Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On moniakin kohtaamisia. Yksi vahvasti mieleen jäänyt on lapsuudestani 80-luvun lopulta.
Olin silloin n. 10-vuotias ja muistaakseni oli hiihtoloma. Olin äitini kanssa ostoksilla. Istuin jollain tuolilla tai reunuksella ja odotin äitiäni, joka oli mennyt kassajonoon. Liikkeessä oli pikkulapsille tarkoitettu kolikolla toimiva laite, eläinhahmo jolla sai ratsastaa, ja joku pieni tyttö koko ajan meni uudestaan siihen laitteeseen, ja aina laite alkoi soittaa tiettyä tunnettua melodian pätkää (joka myöhemmin on paljastunut Camptown Races -nimiseksi vanhaksi melodiaksi).
Mutta se olennaisin osa: paikalla oli myös suunnilleen ikäiseni poika, jolla oli vaaleat, laineikkaat hiukset ja tumma luomi toisessa poskessa, isot silmät. Poika katsoi minuun monta kertaa ja hymyili kauniisti. Meitä molempia huvitti, että pikkutyttö aina vain uudestaan laittoi kolikon laitteeseen ja melodia alkoi koko ajan uudestaan.
Olen muistanut pojan ja hänen hymynsä läpi elämäni, ja jostain syystä minusta on aina tuntunut, että siihen on joku mystinen syy, miksi hetki on tallentunut muistiini.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä olin töissä yhdessä kahvilassa. Asuin vajaa 50km päässä kotipaikkakunnaltani poikaystäväni kanssa.
Kahvilaan tuli iäkkäämpi mies ja kysyi, että "kenenkäs plikkoja sinä oot". Tuttu kysymys vanhemmilta ihmisiltä. Vastasin, että en ole täältä eli ettei kukaan paikkakuntalainen ole isäni, jonka hän tuntisi. Mies kysyi, että no mistäs sitten olet. Kerroin pikkukylän nimen, josta olen kotoisin. Mies sanoi "Mulla oli sotakaveti sieltä, xx nimeltään". Olin todella yllätynyt ja kerroin sen kaverin olevan minun pappano, isäni isä.
En siinä tajunnut kysyä tämän vanhemman miehen nimeä. Mutta kohtaaminen on jäänyt mieleeni, koska se oli niin yllättävä. Ja isäni isä on kuollut viisi vuotta ennen syntymääni. Oli outo yhteensattuma törmätä ihmiseen ihan muualla, joka muisti hänet.
Minä kohtasin Saksassa junassa suomalaisen miehen, jolla oli ollut koulussa sama opettaja kuin äidilläni, vaikka ei samassa koulussa eikä edes samalla paikkakunnalla.
Mieleeni on jäänyt eräs herraskaisen oloinen vanha mies, joka tuli yllättäen pitämään minulle seuraa istuessani yksin rautatieasemalla. Hän kertoi olevansa lähdössä vaimonsa kanssa Sveitsiin tapaamaan heidän siellä asuvaa poikaansa. Hän puhui niin silminnähden onnellisena ja ylepeänä pojan yliopisto-opinnoista ja niitä seuranneesta menestyksekkäästä urasta maassa, etten voinut olla liikuttumatta. Hänen kertomansa tarina oli samalla myös äärimmäisen mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Miehen vaimo saapui vähän myöhemmin paikalle ja he lähtivät yhdessä matkalaukkuineen jatkamaan matkaa.
Kohtaan ihmisiä paljon vastaavissa tilanteissa, mutta tämä miehen lämminhenkisyys yhdistettynä hänen kertomaansa jäi poikkeuksellisen vahvasti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useampi tuntematon jonka olen kuullut puhuvan minusta jossain lähikaupassa ,ei käryäkään ketä ne on.
Nainen joka eksyi kymmenisen vuotta sitten kauppakeskuksen miesten WC:hen ja koppiin pääsyä odotellessaan pieraisi. Kuulin sen koppiin ja poislähtiessä näin että naisen ilme oli nolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli loppuvuosi 2002. Olin viimeiselläni raskaana, kun poikaystäväni hakkasi minut todella pahasti. Vihdoin monen tunnin jälkeen, hän sammui ja hiljaa puin päälleni, otin koirani mukaan ja avasin oven niin hiljaa kuin osasin. Pelkäsin kuollakseni. Lähdin juoksemaan lähistöllä asuvan sukulaiseni luokse, risteyksessä pysäytin auton, oli yö eikä ketään muita liikkunut. Tuo mieskuski oli todella huolissaan ja säikähtänyt runnellusta naamasti ja tilastani. Hän vei minut perille ja vannotti, että jätän miehen.
