Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

nainen jota panin

Vierailija kirjoitti:

Mun nuorin poika on sellainen ilmestys että sen pikkuista naamaa ei voi olla tuijottamatta. Monet häneen kiinnittää huomiota. Hänellä on valtavan suuret siniset silmät, joita ympäröi tummat pitkät tuuheat ripset. Silmissä on aina iloinen, vilkas ja hieman ilkikurinen pilke. Silmät aivan loistavat! Tukka on vaalea, "harjasmainen" ja sojottaa joka suuntaan. Ei taivu vaikka kuinka kasvaisi. Hän on yhdistelmä vaahteramäen Eemeliä ja kaunista lapsienkeliä. Monet oudotkin kommentoi hänen silmiään ja ulkonäköään.

En oikein tiedä mistä on perinyt ulkonäkönsä, ei me vanhemmat näytetä siltä, eikä sisarukset.

Naapurin Ramilta se ulkonäkö on peritty ja loput mamilta..

1ja2ja3ja4 kirjoitti:

Ketju ylös! Mulle jöi mieleen 90-luvulla nainen joka meikkasi itsensä hammastahnalla. Kaupunkia en tähän laita.

Muistan saman!☝️ T. Ysärin lapsi Savosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten eräässä espoolaisessa kirjastossa oli tiskin takana nuori mies, jolla oli järjettömän pitkät silmäripset, varmaan lähemmäs 10 cm. Näyttivät aidoilta, joten kyseessä oli varmaan jokin sairaus tai mutaatio.

Äitini näki myös tämän miehen käydessään kirjastossa samoihin aikoihin, mutta hän ei kuulunut kirjaston vakituiseen henkilökuntaan enkä nähnyt häntä enää toiste.

Olen nähnyt hänet myös, Helsingin kirjastossa.

Tuska-festareilla törmää vuosittain. Taitaa asua tai on asunut Kalliossa kun sielläkin olen törmännyt.  Olen tullut päätelmissäni siihen lopputulokseen, että on osittain satuolento, esim. fauni. Tai sitten käyttää kaihilääkettä joka kasvattaa ripsia epätavallisen pitkiksi :)

Joka tapauksessa, aika hieno mutaatio :)

Hahhaa. Hän on minun ex-mies. Ei ole satuolento mutta uskomattoman kiltti mies. 

No kerro nyt niistä ripsistä, miksi ne ovat sellaiset? Mitä mies itse niistä ajattelee?

Moi, onko tämä samainen ripsimies ollut myös Lauttasaaren kirjastossa duunissa? Silloin hänellä oli kalju pää, järjetön parta ja tosiaan pisimmät ripset, mitä koskaan olen nähnyt. Yritin kerran ottaa jopa kuvaa hänestä (muka aviomiehestäni, mutta ripsimies oli taustalla), ei oikein onnistunut. Kurvin S-marketissa olen häneen mys törmännyt joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten eräässä espoolaisessa kirjastossa oli tiskin takana nuori mies, jolla oli järjettömän pitkät silmäripset, varmaan lähemmäs 10 cm. Näyttivät aidoilta, joten kyseessä oli varmaan jokin sairaus tai mutaatio.

Äitini näki myös tämän miehen käydessään kirjastossa samoihin aikoihin, mutta hän ei kuulunut kirjaston vakituiseen henkilökuntaan enkä nähnyt häntä enää toiste.

Olen nähnyt hänet myös, Helsingin kirjastossa.

Tuska-festareilla törmää vuosittain. Taitaa asua tai on asunut Kalliossa kun sielläkin olen törmännyt.  Olen tullut päätelmissäni siihen lopputulokseen, että on osittain satuolento, esim. fauni. Tai sitten käyttää kaihilääkettä joka kasvattaa ripsia epätavallisen pitkiksi :)

Joka tapauksessa, aika hieno mutaatio :)

Hahhaa. Hän on minun ex-mies. Ei ole satuolento mutta uskomattoman kiltti mies. 

No kerro nyt niistä ripsistä, miksi ne ovat sellaiset? Mitä mies itse niistä ajattelee?

Moi, onko tämä samainen ripsimies ollut myös Lauttasaaren kirjastossa duunissa? Silloin hänellä oli kalju pää, järjetön parta ja tosiaan pisimmät ripset, mitä koskaan olen nähnyt. Yritin kerran ottaa jopa kuvaa hänestä (muka aviomiehestäni, mutta ripsimies oli taustalla), ei oikein onnistunut. Kurvin S-marketissa olen häneen mys törmännyt joskus.

Tuttu hahmo täällä päin! T. Kalliolainen

Itäkeskuksessa pyörii vähän eskimon näköinen mies, jolla on pyöreä peili.

Hän pitää peiliä kädessään, juttelee kuvalleen tyytyväisen näköisenä.

