Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Deterministi kirjoitti:

Nuorena opiskelijana 20 vuotta sitten elin elämässäni melko synkkää aikaa. Olin yksinäinen uudella paikkakunnalla ja poikaystäväni asui 200 kilomtrin päässä myös opiskelemassa. Mietin suhteemme jatkoa.

Istuin opiskelupaikkakuntani matkustusterminaalissa odottamassa lähtöä viettämään viikonloppua. Oli keskipäivä ja vielä hiljaista. Istuin penkillä synkissä ajatuksissa ja katselin, kun joku mies käveli todella nopeasti ohitseni. Hän ei katsonut minuun. Käveli vain nopeasti ja määrätietoisesti ohi. Jostain syystä mies herätti minussa voimakkaita tuntemuksia. Arvioin hänet noin kolmekymppiseksi. Hänessä ei ollut mitään yleisesti ottaen huomiota herättävää tai erikoista, mutta jollakin tavalla hän kosketti minua. Muistan ajatelleeni, olisinkohan onnellisempi hänen kanssaan.

Kului yli 10 vuotta. Menin naimisiin poikaystäväni kanssa. Olimme monella tapaa onnellisia, mutta jotain puuttui ja erosimme ystävinä. Olin muuttanut poikaystäväni eli aviomieheni opiskupaikkakunnalle ja eron jälkeen jäin kaupunkiin asumaan. Sinkuksi päädyttyäni tutustuin sattumalta mieheen, joka oli myös juuri eronnut. Koimme alusta asti voimakasta vetovoimaa ja asiat etenivät nopeasti. Joskus huomasin oudon tunteen, jota en osannut selittää.

Olemme kummatkin todella nopeita kävelijöitä. Nauroimme sille, että useat ihmiset olivat aina valittaneet meille kummallekin, miksi kävelemme niin nopeasti, vaikka ei ole kiire. Olimme kummatkin todenneet, ettemme vain osaa kävellä hiljaa.

Olimme tunteneet vajaa vuoden ja odotin jo lastamme, kun matkustimme Suomessa ja matkalla sanoin, että olen opiskellut kaupungissa, jota lähestymme. Mies alkoi kertoa, että hän on samoihin aikoihin käynyt töissä kyseisessä kaupungissa, koska heidän yrityksensä on ollut mukana matkustusterminaalin suunnittelussa ja rakentamisessa. Kysyin viattomasti, koska tämä tarkalleen on tapahtunut. Kyseessä oli juuri se aika kun olin istunut penkillä ja nähnyt miehen, joka ohi kävellessään oli saanut minut tuntemaan jotakin voimakasta.

Olen halunnut pitää tämän salaisuuden. En ole koskaan kertonut tätä hänelle, vaikka olen asiasta melko varma. Olemme yhdessä ja meillä on viisivuotias rakkauslapsi.

Oi tästä tuli ihan kylmät väreet, jos totta todellakin! Uskomaton sattuma

Pysähdyttiin Lapista tullessa nuuska ostoksilla kaveriporukan kanssa. Pikku ruotsalainen kyläkauppa jossa ei ristinsielua mutta kassajonossa edellä näin pitkän naisen jolla oli mustat kiharat, auringon päivettämä rusketus ja iso koristeellinen vyö pepun päällä ja siinä ainakin kaksi puukkoa. Hän jäi olemuksellaan mieleen. Ajattelin että hänen kanssa olisi mukava päästä tutustumaan ja kuin ollakkaan kun oma kassavuoroni tuli ilmeni minulla kieliongelmia kassapojan kanssa joten tumma nainen kääntyi ja suomensi upealla suomen aksentillaan. Pysähdytään sata varmasti seuraavallaki kertaa samassa paikassa. Tekisi mieli jäljittää kuka hän oli ja saattaisikin olla helppoa pikku paikka kunnalla.

Muutama vuosi sitten junassa ravintolavaunussa pöytääni tuli istumaan nainen, ehkä noin viisikymppinen, joka näytti todella paljon minulta itseltäni, vain parikymmentä vuotta vanhemmalta. Sama meikkaustyyli ym. Hän oli todella sydämellisen oloinen, juttelimme sen loppumatkan kuin olisimme tunteneet aina. Yleensä en juuri vieraiden kanssa jutustele. Jäi mieleen. 

