Oman vanhemman salasuhde

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla pareilla on aivan omat inside- juttunsa joita ei todellakaan lapsille, edes aikuisille, kerrota. Voipi olla että he ovat sopineet erinäisiä juttuja siinä vaiheessa kun te olette lähteneet kotoa, ehkä juuri avoimen suhteen. Vanhempi sukupolvi on vapaamielisempää näissä asioissa.

Siksi sinä pidät suusi kiinni ja annat heidän olla aikuisia parisuhteessa aivan omalla, ehkä keskenään sovitulla tavalla. Jos asia sinua häiritsee ota etäisyyttä mutta älä puutu asioihin.

Itse tiesin vanhempieni sivusuhteista jo 8- vuotiaana eikä asia häirinnyt yhtään eikä varsinkaan kuulunut minulle, ei silloin eikä nyt.

Kukapa kuvotus se siellä pelkää oman nahkansa puolesta ja yrittää narsistina manipuloida? Huh-huh! Toivottavasti sinulla ei ole lapsia!

Mitä luulet äitisi ajattelevan sinusta ja veljestäsi, jos hän saa tietåä teidän tienneen asiasta jo yli vuoden, ettekä ole sitä kertoneet äidillesi?

Jostakin syystä petetty saa kuulla asiasta viimeisenä, vaikka asia koskee häntä eniten ja lähipiiri vain kuhisee ympärillä ja yrittää "suojella" vaikka loppujen lopuksi se loukkaa jälkeenpäin eniten.

Ei riitä, että mies pettää, mutta myös lapset pettävät, vaikenemalla asiasta ja antavat hiljaisen hyväksynnän äidin pettämiselle ja isän kaksoiselämälle, joka tekee äidille asian vielä vaikeammaksi ja kipeämmäksi.

Siinä luottamus on koetuksella myös lapsiin, eikä pelkästäån mieheen.

Mitä itse ap. ajattelet, jos miehesi pettäisi ja lapset siitä tietäisivät, mutta eivät siitä sinulle kerro?

Vierailija kirjoitti:

Voithan sinä kertoa äidillesi ja hajottaa 35 vuoden avioliiton. Sitten ei isän luona vierailu enää ahdista.

Liitto on jo hajotettu.

Ilman muuta kerrot. Olin kuusivuotiaana samassa tilanteessa. "Äidilläni" oli suhde ja pelotteli minut hiljaiseki etten uskaltanut kertoa vanhalle isälleni. Kun isäni sitten yllätti pariskunnan täydessä touhussa rapussa, niin "äitini" heti huusi, että olin tiennyt koko ajan ja ollut muka iloissani heidän seksisuhteestaan. Sen seurauksena isäni pettyi minuun niin etteivät välimmr tulleet ikinä enää kuntoon. Sitten isä kuoli parin vuoden päästä.

Neuvoni on, älä tue käytökselläsi pettäjää. Silloin nöyryytät myös äitiäsi.

Minusta tuntuu, että äitisi ehkä tietää, koska isänne ilmeisesti tahtoo jäädä kiinni, koska jättää puhelintaan noin huolettomasti näkyville ?

Itse kerroin. Sain äitini kiinni suhteesta (näin viestejä puhelimen näytöllä) muutaman viikonnpääsyä ilmaisin kiertoteitse että tiedän ja käskin mennä terapiaan.

Äiti jätti kyllä isäni tämän jälkeen mutta ei kertonut syyksi sitä että itsellään oli toinen vaan syytti isääni erosta. Isä oli kysynyt onko joku toinen ja äiti oli kieltänyt.

Menin tapaamaan isääni joka syytti yksin itseään erosta (olisi pitänyt tehdä enemmän jne) Joten sanoin ettei kyse ole vain hänen vioistaan ja käskin katsoa äidin puhelinta.

Näin asia selvisi. Äiti oli ensin vihainen että kerroin mutta minä vielä vihaisempi että syytti erosta vain isääni eikä ollut ottanut omia virheitään esille. Asiasta nyt vuosi ja tilanne alkaa olla ohi. Orin asioista kuitenkin niin ison stressin että sain keskenmenon vanhempieni eron aikana viikolla 12.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla pareilla on aivan omat inside- juttunsa joita ei todellakaan lapsille, edes aikuisille, kerrota. Voipi olla että he ovat sopineet erinäisiä juttuja siinä vaiheessa kun te olette lähteneet kotoa, ehkä juuri avoimen suhteen. Vanhempi sukupolvi on vapaamielisempää näissä asioissa.

Siksi sinä pidät suusi kiinni ja annat heidän olla aikuisia parisuhteessa aivan omalla, ehkä keskenään sovitulla tavalla. Jos asia sinua häiritsee ota etäisyyttä mutta älä puutu asioihin.

