Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Ei epäilystäkään, missä kaupungissa tämä on tapahtunut; nimittäin "paska kaupunnissa" Oulussa Ruskon kaatopaikalla. Murresana "nähäny" tojistaa. Se oli kait sitten niitä ihmisroskia, meinas karata Ruskosta...

Noin kymmenen vuotta sitten Firenzessä seisoi Uffiziin jonottamassa edessäni kaunein koskaan näkemäni nuori tyttö. Tyttö oli hyvin hoikka ja muutoinkin melko pienikokoinen (< 160cm), kasvoistaan hän oli kuin keijukainen ja hänellä oli vaaleanruskea pitkä ja hyvin kiharainen tukka, vaaleahko iho ja pisamia pienen nenänsä yllä. Tytön kasvojen piirteet olivat hyvin hienot, pienet ja herkät, kasvojen iho oli ohut ja lähes läpikuultava, maitokahvin värisiä pisamia oli siellä täällä sen pinnalla kuin taiteilijan kynästä. Jouduin jotenkin kokonaan hänen lumoihinsa, vaikka olen heteronainen (ja olin nähnyt kauniita naisia ennenkin). Hän ei näyttänyt millään tavalla tiedostavan omaa kauneuttaan, vaan yhtä lailla muiden turistien kanssa siinä tuskaili vaihtaen välillä asentoaan tukevaa jalkaa ja liehutellen jollain lehdykällä kasvojaan.

En oikein tiedä, mitä siinä oikein tapahtui, mutta toivoin kai niin kovasti voivani olla edes hetken hänen nahoissaan, hänen ikäisensä ja samalla niin eteerisen kaunis, että oma siihen mennessä eletty elämäni tuntui sellaisen nuoruuden ja kauneuden läsnäolon rinnalla pelkältä tuhlaukselta. Jotenkin siinä aisti hetken aikaa niin kirkkaasti kaiken sen nuoruuden ja siihen kuuluvan kauneuden läsnäolon ja samalla sen, kuinka ohimenevää ne ovat, että se teki ihan kipeää. Vaikka emme vaihtaneet sanaakaan, hän jäi mieleeni. Tyttö oli kaiketi italialainen, vaikkei puhunut koko aikana sanaakaan, mutta seurue, jossa hän seisoi, jutteli keskenään italiaksi.

Joskus 90-luvun puolivälissä asuin Virossa. Odottelin eräänä tammikuisena pakkasaamuna Tallinnan Sole-kadulla bussia. Kun bussi saapui ja ovet avautuivat, niin sieltä asteli ulos verissään oleva humalainen, jolta toinen silmä oli pullahtanut ulos. Joku oli teipannut silmän yläposkeen niin, että ei pääse ihan kokonaan tipahtamaan. Muistan myös, että silmä oli täysin jäässä, sillä aamun ulkolämpötila oli erityisen kylmä. Jotenkin on jäänyt mieleen vuosikymmeniksi.

Töissä näin asiakkaan 19 vuotiaan kiinattaren. Oli mitä kauneimmat mallinkasvot ja söpön tyttömäinen, en voinut päästää katsettani hetkeksikään viipyilemään muualle tuon asiakaskohtaamisen aikana.

Hymyilin ja toivotin hyvät päivän jatkot hänen poistuessaan. Hän katsoi suoraan silmiini ja hymyili takaisin silmilläänkin kun kohteliaasti vastasi takaisin.

Vanha kumarainen nainen rollaattorin kanssa. Kuljeskeli päivittäin puistossa. Kertoi olevansa n. yhdeksänkymppinen.

Katsoi minuun kun keinutin lasta. Totesi: "Tulette elämään värikkään elämän."

Jonkin ajan kuluttua siitä mummoa ei näkynyt enää, varmaan kuoli.

Jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kassallani kävi nuori, epätodellisen komea poika/mies joka oli pilannut elämänsä huumeilla :( hänen simänsä olivat todella vaaleanvihreät ja ripset tummat ja pitkät, en ole kellään nähnyt niin kauniita silmiä.

