Lue keskustelun säännöt.
Sain selville, että äitini on tappanut nuoruudessaan vauvan
30.07.2018 |
Kyseessä hänen oma esikoisensa, ei-toivottu ja yksinhuoltajana saatu lapsi. Äiti asui eri maassa silloin, sittemmin muutti takaisin Suomeen, avioitui ja sai minut ja sisarukseni. Ikinä ei ole kertonut eikä me olla kuultu tuosta kuolleesta sisaruksesta.Nyt äiti jo vanha ja oli suunnitelmissa että alan omaishoitajaksi. Tilattiin äidin terveyspapereita ja äidin sisko avautui myt vasta tuosta "luurangosta kaapista". Äiti oli tuomittu joksikin lyhyeksi ajaksi vankilaan/hoitoon, sen jälkeen muutti pois ja jatkoi elämäänsä.
Mua ällöttää, en osaa enää nähdä äitiä samoin, itse pienten lasten äitinä. Onko tämmöinen syy "riittävä" purkaa hoitosopimus? tarkoitan moraalista puolta, juridisestihan en ole velvoitettu äitiä hoitamaan mitenkään.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsi ke..hity..svammainen?
Ei tuolloin olisi saanut uutta miestä...vaiSinullahan on "kiva" ajatusmaailma pääsi sisällä. En haluaisi olla sinä.
Luuletko että 50 luvulla nainen jolla v..ajaa lapsi olisi päässyt uusiin naimisiin+
Think again
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsi ke..hity..svammainen?
Ei tuolloin olisi saanut uutta miestä...vaiSinullahan on "kiva" ajatusmaailma pääsi sisällä. En haluaisi olla sinä.
Jos murhaat, olet murhaaja.
Jos raiskaat, olet raiskaaja.
Jos pahoinpitelet, olet pahoinpitelijä.
Teot määrittelevät ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on menneisyys, mutta hän on äitisi. Tietysti teko on ehdottoman väärin, mutta mitä jos äitisi oli tosi tosi ahdistunut asiasta ja ei halunnut lasta tuolloin..?
No jos hän oli tosi tosi ahdistunut, niin miksei tappanut myös itseään? Ja jos ongelma oli ettei halunnut lasta, niin sitten se lapsi annettiin pois eikä hirtetty kun rikas elättäjä katkaisee rahahanat.
Oikeasti, tää ketju tekee ihan oksettavan olon, hyi saatna...
Jos itse olisin seonnut niin että lapseni olisin tappanut, olisin tappanut itseni heti perästä enkä pyöräytellyt niitä uusia lisää ja elänyt kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äitihän sai tuosta teostaan rangaistuksen. Älä anna trollin hämätä. Suurin osa ihmisistä suhtautuu lapsenmurhaan samoin kuin lakikin: äärimmäisen vakavana rikoksena.
Jos äitini olisi tehnyt useampia abortteja, pitäisin häntä moraalittomana sarjamurhaajana. Tuskin olisin hänen kanssaan missään tekemisissä. Onneksi äitini ei ollut lapsenmurhaaja.
Nykypäivän naiset raappauttavat sikiöt kohdustaan kuin kakan pyllystään. Ovat sitten niin kuin ei mitään. Joku julkea heistä vielä vinkuu lapsettomuuttaan abortin jälkeen.
Tuohon sanon "Hyi olkoon"! - Ja olen ihan tavallinen nainen ja äiti. Osaan ehkäistä, nykyään se on helppoa!
Hirveä vimma koko ajan kuljettaa keskustelua pois alkuperäisestä aiheesta?
Ei tässä mitään vimmaa ole. Abortti on murha ja äidiltä erittäin raukkamainen teko.
Nykypäivänä hyvinvointimaiden naisilla on hyvä ehkäisyvalistus ja -keinot.
Puolivuotiaan tappaminen tietysti myös tosi rankka juttu.Ketjun alussa ap pohti miten suhtautua äitiinsä puolivuotiaan vauvan murhan paljastuttua. Sinun aborttipohdintasi ovat aivan irrallisia kommentteja juuri tätä aihetta koskien.
Vauvantappo tai lapsenmurha se on aborttikin. Ei tuossa mitenkään aiheesta poikettu. Ehkä jollekin vaan kolahti pahasti.
Sinulla on vain jokin ongelma itsesi kanssa. Siksi jauhat täällä puuta heinää. Lainsäätäjän näkökulmasta noissa tilanteissa ei ole mitään samaa. Ja pääosin laki heijastelee sen
aikakauden yleistä moraalikäsitystä.On tullut harvinaisen selväksi, ettei vauvapalstan mammoille tuota vähäisintäkään ongelmaa lapsentappo sikiöasteella. Eivät onnettomat ole kuulleet miten ehkäistä ei-toivottu raskaus.