Up

Yksi palstalainen nuori mies, joka kävi maalaamassa mun työhuoneen katon ja seinät. Tavattiin tosin kaksi kertaa, koska sen verran maalausurakka kesti. Harvoin tänä päivänä tapaa niin mukavia ja kohteliaita nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Yksi palstalainen nuori mies, joka kävi maalaamassa mun työhuoneen katon ja seinät. Tavattiin tosin kaksi kertaa, koska sen verran maalausurakka kesti. Harvoin tänä päivänä tapaa niin mukavia ja kohteliaita nuoria.

Oliko hyvät panot?

Eräs mies baarissa tuli sanomaan henkeäsalpaavan kauniiksi kun oma mieheni eli aviokriisiä ja kohteli kuin paskaa. Mies baarissa katsoi silmiin sanoessaan kehun ja lähti pois mitään yrittämättä. Ehkä enkeli.

Yksi ihana miesmyyjä on sellainen :) Hän oli töissä Oulun Budget Sportissa. Etsin jotain vaatetta ja kysyin neuvoa. Hän opasti ystävällisesti ja hänellä oli mielettömän sympaattinen ja ihana hymy ja sellainen lämmin katse silmissä :)

Jäi hyvä mieli, kumpa kaikki olisivatkin noin mukavia kun asioi jossain :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi palstalainen nuori mies, joka kävi maalaamassa mun työhuoneen katon ja seinät. Tavattiin tosin kaksi kertaa, koska sen verran maalausurakka kesti. Harvoin tänä päivänä tapaa niin mukavia ja kohteliaita nuoria.

Oliko hyvät panot?

Höpsö, hän oli nuorempi kuin mun lapseni.

Muutama vuosi sitten paikallisessa kuppilassa oli semmmoinen perus ”söpö” järjestyksenvalvoja ( mies ). Pari tuntia häntä aina ohimennen katselin ja kokoajan semmoinen lähestulkoon tonninseteli- ilme kasvoillaan ( kuten portsareilla aika usein :D ).

Jossain kohtaan ilmeisesti hänen kaverinsa kanssa narikassa jutellessaan näin häneltä hymyn joka oli oikeasti maailman kaunein/komein/ihanin ja se hymy jäänyt ikuisesti mieleen <3

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten junassa ravintolavaunussa pöytääni tuli istumaan nainen, ehkä noin viisikymppinen, joka näytti todella paljon minulta itseltäni, vain parikymmentä vuotta vanhemmalta. Sama meikkaustyyli ym. Hän oli todella sydämellisen oloinen, juttelimme sen loppumatkan kuin olisimme tunteneet aina. Yleensä en juuri vieraiden kanssa jutustele. Jäi mieleen. 

Jos se tuli tulevaisuudesta?

Olin matkalla New Yorkissa noin vuosikymmen sitten. Halusin ostaa kameran ja etsin sitä yhdestä liikkeestä.

Eräs pitkä komea mies kommentoi minulle jotain kameroista ja aloimme juttelemaan enemmän. Olimme molemmat turisteja, hän oli Norjasta ja oli ollut reppureissaamassa Etelä-Anerikassa monta kuukautta. Oli lentämässä takaisin kotiin Norjaan seuraavana päivänä.

Lähdimme yhdessä syömään ja katsomaan jotain nähtävyyksiä.

Muistan vaan että meillä oli tosi hyvä kemia ja melkein suutelimme kun erosimme ja lähdimme omille teillemme. Harvoin tekee mieli suudella jotain ihmistä jota ei edes tunne kunnolla, mutta meidän välillä oli jotain erityistä vetoa.

Emme sitten olleet yhteydessä jälkikäteen, mutta hyvät muistot kyseisestä ihmisestä jäi. Muistan että kun lähdin matkalle minulla oli särkynyt sydän yhden miehen takia, ja tuo tapaaminen toi enemmän uskoa siihen että rakkauden voi löytää milloin vain, ja ihania ihmisiä on maailma pullollaan.

