Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Rööperin kolli kirjoitti:

Kekkonen kätteli mut kerran...

Mutta eihän Kekkonen ollut kenellekkään tuntematon!

miksi täällä on niin paljon vanhojen naisten viestejä joissa kuolaavat nuoria miehiä?

Kas kun kukaan ei ole kuvaillut vielä minua, vaikka teen ihmisiin yleensä lähtemättömän vaikutuksen luonteellani ja ulkonäölläni. :)

Kyllä se vastaan tullut kosija jäi. Taisi olla joku porukan läppä. Muistan nelihenkisen poikaporukan, mutta vain kosija jäi mieleen. En muistaakseni vastannut mitään. Tapahtui 1985.

Viime keväänä lentokoneessa matkalla Lanzarotelle vieressäni istui vuorotellen nuori isä ja äiti sylissään ihana poikavauva. Vauva itki ilmeisesti korvakipuaan aivan lohduttomasti. Vanhemmat olivat hyvin rauhallisia, eivät hötkyilleet taikka panikoineet lainkaan vaikka pienokainen itki niin kovaa että jouduin välillä pitelemään korviani. Vanhemmat sisaruksetkin ottivat juniorin itkun aivan rauhallisesti, heistä näki selvästi että olivat hyvin kasvatettuja. Vauvan itku kesti pitkään ja loppui vasta kun hän sai lääkettä ja nukahti. Mutta jotenkin tämä pikkumies ihastutti minua kovasti, toivoin siinä että olisin saanut ottaa hänet syliini ja lohduttaa vaikka hänellä näyttikin olevan aivan ihanat omat vanhemmat.

Olin 15-vuotiaana tallinnassa ja ohitse meni bussi (tms, en muista enää tarkasti) jonka ikkunasta katsoi joku itseäni vanhempi poika. Hän hymyili ja vilkutti. Tämä on jäänyt mieleen, vaikka hetki kesti vain muutaman sekunnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-Euroopassa näin bussin ikkunasta kodittoman äidin ja lapsen. Hymyilin ja vilkutin lapselle, äiti huomasi tämän ja katsoi suoraan minuun hyväksyvästi, ja alkoi asetella lapsen peittoa huolehtivasti. Hymyilimme toisillemme, kaksi äitiä. Nämä ihmiset ovat jääneet mieleen ja usein mietin ja toivon, että heidän elämänsä järjestyisi helpommaksi.

Bussin ikkunasta näit ja ihan vaan päättelit heidän olevan kodittomia? Mahtava oletus.

Niin, ihan pahvilaatikosta ja muoveista väsätystä nukkumapaikasta ja keittiötarvikkeista ym. näin päättelin. Ympärillä oli tavaroita, joista pystyi päättelemään, että se oli yöpymispaikka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vastaan tullut kosija jäi. Taisi olla joku porukan läppä. Muistan nelihenkisen poikaporukan, mutta vain kosija jäi mieleen. En muistaakseni vastannut mitään. Tapahtui 1985.

elven

Selvennän tätä. Olin menossa pääsykokeisiin paikkakunnalla, missä en ollut ikinä ennen käynyt. Oli aika nätti kesäpäivä. Vastaantuli nelihenkinen poikaporukka, joista yksi polvistui eteeni ja kysyi että tuletko vaimokseni. Varmaan siinä jokun vedonlyönti tai tehtävärata tai mikä lie ollut. No tämä on ehkä sellainen, mikä jää mieleen, mutta joka tapauksessa näin tuon tyypin vain kerran.

Helteisenä kesäpäivänä mannerheimin tiellä ruuhkassa ajelin ikkuna auki, ja vastapuolella oli hyvin kaunis nainen autossaan myöskin ikkuna auki, katseemme kohtasivat ja molemmat meistä silminnähden ilahtuivat toistemme näkemisestä Ilmassa oli kipinöintiä hän ensin kirjoitti jotain lapulle, tietysti huusin takaisin etten näe lukea sinne asti ja hän vastasi jotain huutamalla, mutten kuullut mitä sanottavaa hänellä oli. Molempien jono lähti liikkeelle ja vastentahtoisesti valutimme autot kauemmas toisistaan, viipyvän katseen saattelemana. 

Olisimpa jyräyttänyt auton raitiovaunukiskoille ja käynyt kysymässä vaikkapa puhelinumeroa.

