Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Vammainen nuori mies torilla. Hän istui pyörätuolissa ja oli selkeästi pihalla kaikesta. Mutta hän oli pitkä, hoikka ja kaunis kuin enkeli. Tunsin mieletöntä seksuaalista vetovoimaa häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla olin nostamassa rahaa automaatista, kun juopunut mies tuli taakseni kerjäämään paria euroa tupakkaan. Olin jo varautunut äyskäisemään jotakin mutta käännyttyäni hämäännyin. Mies oli rähjääntynyt ja punanenäinen mutta hänellä oli kauneimmat nauravaiset silmät mitä olen ikinä nähnyt. Suuret, vaaleanvihreät ja niitä reunusti tuuheat kaartuvat ripset. Silmät, jotka voisi nähdä jossain maailmanluokan mainoskuvassa. En kyllä silti antanut rahaa, koska olin köyhä opiskelija mutta ne silmät muistan aina.

Taisi olla 90-luvun alkupuolella, kun oli eurot käytössä.

Eurot otettiin käyttöön 2002. :D

Silja Serenaden karikatyyrin piirtäjä. Nimi oli George tai jokin nimen muunnelma. Muistan miehen vedonneen 16-vuotiaaseen minääni jollain lailla todella vahvasti ulkonäöllisesti, huolimatta siitä että mies todennäköisesti oli ikähaarukassa 55-65.

Olin uskomattoman epävarma tuolloin itsestäni, mutta päästäkseni ihastelemaan miestä lähempää, menin kuitenkin ostamaan itsestäni piirroksen. Mies piirsi minut ja kommentoi ulkonäköäni ja silmiäni upeiksi.

Olin ulkomailla junassa matkalla lähikaupunkiin, jossa oli meneillään suurtapahtuma. Vaunu niin täynnä porukkaa, että osa matkustajista joutui seisomaan koko matkan. Katseeni osui käytävällä seisseeseen tyyppiin, joka oli ihan täysi kaksoisolentoni - hiukset vain eriväriset. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa! Jäimme pois samalla asemalla, mieli teki mennä juttelemaan, että huomasiko hän yhdennäköisyytemme, mutta en kehdannut. 

Tiedän naisen nimen, tuli yli 40v sitten yllättäen ovelle, esittäytyi ja sanoi:' Tulin katsomaan, millainen emäntä tässä talossa nykyisin on.' Nainen oli silloin seitsemänkymppinen, suoraryhtinen, kasvot lähes rypyttämät ja piirteet täydellisen kauniit. En ole koskaan nähnyt yhtä kaunista naista. Kuulin myöhemmin, että nainen pysytteli lähinnä kotona miehen mustasukkaisuuden vuoksi.

Kaverin kanssa kävellessä auto pysähtyi ja mies kysyi tietä.  Neuvoin sen ja tuijotimme hetken toisiamme ,pidin hänen ulkonäöstään enkä itsekkään hassumman näköinen ollut mutta pidin naisista.  muistan vieläkin hänet näin n. 30 vuoden jälkeen.

Autonäyttelyssä oli Rakel liekki myymässä pornolehtiä. Menin ihan sanattomaksi kun hän esitteli kuviaan niistä. Olen oikein ronski sanallisesti, mutta kyllä meni ukko hiljaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pienempänä olin Turun bussissa, kun edeltävälle penkkiriville asettui pariskunta, jonka mies oli aivan ilmetty viikinki. Miehen pituus oli varmaankin kaksi metriä, sillä hänen raajansa eivät tuntuneet mahtuvan mihinkään. Hiukset olivat punaiset, samoin tuuhea parta, ja miehen käsivarret ja sääret olivat myös täynnä oranssihtavaa karvaa. Pariskunnan nainen nojaili koko matkan mieheen rakastuneesti, ja muistan ajatelleeni että ei ihme. Oli aika upea ilmestys.

Ei muuten mitään, mutta viikingit oli n.150senttisiä, kuten kaikki siihen aikaan.

Toki sillonkin oli poikkeavia yksilöitä, mutta siis yleisestiottaen on harhaluulo, että viikingit olleet isoja.

