Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Jos joku on jäänyt mieleen, niin kerran bussipysäkillä minulle alkoi yllättäen avautua noin 30-vuotias mies närästys- ja hikkaongelmistaan, jotka hävettivät häntä suuresti ja ei uskaltanut treffeille sen takia. Oli kebabi kädessä matkalla kotiin silloinkin. Ehdotin varovaisesti, että ruokavalioon kannattaa yrittää keskittyä.

Kerran junassa joskus 15 vuotta sitten viereeni istui nuori mies. Lyhyehköt vaaleat hiukset, ystävälliset siniset silmät. Hän näytti ehkä paria vuotta itseäni vanhemmalta. Juttelimme jonkin verran, en muista yhtään mistä. Nauroimmekin. Jostain syystä tuli todella hyvä olo hänen seurassaan. Jossain kohtaa lähdin käymään ravintolavaunussa hakemassa jotain pientä välipalaa. Vaunuun päästyäni juna pysähtyi. Muistan miettineeni, että ei saakeli! ei kai tämä ollut jo se asema, jolla tuo mies jää pois. Kävelin takaisin paikalleni. Viereinen penkki oli tyhjä.

2003 nainen tuli poikakaverinsa kanssa sisään ravintolaan. Istuin oman kanssa pöydässä.

Tuntui et joku liikahti koko kropassa, sitten tämä nainen katsoi ja heti hymyili.

Muutaman minuutin päästä hän jäi yksin baaritiskille, kun mies lähti vessaan.

Oli pakko käydä sanomassa ja... hän sanoi et niin hänestäkin tuntui, mut lähde ennen kuin mies tulee.

Oma kaveri ei huomannu onneksi mitään. Mun oli vaan pakko käydä. Vieläkin ahdistaa. Varmaan aiemmasta elämästä vaimo.

Vierailija kirjoitti:

2003 nainen tuli poikakaverinsa kanssa sisään ravintolaan. Istuin oman kanssa pöydässä.

Tuntui et joku liikahti koko kropassa, sitten tämä nainen katsoi ja heti hymyili.

Muutaman minuutin päästä hän jäi yksin baaritiskille, kun mies lähti vessaan.

Oli pakko käydä sanomassa ja... hän sanoi et niin hänestäkin tuntui, mut lähde ennen kuin mies tulee.

Oma kaveri ei huomannu onneksi mitään. Mun oli vaan pakko käydä. Vieläkin ahdistaa. Varmaan aiemmasta elämästä vaimo.

Jotain outoa oli muutama kuukausi sitten kaupassa eräässä nuorehkon näköisessä naisessa / tytössä (vaikea sanoa kasvomaskin takaa). Katseet kohtasivat ehkä mikrosekunniksi aivan vahingossa, mutta sisimmässäni kerkesi tuntua jotain "valoa" tai "lämpöä".

Olen kumminkin yli nelikymppinen mies, joten olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Yleensä ei mulle herää kenestäkään mitään viboja, tämä oli aivan poikkeuksellista. Ja hänellä oli koronamaski naamallaan, joten en edes tiedä minkä näköinen, vain katseiden kohtaaminen hetkeksi sai tämän värähdyksen aikaan! Välimatkaakin oli varmaan toistakymmentä metriä.

Enkä ole sen jälkeen nähnytkään häntä, luullakseni. Enkä varmaan edes tunnistaisi jos vastaan tulisi, jollei sitten samat värähdykset aiheutuisi hänestä.

Kuulostaa tietysti ihan hullulta hömpältä, ja olen sen luonteinenkin, että en uskoisi jos mulle joku muu kertoisi vastaavaa tarinaa, ennen tätä tapausta...

Olen ajatellut, että kenties kyseessä oli jotain yliluonnollista, olikohan hän edes ihminen vai esim. enkeli?

Nainen Club Silvernightissa vappuna, ehkä 1981.

Stadissa kadulla muistaakseni 2000-2002 talvella. Kadulla tuli mies vastaan ja meillä oli pitkä katsekontakti. Molemmat pysähtyi kauemmas toisistaan tuijottamaan takaisin, mutta ei palattu juttelemaan. Meitä ei tainnut olla muita kuin me ja mun seurue sillä kadulla. Satoi hieman lunta. Se oli niin komea, pidemmät tummat hiukset. Hoikka. Mulla pitkä takki. Vieläkin muistan sen kohtaamisen ja sen, etten palannut juttelemaan.

