Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Lisää näitä!

Nämä on niin hyviä. Lisää!

Aion jatkossa olla parempi ihminen tämän ketjun ansiosta. En enää mieti kehtaanko lähestyä ihmistä jolla epäilen olevan hätä ja hymyilen rohkeammin kaikille. Kiitos, ehkä mä teen jonkun päivästä vielä paremman.

Itsellä on yksi tälläinen kokemus. Jätän yksityiskohdat pois, tuntuisi muuten siltä että levittelen toisen yksityisiä juttuja. Olin normaalisti töissä, paikalle saapui asiakas. Erinäisistä syistä tiesin hänen kohdanneen tragedian vain pari tuntia aiemmin. Olen yleensä sellainen etten lähesty fyysisesti ihmisiä, haluan pitää oman tilan. Tuo nuori mies sai mut vaistomaisesti koskettamaan olkapäätään, samalla kysyin onko hän kunnossa. Kertoi sitten koko häntä kohdanneen tilanteen ja aika epätoivoinen ja sekaisin oli, shokissa vielä. Uskomaton sattuma, olen itse kohdannut saman melko harvinaisen tilanteen elämässäni vuosia sitten. Annoin töiden olla ja juteltiin varmaan tunti tai pari. Halusin kuunnella ja tukea miestä eteenpäin. Hän jäi mieleeni tuon erityisen kohtaamisen vuoksi.

Tosin tapasimme toisen kerran vielä, muualla kuin työpaikallani pari vuotta myöhemmin. Nuori mies tuli kiittämään mua, oli tosi onnellinen että tapasi juuri mut sillä hetkellä ja musta oli kuulemma ollut apua. Mulla on vieläkin hyvä mieli siitä että pystyin vaikuttamaan jonkun elämään noin, tuomaan toivoa ja auttamaan eteenpäin.

Tanskassa joskus 80-luvun lopulla, kun itse olin 14-15v tapasin tuttavaperheen naapurien tyttären, joka oli samaa ikää kuin itse olin. Tyttö oli todella kaunis, kaunein näkemäni tyttö. Vaaleat kiharat hiukset, hoikka, pitkä. Kasvojen kauneus omaa luokkaansa. Myöhemmin olen mielestäni bongannut tytön esim. Elloksen katalogissa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 19-vuotiaana kävelemässä festareilta yöllä yksin kotiin humalassa, kun silloinen poikaystävä herrasmiesmäisesti otti taksin ja jätti minut kävelemään.

Seuraani lyöttäytyi jokirannassa tuntematon mieshenkilö, joka kysyi minne olin menossa ja voisiko hän mahdollisesti kävellä kanssani. Vahvasta humalatilastani johtuen minulla ei ollut lainkaan itsesuojeluvaistoa, joten myönnyin. Onni oli matkassa, koska tyyppi ei ollut mikään ahdistelija, vaan oikeasti herrasmies, joka saattoi minut mukavia höpötellen turvassa kotiovelle, läpi öisen sekakäyttäjien kansoittaman kaupunginosan.  Muistelen yhä lämmöllä tätä kännisen pikkutytön pelastajaa.

Tämä lämmitti sydäntä niin kovasti. Toisaalta ihan pikkujuttu mutta toisaalta taas ihan hirveän iso.

Noin minun ikäiseni sellonsoittajapoika yhdessä konsertissa jo aikaa sitten. Oli aika söpö ja oisin halunnut mennä juttelemaan mutten yllätys yllätys uskaltanut...

Katselin joskus 7-8 vuotta sitten Lasipalatsissa ikkunan läpi tien reunassa, suojatien edessä, valon vaihtumista odottavia ihmisiä. Nuori mies ja nuori nainen juttelivat toisilleen. Mies sanoin naiselle jotain ojentaessaan kännykkää, nainen otti puhelimen hymyillen vastaan, ja ilmeisesti näpytteli numeronsa siihen. Mies otti puhelimensa takaisin, he hyvästelivät toisensa ja nainen meni tien yli. Mies jäi niin onnesta kuplien kävelemään hymy korvasta korvaan, että ilahduin jo siitä näystä. Mutta muutaman askeleen ottaessaan mies ei enää voinut pidätellä itseään, vaan hypähti ilmaan ilosta tuulettaen :D

Joskus mietin miten heille kävi :)

Yksissä juhlissa oli mies, jonka perusilme oli aika veikeä. Silmät oli kapeina viiruina sirrillään koko ajan ihan luonnostaan ja suupielet ylöspäin. Mies oli koko ajan jotenkin ovelan näköinen ja itse asiassa ulkonäöstä tuli mieleen joku lisko, enkä tarkoita tätä pahalla. Oli vaan niin mieleen painuvan näköinen tyyppi.

Lentomatkalla Kaukoidässä vieressäni istui englantilainen nuorimies, jonka kanssa meillä oli mielenkiintoiset ja mukavat keskustelut lennon ajan. Emme vaihtaneet yhteystietoja enkä ole etsinyt häntä Instagramista tai Facebookista, mutta olen monesti miettinyt, mitä hänelle kuuluu ja onko hän saavuttanut tavoitteitaan, joita hänellä oli, tai onko hän aloittanut pyrkimisen niitä kohti.

Mieleen on jäänyt ikävällä tavalla ihminen, joka ihastui luultavasti minuun ja otti minusta kuvia ja alkoi kyttäämään minua. En tiedä onko se kyttääminen jo loppunut.