Metrossakin kaivoi peilin taskustaan.

Kunpa kaikki narsistit tyytyisi vaan pelaamaan itseään peilistä, muiden kiusaamisen sijaan.

Oisko tämä autisti tms.

1990-luvun lopussa nuorena opiskelijana olin matkalla pohjoiseen joulunviettoon kun tapasin Helsingin Rautatieaseman pubissa n. 70-vuotiaan herrasmiehen puku päällä. Mies oli juuri saapunut takaisin Suomeen Sveitsistä, jossa oli osallistunut entisen rakastajattarensa hautajaisiin. Hän halusi tarjota minulle drinkin ja sen äärellä kertoi lyhyesti rakkaustarinansa; kuinka oli päätynyt nuorena miehenä porvarillisten odotusten johdattamana naimisiin teollisuuspohatan tyttären kanssa, jota ei koskaan oikeasti rakastanut. Todellinen rakkaus oli sveitsiläinen taiteilija johon mies tutustui työmatkallaan ollessaan vajaa nelikymppinen. Tunsin itseni ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti aikuiseksi, koska mies suhtautui minuun kuin ystävään, täysin tasavertaisena eikä tytötellyt yhtään. Hän vannotti etten saa koskaan tyytyä suhteeseen jossa en voi olla täysin oma itseni. Lopuksi halasimme pitkään ja lämpimästi ja mies antoi minulle vastusteluista huolimatta 500mk joululahjarahaa.

Mulle on jäänyt mieleen ainakin tuntematon mies, joka antoi minulle kukkakimpun steissillä. Arvelin joutuneeni johonkin piilokameraan. Mutta ei, hänen deittinsä oli tehnyt oharin ja sain kukat hänen sijastaan.

Toinen tapaus oli tyyppi, joka saattoi mut Tavastialta sinne steissille ja kaivoi laukustaan kotiiviemisiksi LP-levyn.

Tästä ei ole kauaa, olin menossa toista kertaa yksin junaan (ilman tuttua ihmistä mukanani), olen stressaaja, erittäin ujo ja minua inhottaa häätää varaamaltani paikalta ihmisiä pois. Olin siis aivan paniikissa ja tärisin jännityksestä. Olin matkalla Helsinkiin. Paikallani istui iäkkäämpi nainen, jolle sitten kerroin, että hän on paikallani. Tarkistin numeron useampaan kertaan. Nainen alkoi höpistä jotakin epäselvästi ja minulle tuli vain inhottava olo, aloin miettimään, että mihin nyt menen, kuitenkin kuulen, kun takaa kuuluu puhetta. Viereisellä penkillä istuva mies ehdotti (n. 30-40-vuotias), että voisin tulla hänen viereensä, kun hän matkustaa yksin, eikä kukaan ole hänen viereensä tulossa. Olin helpottunut ja istuin hänen viereensä, kiittäen tottakai. (tämän naisen vieressä istui ilmeisesti hänen poikansa, joka vaikutti olevan aineissa käytöksen perusteella, juoksi vessaan koko ajan, puhui outoja, lähti omille teilleen useasti tutkimaan miten pääsee äitinsä kanssa ulos, välillä hän seisoi takanani ja ilmeisesti tuijotti muita vaunussa olijoita). Vieläkin mietin mitä tälle mukavalle miehelle kuuluu, hän pelasti koko junamatkani. <3

Olin vuonna 2007 keikalla Tavastialla, ja jonottaessani sisään ohi käveli cybergoottinainen. Hänen tyylinsä ei sinällään ollut poikkeava siinä joukossa, mutta huomioni kiinnitti hänen lyhyttäkin lyhyempi minihameensa. Olin silloin 19-vuotias ja käytin itsekin minihameita, mutta se oli jo niin lyhyt roiskeläppä, että naisen pyllynpuolikkaat ovat ikuisesti piirtyneet verkkokalvoilleni. 🙈 Muuten hänen tyylinsä oli kyllä tosi hieno. 👍

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jäänyt mieleen ainakin tuntematon mies, joka antoi minulle kukkakimpun steissillä. Arvelin joutuneeni johonkin piilokameraan. Mutta ei, hänen deittinsä oli tehnyt oharin ja sain kukat hänen sijastaan.