Ompu baarissa kalliossa oli kundeja seurueellinen ja yksi niistä jäi mieleeni. Tästä on ehkä 4 vuotta aikaa. Tuijoteltiin yhden niistä kanssa toisiamme koko illan. Mitöän muuta ei tapahtunut, mutta se fiilis jäi mieleeni.

Noin 10v sitten olin kaverin kanssa hakemassa hänen noin 3-4v. poikaa päiväkodista. Lapset olivat ulkona ja jäin hämmennyksen vallassa tuijottamaan yhtä ehkä noin 2v tyttöä. Hän näytti tasan tarkkaan samalta kuin noin 10 vuotta vanhempi serkun tyttöni näytti sen ikäisenä. Eikä mun hämmennystä yhtään vähentänyt se kun hoitaja huikkasi tuolle pikkutytölle että "Hei Janette, tuuppas niin mennään sisälle". Arvannette, että se mun serkun tyttö on myös Janette.

Joitakin vuosia sitten aamulenkillä kävelin tapani mukaan laitapuolen kulkijoiden suosiman puiston läpi ja siinä lähistöllä on myös ensisuoja. Vastaan käveli uskomattoman kaunis nainen, hän oli kuin nukke. Pitkä ja laiha, mustat kauniit hiukset, vihreä villakangastakki, punainen baskeri, korkokengät, iho kuin posliinia, kaunis meikki. Silmissä kuitenkin pysäyttävän tyhjä lasimainen katse ja hän oli varmaankin aineissa, mutta mielettömän kaunis. Kohtaamisemme kesti vain hetken, mutta ihan aidosti jopa mietin hetken, että onko tuo nainen totta ollenkaan. Hän jäi mieleeni pysyvästi. Ja olen nuori heteronainen, joten yleensä minulla ei ole kiinnostusta tuntemattomien naisten ulkonäköön juurikaan.

Elina Heinolasta. Tapasimme Viking Linella kesällä 1986 tai 1987. Istuimme samassa hytissä ja halasimme käytävällä. Tiemme erkasi. Muisto jäi.

T. Se vaaleatukkainen mies.

Twinz kirjoitti:

Näin saman näköisen naisen kuin itse olen bussissa Helsingissä asuessani. Tuijotimme toisiamme lähes kauhuisalla ilmeellä. Kuin olisi peiliin katsonut. Piti jäädä pois bussista nopeasti, kun sydän pompahti kurkkuun.

Myöhemmin eri päivänä ystäväni kysyi, että olitko bussi nro 20:ssä Lauttasaaressa klo 20:30 eilen.

Öö en?

Siellä liikuskeli siis kaksoseni joka pukeutuikin vielä aika samoin ja tukkakin nutturalla kuten minullakin töissä varsinkin.

Ehkä olette käyneet samalla kauneusleikkaajalla ?

Ulkomailla näin noin 50-vuotiaat naisen ja miehen sekä noin 20-vuotiaan naisen, jota vanhempi nainen työnsi pyörätuolissa. Siitä pyörätuolista istuvasta naisesta näki, että hänellä oli downin oireyhtymä mutta mikä minua pisti silmään oli se, että hän oli korkeintaan 160 senttiä pitkä mutta painoi vähintään 300 kiloa, luultavasti selvästi enemmän. Siinä oli luultavasti vanhemmat lapsensa kanssa ja yhä minua mietityttää, että miten se nuori nainen oli päästetty sellaiseen kuntoon. Eikö niin pahasti ylipainoisen ihmisen hoitokin ole jo hirveän raskasta kun hänellä on varmasti jo vammansa saati ylipainonsa takia kyky huolehtia itsestään ja tehdä itse asioita paljon huonompi kuin muilla?

Tästä on jo 20 vuotta. Olin 15-vuotiaana mummoni kanssa risteilyllä. Olin aivan kiltti ja asiallinen teini, en juonut tai polttanut, ja mummoni kanssa sovittiin, että kymmeneltä pitää olla hytissä.