Ei pelkästään henkilö vaan koko juttu jäänyt mieleen ja varmaan vielä vanhanakin muistan.

Olin treffeille neidon kanssa, vielä ensimmäistä kertaa erottuani pitkästä parisuhteesta.

Viestiteltiin toki ennen treffejä, yhteisiä juttuja ja jutunaiheita riitti kyllä. :)

Treffit olivat patikointia, sienestystä, eväiden syöntiä jne.

Ainoaksi tapaamiskerraksi jäi, arkien sovittaminen yhteen olisi ollut liian haastavaa..

Mutta se nainen; ihana, kaunis ja sydämmellinen, joku yhteys meillä ehkä oli, en tiedä sitten toisen puolen todellista kantaa asiaan. Toisaalta haluaisin tietää, toisaalta haluan säilyttää kaiken näin.

Muistoissa elää, nyt olen jo onnellisena parisuhteessa, ollut jo jonkin aikaa, en voisi tästä lähteä, nyt just oon onnellinen ja rakastunut.

Komea lääkäri.Muistelen että etunimi olisi ollut Kimmo. Ulkonäkö oli juuri niin kuin jostain harlekiinista tai lääkärisarjasta. 

Onneksi ei ollut itsellä mitään vaivaa vaan lapsella.

Up!

Odottelin kaveria kaupan nurkalla kun huomasin läheisillä portailla nuokkuvan pitkähiuksisen hahmon. Ihminen siis istui pää eteen retkahtaneena kuin olisi nukahtanut siihen. Ajattelin varmistaa, onko hänellä kaikki hyvin ja kävelin lähelle ja kysyin onko kaikki hyvin - ei vastausta. Toistin kysymykseni hieman kovempaan ääneen, en muista, kosketinkokin kevyesti. Silloin nainen nosti kasvonsa ja hätkähdin, kun näin hänen silmänsä. Ne olivat suuret ja kauniit ja hyvin vaalean, kirkkaan siniset - ja pupillit olivat pienet kuin neulanpistot. Silmistä näin ja muutenkin aistin todella vahvan päihtymystilan, luultavasti nainen oli juuri nauttinut annoksensa subutexia tms. Hän oli tosi nuoren näköinen ja kaunis eikä yhtään "pelottava nisti"  vaan lähinnä tuli outo ja surullinen olo. Ne silmät ja se ilme, joka hänellä oli kun ääneni veti hänet hetkeksi todellisuuten jostain tosi syvältä jäivät mieleen.

kun olin alle kouluikäinen, noin 6v. Näin torilla nuoren pojan joka veti siellä jotain kilpailua. Köydenvetoa tms. Hän huuteli iloisesti kunnon showmiehen tyyliin yrittäen saada ihmisiä osallistumaan. Tämä poika teki minuun erikoisen vaikutuksen. Hänellä oli tumma pystytukka, pisamia, ja persoonallinen ääni. Kuin suoraan jokin hahmo lastenkirjoista.

Kerroin hänestä kavereillekin päiväkodissa, mutta kukaan ei tajunnut sitä tunnetta, minkä se ihminen sai aikaan.

Vuosia myöhemmin, kun olin yläasteella, tämä sama poika tuli meille yllätyäen matikan sijaiseksi, yhdeksi päiväksi. En ollut uskoa silmiäni.

Kun olin 19v. Muutin uudelle paikkakunnalle, ja aloitin työt opintojen ohessa, tämä sama ”poika” silloin jo mies, oli yllättäin samassa työpaikassa! Sain ujosti kerrottua, että hän oli ollut koulussani matikan sijaisena, muuten en ollut hänen kanssaan tekemisissä.

Tuossa työpaikassa ollessa, se hohto hänen ympäriltään hieman katosi. Sen jälkeen en ole häneen myöskään enää törmännyt. Muistan kuitenkin edelee kuin eilisen, sen hänen esiintymisensä torilla.

Olin äitini kanssa lomamatkalla Roomassa 1978. Kadulla tuli vastaan mies, joka näytti aivan Hitleriltä. Samanlainen sivujakaus ja viikset, pienikokoinen, laiha mies. Jotenkin pelottavaa. Olen miettinyt monesti, että täytyi olla tarkoituksellista. 

Kassallani kävi nuori, epätodellisen komea poika/mies joka oli pilannut elämänsä huumeilla :( hänen simänsä olivat todella vaaleanvihreät ja ripset tummat ja pitkät, en ole kellään nähnyt niin kauniita silmiä.

Turun kauppatorilla aivan valtavan kokoinen about 20v pissaliisa reikäisissä leopardileggingseissä, makkarankuorta muistuttaneessa topissa ja räikeät meikit naamalla. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten, enkä ole saanut tähän päivään asti sitä näkyä mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen komea lääkäri  ;D

Voin melkein veikata, että sinä et jäänyt lääkärin mieleen. 

Näitä on jopa kaksi: komea mieslääkäri (en plagioi ensimmäistä vastaajaa, ihan totta on), joka tikkas mun haavan joskus kauan sitten, ja eräs postimies johonka olin tosi lähellä kirjaimellisesti törmätä kun hän pöllähti asuntoni, kerrostalon, ulko-ovesta ja itse olin tulossa töistä. Hän naurahti pienelle säikähdykselleni ja sano että Moro :D