Vuosi 2006 tai 2007. Helsingin Asematunneli, siis se mistä mennään metroon, olisko kompassitasanne.

Noin 20-v romanimies, uskoakseni, kun oli muiden romanien kanssa. Miehellä oli lätsä päässä, valkoinen paita, tumma takki. Polvihousut ja mustat "pitkät" olevat lakerisaappaat, ikään kuin ratsastussaappaat. Aivan mielettömän kaunis mies, siis huomiotaherättävän kaunis/komea.

Hyvä ryhti. Aivan mielettömän intensiivinen katse, sellainen kuin Tauno Palolla tai Montgomery Cliffillä. Vaatteet olivat todella hienot, aivan kuin jostain Hollywood-elokuvasta tai jostain 1950-luvun Suomi-draamasta. Meinasin mennä sanomaan miehelle, että oletpa kivasti pukeutunut mutta en uskaltanut. Olin tuolloin vähän yli 30-v nainen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa siskoni häihin ja minulla ei ollut kumppania joten siskoni pyysi miehensä ystävää minulle kaveriksi. Tapailimme useamman kerran ja olin häneen luonaan öitäkin, hän oli todella ihastunut minuun mutta mulla oli jotenkin outo tunne, semmoinen joku pelko etten halua enempää, en edes halunnut mennä sänkyyn tai tehdä muuta kummempaa vaikka olin ihastunut häneen. Hän piti tiukasti minuun yhteyttä mutta joku minussa sanoi, ettei näin pidä mennä.Hiukan tämän jälkeen mies löydettiin kuolleena työpaikaltaan, ruuminavausraportin mukaan oli piilevä sydänvika ja lähtö tuli 28 vuotiaana.Asia vaivaa minua edelleen ja se ihminen , olisiko mun pitänyt tehdä toisin. Antoiko joku minulle jostain neuvon.

Jotenkin äärimmäisen surullista. Tuon nuoren miehen viimeinen ihastus oli kylmä kalikka. Olisi suonut rakkautta ennen loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa siskoni häihin ja minulla ei ollut kumppania joten siskoni pyysi miehensä ystävää minulle kaveriksi. Tapailimme useamman kerran ja olin häneen luonaan öitäkin, hän oli todella ihastunut minuun mutta mulla oli jotenkin outo tunne, semmoinen joku pelko etten halua enempää, en edes halunnut mennä sänkyyn tai tehdä muuta kummempaa vaikka olin ihastunut häneen. Hän piti tiukasti minuun yhteyttä mutta joku minussa sanoi, ettei näin pidä mennä.Hiukan tämän jälkeen mies löydettiin kuolleena työpaikaltaan, ruuminavausraportin mukaan oli piilevä sydänvika ja lähtö tuli 28 vuotiaana.Asia vaivaa minua edelleen ja se ihminen , olisiko mun pitänyt tehdä toisin. Antoiko joku minulle jostain neuvon.

Jotenkin äärimmäisen surullista. Tuon nuoren miehen viimeinen ihastus oli kylmä kalikka. Olisi suonut rakkautta ennen loppua.

Samaa mietin minäkin. Surullista nuorena kuolleen miehen kannalta, törmätä jääpuikkoon elämän iime metreillä.

Tällä viikolla näin viherlaakson alepan parkkipaikalla tumman komean miehen,jolla oli musta auto.Päällä turkoosi huppari.Poltti tupakan auton vieressä.Kyllä silmä lepäs sen aikaa,kun dösä oli pysäkillä ja matkustajia tuli kyytiin.

Kaupan kassaneiti.

Tunsin, et meillä on sama usko.

Hän oli Iloinen, vapaa ja onnellinen.

VL-äiti

Murhaavailmeinen nainen frankfurtin metron liukuportaissa.

Tampereella Stokkaa vastapäätä nainen, joka kertoi tarvitsevansa rahaa muistaakseni junalippuun. Taisin antaa kympin ja tilinumeroni, ja nainen lupasi maksaa myöhemmin rahat takaisin. Sillä hetkellä uskoin siihen, mutta en tainnut valtavasti yllättyä kun rahoja ei koskaan kuulunutkaan.