Lue keskustelun säännöt.
Sain selville, että äitini on tappanut nuoruudessaan vauvan
30.07.2018 |
Kyseessä hänen oma esikoisensa, ei-toivottu ja yksinhuoltajana saatu lapsi. Äiti asui eri maassa silloin, sittemmin muutti takaisin Suomeen, avioitui ja sai minut ja sisarukseni. Ikinä ei ole kertonut eikä me olla kuultu tuosta kuolleesta sisaruksesta.Nyt äiti jo vanha ja oli suunnitelmissa että alan omaishoitajaksi. Tilattiin äidin terveyspapereita ja äidin sisko avautui myt vasta tuosta "luurangosta kaapista". Äiti oli tuomittu joksikin lyhyeksi ajaksi vankilaan/hoitoon, sen jälkeen muutti pois ja jatkoi elämäänsä.
Mua ällöttää, en osaa enää nähdä äitiä samoin, itse pienten lasten äitinä. Onko tämmöinen syy "riittävä" purkaa hoitosopimus? tarkoitan moraalista puolta, juridisestihan en ole velvoitettu äitiä hoitamaan mitenkään.
Kommentit (355)
Mua hämmentää se, että ei eroteta ymmärtämisen ja hyväksymisen eroa. On ihan hyödyllistä pyrkiä ymmärtämään tekojen syitä ja miettiä niitä. Sen sijaan kaikki, jotka täällä ymmärtää skenaarioita, miksi joku voi ajautua noin kamalaan tekoon, tuskin kuitenkaan hyväksyy itse tekoa millään tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosiikymmemiä sitten, vielä 1970- luvulla syyllistettiin aviottoman lapsen synnyttäneitä ja jopa aviottomia lapsia tavalla, jota nykyään voi olla vaikea käsittää.
En yhtään ihmettele, että nuori äiti ennenmuinoin päätyi hirmutekon.
Hän saattoi ajatella, ettei lapselle olisi tarjolla ihmisarvoista elämää syntyperänsä tähden.
Hän on rangaistuksensa kärsinyt.
P.S. Anoppini työtodistuksessa(konttoristi) 1970- luvun alussa vakuutettiin neiti xxxx:n olevan elämäntavoiltaan raitis sekä siveä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?
Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap
Outoa että oletat äitisi olevan velvollinen kertomaan kaiken elämästään lapsilleen. Aiotko sinä kertoa kaikista nuoruuden toilailuista tai nöytyyttävistä jutuista joita et itsekkään halua enää muistella...?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tässä ketjussa sivuuttaa koko pääpointin. Takerrutaan siihen miten kauan asiasta on, miten äiti ollut mahdollisesti psykoosissa, miten hän on rangaistuksensa suorittanut, miten ajat olivat toiset... Kaikki nämä pitävät paikkansa , mutta silti! Minkälainen ihminen pystyy omakätisesti tappamaan oman puolivuotiaan vauvansa? Mitä teko kertoo ihmisestä? Vaikka kuinka olisi saanut rangaistuksen asiasta teko ei poistu. Ja ennenkaikkea, miten ihmeessä tällaisen teon tehnyt ihminen itse pystyy jatkamaan elämäänsä ja perustamaan perheen? Pystyisittekö te äidin puolustajat samaan? Millaiset olosuhteet pitäisi olla että juuri sinä voisit kuristaa oman puolivuotiaasi hengiltä? Jos niin tekisit niin pystyisitkö elämään loppuelämäsi kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hankkimaan miehen ja lapsia? Miten se tietoisuus teostanne ja muisto kuolleesta lapsesta ei näkyisi mitenkään elämässänne? Tämä äiti on vetänyt täyttä teatteria! Ajatelkaa miten hän on hellinyt ja hoivannut ap:ta ja muita sisaruksia samoilla käsillä joilla tappanut esikoisensa! Ja kenelläkään ei ole ollut aavistustakaan vuosikymmenien aikana! Äiti siis on elänyt "normaalia" elämää. Miten hän on voinut tehdä niin tietoisena siitä mitä on tehnyt!? Todella uskomattoman tunnekylmää! Uskon vakaasti että jos normaali ihminen jossain käsittämättömissä olosuhteissa tällaisen teon tekisi hän ei koskaan toipuisi siitä. Loppuelämä menisi suljetulla tai vielä todennäköisemmin ei kestäisi elää ollenkaan vaan lähtisi oman käden kautta tiedostettuaan mitä on tehnyt. Mutta tämä äiti on työntänyt asian sivuun ja elänyt elämänsä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut! Miten hän voi! Voisitko sinä? Minä en ainakaan missään nimessä kestäisi itseäni!
Jos itse ymmärtäisin, etten ollut täydessä ymmärryksessä teon tehnessäni, niin pakkohan se oli. Se, että vankilarangaistus on kärsitty ei poista sitä tosiasiaa, että ap:n äiti on ollut siinä vankilassa siitä asti.