Pohjoismaalaiset ml.suomalaiset ovat aina isompia kuin esmes eteläeurooppalaiset. Johtuu mongoligeeneistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pienempänä olin Turun bussissa, kun edeltävälle penkkiriville asettui pariskunta, jonka mies oli aivan ilmetty viikinki. Miehen pituus oli varmaankin kaksi metriä, sillä hänen raajansa eivät tuntuneet mahtuvan mihinkään. Hiukset olivat punaiset, samoin tuuhea parta, ja miehen käsivarret ja sääret olivat myös täynnä oranssihtavaa karvaa. Pariskunnan nainen nojaili koko matkan mieheen rakastuneesti, ja muistan ajatelleeni että ei ihme. Oli aika upea ilmestys.

Ei muuten mitään, mutta viikingit oli n.150senttisiä, kuten kaikki siihen aikaan.

Toki sillonkin oli poikkeavia yksilöitä, mutta siis yleisestiottaen on harhaluulo, että viikingit olleet isoja.

Pohjoismaalaiset ml.suomalaiset ovat aina isompia kuin esmes eteläeurooppalaiset. Johtuu mongoligeeneistä.

suomalaiset ovat pienikokoisempia kuin skandinaavit, nykyään kasvavat pitemmiksi itäeuroopan kansalaisten johdosta. siis he ovat n.20 senttiä suomalaisia pitempiä joten sen huomaa lapsista.

Olin yksin yhden ulkomaisen artistin konsertissa ja istuin artistin kotimaasta kotoisin olleen henkilön vieressä. Jostain syystä aloimme jutella konsertin alkua odotellessa, ja tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Konsertin jälkeen hän kiitti satunnaisesta kohtaamisesta kaihoisasti, ikään kuin emme enää koskaan tapaisi. Törmäsimme konsertin jälkeen kuitenkin sattumalta vielä myöhemmin kaupungilla, joten heitin vitsiä pienestä maailmasta ja juttelimme hetken lisää. Seuraavana päivänä hän oli jotenkin kuin ihmeen kaupalla löytänyt sometilini (olimme esittäytyneet etunimillä), joten ehkäpä vielä joskus kohtaamme. 

Vierailija kirjoitti:

v. 2012 olin työssä asiakaspalvelussa ja ovesta käveli minua ehkä vähän nuorempi mies. Vaaleat hiukset ja kipparitakki. Mieletön hymy. Hymyilen itsekin ihmisille paljon, silloinkin. Hänellä ei ollut minulle mitään asiaa vaan oli menossa muualle talossa. Jäimme jumiin toistemme katseeseen ja hän keksi tikusta jotain kysymistä. Jatkoimme tätä tekaistujen juttujen vaihtoa muutaman hetken. En voinut työni vuoksi tehdä elettäkään aloitteeksi. Saatoin hänet vielä minne hän oli menossa, olisi toki löytänyt itsekin. Lähtiessään hän tuijotti minua ja jäi eteeni pyörimään. Ei kuitenkaan sanonut muuta kuin hei sitten tms. Viikon kuluttua kuulin muilta, että kuvaukseen sopiva mies oli käynyt minua kysymässä. Meiltä ei anneta mitään tietoja työntekijöistä. En nähnyt häntä enää ikinä. Olen ajatellut usein ja miettinyt, kuka hän oli. Yritin kerran etsiä häntä joltain palstalta, mutta kukaan ei tunnistanut. Saisinpa sen päivän takaisin. Sellaista tärisevää kemiaa en ole koskaan kokenut, vaikka olen ollut rakastunut ja olen nytkin.

Tämä on mun kirjoitukseni. Mietin tätä tyyppiä joskus vieläkin :)

Joskus 80 - luvulla vastaani käveli Kuopiossa todella kaunis nainen, joka tuntui olemuksellaan valaisevan koko kadun.

Tunnistin hänet Kirsti Wallasvaaraksi. Muistan vieläkin tuon tunteen. Hänessä oli jotakin poikkeuksellisen mieleen jäävää.

Olen kohdannut satoja, ehkä tuhansia potilaita työssäni. Muutamat ovat jääneet mieleen erikoisten sairaksien tns takia. mutta vain kaksi potilasta on jäänyt mieleen henkilökohtaisemmalla tasolla. Toinen oli minua ehkä kymmenen vuotta nuorempi mies, joka kertoi minulle vanhempiensa rakkaustarinan.

