Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Eläinlääkärissä Kuopiossa sydäntäsärkevän lohduttomasti itkevä tyttö jonka koiranpentu oli juossut vastaantulevan pyörän pinnoihin ja kuollut. Ja täysin empatiakyvytön tyttökaverinsa joka vaan tuuppi tuota tyttöä ja syyllisti ja tölvi sanallisesti ja yritti estää itkemästä. Toivottavasti tyttö toipui hirveästä kokemuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin 17-vuotiaana olin joulun alla palaamassa opiskelupaikkakunnalta kotipaikkakunnalle myöhäisellä iltajunalla. Vaunussa oli vain minä ja nuori mies armeijan vaatteissa. Matka oli lyhyt, noin vartin, ja ennen määränpäätä tuli se kuulutus "plim seuraavana se ja se paikkakunta". Menin junavaunun eteiseen odottamaan saapumista asemalle ja armeijakundi tuli siihen myös. Vaihdoimme katseet ja ennen kuin tajusinkaan, me suutelimme! Suudelma jatkui siihen saakka, kun juna pysähtyi asemalle. Sanaakaan vaihtamatta lähdimme eri suuntiin, hän jonnekin ja minä äitini auton kyytiin. Jotenkin tämä on niin lämmin ja ihana muisto, koska olin todella kokematon ja epävarma tytönhupakko tuolloin :)
hah ja sait huuliherpeksen tai hivin.
Kyllä nää jutut on niin tolloja niin tolloja!
Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
"näin new yorkissa myyjän jonka silmät oli niin viisaat ja..."blaa blaa blaa......joo, oli huumeissa ja katto sua aivot narikassa.
Jotenkin noloa lukea edes näitä!
totta kai joku 10vuotta nuorempi näyttää hehkeältä ja joku 20 vuotta vanhempi näyttää viisaalta jne....mutta se että pitää olla niin lääpällään jostain sinisitä silmistä on kyllä ihmeellistä.....
Vuonna 1969 Pariisissa käveli Barbi minua vastaan kävelykadulla, hänen pitkät vaaleat hiukset lepattelivat lämpimässä kevät tuulessa kuin viljapellon heinät. Kävelin 7 kertaa tolppaa päin ja 5 kertaa kompaistuin katukynnykseen, en nähnyt häntä tuon jälkeen enää.
Lappeenrannassa muutama vuosi sitten tapasin mustahiuksisen, vaalean hipiän ja kaukasialaiset piirteet omaavan miehen, oli käymässä Venäjältä Suomessa. Komein mies, minkä olen livenä tavannut.
Vuonna 2015 Norjassa, Tromsøssa. Linja-autossa minua vastapäätä istui nuorehko mies, jolla oli mielettömän hieno punainen parta ja jäänsiniset silmät. En mennyt jutulle, koska olen ujo. Jälkeenpäin harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi näissä jutuissa kukaan ei lumoudu keski ikäisestä ylipainoisesta sedästä tai tädistä?
siksi
Jouluaatonaatonaamuna 2013 klo 06.55. Räntäsateessa ja pilkkopimeällä, bussissa matkalla töihin. Liikennevaloissa näin bussin ikkunasta kun nuori mies juoksee Omenahotellista munasillaan ulos räntäsateseen. Hotellin vieressä on laboratorio, jonka aukeamista odotti noin kymmenen ihmistä. Kaveri jäi siinä sitten yleisön edessä tempomaan lukkoon mennyttä hotellin ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen vauvansa kanssa, vauva itki ja huusi kuin syötävä rattaissa ja oli todella onnettoman oloinen, sattui katsomaan minuun ja hymyilin kauniisti, itku loppui silmänräpäyksessä, rauhoittui ja hymyili autuaasti ja jäi vielä katsomaan perään kun lähdin poispäin. Tuli hyvä mieli itsellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1969 Pariisissa käveli Barbi minua vastaan kävelykadulla, hänen pitkät vaaleat hiukset lepattelivat lämpimässä kevät tuulessa kuin viljapellon heinät. Kävelin 7 kertaa tolppaa päin ja 5 kertaa kompaistuin katukynnykseen, en nähnyt häntä tuon jälkeen enää.
Kai päädyit ensiapuun, kun noin kompuroit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin 17-vuotiaana olin joulun alla palaamassa opiskelupaikkakunnalta kotipaikkakunnalle myöhäisellä iltajunalla. Vaunussa oli vain minä ja nuori mies armeijan vaatteissa. Matka oli lyhyt, noin vartin, ja ennen määränpäätä tuli se kuulutus "plim seuraavana se ja se paikkakunta". Menin junavaunun eteiseen odottamaan saapumista asemalle ja armeijakundi tuli siihen myös. Vaihdoimme katseet ja ennen kuin tajusinkaan, me suutelimme! Suudelma jatkui siihen saakka, kun juna pysähtyi asemalle. Sanaakaan vaihtamatta lähdimme eri suuntiin, hän jonnekin ja minä äitini auton kyytiin. Jotenkin tämä on niin lämmin ja ihana muisto, koska olin todella kokematon ja epävarma tytönhupakko tuolloin :)
hah ja sait huuliherpeksen tai hivin.