Tuntematon henkilö? Ja tiedät että oli pilannut elämänsä huumeilla? Asia selvä.

Tästä on vuosia aikaa, en edes muista kuinka monta. Mutta olin menossa työpaikkani läheiselle bussipysäkille matkalla kotiin. Näin jo jonkin matkan päästä, että pysäkkikatoksen tolppaan nojaili kaunis komea tumma raamikas nainen. Silleen olkapää tolppanojassa ja toinen jalka 45-asteen kulmassa toista vasten. Oli pakko jäädä 20 metrin päähän pysäkistä, koska olisin muuten mennyt sönköttämään tälle naiselle jotain typerää. Näky oli kuin - noh, suorapisto viagraa.

Nousimme samaan bussiin, hän jäi etuosaan, minä menin peremmälle. Enkä ole nähnyt häntä enää koskaan.

Mutta mieleen on jäänyt. Ja mitä olisi tapahtunut, jos olisin kävellyt naisen luokse ja sanonut, että mentäiskö mun luo panemaan? Todennäköisesti olisin saanut korvilleni. Vai olisinko?  Olisiko pitänyt ottaa riski?

Näin bussin ikkunasta upeat,punaiset hiukset.Mielenkiinnolla seurasin,kun pitkä,isokokoinen nainen tuli bussiin sisään.

Heti näki,että hän oli mies.Transvestitti.Kaikki tuijottivat häntä.

Itse ihailin hänen rohkeuttaan!on hienoa,että joku uskaltaa olla se,mikä tuntee olevansa.

Olin onneton ja suhteessa meni huonosti. Odotin bussia Herttoniemen kalsealla asemalla ulkona, keskellä talvea ja lumituiskua. Paleli, vitutti, itketti. Mieleen aikoi hiipiä hyvin synkkiä ajatuksia...

Sitten kasa matkustajia pelmahti ulos läheisestä bussista ja joukossa oli erään lempinäyttelijäni kaksoisolento. Hän käveli luokseni. Katsoin häntä hämmentyneenä silmiin ja hän hymyili, sanoi "Olet kaunein näkemäni nainen" ja käveli pois. Jäin siihen jumittamaan ja miettimään että mitä juuri tapahtui, mutta mieliala nousi kummasti. :)

Tavaratalossa pari vuotta sitten vastaan käveli pitkä, hoikka, kasvoiltaan hieman Amerikan alkuperäiskansaa muistuttava, tuimailmeinen, pitkähiuksinen mies, hiukset ponnarilla. Miesten ulkonäkö sinänsä tekee minuun harvoin "lähtemätöntä vaikutusta" - enemmänkin vaan totean, että wau, onpa tosi kivan näköinen tyyppi. Mutta tämä henkilö osui suoraan johonkin outoon piilohermoon ja harkitsin jo, että lähtisin kävelemään perään vain että näkisin kasvot vielä kerran. Mutta halusin "olla järkevä ja asiallinen" ja jatkoin vain eteenpäin - mikä on kaduttanut myöhemmin. Koko seuraava viikko meni vähän sekaisin tämän oudon tunnekuohun vallassa. Eipä tälläistä ole ennen sattunut.

Jouni74 kirjoitti:

Joskus 90-luvun puolivälissä asuin Virossa. Odottelin eräänä tammikuisena pakkasaamuna Tallinnan Sole-kadulla bussia. Kun bussi saapui ja ovet avautuivat, niin sieltä asteli ulos verissään oleva humalainen, jolta toinen silmä oli pullahtanut ulos. Joku oli teipannut silmän yläposkeen niin, että ei pääse ihan kokonaan tipahtamaan. Muistan myös, että silmä oli täysin jäässä, sillä aamun ulkolämpötila oli erityisen kylmä. Jotenkin on jäänyt mieleen vuosikymmeniksi.

Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Viime kevään Maailma kylässä festareilla oli ohjelmalehtisä jakamassa todella kaunis pitkä hoikka parikymppinen hippityttö. Hetken siinä pyöri Rautatien torilla. Itseäni hävetti, kun en saanut silmiä irti hänestä vaikka ikäni puolesta olisin voinut olla hänen isänsä.

olet varmaankin hoikka ,hyvötuloinen ja sivistynyt.juttelemaan vaan:)

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Stockmannilla, huikean tyylikäs, ballerinamaisen siro arviolta yli 80-vuotias platinanhopahiuksinen lady. Täysin hohtavanvalkoisiin pukeutuneena kiireestä kantapäähän. Yllään valkoiset housut, valkoisessa takissa valkoista kermanvalkeaa turkista.

Vierellään hänellä alle 30-vuotias täysvalkoiseen pukeutunut mies. Valkoiset nahkakengät, prässihousut, paita, olkaimet ja rusetti, päässään borsalino-hattu. Kaikki asusteet valkoiset.

Toisen kerran näin parin Itiksessä. Ladylla oli kädessään IPad, valkoinen tietenkin.

ladyllä oli maksullinen miesystävä

vagisan ei selitä ikäeroa

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaistyttönä -80 luvun alussa olin Yö:n konsertissa Metsäkylässä (Kymenlaakso). Olin ystävättären kanssa liikkeellä ja paluu kotiinpäin Kouvolaan tapahtui bussikuljetuksella. Bussissa oli niin täyttä että istahdin erään vaalean söpön pojan syliin joka kertomansa mukaan asui Inkeroisissa. Ihastuin häneen ja taidettiin vaihtaa pusujakin siinä matkan aikana, taisi olla molemminpuolista. Hän jäi ensin pois kyydistä ja sovittiin että nähdään seuraavalla keikalla kyseisellä paikalla, artistia en muista mutta siellä piti tavata. Mitään kännyköitä ei tuohon aikaan ollut emmekä vaihtaneet mitään tietoja paperillakaan. Kun sitten kyseinen konserttipäivä koitti, olin odottamassa samaa ystävätärtä bussiasemalla. Kello kävi eikä häntä kuulunut. Bussi lähti ilman meitä ja ystäväni tuli myöhästyneenä, pahoillaam tietysti paikalle. Myöhästymisen syytä en enää muista mutta sen pojan muistan. En nähnyt häntä enää koskaan, mutta en ole kokonaan unohtanutkaan vaan aina silloin tällöin mietin miten elämä olisi mennyt jos oltaisiin ehditty siihen bussiin. N 50, naimisissa, 2 lasta

minäpä kerron miten elämäsi olisi mennyt

tämä mies olisi ydinfyysikko,asuisitte nyt sweitsissä.

teillä olisi kartano räikkösten vieressä...oilisit edelleen hoikka shoppailisit ja hoitaisit kauneuttasi:)

Vierailija kirjoitti:

Kesällä 2002 olin serkkuni rippijuhlilla, ja kun olimme kirkossa, heidän laulukuoroaan johti nuori mies, joka muistutti ulkonäöltään äitini nuoruuden rakkautta. Äitini oli varmaan puoli tuntia miettinyt, että kuka hänelle tulee tuosta miehestä mieleen ja lopulta hän hoksasikin sen, ja hänen sisarensa olivat hoksanneet sen melkein heti. Itselläni ei tätä ennen ollut mitään tietoa tuosta äidin nuoruuden rakkaudesta.

niin vaikka yhdennäköisyys sinun ja miehen kanssa oli silmiinpistävä:)

Vierailija kirjoitti:

