Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Etkö saanut tarpeeksi peukkuja omaan "kokemukseesi"? Ja sinäkö se olet, jolle on jäänyt joku anaalivaihe lapsuudesta päälle ja joka trollaa joka ketjuun näitä kakka, hihi -juttuja? Esim. mitä tekisit satasesta on täynnä vastaavien mielenvikaisten kakka/pylly/seksi/tamponi-juttuja. Menee maku koko palstasta.[/quote]
Uskon, että ymmärrät lainaukseni pointin kun hetken otat henkeä ja mietit.
Mukavaa sunnuntaita sinulle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä eräässä liikkeessä töissä ollut myyjä viime kesänä. Ihanan ujon oloinen, tumma ja veti minua puoleensa kuin magneetti. Kädet alkoi hiota ja teki ihan älyttömästi mieli pyytää vaikka kahville joten luonnollisesti pakenin paikalta ja kävin tiukan keskustelun hyytelöksi menneen kroppani kanssa 😅
Juurikin 80-luvulla, olin perheen kanssa autoilemassa (isä ajoi) ja ajoimme Huittisten keskustasta pois päin silloiselle varavankilalle johtavaa tietä. En muista, minne oltiin menossa. Satoi vettä, ja näimme tien sivussa kävelemässä jonkun nuoren naisen ja pysähdyimme ottamaan hänet kyytiin. En muista, liftasiko hän edes, vai pysähdyimmekö vain tarjoamaan kyytiä, koska keli oli niin ankea ja tie aika korpea.
Hän oli vaalea, elämää nähneen näköinen ehkä 25-vuotias nainen, tukka pystyssä ja meikit sateessa levinneinä. Hän pahoitteli kovin ja moneen kertaan, että oli aivan "räjähtäneen näköinen" ja kertoi, että oli menossa vankilaan tapaamaan miesystäväänsä, voisimmeko viedä hänet perille. Matkaa oli ainakin muutama kilometri ja sää tosiaan huono. No, ei siitä isoa lenkkiä tullut, joten lähdimme ajamaan. Nainen yritti epätoivoisesti korjailla meikkiään peilin kautta ja suki pystyssä törröttävää tukkaansa ja oli kauhean anteeksipyytelevän ja surkean oloinen.
Joku laittoi radion päälle ja sieltä alkoi samalla hetkellä kuulumaan laulu "Alusta mä kaiken alkaisin, jos sä vielä tahdot niin... käskystäsi vaikka jalkaisin vaeltaisin Huittisiin". Kukaan ei sanonut mitään eikä edes naurahtanut, se oli jotenkin niin maagisen liikuttavan tuntuinen hetki ja uskomaton yhteensattuma. Veimme hänet vankilan pihalle ja sinne hän jäi. Miten mahtoi suhde onnistua ja elämä sujua? Toivottavasti hyvin, vaikka lähtökohdat eivät varmaan kummoiset olleet.
90-luvulla ollessani parinkympin hujakoilla näin usein suunnilleen ikäistäni naista melkein samassa paikassa. Aina kävelimme toisiamme vastaan ja katseita vaihdeltiin puolin ja toisin. Jossain vaiheessa katseiden lisäksi mukaan tuli hymy ja sitten aloimme tervehtiä toisiamme sanomalla "moi", tjs. Jotenkin onnistuin ihastumaan tähän henkilöön, vaikka emme olleet ikinä edes jutelleet. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle, mutta tämä henkilö on edelleen usein mielessäni. En tiedä olisiko hän ollut elämäni nainen ja ehkä hieman harmittaa etten koskaan tutustunut häneen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin poikaystäväni kanssa matkalla Saariselälle ja pysähdyttiin Rovaniemellä tankkaamaan. Ajettiin auto huoltoaseman parkkiin ja viereen ajoi nainen isolla maasturilla. Kuski hyppäsi autosta ja kiinnitti heti meidän molempien huomion. Vaalea ja hoikka nuori nainen, platinanvaaleat hiukset pitkillä letkeillä. Oli pukeutunut metsästysvaatteisiin ja iso puuko roikkui vyöllä. Silmät olivat ihan kuin husky-koirilla!! Hän oli uskomattoman kaunis ja samalla pelottavan näköinen. Koskaan en ole nähnyt yhtä vaikuttavaa naista. Olemus oli pelkkää määrätietoa ja ryhdikkyyttä.