Hän jäi mieleen, koska se aito ystävällisyys oli minulle niin vierasta siihen aikaan. Toivoisin, että hän tietäisi, että jätin mieheni ja sain terveen ja rakkaan tytön. Elämässämme on kaikki hyvin.
Nuorena opiskelijana 20 vuotta sitten elin elämässäni melko synkkää aikaa. Olin yksinäinen uudella paikkakunnalla ja poikaystäväni asui 200 kilomtrin päässä myös opiskelemassa. Mietin suhteemme jatkoa.
Istuin opiskelupaikkakuntani matkustusterminaalissa odottamassa lähtöä viettämään viikonloppua. Oli keskipäivä ja vielä hiljaista. Istuin penkillä synkissä ajatuksissa ja katselin, kun joku mies käveli todella nopeasti ohitseni. Hän ei katsonut minuun. Käveli vain nopeasti ja määrätietoisesti ohi. Jostain syystä mies herätti minussa voimakkaita tuntemuksia. Arvioin hänet noin kolmekymppiseksi. Hänessä ei ollut mitään yleisesti ottaen huomiota herättävää tai erikoista, mutta jollakin tavalla hän kosketti minua. Muistan ajatelleeni, olisinkohan onnellisempi hänen kanssaan.
Kului yli 10 vuotta. Menin naimisiin poikaystäväni kanssa. Olimme monella tapaa onnellisia, mutta jotain puuttui ja erosimme ystävinä. Olin muuttanut poikaystäväni eli aviomieheni opiskupaikkakunnalle ja eron jälkeen jäin kaupunkiin asumaan. Sinkuksi päädyttyäni tutustuin sattumalta mieheen, joka oli myös juuri eronnut. Koimme alusta asti voimakasta vetovoimaa ja asiat etenivät nopeasti. Joskus huomasin oudon tunteen, jota en osannut selittää.
Olemme kummatkin todella nopeita kävelijöitä. Nauroimme sille, että useat ihmiset olivat aina valittaneet meille kummallekin, miksi kävelemme niin nopeasti, vaikka ei ole kiire. Olimme kummatkin todenneet, ettemme vain osaa kävellä hiljaa.
Olimme tunteneet vajaa vuoden ja odotin jo lastamme, kun matkustimme Suomessa ja matkalla sanoin, että olen opiskellut kaupungissa, jota lähestymme. Mies alkoi kertoa, että hän on samoihin aikoihin käynyt töissä kyseisessä kaupungissa, koska heidän yrityksensä on ollut mukana matkustusterminaalin suunnittelussa ja rakentamisessa. Kysyin viattomasti, koska tämä tarkalleen on tapahtunut. Kyseessä oli juuri se aika kun olin istunut penkillä ja nähnyt miehen, joka ohi kävellessään oli saanut minut tuntemaan jotakin voimakasta.
Olen halunnut pitää tämän salaisuuden. En ole koskaan kertonut tätä hänelle, vaikka olen asiasta melko varma. Olemme yhdessä ja meillä on viisivuotias rakkauslapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä on välillä, se on mielenkiintoista!
Ei kyllä nyt tule mieleen kun Sami Minkkinen. Hän käveli kadulla vastaan ja tuijotti todella tiiviisti, en tiedä katsoiko taakseenkin.
Tilanne jäi mieleen, koska olin juuri lukenut lehdestä hänen tavanneen (ilmeisesti) entisen vaimonsa näin. Silmissä oli sitä jotain.
Niin, onko niitä naisia siis enemmänkin. :D
Mulla kävi samankaltainen juttu. Vastaan kävelijä vain oli Henry Saari. Se pornonäyttelijä. Polvensa oli silloin vielä hyvässä kunnossa.
Tapahtui ensimmäisen kouluampumisen jälkeen: Odotan Helsingin Kirurgisen sairaalaan päättärillä ratikkaa.
Näen noin 10-vuotiaan pojan leikkiaseen kanssa. Mietin, että kuka enää ostaa lapselle aseita.
Jatkan ajatuksiani närkästyneenä. Pysäkin ohi kävelee nainen, mies, 2 lasta, lapset noin 1 ja 4 vuotiaat. 4 vuotias (tyttö)tulee luokseni ja kysyy nimeäni. Vastaan, että Janette. Tyttö alkaa 'laulamaan' nimeäni Ja-net-te ja tanssii samalla. Lopulta tanssiva tyttö perheineen häviää kulman taakse.
