olin ollut päätä pidempi, olivat kasvaneet samoihin pituuksiin tai menneet jopa ohi. Yhtäkkiä minut noteerattiin vastakkaisen sukupuolen leiristä ja ensimmäisen seurustelusuhteen löysin 17-vuotiaana. Miesten huomiosta ei ole juuri ollut pulaa tuon jälkeenkään, vaikka olen kiloja vuosien saatossa (nyt noin 30) kerryttänytkin.

Mutta se, mitä itse olen tämän kokemuksen kautta oppinut on, että kyllä vaan ulkonäöllä on väliä ja ihan helvetisti onkin. Olen oppinut tunnistamaan miehet, jotka ovat mukavia vain ulkonäöstä johtuen ja välinpitämättömiä, jopa ilkeitä taviksille/rumille naisille. Huomaan, kuinka ulkonäkö vaikuttaa alitajuisesti esim. töihin pääsyssä. Tiedän, että olen saanut yhden työpaikan siksi, että sovin ko. yrityksen "profiiliin" ulkoisesti. Työhaastattelussa ei juuri oltu kiinnostuttu mun osaamisesta (ja palkkaajana oli muuten toinen nainen, eli ei tosiaankaan vain miehet loista näissä asioissa). Varmaan sanomattakin selvää, että kyseinen duuni oli aivan hirveä :) Itse olen todella tarkka siitä, että en arvota ketään ulkoisin perustein ja mielestäni kaikkien olisi välillä hyvä kyseenalaistaa omat ajatuksensa ja käytöksensä muita ihmisiä kohtaan. Onneksi näitä "arvottajia" ei omissa nykyisissä piireissä enää olekaan. Ap:lle en voi toivottaa muuta kuin tsemppiä ja sanoa, että kyllä niitä inhimillisesti suhtautuvia ihmisiäkin on paljon, kunhan löytää vaan ne oikeat piirit (tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty).

Joo, tuo asia pitää itse kokea niin sen huomaa. Olen mies ja kyllä minullakin on 15 kiloa pudotettuani alkanut sujua paremmin etenkin naisten kanssa, huomiota tulee eri tavalla. Toki joku voisi sanoa, että kyse on itsetunnon kohentumisesta ja sen vaikutuksesta ja voihan sekin vaikuttaa, mutta silti ulkonäön muuttuminen on se laukaiseva tekijä.