Loppuvuodesta 1997 olin armeijan pakottamalla rahankeräysmatkalla kuhmossa. Siellä erään oven avasi hyvin kaunis nuori nainen.

2018, baarissa, äärettömän SÖPÖ mies tuli juttelemaan, tykättiin samoista asioista ja en ole koskaan törmännyt niin söpöön ja kohteliaaseen mieheen, se ei ollut silleen atleettinen komea vaan söpö jos ymmärrätte. XD

Syvän tummanruskeat silmät, tuuheat silmäripset, pehmeän näköinen iho, täydellinen kasvojen malli. Huokaus. Ei kerrottu nimiä tai muuta yksityistä, juteltiin vaan ja hengailtiin. Sit pilkunjälkeen lähdettiin eriteille enkä ole senjälkeen nähnyt.

Amsterdamissa oltiin yks tosi sateinen päivä, mentiin miehen kanssa syömään vaan johonkin ravintolaan, mikä ekana tuli vastaan. Paikan tarjoilija jäi mieleen, oli nuori mies, hirveän hyväntuulinen, lauleskeli, vihelteli, teki "jekkuja", nauratti muutenkin asiakkaitta, aivan ihastuttava persoona! Ruoka oli myös parasta, mitä ikinä oon syöny. En muista edes ravintolan nimeä, mutta tuon maailman parhaan asiakaspalvelijan tulen muistamaan aina :)

Olimme käymässä Jyväskylässä ystävien luona mieheni kanssa kun näin luultavasti venäläisen naisen eräässä kahviossa. Naisen koko olemus huokui jotankin sellaista onnetonta surumielisyyttä ja minulle tuli ajatus että tätä naista on kohdeltu todella huonosti. Hän näytti siltä että hänellä oli varmasti todella huono itsetunto ja bän vältteli katsetta, ihan hetkeksi tavoitin hänen silmänsä. Olen monta kertaa ajatellut häntä jälkeenpäin, ja tukoillut myös hänen puolestaan.

Imatralla asuessani kävelin eräänä päivänä Vuoksen rantaa kun näin maassa makaavan miehen, joka oli kaikesta päätellen alkoholisti. Pullo oli vieressä tyhjänä. Ilma oli viileä ja maa kylmä (olisiko ollut syksyä?).

Miehen nimeksi paljastui Veli-Matti. Rukoilin hänen puolestaan siinä Jeesuksen nimessä ja soitin myös ambulanssin.

Mies sanoi rukouksen aikana /päätyttyä: "Oi mikä ihana lämpö!"

Hieman ennen ambulanssin tuloa hän menetti tajuntansa mutta ehti sitä ennen sanoa: "Lähdenkö minä hyvän Jeesuksen kanssa..?"

Ambulanssimihet tulivat ja toimittivat ilmeisesti vanhan tuttunsa hoitoon.

Kerran kävellessäni myöhemmin samaisella rannalla näin suurinpiirtein samanikäisen miehen pyöräilemässä ja vaikutti siltä että kuin hän olisi tunnistanut minut ja ehkä hieman hermostunut /hätkähtänyt; jotenkin hän reagoi erikoisesti vaikka olin aika kaukana. En tiedä oliko tuo mies sama Veli-Matti mutta se selvittäisi asian: jos se oli sama mies, joka oli kokenut ensin jotakin todellista Jumalan maailmasta ja sitten mahdollisesti lipsunut samoille raiteilleen ja nähdessään minut hiukan järkyttynyt ja muistanut mitä silloin tapahtuikaan... Kuka tietää.

Joka tapauksessa Veli-Matti jäi mieleen, onkohan hän vielä hengissä ja mitä hänelle kuuluu?

Olin juuri tullut junalla Imatralle opiskelemaan ja kannoin kävellen painavia laukkujani asuntoani kohti. Vierelleni kiiruhti vanhemman puoleinen mies, joka hyvin innokkaasti tarjosi kantoapua. Suostuin lopulta hieman vastahakoisesti. Mies vaikutti aika erikoiselta ja kertoikin värikkäästä menneisyydestään, kuinka hän oli ollut palkka-armeijassa jossakin ulkomailla (suuntaa en muista) ja kuinka hän oli palkinnoksi jostakin palveluksestaan saanut joltakin naiselta hevosen, jota hän ei tietenkään voinut kuljettaa kotimaahan. Kovasti oli kova puhumaan tuo tuntrmaton mies ja tyytyväinen että joku jaksoi häntä kuunnella.