Tai sitten muuten vaan huolimattomia naisia.
Minun "ongelmani" on se, etten hyväksy lapsenmurhaa missään muodossa. Tunnen muitakin äitejä joilla on sama "ongelma".
Vinkki: kierukkaa, pilleriä ym.😉Ap'n ei kannata alkaa äitinsä hoitajaksi. Ammattiauttaja nyt ainakin ensin.
Katoliset ovat sitä mieltä, että kaikki ehkäisy on syntiä! Älä jätä ajattelutapaasi puolitiehen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?
Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap
Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?
Oikeasti pahat ihmiset, kuten omia lapsiansa tappavat kuuluu todellakin häpäistä julkisesti, ettei uhreja tule lisää.
Mikä on ”oikeasti paha” ihminen? Tekee pelkkää pahaa? Murhaajat on häpäisty kautta aikain, mutta edelleen murhia tehdään. Ei se häpäisy niitä murhia estä, vaan oikeanlainen ennakolta ehkäisy! Esimerkiksi aviottoman lapsen stigma on ennen ollut hirveää julmuutta ja täysin moraalitonta käytöstä naista ja lasta kohtaan. Vähemmästäkin tulee lapsivuodepsykoosia ja masennusta.
Jos murhaat, olet murhaaja.
Jos raiskaat, olet raiskaaja.
Jos pahoinpitelet, olet pahoinpitelijä.
Teot määrittelevät ihmisen.
Kyky antaa anteeksi määrittelee ihmisen
Anteeksianto on varattu sille, jota kohtaan on tehty väärin. Ap:n äidin tekoa ei voida antaa kollektiivisesti anteeksi. Rikoksen uhri on kuollut. Hän ei pysty antamaan tekoa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Kasvaminen ihmisenä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on velvollisuus hakea itselleen apua. Tarvittaessa kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on menneisyys, mutta hän on äitisi. Tietysti teko on ehdottoman väärin, mutta mitä jos äitisi oli tosi tosi ahdistunut asiasta ja ei halunnut lasta tuolloin..?
No jos hän oli tosi tosi ahdistunut, niin miksei tappanut myös itseään? Ja jos ongelma oli ettei halunnut lasta, niin sitten se lapsi annettiin pois eikä hirtetty kun rikas elättäjä katkaisee rahahanat.
Oikeasti, tää ketju tekee ihan oksettavan olon, hyi saatna...
Jos itse olisin seonnut niin että lapseni olisin tappanut, olisin tappanut itseni heti perästä enkä pyöräytellyt niitä uusia lisää ja elänyt kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äitihän sai tuosta teostaan rangaistuksen. Älä anna trollin hämätä. Suurin osa ihmisistä suhtautuu lapsenmurhaan samoin kuin lakikin: äärimmäisen vakavana rikoksena.
Rangaistus, pyh.
Vaikka olisin tönöttänyt vankilassa 90- vuotiaaksi, ulos tullessa en kokisi hyvittäneeni tekoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Kasvaminen ihmisenä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on velvollisuus hakea itselleen apua. Tarvittaessa kerta toisensa jälkeen.
Olet aika lapsenuskoinen yhteiskuntamme suhteen :D. Mielenterveyspalveluista supistetaan koko ajan ja painopiste siirretään avohoitoon=pelkkä lääkitys. Vaikka miten hakisi apua kerta toisensa jälkeen, niin sitä ei välttämättä tule. Ja on täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa avun saamisen suhteen luovuttaa. Tiedätkö miten nöyryyttävää kohtelua esim. viiltelijät saavat ensiavussa? Heitä kohdellaan kuin ihmissaastaa. Herää pilvilinnoistasi ja keskustele niiden ihmisten kanssa, jotka ovat pudonneet kelkasta. Et selvästikään TIEDÄ asioista mitään, sinulla on ainoastaan mielikuvia ja myöskin olematon tietämys traumatisoitumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Kasvaminen ihmisenä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on velvollisuus hakea itselleen apua. Tarvittaessa kerta toisensa jälkeen.
Olet aika lapsenuskoinen yhteiskuntamme suhteen :D. Mielenterveyspalveluista supistetaan koko ajan ja painopiste siirretään avohoitoon=pelkkä lääkitys. Vaikka miten hakisi apua kerta toisensa jälkeen, niin sitä ei välttämättä tule. Ja on täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa avun saamisen suhteen luovuttaa. Tiedätkö miten nöyryyttävää kohtelua esim. viiltelijät saavat ensiavussa? Heitä kohdellaan kuin ihmissaastaa. Herää pilvilinnoistasi ja keskustele niiden ihmisten kanssa, jotka ovat pudonneet kelkasta. Et selvästikään TIEDÄ asioista mitään, sinulla on ainoastaan mielikuvia ja myöskin olematon tietämys traumatisoitumisesta.