Itse tiesin vanhempieni sivusuhteista jo 8- vuotiaana eikä asia häirinnyt yhtään eikä varsinkaan kuulunut minulle, ei silloin eikä nyt.

Höpö höpö. Sulla on vääristynyt parisuhde malli, eikä ihme, jos tiesit jo 8v isäsi pettävän äitiä ja nyt aikuisena pidät sitä normaalina perhe mallina.

Se ei todella ole normaalia tai hyvöksyttävää myöskään pitkissä liitoissa, ainakaan itselläni, eikä ystäväperheissä.

Olisin todella loukkaantunut ja pettynyt myös aikuisiin lapsiini, jos he eivät kertoisi ja pitäisivät minulta salassa ja joutuisin tietämättäni jakamaan elämäni pettäjämiehen kanssa. Oksettaa pelkkä olettamus.

Ihan sama, jos tietäisin aikuisen lapseni puolison pettävän, totta ihmeessä minulla äitinä olisi velvollisuus kertoa hänelle, mikä on suhteensa tila.

Jos ap. mies pettäisi ja äitisi tietäisi siitä, tiennyt jo yli vuoden, haluaisitko äitisi kertovan siitä sinulle vai pitäisikö äidin ummistaa vain silmänsä ja antaa vävynsä jatkaa pettänistään, sinun siitä tietämättä?

Todellakin kertoisin äidilleni ja katkaisin välit isääni, jos siis isäni olisi vielä elossa ja olisin samassa tilanteessa. Saimme tietää vasta isäni kuoleman jälkeen että hän oli pettänyt äitiäni. Helpompi oli päästä yli kuolemasta kun tiesi mitä hän oli tehnyt. En voi sietää pettämistä, se on täysin moraalini vastaista, enkä voisi antaa anteeksi. Pannaan toisen naisen kanssa mutta silti itsekkäästi tullaan kotiin syömään vaimon tekemää ruokaa ja pesettämään pyykit, eli käytetään vielä hyväksi vaimoa eikä kerrota totuutta. Oksettavaa. Onneksi äitini on elossa ja nyt onnellisessa suhteessa hyvän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti vaimo tietää miehen naisesta. Monesti keski-ikäisten pariskuntien miehet käyvät vieraissa ja vaimot hiljaa hyväksyvät asian. Parempi siten ap on olla puuttumatta asiaan, etenkin kun ei tiedä onko vieraissa käynti vanhemmillesi ok.

Mä en tätä käsitä. Jos siis äiti tietää, hän voi niin kertoa ja sittenhän asia on selvä. Kaikki tietää ja kenenkään ei tarvitse olla vaivaantunut ja ahdistunut.

Nyt ehdotetaan, että lasten pitäisi kantaa salaisuutta sen vuoksi, että äiti jo tietää??

Joltisenkin ihan sairas ajatus, että ollaan vaan hys hys eikä tietävinään, jos kumminkin tiedetään ja asia on jopa ok.

Juuri näin. Miksi lasten pitäisi joutua kantamaan perheen salaisuus? Kuulostaa todella sairaalta.

Kyllä ap. pitäisi nostaa kissa pöydälle ja puhua avoimesti, sillä pettäminen ei kuulu normaaliin parisuhteeseen ja perhe-elämään.

Ei tuosta ap kannata sinun ottaa isoa taakkaa kannettavaksesi. Helpommin sanottu kuin tehnyt. Minusta ratkaisevaa on, pitääkö isäsi yllä valhetta suhteessa äitiisi vai ei. Siinä on kyse aivan eri tason kysymyksistä. Sivusuhde voi olla sovittu, salainen tai siltä väliltä. Valheessa eläminen on minusta suurempi mahdollinen ongelma tuossa vanhempiesi tilanteessa. Siitä pitäisi heidän jutella yleisellä tasolla teidän lastenkin kanssa. Kyseessähän on vanhempiesi välinen sopimus. Tilanne vaikuttaa kuitenkin teidän lasten tietoon tultaisiin ajatuksiin parisuhteesta (myös tulevaisuudessa)niin paljon, ettei tuota voi jättää puhumatta. Mitä isäsi ja äitisi ajattelevat sinun ja veljesi tulevista parisuhteista? Entä miten vanhempasi neuvovat sinua toimimaan jos tulee tilanne, että parisuhteessa on enemmän kuin kaksi ihmistä? Kyselen vanhemmiltasi.

Puhukaa, puhukaa, puhukaa.

Isältäsi olisin odottanut hienotunteisuutta teihin lapsiin ja suojannut tuollaisilta viesteiltä. Mutta ehkä hän on se joka haluaisi jotenkin nostaa kissan pöydälle, eikä aivan suoraan uskalla.

Ap, joko kerroit äidillesi??