Kerran näin olisiko ollut jossakin pizzeriassa todella erikoisen hyväntuulisen näköisen miehen, joka näytti juutalaiselta. Mies oli ehkä viisissäkymmenissä, tai vaikka olisi ollut vanhempikin, niin hyvin nuorekas.

Mies näytti todella kiinnostavalta persoonalta, jotenkin erittäin skarpilta ja harvinaisen eläväiseltä, ehkä hieman taiteilijatyyppiseltä (muusikko?) jolla aivan varmasti oli vilkas mielikuvitus ja älykäs ajatuksenkulku.

Hän näytti olevan hyvissä väleissä pizzerian pitäjän kanssa, aivan kuin olisi ollut hänen vieraanaan.

Mies todella vangitsi ajatukseni pitkäksi aikaa, että kuka ihme tuo oli? Todella valovoimainen ja mielenkiintoisen näköinen persoona.

Lomamatkalla Australiassa samaan paikallisjunaan tuli keski-ikäinen mies, siististi pukeutunut, ilmeisesti töihin menossa. Ihan kivan ja fiksun näköinen. Hän katseli minua ja hymyili - kaverini mukaan hän katseli hyvinkin tiiviisti, mutta minä en viitsinyt kovin tiiviiseen silmäpeliin ryhtyä. Kun nousimme samalla asemalla pois, tämä mies antoi minulle tietä ja hymyili hyvin ystävällisesti - vaihdoimme siinä pari sanaakin. 

Hän jäi mieleen, olen monesti miettinyt, mikä hän oli miehiään (vaatimaton miljonääri, valtion virkamies, sarjamurhaaja etsimässä seuraavaa uhriaan..) ja mitä hän puuhailee. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin ja elämä mallillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Todella erikoinen kohtaaminen jäi mieleeni. Olin myöhään yöllä lähijunassa ja vastapäätä istui joku keski-ikäinen mies joka tuijotti. Kiusaannuin jatkuvasta tuijotuksesta ja muljautin silmiäni, ja tuo tuntematon muljautti takaisin. En tiedä mitä tapahtui, mutta seuraavaksi me vain irvistelimme toisillemme, näytettiin kieltä ja mollosteltiin silmiä :D Ei ollut mitenkään pelottava kohtaaminen mutta tosi outo!

Mulla on kans samankaltainen tilanne ollut! :D Olin Seinäjoella pikkutunneilla hesessä ja saatiin juuri ateriat pöytään. Ennen kuin aloitin syömisen, mulla kohtasi katseet muutaman pöydän päässä istuvan nuoren miehen kanssa. Se haukkasi juuri hampurilaista, ja minä kai jotenkin nauratin sitä, niin sekin näytti huvittuneelta. Köhi vähän ruokaansa ja virnisti takaisin. Sitten kun mä aloitin syömään, hän rupesi tietenkin naurattamaan mua. Ruvettiin salavihkaa katsomaan toisiamme silmiin, kun haukattiin ruokiamme, toinen ilmeili jotenkin, virnisti tai nauratti toista, toiselta tuli limut nenästä ja meinasi mennä hampurilaiset väärään kurkkuun, ja sitten pelkkä toisen katsominen sai aikaan naurureaktion, ja tätä jatkui. Oltiin vielä omissa seurueissamme ja molempien kaverit alkoi hetken päästä ihmetellä, että mitä oikein tapahtuu. Nehän vaan huomasi tietenkin sen, että hymyillään ja hihitellään itseksemme samalla kun meinataan tukehtua ruokaamme :D No kuitenkin, se lähti omille teilleen seurueensa kanssa, vilkaisi varmaan vielä olkansa takaa ulko-ovella, ja siinä se. Ei mikään vuosisadan rakkaustarina vaan jotain hauskempaa :D

Vierailija kirjoitti:

Sit pilkunjälkeen lähdettiin eriteille enkä ole senjälkeen nähnyt.

Pitikö tuossa lukea "eritteille"?

Näistä joistain tulee mieleen se aika ennen nettiä kun lehdissä oli henk.koht palstat

ja niissä oli ilmoituksia tyyliin: "Sinä ruskeasilmäinen mies joka olit siinä bussissa silloin ja silloin

ja katseemme kohtasivat. Jos tunnistat itsesi ota yhteyttä..."

Muistatteko miten hauskaa oli niitä lukea?

AP