Onhan Suomessakin se tapaus, kun pudotti kaivoon muksunsa synnytyspsykoosissa niin perusti perheen vankilasta päästyään tai ainakin elelee ihan normaalisti.
Minäkin olen muRRRRhannut yhden solumössön. Sen lisäksi olen synnyttänyt kaksi tytärtä, nyt jo aikuisia. Tietävät kyllä abortista. Jos alkaisivat vinkua vanhasta päätöksestäni, tekisin heidät perinnöttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvamurha on yksi hirvittävimmistä rikoksista, mihin ihminen kykenee, vieläpä oman vauvan! Tekijä Oma Äiti! Ihminen, johon olen turvannut ja luottanut elämäni. En pystyisi hoitamaan äitiäni tuon tiedon jälkeen. En mitenkään. Pettymys ja järkytys olisi liian raskas.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen muRRRRhannut yhden solumössön. Sen lisäksi olen synnyttänyt kaksi tytärtä, nyt jo aikuisia. Tietävät kyllä abortista. Jos alkaisivat vinkua vanhasta päätöksestäni, tekisin heidät perinnöttömäksi.
Tuohan on ohan kerskumisen arvoinen asia. Näköjään. Yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvamurha on yksi hirvittävimmistä rikoksista, mihin ihminen kykenee, vieläpä oman vauvan! Tekijä Oma Äiti! Ihminen, johon olen turvannut ja luottanut elämäni. En pystyisi hoitamaan äitiäni tuon tiedon jälkeen. En mitenkään. Pettymys ja järkytys olisi liian raskas.
Toivotaan siis, ettet koskaan sairastu mieleltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvamurha on yksi hirvittävimmistä rikoksista, mihin ihminen kykenee, vieläpä oman vauvan! Tekijä Oma Äiti! Ihminen, johon olen turvannut ja luottanut elämäni. En pystyisi hoitamaan äitiäni tuon tiedon jälkeen. En mitenkään. Pettymys ja järkytys olisi liian raskas.
Toivotaan siis, ettet koskaan sairastu mieleltäsi.
Ei ole ap:n äidin tapauksessa mitään tietoa mielisairaudesta! Tuskin sellainen vankilassa paranee. Luultavasti kyse omasta vapaudenkaipuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvamurha on yksi hirvittävimmistä rikoksista, mihin ihminen kykenee, vieläpä oman vauvan! Tekijä Oma Äiti! Ihminen, johon olen turvannut ja luottanut elämäni. En pystyisi hoitamaan äitiäni tuon tiedon jälkeen. En mitenkään. Pettymys ja järkytys olisi liian raskas.
Toivotaan siis, ettet koskaan sairastu mieleltäsi.
Ei ole ap:n äidin tapauksessa mitään tietoa mielisairaudesta! Tuskin sellainen vankilassa paranee. Luultavasti kyse omasta vapaudenkaipuusta.
Ymmärsin, että puhuit yleisesti hirvittävimmästä rikoksesta.
Täällä taas vauvantappajat melskaa ja vieläpä eräskin kerskuu tekosillaan! Sairasta porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas vauvantappajat melskaa ja vieläpä eräskin kerskuu tekosillaan! Sairasta porukkaa.
Tapetaan, tapetaan, vauvoja vaan,
halolla, halolla, iskeä saan...
Eiku oho, ei ollutkaan kyseessä vauva, vaan kehittymätön alkio ihan kliinisesti. Standarditoimenpide.
Ei ole kerskumista, vaan pakon sanelema juttu. Luuletko että olisin käynyt läpi raskauden ja antanut vauvan adoptioon, koska minusta ei kerta kaikkiaan olisi ollut silloin äidiksi? Venytä itse paikkasi turhan takia.
Kellään ei ole nokan koputtamista ratkaisuuni. Ei varsinkaan aikuisilla tyttärilläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas vauvantappajat melskaa ja vieläpä eräskin kerskuu tekosillaan! Sairasta porukkaa.
Tapetaan, tapetaan, vauvoja vaan,
halolla, halolla, iskeä saan...Eiku oho, ei ollutkaan kyseessä vauva, vaan kehittymätön alkio ihan kliinisesti. Standarditoimenpide.
Ei ole kerskumista, vaan pakon sanelema juttu. Luuletko että olisin käynyt läpi raskauden ja antanut vauvan adoptioon, koska minusta ei kerta kaikkiaan olisi ollut silloin äidiksi? Venytä itse paikkasi turhan takia.
Kellään ei ole nokan koputtamista ratkaisuuni. Ei varsinkaan aikuisilla tyttärilläni.
Onneksi et ole ätitini. Tuollainen kliininen lehmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas vauvantappajat melskaa ja vieläpä eräskin kerskuu tekosillaan! Sairasta porukkaa.
Tapetaan, tapetaan, vauvoja vaan,
halolla, halolla, iskeä saan...Eiku oho, ei ollutkaan kyseessä vauva, vaan kehittymätön alkio ihan kliinisesti. Standarditoimenpide.