Mulle on käynyt näin Mannerheimintien liikennevaloissa (Lasipalatsin edessä). Tilanne oli niin nopeasti ohi etten muista kasvoja lainkaan mutta muuten jäi tapahtuma mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten laivalla tuli juotua normaalia enemmän ja siinä käytävällä odotellessani ystäviäni vessasta sammuin/pyörryin siihen lattialle. Seuraava muistikuva on kun yritän saada silmiä auki ja jostain kuuluu miehen ääni, yrittäen virotella minua. Tämä ihana mies poimii avainkortin maasta joka tipahti minulta hetkeä aiemmin, ottaa kädestä kiinni ja siinä suunnistettiin hyttiini. Matkalla meinasin yökkiä muutaman kerran enkä pystynyt puhumaankaan mutta hytin ovella yritin katsoa häntä silmiin, sopersin "kiitos" ja painelin sisälle kiitollisena. Ajattelen edelleen tätä kultaista ihmistä ja toivon että olisin pystynyt puhumaan vähän enemmänkin vaikkei ensivaikutelma minusta ollut mikään parhain.

En tiedä olenko tuo mies minä, mutta poimin joitain vuosia aikaa nuoren naisen tajuttomana keskeltä ulkomaalaisia miehiä ja raahasin sivummalle ja samalla näin hyttikortin lattialla, minkä ounastelin kuuluvan hänelle. Kun neidon kantaminen olkapäällä hyttiinsä olisi varmastikkin herättänyt huomiota, niin herättelin häntä tovin ja sitten talutin hyttiin ja toivottelin hyvää yötä. Ei tämäkään neitokainen pystynyt oikein puhumaan, mutta jäi myös mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

1ja2ja3ja4 kirjoitti:

Ketju ylös! Mulle jöi mieleen 90-luvulla nainen joka meikkasi itsensä hammastahnalla. Kaupunkia en tähän laita.

Muistan saman!☝️ T. Ysärin lapsi Savosta

Kuopiossahan hän kulki.

Oletko koskaan kohdannut jonkun ihmisen ja tuntenut pahuuden läsnäolon? Olen ollut monessa eri kaupassa töissä monen vuoden ajan ja toissapäivänä ensimmäistä kertaa elämässäni sain yhdestä miesasiakkaasta murhaajavibat. Kohtaaminen oli lyhyt, mutta sitäkin omituisempi. Hänen olemuksensa oli outo ja hän puheäänensä oli synkkä. Hänellä oli päällään tumma asukokonaisuus, hattu, sekä hän oli pitkäkyntinen (kirjaimellisesti). Todella pelottava ja mieleenpainuva kohtaaminen. En haluaisi pimeässä kävellä häntä vastaan. 

Olin opiskelija, ja meillä oli muutaman tytön kesken yhteinen työhuone. Yksi päivä ovelle tuli kurkkaamaan nuori mies, ponihäntäinen ja vintage lentäjätakki päällä. Hän etsi jotain kaveriani, ja näin hänet vain ohimennen. Muistan kuitenkin ajatelleeni haikeasti, että olipa jotenkin mielenkiintoisen näköinen kaveri, ja kun olin ollut jo pidempään sinkkuna, ajattelin kateellisena, että muilla käy tuuri.

Muutaman vuoden päästä tutustuin muussa yhteydessä yhteen mukavaan tyyppiin, ja meillä alkoi olla sutinaa. Yksi kerta muistinkin tämän tapauksen, ja tajusin että kyseessä oli sama mies. Hänestä tulikin puolisoni ja meillä on lapsi.

Pietariin menevässä junassa venäläinen rajatarkistaja. Nainen joka oli kaunis ja pituutta varmaan kaksi metriä. Uniformu ja ryhdikäs ulkoasu korosti vielä pituutta.

Muutamia vuosia takaperin Helsingin keskustassa näin naisen jolla oli päällä vain mustaa ja kirkkaanpunaista. Hiuksetkin olivat lyhyet ja mustat. Iho taas oli äärimmäisen vaalea ja huulet punattu. Oli samaan aikaan jotenkin tyylikäs ja upea, mutta myös vähän outo. En oikeastaan edes tiedä miksi hän jäi niin selvästi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Pietariin menevässä junassa venäläinen rajatarkistaja. Nainen joka oli kaunis ja pituutta varmaan kaksi metriä. Uniformu ja ryhdikäs ulkoasu korosti vielä pituutta.

Venäjän rajalla on aika paljon todella kuumia kissoja ja virkapuvut vähän toista kuin suomessa.

Kunnon paidat, minihameet, ylipolven saappaat you know😁😁.

Ja suomessa hyvin miesmäisiä, isoja ja ylipainoisia, oikein ämmiä.

N.20v sitten olin baarissa, samaan pöytäseurueeseen tuli joku vaalea hoikka mutta jäntevä n3kymppinen mies. Teki siinä jotain taikatemppuja ja lopulta kysy haluanko että ennustaa kädestäin, suostuin. Kertoi etten tule koskaan saamaan kumppania, olen yksin kuolemaan asti. Jostain syystä uskoin heti. Ei ole mulla miestä ollut. Lopuksi riisui paidan ja punnersi lattialla. Kävelimme yli lähdettyä me.