Ei pidä paikkaansa. Olen psykiatrisen avohoidon piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Kasvaminen ihmisenä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on velvollisuus hakea itselleen apua. Tarvittaessa kerta toisensa jälkeen.
Voihan sitä hakea ja moni hakeekin. Eri asia sitten saako sitä apua - ajoissa.
Ap:n äidin tapauksen aikoihin tuskin sai mitään apua. Kuten e-pillerit, terapia jne.
Helppoa elämää elävien on helppoa kivittää naista jonka tarinaa eivät edes tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Kypsän henkilön kypsää pohdintaa vakavasta aiheesta.
Kiitos kirjoittajalle ja kaikkea hyvää elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
ja mikä määrittelee moraalin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Kypsän henkilön kypsää pohdintaa vakavasta aiheesta.
Kiitos kirjoittajalle ja kaikkea hyvää elämääsi!
kirjoittajan elämä on pilalla
isä sukur utsaaja p..do,,fiili
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Kasvaminen ihmisenä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on velvollisuus hakea itselleen apua. Tarvittaessa kerta toisensa jälkeen.
Voihan sitä hakea ja moni hakeekin. Eri asia sitten saako sitä apua - ajoissa.
Ap:n äidin tapauksen aikoihin tuskin sai mitään apua. Kuten e-pillerit, terapia jne.
Helppoa elämää elävien on helppoa kivittää naista jonka tarinaa eivät edes tunne.
Silti vain harvat tuolloin murhasivat avioiliiton ulkopuolella syntyneet lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on menneisyys, mutta hän on äitisi. Tietysti teko on ehdottoman väärin, mutta mitä jos äitisi oli tosi tosi ahdistunut asiasta ja ei halunnut lasta tuolloin..?
No jos hän oli tosi tosi ahdistunut, niin miksei tappanut myös itseään? Ja jos ongelma oli ettei halunnut lasta, niin sitten se lapsi annettiin pois eikä hirtetty kun rikas elättäjä katkaisee rahahanat.
Oikeasti, tää ketju tekee ihan oksettavan olon, hyi saatna...
Jos itse olisin seonnut niin että lapseni olisin tappanut, olisin tappanut itseni heti perästä enkä pyöräytellyt niitä uusia lisää ja elänyt kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äitihän sai tuosta teostaan rangaistuksen. Älä anna trollin hämätä. Suurin osa ihmisistä suhtautuu lapsenmurhaan samoin kuin lakikin: äärimmäisen vakavana rikoksena.
Jos äitini olisi tehnyt useampia abortteja, pitäisin häntä moraalittomana sarjamurhaajana. Tuskin olisin hänen kanssaan missään tekemisissä. Onneksi äitini ei ollut lapsenmurhaaja.
Nykypäivän naiset raappauttavat sikiöt kohdustaan kuin kakan pyllystään. Ovat sitten niin kuin ei mitään. Joku julkea heistä vielä vinkuu lapsettomuuttaan abortin jälkeen.
Tuohon sanon "Hyi olkoon"! - Ja olen ihan tavallinen nainen ja äiti. Osaan ehkäistä, nykyään se on helppoa!
Hirveä vimma koko ajan kuljettaa keskustelua pois alkuperäisestä aiheesta?
Ei tässä mitään vimmaa ole. Abortti on murha ja äidiltä erittäin raukkamainen teko.
Nykypäivänä hyvinvointimaiden naisilla on hyvä ehkäisyvalistus ja -keinot.
Puolivuotiaan tappaminen tietysti myös tosi rankka juttu.Ketjun alussa ap pohti miten suhtautua äitiinsä puolivuotiaan vauvan murhan paljastuttua. Sinun aborttipohdintasi ovat aivan irrallisia kommentteja juuri tätä aihetta koskien.
Vauvantappo tai lapsenmurha se on aborttikin. Ei tuossa mitenkään aiheesta poikettu. Ehkä jollekin vaan kolahti pahasti.
Sinulla on vain jokin ongelma itsesi kanssa. Siksi jauhat täällä puuta heinää. Lainsäätäjän näkökulmasta noissa tilanteissa ei ole mitään samaa. Ja pääosin laki heijastelee sen
aikakauden yleistä moraalikäsitystä.On tullut harvinaisen selväksi, ettei vauvapalstan mammoille tuota vähäisintäkään ongelmaa lapsentappo sikiöasteella. Eivät onnettomat ole kuulleet miten ehkäistä ei-toivottu raskaus.