Tavallinen nainen kirjoitti:
Vuosia sitten lasteni biologinen isä oli kuollut ja vierailin päivittäin hänen haudallaan. Kerran olin hautausmaan parkkipaikalla autossa mutta en ollut vielä peruuttanut parkista. Viereeni ajoi pieni auto jonka kuskina oli ihanan näköinen vanha harmaahapsi joka hymyili minulle koko naamallaan. Ällistyin ja häkellyin, ukki nousi autosta ja käveli suoraan ikkunani taakse ja minä avasin sen. Jäimme hymyillen katsomaan toisiamme ja keskustelu meni näin:
U; Ketä sinä käyt katsomassa täällä?
M; Minun miestä.
U; Oletpa nuori leski. Minä minun vaimoa käyn tervehtimässä vaikka ei se täällä ole. Sinunkin pitää kuunnella tarkkaan ja katsoa tarkkaan. Sitten sinä ymmärrät vaikka nyt et. Harva se päivä minun vaimo käy istumassa minun sängyn laidalla ja istuu autossa vieressä ja minä sanon että siinähän sinä olet! Katso tarkkaan! Sitten se ukki vain hymyili tuikkivilla silmillään ja lähti toivottaen hyvää jatkoa.
Ukki oli sellainen ruskettunut ja sinisilmäinen ja olin varma että hän oli enkeli, niin levollinen ja ihana olo mulla oli tuon jälkeen.
Kiitos tästä viestistä. Minäkin avasin silmäni. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chinchi kirjoitti:
Al Pack kirjoitti:
Tavaratalossa pari vuotta sitten vastaan käveli pitkä, hoikka, kasvoiltaan hieman Amerikan alkuperäiskansaa muistuttava, tuimailmeinen, pitkähiuksinen mies, hiukset ponnarilla. Miesten ulkonäkö sinänsä tekee minuun harvoin "lähtemätöntä vaikutusta" - enemmänkin vaan totean, että wau, onpa tosi kivan näköinen tyyppi. Mutta tämä henkilö osui suoraan johonkin outoon piilohermoon ja harkitsin jo, että lähtisin kävelemään perään vain että näkisin kasvot vielä kerran. Mutta halusin "olla järkevä ja asiallinen" ja jatkoin vain eteenpäin - mikä on kaduttanut myöhemmin. Koko seuraava viikko meni vähän sekaisin tämän oudon tunnekuohun vallassa. Eipä tälläistä ole ennen sattunut.
Tunnistin henkilön.
En ole tuo tarinan kertoja, vaan eräs muu, ja olen.kadottanut erään perulaisen miehen. Asui Kalliossa, Helsingissä muutamia vuosia sitten. Oli intiaani, pitkät mustat hiukset. Missä hän on nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopiossa 1991 Eero,Jussi &the boys soittamassa.
Joku poika haki tanssimaan,emme puhuneet, mutta se tunne/kemia!!! Ooh. Mieheni (21v) odotti pöydässä ja lähdimme kotiin tuon tanssin jälkeen.
Olin 24 silloin.
Ihana muisto jäi tanssittajasta.
Kerran Kampissa, lähellä Hietaniemen hautausmaata mummo alkoi puhumaan minulle. Ensin tavallisia asioita kuinka alue on muuttunut. Sitten hän siirtyi puhumaan hautausmaata ja kuolleiden energioista. Hän kertoi minkälaisia, värisiä ja kokoisia energiapurkauksia hän oli nähnyt nousevan haudoista. Hän mainitsi joitakin kuuluisuuksia nimeltä joiden energia oli ollut erityisen vahva ja purkautunut jopa kahden viikon ajan hautauksesta. Useimpien energia oli keltaista, mutta joillakin oli punaista ja lilaa yms. Mielenkiintoisia juttuja ja ihan selväpäisen oloinen mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viime kesänä pikaruokalan jonossa. Edessä oleva pikkupoika (7-9 vuotias) tuijotti minua hymyillen ja sanoi, että olen todella kaunis. Tuli kyllä tosi kiva mieli, ja poika jäi kyllä mieleen. Pieni herrasmies♥
Toinen tapahtui Helsingin keskustassa. Vanha hassusti pukeutunut nainen talutti pientä söpöä kania kadulla. Moni muukin kiinnitti naiseen ja kaniin huomiota ja ottivat jopa kuvia.