Jäi mieleen koska ajanjakso oli niin masentava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feniks kirjoitti:
Oli loppuvuosi 2002. Olin viimeiselläni raskaana, kun poikaystäväni hakkasi minut todella pahasti. Vihdoin monen tunnin jälkeen, hän sammui ja hiljaa puin päälleni, otin koirani mukaan ja avasin oven niin hiljaa kuin osasin. Pelkäsin kuollakseni. Lähdin juoksemaan lähistöllä asuvan sukulaiseni luokse, risteyksessä pysäytin auton, oli yö eikä ketään muita liikkunut. Tuo mieskuski oli todella huolissaan ja säikähtänyt runnellusta naamasti ja tilastani. Hän vei minut perille ja vannotti, että jätän miehen.
Hän jäi mieleen, koska se aito ystävällisyys oli minulle niin vierasta siihen aikaan. Toivoisin, että hän tietäisi, että jätin mieheni ja sain terveen ja rakkaan tytön. Elämässämme on kaikki hyvin.
Olipa kaunis viesti. Toivotan sinulle ja tytöllesi kaikkea hyvää myös tulevaisuudessa.
En ymmärrä alanuolia.No eihän sitä tiedä miten niillä lanttu leikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi nainen kellä oli erityisleveä perse vuonna 1995
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alanuolia.No eihän sitä tiedä miten niillä lanttu leikkaa.
Olen ajatellut samaa, mutta ehkã sormet joskus vahingossa menee alapeukkuihin kun sivu vielä latautuu. Minulle kävi kerran niin.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten yksi vaatekaupan myyjä, oli vissiin kaunein tyttö jonka mä oon ikinä nähnyt.. Oon nainen ja täysin hetero😁
Taitaa kaapin ovet pullottaa jo aika lailla.
Toisella puolella maapalloa eräässä köyhässä maassa lomaillessamme, tapasimme erään paikallisen vanhan miehen ja tulimme hänen kanssaan tuolla reissulla tutuiksi. Mies toimi meillä maksua vastaan oppaana, vei kotiinsa ja esitteli perheelleem ym. peruskauraa turistialueella. Yhteyenpitoa ei lomareissun jälkeen luonnollisesti ollut.
Tästä kului aikaa pari vuotta, kun Suomen Lapissa lomaillessa näin miehen, joka näytti tismalleen samalta kuin tuo lomamatkan vanha mies. Tuijotin häntä epäuskoisena pitkään, mutta mies ei huomannut minua. Tilanne oli kummallinen, sillä on vaikea uskoa, että se (oletettavasti) meidän mittapuulla vähävarainen vanha mies sieltä köyhästä maasta olisi lähtenyt lomalle ulkomaille, saati vielä kalliiseen Suomeen. Järki sanoo, että kyse oli erittäin vakuuttavasta kaksoisolennosta, mutta mistäpä sitä koskaan tietää, mitä tässä maailmassa voi sattua...
Näin saman näköisen naisen kuin itse olen bussissa Helsingissä asuessani. Tuijotimme toisiamme lähes kauhuisalla ilmeellä. Kuin olisi peiliin katsonut. Piti jäädä pois bussista nopeasti, kun sydän pompahti kurkkuun.
Myöhemmin eri päivänä ystäväni kysyi, että olitko bussi nro 20:ssä Lauttasaaressa klo 20:30 eilen.
Öö en?
Siellä liikuskeli siis kaksoseni joka pukeutuikin vielä aika samoin ja tukkakin nutturalla kuten minullakin töissä varsinkin.
Kuinka moni lukee ketjua löytääkseen itsensä ketjusta..
You r so vain.
Parikymppisenä olin töissä yhdessä kahvilassa. Asuin vajaa 50km päässä kotipaikkakunnaltani poikaystäväni kanssa.
Kahvilaan tuli iäkkäämpi mies ja kysyi, että "kenenkäs plikkoja sinä oot". Tuttu kysymys vanhemmilta ihmisiltä. Vastasin, että en ole täältä eli ettei kukaan paikkakuntalainen ole isäni, jonka hän tuntisi. Mies kysyi, että no mistäs sitten olet. Kerroin pikkukylän nimen, josta olen kotoisin. Mies sanoi "Mulla oli sotakaveti sieltä, xx nimeltään". Olin todella yllätynyt ja kerroin sen kaverin olevan minun pappano, isäni isä.
En siinä tajunnut kysyä tämän vanhemman miehen nimeä. Mutta kohtaaminen on jäänyt mieleeni, koska se oli niin yllättävä. Ja isäni isä on kuollut viisi vuotta ennen syntymääni. Oli outo yhteensattuma törmätä ihmiseen ihan muualla, joka muisti hänet.