Ei ole kerskumista, vaan pakon sanelema juttu. Luuletko että olisin käynyt läpi raskauden ja antanut vauvan adoptioon, koska minusta ei kerta kaikkiaan olisi ollut silloin äidiksi? Venytä itse paikkasi turhan takia.
Kellään ei ole nokan koputtamista ratkaisuuni. Ei varsinkaan aikuisilla tyttärilläni.
Onneksi et ole ätitini. Tuollainen kliininen lehmä.
Mistäs tiedät ettei ole?
Assburger kirjoitti:
Vuosiikymmemiä sitten, vielä 1970- luvulla syyllistettiin aviottoman lapsen synnyttäneitä ja jopa aviottomia lapsia tavalla, jota nykyään voi olla vaikea käsittää.
En yhtään ihmettele, että nuori äiti ennenmuinoin päätyi hirmutekon.
Hän saattoi ajatella, ettei lapselle olisi tarjolla ihmisarvoista elämää syntyperänsä tähden.Hän on rangaistuksensa kärsinyt.
P.S. Anoppini työtodistuksessa(konttoristi) 1970- luvun alussa vakuutettiin neiti xxxx:n olevan elämäntavoiltaan raitis sekä siveä....
Juuri näin. Ja miten on mahdollista, että ilmaisesta koulutuksesta huolimatta moni nainen ei tiedä naisen asemaa ja sen historiaa, vaikka aikaa on vähän.
Ja mitä tuo nainen olisi tehnyt tai elänyt aviottoman lapsen kanssa 1940-1960-luvulla, jos mies on jättänyt, kun äiti ja lapsi oli kaikkien hyljeksemä, jopa oman suvun.
Avioliiton ulkopuolella synnyttäneitä naisia ei edes kirkossa suostuttu kirkottamaan, joka oli portti ulkomaailmaan ja mahdollisesti työelämään. Ja avioton lapsi oli äpärå, jolta suljettiin koulut, eikä muut lapset saaneet edes leikkiä äpärälapsen kanssa ja hänet suljettiin ulkopuolelle.
Ja monessa muussa maassa aviottoman lapsen asema, että äidin, on todella heikko.
Eihän tästä ole montaa viikkoa, kun Itävaltassa paljastui naisluostari, joka oli ottanut aviottomia naisia siipien suojaan synnyttämään vielä 90-luvulla ja lasten kohtalo oli karmea.
On hyvä tuomita muita, kun pöytä on valmiiksi katettu tai tuomita köyhyys, kun oma vatsa on kylläinen.
Useimpien mummot ovat tehneet itse abortin rautalankahenkarilla tms.
Ehkäisy kun tuli mahdolliseksi vasta 1960-luvulla, ja nyt ääliöväki luopuu siitä vapaaehtoisesti kaiken maailman huuhaa-appsien varjolla.
Nämä abortinvastustajahihhulit joutavat pakkohoitoon.
En ole yhtään vauvaa tappanut, mutta ymmärrän kyllä sen, että naisen osa oli kova ennenvanhaan, jos vahingossa raskaaksi tuli. Sitä ei kaikkien nuppi kestänyt. Kuten ei näy monien nuppi kestävän nykymaailmaakaan.
Aloittajalle. Osanottoni. Olen joutunut samanlaiseen tilanteeseen vuosia sitten (en avaa asiaa enempää, asia tapahtui 40-50 luvulla ja äitini on jo kuollut). Tietysti järkytyin ja jouduin asiaa miettimään .
Tapani on järkeistää asioita ja aloin ottaa selvää, millaista oli tuolloin aviottoman lapsen äidin elämä, millaista elämä ylipäänsä sillä paikkakunnalla millä asui. Mitä vaihtoehtoja olisi ollut. Juttelin tuolloin vielä elossa olleiden tätieni kanssa. Ja kumma kyllä, vaikkei tekoa voi oikein hyväksyä ymmärrys löytyi. Elämässä tapahtuu asioita.
On pieni suomalainen elokuva "Pieni pyhiinvaellus", senkin katsominen jotenkin antoi taustaa.
Minäkään en todennäköisesti pystyisi antamaan anteeksi enkä ymmärrä miksi pitäisi. Joku kokee, että oman lapsen tappaminen on ok jos elämä lapsen kanssa on entisaikaan ollut liian vaikeaa. Minä en. Minulla on oikeus omiin arvoihini ja mielipiteisiini ihan samalla tavalla kuin niillä loputtomiin ymmärtäjilläkin.
Tutkimusten mukaan suomalainen äiti on lapsen kannalta euroopan vaarallisin vanhempi.
Ihan luonnollista päästää vauva "kärsimyksistään" jos on vaikka siellä ruotsissa erehtynyt väärän värisiin. Toinen juttu on vammanen lapsi, ei semmosta kannata jättää henkiin!