Vielä yksi tuli mieleen. Keskellä vilkasta katua makasi vanha mies, joka oli kaatunut kävelytelineen kanssa. Näin miehen jo kaukaa ja menin auttamaan. Eniten tämä jäi mieleen siksi, koska kadulla meni todella paljon ihmisiä, kaikki tuijottivat, mutta kukaan ei auttanut. Näin itsekkäitä valtaosa ihmisistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teininä olin yötä hostellissa Helsingissä. Kirjautuessani sisään respassa oli töissä komea mustatukkainen mies, jolla oli häkellyttävän siniset silmät, jotka jostain syystä jäivät unohtumattomasti mieleen.
firman koulutus, paikalla saapui toisesta Euroopan maasta kollega, mies. Ei yhtään mun makuuni , ei komea , eikä mitään mikä selittäisi sitä että me tuijotettiin toisiamme, hän on ryhmätöissä melkein kiinni mussa kun seisottiin esittelemässä taulokoita, illallisella hän tuli ruokapöytään mua vastaan ja me oltiin kuten magneetit, paitsi että mä olin ( olen) naimisissa, oli pieni lapsi. Hänestä en tiedä- mutta näin 10 v jälkeen monesti mietin että what the f^ck just happened.
Joo! Kerran näin tuntemattoman henkilön, joka jäi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Olin poikaystäväni kanssa matkalla Saariselälle ja pysähdyttiin Rovaniemellä tankkaamaan. Ajettiin auto huoltoaseman parkkiin ja viereen ajoi nainen isolla maasturilla. Kuski hyppäsi autosta ja kiinnitti heti meidän molempien huomion. Vaalea ja hoikka nuori nainen, platinanvaaleat hiukset pitkillä letkeillä. Oli pukeutunut metsästysvaatteisiin ja iso puuko roikkui vyöllä. Silmät olivat ihan kuin husky-koirilla!! Hän oli uskomattoman kaunis ja samalla pelottavan näköinen. Koskaan en ole nähnyt yhtä vaikuttavaa naista. Olemus oli pelkkää määrätietoa ja ryhdikkyyttä.
Mä näen tän tapauksen sieluni silmin ja olen alusta loppuun myyty.
Muutama vuosi sitten laivalla tuli juotua normaalia enemmän ja siinä käytävällä odotellessani ystäviäni vessasta sammuin/pyörryin siihen lattialle. Seuraava muistikuva on kun yritän saada silmiä auki ja jostain kuuluu miehen ääni, yrittäen virotella minua. Tämä ihana mies poimii avainkortin maasta joka tipahti minulta hetkeä aiemmin, ottaa kädestä kiinni ja siinä suunnistettiin hyttiini. Matkalla meinasin yökkiä muutaman kerran enkä pystynyt puhumaankaan mutta hytin ovella yritin katsoa häntä silmiin, sopersin "kiitos" ja painelin sisälle kiitollisena. Ajattelen edelleen tätä kultaista ihmistä ja toivon että olisin pystynyt puhumaan vähän enemmänkin vaikkei ensivaikutelma minusta ollut mikään parhain.
Todella komea miespoliisi tamperelaisessa sushiravintolassa kesällä 2018. Vain ihailin nuorta salskeaa, tummaa miestä.
Eräs vaalea herrasmies Hgin keskustassa polkupyörällä vuosikymmen tjs sitten.. Kohtaaminen oli kuin hidastettu ja jäi mieleen.