Kyllä nää jutut on niin tolloja niin tolloja!
Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
"näin new yorkissa myyjän jonka silmät oli niin viisaat ja..."blaa blaa blaa......joo, oli huumeissa ja katto sua aivot narikassa.
Jotenkin noloa lukea edes näitä!
totta kai joku 10vuotta nuorempi näyttää hehkeältä ja joku 20 vuotta vanhempi näyttää viisaalta jne....mutta se että pitää olla niin lääpällään jostain sinisitä silmistä on kyllä ihmeellistä.....
Kateus vie kalatkin vedestä.
Heinäkuun ensimmäisinä päivinä vuonna 2016 junassa välillä Rovaniemi-Kemi näin niin sykäyttävän nuoren miehen, että mietin sitä vieläkin viikottain.:D
Hän oli suunnilleen ikäiseni ja nosti matkalaukkuni portaista alas, kiitin ja ei puhuttu muuta.
Jotain siinä ihmisessä oli, kun vieläkin muistelen eli jäi ehkä ikuisesti mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen vauvansa kanssa, vauva itki ja huusi kuin syötävä rattaissa ja oli todella onnettoman oloinen, sattui katsomaan minuun ja hymyilin kauniisti, itku loppui silmänräpäyksessä, rauhoittui ja hymyili autuaasti ja jäi vielä katsomaan perään kun lähdin poispäin. Tuli hyvä mieli itsellekin.
Ai niin, tästä tulikin mieleen!
Näin kerran sellaisen intialaisen pikkupojan (noin 1-vuotias erittäin siro ja kaunis lapsi) ohitseni kävelevän isänsä sylissä.
Poika katsoi minuun ja maailman levein hymy levisi hänen kasvoilleen, koko ilme kirkastui sekunnissa.
Hymyilin tietysti takaisin ja hän tapitti minua koko matkan ohi mennessään suu messingillä ja silmät välkkyen.:D
Ympärillä olevat muut ihmisetkin huomasivat minun ja tuon pienen pojan connectionin ja katselivat vuorotellen minua ja sitä poikaa vähän hämmentyneinä hymyillen.
Se oli jotenkin hassu hetki ja se lapsi jäi todellakin mieleen.
Tapaan jatkuvasti suloisia lapsia joiden kanssa vaihdetaan hymyjä, mutta tuossa tilanteessa oli vielä jotain enemmän.:)
Viime vuoden kesäkuussa 2017 törmäsin näyttelijä Johanna Puhakkaan, kapellimestari Jari Puhakan tytär, Helsingin Aleksanterinkadulla, hän näpelöi kännykkäänsä, katseemme kohtasivat, hän hymyili mulle, minä hymyilin takaisin, hitto että hän on kaunis ja viehättävä nuori
nainen suomalaiseksi. 👍😘
Toinen oli vuonna 2009 kun Heaven and Hell esiintyi Frank Anthony "Tony" Iommin kera Helsingin Jäähallissa Nordiksella solistinaan Ronaldo "Ronnie James Dio" Padavona (1942-2010). Ronnie jäi mieleen energisestä lavashowstaan kunnes hän yhtäkkiä kuoli vatsasyöpään seuraavana vuonna 2010.
Harmittaa etten ikinä kerennyt näkemään Farrokh "Freddie Mercury" Bulsaraa (1946-1991), David "Bowie" Jonesia (1947-2016) ja Laura Branigania (1952-2004) enkä Tauno Paloa (1908-1982), Olavi Virtaa (1915-1972), Francis "Frank" Sinatraa (1915-1998), Dean Martinia (1917-1995), Pertti "Spede" Pasasta (1930-2001), Simo Salmista (1932-2015), Elvis Presleyta (1935-1977), Antti "Irwin Goodman" Hammarbergia (1943-1991) ja Juhani "Juice" Leskistä (1950-2006) livenä enkä isoisiäni Arvoa (1911-1978) ja Mikkoa (1916-1982) elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni oli kuollut yllättäen, vain kuukausia ennen esikoiseni syntymää. Surin tätä kovasti.
Kun esikoinen oli n. vuoden ikäinen, kävimme muskarissa. Lapsi vierasti kaikkia ja oli muutenkin todella takertuva... Mutta muskarin eteisessä, kerran kun olimme lähdössä kotiin, hän käveli suoraan erään vanhan miehen luo.
Mies hämmentyi, hän oli liikenteessä oman lapsenlapsensa kanssa.
Mutta hänellä oli isoisäni silmät. Hymyilimme toisillemme ja jatkoimme matkaa, mutta uskon, että isoisäni tuli tervehtimään lapsenlastaan siinä hetkessä, tämän toisen miehen kautta.