Tapasin nuoren miehen, silmälasipäisen, aivan ihanan. Nimikirjaimet T.L. En halunnut nuorena paljastaa olevani mummoni holhouksen alaisena (miten tyhmää:D), joten vähän ennen kello kymmentä totesin hänelle, että jos meidän on tarkoitettu vielä kohdata, me kohtaamme.

Harmittaa, etten ole nähnyt häntä sen jälkeen. Mutta ehkä ei tosiaan ollut tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80 - luvulla vastaani käveli Kuopiossa todella kaunis nainen, joka tuntui olemuksellaan valaisevan koko kadun.

Tunnistin hänet Kirsti Wallasvaaraksi. Muistan vieläkin tuon tunteen. Hänessä oli jotakin poikkeuksellisen mieleen jäävää.

Kirsti oli kaunis 💝

Kerran Tampereen kadulla vastaan tuli mies, joka väisti ja minä väistin samaan teimme näin ainakin kolme kertaa kuin amerikkalaista jalkapalloa. Purskahdimme nauruun ja jatkettiin matkaa.

Porkkalanlukiost harmaa opiskelija käytti taksii, hissii. Kerran näin ku se tuli taksist ja meni hissiin ja sil oli ihan HARMAA iho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pienempänä olin Turun bussissa, kun edeltävälle penkkiriville asettui pariskunta, jonka mies oli aivan ilmetty viikinki. Miehen pituus oli varmaankin kaksi metriä, sillä hänen raajansa eivät tuntuneet mahtuvan mihinkään. Hiukset olivat punaiset, samoin tuuhea parta, ja miehen käsivarret ja sääret olivat myös täynnä oranssihtavaa karvaa. Pariskunnan nainen nojaili koko matkan mieheen rakastuneesti, ja muistan ajatelleeni että ei ihme. Oli aika upea ilmestys.

Ei muuten mitään, mutta viikingit oli n.150senttisiä, kuten kaikki siihen aikaan.

Toki sillonkin oli poikkeavia yksilöitä, mutta siis yleisestiottaen on harhaluulo, että viikingit olleet isoja.

Pohjoismaalaiset ml.suomalaiset ovat aina isompia kuin esmes eteläeurooppalaiset. Johtuu mongoligeeneistä.

suomalaiset ovat pienikokoisempia kuin skandinaavit, nykyään kasvavat pitemmiksi itäeuroopan kansalaisten johdosta. siis he ovat n.20 senttiä suomalaisia pitempiä joten sen huomaa lapsista.

Viikinkiajalla noin tuhat vuotta sitten ihmiset olivat suunnilleen saman kokoisia kuin nykyisinkin. Ravinto oli laadukasta ja sitä oli riittävästi. Populaation kokoa rajoitettiin tunnetuin menetelmin, joista kristinusko sitten teki lopun ja aiheutti väestön kasvun, joka sitten aiheutti puutetta. Keskiajalla kun ilmasto huononi ja ihmismäärä lisääntyi, ihmisten keskikoko pieneni huonon ravinnon ja sairauksien takia, noustakseen uudelleen nykyisiin mittoihin vasta 1900-luvulla.

Isokokoisia ihmisiä oli 1000-luvulla myös Etelä-Euroopassa. Wienin kuninkaallisessa aarrekammiossa oleva normannipuku on kuulunut lähes kaksimetriselle miehelle.

Näin henkilön auton ikkunasta hyvin nuorena. En edes nähnyt häntä kunnolla, mutta olemus teki lähtemättömän vaikutuksen.

Kiva että ketju on "herännyt eloon" ja että tuntemattomia henkilöitä jää vieläkin mieleen!

Ap

Mies joka istui junassa vastapäätäni v. 2009 ja pyysi kuvata käteni. Otti kameralaukusta hienon ison järkkärin ja todellakin kuvasi vain käteni. Aloin pyörittelemään sormuksiani (joita oli useampi) parempaan asentoon mutta kielsi. Kuvasi ja jäi pois heti seuraavalla asemalla. Vähän ihmettelin.