Toinen oli nuori näyttelijä, joka kumartui lähelleni ja hymyili....Voi LUOJA mikä mies! En uskaltanut edes katsoa takaisin ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vammainen nuori mies torilla. Hän istui pyörätuolissa ja oli selkeästi pihalla kaikesta. Mutta hän oli pitkä, hoikka ja kaunis kuin enkeli. Tunsin mieletöntä seksuaalista vetovoimaa häneen.

Vammaisten seksuaalinen hyväksikäyttö on valitettavasti varsin yleistä, yhden amerikkalaisen lähteen mukaan jopa seitsemän kertaa yleisempää normaaliin väestöön verrattuna. En tässä nyt tietysti viittaa sinuun, mutta tulipa vain mieleen että kehitysvammaiselle kaunis ulkonäkö ei yleensä tiedä mitään hyvää.

Luin joskus tätä ketjua sivukaupalla, niin mahtavia tarinoita

[/quote]

Saaneen näköinen mies[/quote]

Tai tullut uskoon.

Varmaan liki 25 vuotta sitten Helsingissä noustessani lähes tyhjään ratikkaan, sisällä istui kuvankaunis japanilaiselta näyttävä nuori nainen viulukotelon kanssa.

Ja kun hän katsoi minua kauniilla ruskeilla silmillään, niin vihloi sydämestä ja tuntuu vieläkin aina kun muistan hänet.

Sinänsä en ole erityisen innostunut itämaisista naisista, mutta tuo oli kyllä herttaisen ihan ilmestys.

Tämä oli varmaan v 2010 luvun alussa. Olin kaverini kanssa reissulla Helsingissä ja jossian puistossa törmättiin muutamaan tyyppiin ja oli semmonen todella mukava ja komea mies.. oltiin vähän siinä otettu ja hetken leikittiin ”paria” tai hän jotain heitti että mennäänkö kihloihin tms läppää..

Meidän tiet erosi sitten loppuillaksi mutta jäin miettimään tuota tyyppiä kovasti.. ja muistan vielä koska oli niin älyttömän mukavan ja kivanoloinen tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli varmaan v 2010 luvun alussa. Olin kaverini kanssa reissulla Helsingissä ja jossian puistossa törmättiin muutamaan tyyppiin ja oli semmonen todella mukava ja komea mies.. oltiin vähän siinä otettu ja hetken leikittiin ”paria” tai hän jotain heitti että mennäänkö kihloihin tms läppää..

Meidän tiet erosi sitten loppuillaksi mutta jäin miettimään tuota tyyppiä kovasti.. ja muistan vielä koska oli niin älyttömän mukavan ja kivanoloinen tyyppi

Että huikkaa jos tunnistat itsesi! 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui 90-luvun loppupuolella, Helsingissä, raitiovaunussa.

Olin menettänyt 7 kk aikana 6 ihmistä, viimeisimpänä isäni jonka kuolema ja sitä seuranneet aivan järkyttävät hautajaiset, oikeudenkäynti jne olivat olleet rankkoja.

Olin täysin loppu ja muistan toivoneeni että taivaasta tippuisia sementtiä päälleni ja murskaisi minut.

Eräänä päivänä itkin raitiovaunussa ja luokseni tuli 14-16 vuotias poika skeittilaudan kanssa. Poika sanoi, että älä itke, elämässä on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, tänään sulla on huono päivä mutta huomenna voi olla jo hyvä päivä.

Tuo poika on melkein ainut asia jonka muistan tuosta vuodesta, tuon murskaavan surun lisäksi. Terkkuja vaan.

Olen kokenut hiukan vastaavan tilanteen 18 vuotiaana. En halua mennä yksityiskohtiin, mutta olin myös käynyt läpi erittäin raskaan jakson elämässäni ja seisoin keskellä metsätietä sammuneen autoni kanssa. Tietä pitkin ajoi keski-ikäinen mies, joka pysähtyi ja tarjoutui hinaamaan minut autoni kanssa seuraavalle huoltoasemalle. Istahdin turtana miehen autoon, enkä tajunnut että minun pitäisi mennä hinattavaan autoon. Mies istahti viereeni ja olimme kumpikin hiljaa, kunnes hän totesi: "Puolen vuoden päästä on jo helpomaa". Tästä on kauan ja vieläkin nousee kyyneleen silmiini.