Ja lapsikin "tunsi" hänet, vaikkei mitenkään järjellisesti.
Näitähän löytyy, mutta tässä yksi. Vuosikausia sitten olin kesätöissä myymässä mansikoita kauppakeskuksen sisäänkäynnin lähettyvillä. Satoi vettä lähes koko päivän ja asiakkaita niukasti. Joku mies meni sisäänkäynnin katoksen suojiin ja poltteli pikkusikaria. Noin nelikymppinen, todella komea ikäisekseen, harteikas ja ryhdikäs, kultaiset taipuvat hiukset, kirkkaat silmät ja rennon tyylikkäät vaatteet (bleiseri ja chinot). Minun silmissäni hänestä loisti sellainen hollywood-tähden karisma. Huomasi jossain vaiheessa, että tuijotin ja hymyili ystävällisesti. Hymyilin takaisin. Hän paineli siitä sikarin jälkeen sitten kauppakeskukseen, enkä sen koommin koskaan törmännyt.
Paikkakuntani ammattikoulussa opiskeli joskus omina yläasteaikoina niin kohtelias nuori mies. Hymyili aina ja piti ovea auki myös tuntemattomalle! Ainakin kaksi kertaa hänet näin.
Olin sairaalassa suuressa huonetilassa, jossa on paljon leikkauksesta tulijoita ja sinne menijöitä. Yhtäkkiä jossakin näkökenttäni ulkopuolella alkoi tapahtua ja huudettiin elvytysryhmää paikalle. Hetken hätääntyneen tohinan jälkeen naisääni naurahti helpottuneesti, että "teillä nuorilla miehillä sitten on tapana pyörtyä". Hetkeä myöhemmin tuo elvytettävä pyörtyilijä sitten kärrättiin sairaalavuoteessa ohitseni ja hän katsoi suoraan minuun vakavilla syvän ruskeilla silmillään. Tai hyvin todennäköisesti vain minuun päin, koska saattoi tilanteen huomioonottaen olla aivan muissa maailmoissa.
Baarissa näin todella pitkän, varmaan liki kaksimetrisen, harteikkaan, hyväkroppaisen niin komean miehen, että jalat meinasivat lähteä alta. Kirjaimellisesti. Piti ihan istua! Naama oli täydellinen, pikkanen parransänki sai sukat pyörimään jaloissani.
Hän oli kavereidensa kanssa, eikä tanssittanut ketään tai edes jutellut naisille (stalkkasin koko illan), joten päättelin että hän on homo (juujuu, logiikka kohdallaan). Silti yritin kerätä rohkeutta edes sanoa moi.
En tietenkään mennyt juttelemaan, sillä seiskan naiset eivät ota kontaktia kympin miehiin.
Vieläkin muistan ne silmät, olivat niin kirkkaat ja jäisen harmaat...
Jäänyt harmittamaan oma saamattomuuteni, kun sittemmin sain aviomiehekseni vähintään yhtä komean miehen, eli kyllä ne kympit ottavat seiskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin 17-vuotiaana olin joulun alla palaamassa opiskelupaikkakunnalta kotipaikkakunnalle myöhäisellä iltajunalla. Vaunussa oli vain minä ja nuori mies armeijan vaatteissa. Matka oli lyhyt, noin vartin, ja ennen määränpäätä tuli se kuulutus "plim seuraavana se ja se paikkakunta". Menin junavaunun eteiseen odottamaan saapumista asemalle ja armeijakundi tuli siihen myös. Vaihdoimme katseet ja ennen kuin tajusinkaan, me suutelimme! Suudelma jatkui siihen saakka, kun juna pysähtyi asemalle. Sanaakaan vaihtamatta lähdimme eri suuntiin, hän jonnekin ja minä äitini auton kyytiin. Jotenkin tämä on niin lämmin ja ihana muisto, koska olin todella kokematon ja epävarma tytönhupakko tuolloin :)
hah ja sait huuliherpeksen tai hivin.
Kyllä nää jutut on niin tolloja niin tolloja!
Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
"näin new yorkissa myyjän jonka silmät oli niin viisaat ja..."blaa blaa blaa......joo, oli huumeissa ja katto sua aivot narikassa.
Jotenkin noloa lukea edes näitä!
totta kai joku 10vuotta nuorempi näyttää hehkeältä ja joku 20 vuotta vanhempi näyttää viisaalta jne....mutta se että pitää olla niin lääpällään jostain sinisitä silmistä on kyllä ihmeellistä.....
Hahah, en (sinun ikäväksesi) saanut herpestä enkä hiviä, vaan ihanan kokemuksen ja muiston.
Kun kerran noin nololta tuntuu näitä lukea, niin kannattaa varmaan oman itsesi vuoksi siirtyä seuraamaan jotain toista keskustelua. Mukavaa loppuelämää sinulle, muista että katkeruus ei tuo elämään mitään hyvää
Stubb