Olette jo aikuisia lapsia. Kuulostaa siltä että isäsi haluaa eron. Ehkä äitisi ei ota sitä kuuleviin korviinsa ja syyllistää. Jokaisella on kuitenkin oikeus elää tämä ainutkertainen elämänsä miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Olette jo aikuisia lapsia. Kuulostaa siltä että isäsi haluaa eron. Ehkä äitisi ei ota sitä kuuleviin korviinsa ja syyllistää. Jokaisella on kuitenkin oikeus elää tämä ainutkertainen elämänsä miten haluaa.

Älä jaksa. Avioeroon ja rehellisyyteen ei tarvita molempien suostumusta.

Ihme tekosyitä paskuuteen.

Ennenkuin äidille kertoo mitään, niin pitäisi tietää, haluaako äiti kuulla asiasta. Epäilen, että hän jo tietää, mutta hän ei halua tunnustaa asiaa todeksi ja haluaa jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Tai ehkä hän tietää ja tunnustaa todeksi, mutta haluaa jatkaa siitä huolimatta. Mun mielestä asiasta kertomisen tulisi lähteä, siitä, mitä äiti toivoo ja haluaa.

Omasta suvusta tiedän tapauksen, jossa mies petti jatkuvasti. Nainen tiesi siitä, mutta avioliitto jatkui miehen kuolemaan saakka. Toisessa tapukseessa taas miehellä oli vakituinen sivusuhde ja liittoi päättyi eroon ilmeisesti miehen tahdosta. Vaikka mies piti huolen entisestä vaimostaan eron jälkeen, niin vaimon elämä oli hyvin tiukkaa ja köyhää ja yksinäistä eron jälkeen. Niin tai näin, niin kumpikaan ei ole hyvä. Siksi asia on jätettävä asianomaisten oman tahdon ja valinnan varaan ilman, että ulkopuolelta lapsien taholta asiaan puututaan. Tunnustelkaa, mitä äitinne haluaa ennenkuin puhutte asiasta.

Ao. Ole hyvä ja käy päivittämässä ketju, kun olet ja olette selvittäneet äidille. Tarina kaikkineen on opetus muillekin joten sun pitää sitten kertoa kun kaikki on selvinnyt. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Ennenkuin äidille kertoo mitään, niin pitäisi tietää, haluaako äiti kuulla asiasta. Epäilen, että hän jo tietää, mutta hän ei halua tunnustaa asiaa todeksi ja haluaa jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Tai ehkä hän tietää ja tunnustaa todeksi, mutta haluaa jatkaa siitä huolimatta. Mun mielestä asiasta kertomisen tulisi lähteä, siitä, mitä äiti toivoo ja haluaa.

Omasta suvusta tiedän tapauksen, jossa mies petti jatkuvasti. Nainen tiesi siitä, mutta avioliitto jatkui miehen kuolemaan saakka. Toisessa tapukseessa taas miehellä oli vakituinen sivusuhde ja liittoi päättyi eroon ilmeisesti miehen tahdosta. Vaikka mies piti huolen entisestä vaimostaan eron jälkeen, niin vaimon elämä oli hyvin tiukkaa ja köyhää ja yksinäistä eron jälkeen. Niin tai näin, niin kumpikaan ei ole hyvä. Siksi asia on jätettävä asianomaisten oman tahdon ja valinnan varaan ilman, että ulkopuolelta lapsien taholta asiaan puututaan. Tunnustelkaa, mitä äitinne haluaa ennenkuin puhutte asiasta.

No eikö se isä voi selvittää tätä asiaa ensin äidiltä ja sitten kertoa lapsille? Miksi lasten pitää tunnustella ja ahdistuneena pohtia vaihtoehtoja?

Yksikään tätä mantraa  hokeva "entäs jos äiti jo tietää" ei ole sanallakaan maininnut mitään miehen vastuuta mistään. Ilmeisesti heidän mielestään sitä ei olekaan.

Lisäksi on helkkarin sairas ajatus, että jos lapsi ei halua valehdella äidilleen, pimittää häneltä koko elämään vaikuttavaa tietoa, se onkin "ulkopuolelta asiaan puuttumista". Ei ole. Isä on sotkenut asiaan koko muun perheensä, he eivät ole ulkopuolisia, vaan ihan sitä sisäpiiriä.

Puolisolla on aina oikeus tietää jos toinen touhuaa jotain selän takana. Isä on sotkenut lapset asiaan ja vaatii heiltä lojaaliutta itseään ja pettämistään kohtaan, aivan sairas toimintamalli! Että lasten pitää salailla ja ahdistua asiasta jonka isä on omalla petturuudellaan saanut aikaan...En voi ymmärtää. Ap:n äitiä käy sääliksi, samoin ap:ta ja hänen veljeään, joilla on raskas taakka kannettavana. Jos itse olisin tuossa asemassa niin kertoisin totuuden. Voi hyvinkin olla että äiti saa tietää asian jotain toista kautta ja siinä menee sitten miehen lisäksi luottamus myös lapsiin jotka tavallaan olivat isän puolella

Minusta ei ole edes mitään "tavallaan puolella olemista", jos pitää tuollaisen salaisuuden, vaan ihan kokonaan puolten ottamista, isän oikeuksien arvottamista äidin oikeuksien edelle.