Tai sitten muuten vaan huolimattomia naisia.
Minun "ongelmani" on se, etten hyväksy lapsenmurhaa missään muodossa. Tunnen muitakin äitejä joilla on sama "ongelma".
Vinkki: kierukkaa, pilleriä ym.😉Ap'n ei kannata alkaa äitinsä hoitajaksi. Ammattiauttaja nyt ainakin ensin.
Katoliset ovat sitä mieltä, että kaikki ehkäisy on syntiä! Älä jätä ajattelutapaasi puolitiehen!
En ole katolinen vaikka asun Espanjassa. Siispä ehkäisen. En jätä mitään puolitiehen; alulle pannut lapsetkin olen synnyttänyt ihan täysiaikaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on menneisyys, mutta hän on äitisi. Tietysti teko on ehdottoman väärin, mutta mitä jos äitisi oli tosi tosi ahdistunut asiasta ja ei halunnut lasta tuolloin..?
No jos hän oli tosi tosi ahdistunut, niin miksei tappanut myös itseään? Ja jos ongelma oli ettei halunnut lasta, niin sitten se lapsi annettiin pois eikä hirtetty kun rikas elättäjä katkaisee rahahanat.
Oikeasti, tää ketju tekee ihan oksettavan olon, hyi saatna...
Jos itse olisin seonnut niin että lapseni olisin tappanut, olisin tappanut itseni heti perästä enkä pyöräytellyt niitä uusia lisää ja elänyt kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äitihän sai tuosta teostaan rangaistuksen. Älä anna trollin hämätä. Suurin osa ihmisistä suhtautuu lapsenmurhaan samoin kuin lakikin: äärimmäisen vakavana rikoksena.
Jos äitini olisi tehnyt useampia abortteja, pitäisin häntä moraalittomana sarjamurhaajana. Tuskin olisin hänen kanssaan missään tekemisissä. Onneksi äitini ei ollut lapsenmurhaaja.
Nykypäivän naiset raappauttavat sikiöt kohdustaan kuin kakan pyllystään. Ovat sitten niin kuin ei mitään. Joku julkea heistä vielä vinkuu lapsettomuuttaan abortin jälkeen.
Tuohon sanon "Hyi olkoon"! - Ja olen ihan tavallinen nainen ja äiti. Osaan ehkäistä, nykyään se on helppoa!
Hirveä vimma koko ajan kuljettaa keskustelua pois alkuperäisestä aiheesta?
Ei tässä mitään vimmaa ole. Abortti on murha ja äidiltä erittäin raukkamainen teko.
Nykypäivänä hyvinvointimaiden naisilla on hyvä ehkäisyvalistus ja -keinot.
Puolivuotiaan tappaminen tietysti myös tosi rankka juttu.Ketjun alussa ap pohti miten suhtautua äitiinsä puolivuotiaan vauvan murhan paljastuttua. Sinun aborttipohdintasi ovat aivan irrallisia kommentteja juuri tätä aihetta koskien.
Vauvantappo tai lapsenmurha se on aborttikin. Ei tuossa mitenkään aiheesta poikettu. Ehkä jollekin vaan kolahti pahasti.
Sinulla on vain jokin ongelma itsesi kanssa. Siksi jauhat täällä puuta heinää. Lainsäätäjän näkökulmasta noissa tilanteissa ei ole mitään samaa. Ja pääosin laki heijastelee sen
aikakauden yleistä moraalikäsitystä.On tullut harvinaisen selväksi, ettei vauvapalstan mammoille tuota vähäisintäkään ongelmaa lapsentappo sikiöasteella. Eivät onnettomat ole kuulleet miten ehkäistä ei-toivottu raskaus.
Tai sitten muuten vaan huolimattomia naisia.
Minun "ongelmani" on se, etten hyväksy lapsenmurhaa missään muodossa. Tunnen muitakin äitejä joilla on sama "ongelma".
Vinkki: kierukkaa, pilleriä ym.😉Ap'n ei kannata alkaa äitinsä hoitajaksi. Ammattiauttaja nyt ainakin ensin.
Katoliset ovat sitä mieltä, että kaikki ehkäisy on syntiä! Älä jätä ajattelutapaasi puolitiehen!
En ole katolinen vaikka asun Espanjassa. Siispä ehkäisen. En jätä mitään puolitiehen; alulle pannut lapsetkin olen synnyttänyt ihan täysiaikaisina.
Minäkin ehkäisen, mutta ymmärrän silti sen, ettei mikään ehkäisy ole 100 % suoja ei-toivottuja raskauksia vastaan.
Kysy nyt täti kullalta sen rikkaan miehen nimi
Miehellä on oikeus tietää että hänen l.apsensa on k..uollut