Kun odotin neljättä lastamme 10 vuotta sitten, oli neuvolalääkärin vastaanotolla lääkäriharjoittelija normaalin lääkärin kanssa. Minä, tosiaan kolmen lapsen äitinä, olin tottunut niihin tutkimuksiin, ja vetäisin vauhdilla housut pois ja asetuin tutkimuspöydälle jalat levällään. Harkkari oli "hiukan" hämmentyneen oloinen. Jäänyt mieleen kun oli niin komea ilmestys ja toisaalta kovin ressukan oloinen :-D

voi harjoittelija parkaa

hän näkee varmasn painajaisia sinusta lettu levällään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaistyttönä -80 luvun alussa olin Yö:n konsertissa Metsäkylässä (Kymenlaakso). Olin ystävättären kanssa liikkeellä ja paluu kotiinpäin Kouvolaan tapahtui bussikuljetuksella. Bussissa oli niin täyttä että istahdin erään vaalean söpön pojan syliin joka kertomansa mukaan asui Inkeroisissa. Ihastuin häneen ja taidettiin vaihtaa pusujakin siinä matkan aikana, taisi olla molemminpuolista. Hän jäi ensin pois kyydistä ja sovittiin että nähdään seuraavalla keikalla kyseisellä paikalla, artistia en muista mutta siellä piti tavata. Mitään kännyköitä ei tuohon aikaan ollut emmekä vaihtaneet mitään tietoja paperillakaan. Kun sitten kyseinen konserttipäivä koitti, olin odottamassa samaa ystävätärtä bussiasemalla. Kello kävi eikä häntä kuulunut. Bussi lähti ilman meitä ja ystäväni tuli myöhästyneenä, pahoillaam tietysti paikalle. Myöhästymisen syytä en enää muista mutta sen pojan muistan. En nähnyt häntä enää koskaan, mutta en ole kokonaan unohtanutkaan vaan aina silloin tällöin mietin miten elämä olisi mennyt jos oltaisiin ehditty siihen bussiin. N 50, naimisissa, 2 lasta

minäpä kerron miten elämäsi olisi mennyt

tämä mies olisi ydinfyysikko,asuisitte nyt sweitsissä.

teillä olisi kartano räikkösten vieressä...oilisit edelleen hoikka shoppailisit ja hoitaisit kauneuttasi:)

minäpä tiedän paremmin

olisit kahden lapsen yyhoo ja ikä 50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keuruun S-marketin kassajonossa edelläni seisoi mies. En unohda hänen vetovoimaansa koskaan. Paidassa oli napit rintakehään asti auki,kaulassa jonkinlainen koru. Hoikka ja ruskettunut,keski-ikäinen. Ja minä seisoin hänen perässään ja jokin tuossa miehessä sai minut aivan sekaisin. Mies maksoi ostoksensa ja lähti,minä katsoin kuin lumottuna. Oli helteinen kesä-heinäkuun päivä,istuin takaisin autoon ja ajoin kotiin Jyväskylään. Rintaa puristi,olisin niin halunnut tuon miehen iholle.

on varmaan kauheaa olla ruma ja läski

Häh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keuruun S-marketin kassajonossa edelläni seisoi mies. En unohda hänen vetovoimaansa koskaan. Paidassa oli napit rintakehään asti auki,kaulassa jonkinlainen koru. Hoikka ja ruskettunut,keski-ikäinen. Ja minä seisoin hänen perässään ja jokin tuossa miehessä sai minut aivan sekaisin. Mies maksoi ostoksensa ja lähti,minä katsoin kuin lumottuna. Oli helteinen kesä-heinäkuun päivä,istuin takaisin autoon ja ajoin kotiin Jyväskylään. Rintaa puristi,olisin niin halunnut tuon miehen iholle.

on varmaan kauheaa olla ruma ja läski

Häh?

näistä kohtaamisista huokuu se ..miten tavis reagoi nähdessään kauniin ihmisen

Thaimaaseen muuttanut saksalainen eläkeläismies, jolla oli mielenterveysongelmia. Hän oli kuitenkin melko älykäs mutta kannatti natsiideologiaa avoimesti. Hän söi ainoastaan popkorneja, joita hanellä oli mukanaan 2 täyttä muovikassillista. Jotenkin jäi vaan mieleen. Juttelin ukon kanssa ehkä 10 minuuttia.