Ajatus siitä, että isä toimiikin ihan äidin suostumuksella, sanattomalla tai kerrotulla, on myös tässä tapauksessa outo. Eikö isä siinä tapauksessa olisi lähestynyt asiaa toisella tavalla, sanoen, että äitinne kyllä tietää, eikä vaatinut/esittänyt, että lasten ei pidä kertoa äidille mitään?

On ihan totta, että paljon liittoja, joissa toisen suhteilusta/pettämisestä tiedetään, mutta sitä ei haluta nostaa esille joidenkin syiden takia. Mutta siinäkään tapauksessa se ei oikeuta vaatimaan lapsia mukaan salailuun ja teatteriin. Kyllä pitäisi ymmärtää, että maito on maassa ja ottaa asia lapsien kanssa reilusti esille. Ihan sairas ajatus roikuttaa lapsia turhan takia moisessa ahdistuksessa, mikä siinä voi olla pointtina??

Eli ei, en usko, että äiti tietää tai hyväksyy. Ja siltä pohjalta ajateltuna: kuinka moni täällä oikeasti hyväksyy ajatuksen, että läheisimmät ihmiset, omat lapset, pimittävät tietoa, jolla on mitä todennäköisemmin suuri vaikutus elämääsi? Olkoon nyt kyseessä pettäminen tai ihan mikä vaan, kenestä on todellakin oikein, että jätetään kertomatta, koska muutoin toiselle vanhemmalle tulee epämukavuutta ja kinkkiset olot?

Isäsi on asettanut sinut sikamaiseen tilanteeseen. Käyttää lapsensa lojaalisuutta hyväkseen, sillä lapset ovat aina lojaaleja vanhemmilleen.

Nyt joudut kuin valitsemaan puolesi eikä se ole lapsen tehtävä.

Sinuna puhuisin isällesi ja ”vaatisin” häntä toimimaan suoraselkäisesti eikä käyttämään sinua valheen kannattelijana.

Mitä äitiisi tulee, niin ajattele ethän on kasvattanut teidät isäsi kanssa ja nyt hänet on jätetty yksin.

Mieti, jos tuo olisi sinun kohtalosi. Olette olleet perhe ja nyt sen kolme jäsentä ovat ”liittoutuneet” koska isäsi on ”rakastunut” . Mikä tragedia!

Kuka teistä näyttää mallia suoraselkäisestä ihmisestä, joka ottaa vastuun teoistaan?

Nyt te lapset olette isänne ”aisankannattajina”.

Monesti....jne. Voi tätä yleistyksellä ratsastamista.

Niinhän ne lapset perustelevat kun jäävät kiinni: kyllä muutkin näin tekevät.

Ihan kuin tuo olisi jotenkin vapauttavaa. Jokainen on _aina_ vastuussa omista sanoistaan ja teoistaan. Se joka muita vetää mukaan, elää vielä lapsenomaisessa kuplassaan ja katsoo olevansa oikeutettu tekoihinsa. Tää on tätä Peter Pan - elämää!

Is this reality kirjoitti:

Isäsi on asettanut sinut sikamaiseen tilanteeseen. Käyttää lapsensa lojaalisuutta hyväkseen, sillä lapset ovat aina lojaaleja vanhemmilleen.

Nyt joudut kuin valitsemaan puolesi eikä se ole lapsen tehtävä.

Sinuna puhuisin isällesi ja ”vaatisin” häntä toimimaan suoraselkäisesti eikä käyttämään sinua valheen kannattelijana.

Mitä äitiisi tulee, niin ajattele ethän on kasvattanut teidät isäsi kanssa ja nyt hänet on jätetty yksin.

Mieti, jos tuo olisi sinun kohtalosi. Olette olleet perhe ja nyt sen kolme jäsentä ovat ”liittoutuneet” koska isäsi on ”rakastunut” . Mikä tragedia!

Kuka teistä näyttää mallia suoraselkäisestä ihmisestä, joka ottaa vastuun teoistaan?

Nyt te lapset olette isänne ”aisankannattajina”.

Ei tällainen liittoutuminen tosiaan kuulu perhe-elämään. Ja vanhempi joka antaa lapsen, vaikka aikuisenkin lapsen, olla tuollalailla siinä välissä, ei ole kummoinenkaan vanhempi. Hävettävän moraalitonta toimintaa!