Typerä lukijan kirjoitus HS:ssä "Etätyö jakaa lapsiperheet eriarvoiseen asemaan". Ihanko totta?!

Ei jaksais tuota etätyövinguntaa. Luxusluokan ongelmia, kaikki kelalalaiset näköjään asuvat vähintään 500km n päässä lähimmästä konttorista ja kaikilla sairas äiti hoidettavana.

Työttömyys on suurin ongelmamme, ei etätyöt.

Myös tittelit junior vs. Senior ajavat työntekijät eriarvoiseen asiaan. 

Miksi emme voisi kaikki vain nussia lampaita afganistanissa?

Lisää asioita, jotka jakavat lapsiperheet eriarvoiseen asemaan: isovanhempien ym. sukulaisten apu, vanhempien kyky huolehtia lapsistaan, perheenjäsenten mahdolliset krooniset sairaudet.

Milloinkaan ei tule yhteiskuntaa, jossa ei olisi eriarvoisuutta.

Ehkä ihmiset voisi huomata että yhteiskunta ei ole mikään ylhäältä johdettu kolhoosi jossa yhteiskunnan tehtävä on tasata joka ainoan yksilön elämä täsmälleen samanlaiseksi. Oikeasti elämäntilanteet on erilaiset ja kansalaiset saa ihan itse keksiä miten tuunata elämänsä siten että kaikki onnistuu.

Toimivassa kansantaloudessa tuloja saa lisää joko kouluttautumalla, näkemällä enemmän vaivaa (tekemällä enemmän töitä), hankkimalla enemmän osaamista, tai hyödyntämällä lahjakkuuttaan. Suomi ei nyt tällä hetkellä ole toimiva kansantalous kun töitä ei ole eikä poliitikoilla ole hajuakaan miten korjata asiaa kun oma elintaso ei siitä riipu. 

Veikkaan että suomi olisi korjattu alta vuodessa jos ekonomistien ja poliitikkojen (ja niitä lähellä olevien tahojen) elintaso riippuisi siitä miten hyvin kansantalouden ja kansalaisten hyvinvointi on vihreellä ja kasvamassa. Nyt ei riipu joten mitään ei tehdä. 

Ainoa keino saavuttaa ultimaattinen tasa-arvo on jotain orwellin esittämän ajatuksen suuntaista.

Eli keskittykää omaan tekemiseen niillä voimilla ja resursseilla mitä teillä on ja unohtakaa naapurin touhut.

Tässä maailmassa ei ole eikä tule olemaan täydellistä tasa-arvoa.

Asiaa jos ajattelee ilman tunteita niin koko käsite on yksinkertaisesti mahdoton.

Hassua, tai siis ei ollenkaan hassua, että tuon on kirjoittanut varhaiskasvatuksen opettaja. Itse muistan korona-ajoilta, kuinka juuri varhaiskasvatuksen opettajilla oli vankka usko siihen, että kaikissa töissä paitsi heidän omissaan hoidetaan ja ruokitaan 2-3 lasta ihan helposti siinä työnteon sivussa, tehdään ruokaa ja pyöritetään harrastuksia.

Monet kerrat sain kuulla, että enkö voisi tehdä etätöitä ja pitää lapset kotona, jotta päiväkodin henkilökunta voisi pitää virkistäytymispäiviä ja rästivapaita.

Vastaus on ei. Vaikka työni tapahtuu koneen ääressä, en voi tehdä sitä ja hoitaa lapsiani samaan aikaan. En usko, että se onnistuu yhdessäkään oikeasti merkittävässä työssä.

Taas ratsastetaan näillä lapsilla...

HS:n lukijan kirjoitus on sitä varten että kukin vuorollaan voi esitellä tyhmyytensä määrää.

Niin onko se nyt hyvä vaihtoehto vai huono? Itse en ainakaan jaksais olla aina kotona 

Lapset tekevät asiasta epätasa-arvoisen?

Aseellako uhaten pakkoraskautetaan ihmisiä? En tiennytkään.

Mä en ihan ymmärrä mikä tuon kirjoituksen pointti on? Saada kaikki etätyöläiset johonkin konttoreille koska kateus? Vai kitistä yleisesti "eriarvoisuudesta"?

Mutta sehän on aina ollut selvä, että työnkuvat on eri ammateissa ja työpaikoilla erilaisia. Eikö samalla lailla ole "epätasa-arvoa", että toisten täytyy käydä vuorotöissä, toiset saa tehdä 9-17, tai että toisten työ on fyysisesti raskasta ja toisten istumista tuolissa, että toisissa hommissa on liukuva työaika ja voi vaikka päivällä käväistä toimistoltakin hoitamassa asioita, toisissa ei.

Minusta tässä ei ole mitään "epätasa-arvoa". Työtehtävät on erilaisia, eikä niistä millään saa semmoisia että lasten kannalta olisi ihan samanlaisia. Ammatinvalintaa miettiessään kunkin kannattaa kyllä miettiä tämäkin puoli, että haluaako etätyömahdollisuuksia, päivätyötä, kevyttä sisätyötä yms.

Entä lemmikit???? Eikö KUKAAN päättävä taho ota vastuuta siitä, että lähityöläisten lemmikit ovat haavoittuvassa asemassa myös? Kuka tästä vastaa?

Tottahan se on, että on pienten lasten kanssa on helpompaa olla kotona etätöissä, kun he pääsee koulusta tai pitää hakea päiväkodista. Jos lapsilla loppuu koulu aiemmin, niin kotona ei välttämättä ole paras keskittymisrauha.

Mutta toisaalta kotiin on todella ärsyttävää tuoda töitä. NE työt on läsnä kotona sit koko ajan ja päivät venyy monesti pidemmiksi kuin työpaikalla. Näkyy ehkä se, että ihmisillä ei ole käsitystä siitä mitä se etätyö käytännössä lopulta on. Siinä on puolensa ja puolensa.

Kyllä olen todella tyytyväinen siihen, että olen voinut tehdä etätöitä ja siten lyhentää reilusti lasten päiväkotipäiviä (jos he ovat sairaana, niin en pysty töitäni tekemään oli etänä tai ei. Että sellaiseen se ei auta). Koen, että se on etuoikeus. Mutta eipä ne minun ystäväni, jotka ovat sellaisissa töissä, joita ei etänä voi tehdä, niin haluaisi silti tähän työhön vaihtaa. Että valintojahan nää osaltaan on.

Osalla on vielä kurjemmin, kun tekevät kolmevuorotyötä, vaikka pienet lapset yms. Pitäiskö kaikki pakottaa työskentelemään myös öisin, ettei toisia harmittaisi?