Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Vierailija kirjoitti:
Junassa jossain Kouvola-Lappeenranta-Imatra välillä hyppäsi junaan mies 30-40v hyvin kepein ja iloisin askelein ja oli valtavan tyytyväisen näköinen, hymyili itsekseen ja aivan näki miten ajatteli 'vautsi vau', ei humalainen tai hullu missään tapauksessa vaan joku jota oli onni potkaissut tai onnistunut jossain. Palkitsi itsensä yhdellä olueella ravintolavaunussa ja otti läppärin esille. Ilo ja tyytyväisyys oli ainutlaatuista ja hymy ei loppunut. Tapahtui 9 v. sitten ja vieläkin ajattelen että olikohan saanut lottovoiton?
Gradu/väikkäri läpi hyvällä arvosanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotimatkalla ja äkkiä alkoi sataa vettä aivan kaatamalla, siis suoraan esterin per*eestä. Turun Kaskentien Teboilin risteyksessä toisella puolella katua valoissa seisoi nainen, joka oli yhtälailla ilman sateenvarjoa liikkeellä. Katseemme kohtasivat, ja aloimme molemmat nauraa tilanteelle. Jäi jotenkin mieleen.
Joskus kävelin ostokeskuksessa ja edessä käveli joku äiti lapsensa kanssa ja lapselta putosi joku lelu kädestä mutta eivät huomanneet niin joku aasialainen mies (näytti japaniselaiselta) nosti sen lelun äkkiä ja juoksi sen äidin ja lapsen kiinni ja palautti lelun. Jäi mieleen kun se mies toimi niin nopeasti ja miettimättä.
Yks ruumis Pitäjänmäen asemalla. Juna ajo yli.
Ei juma. Ihan sama asia kävi mielessä. Eritteille. heheheheh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs surullinen tapaus Vuoksen Imatrankosken sillalta jäänyt mieleen. Nahkatakkinen vaaleatukkainen nuorukainen silmät turvonneina itkemässä lohduttomasti ja halaamassa ystäväänsä. Joitain hetkiä aijemmin oli joku hypännyt kiviseen uomaan, näin kun pelastusmiehet etsivät uhria taskulamppujen kanssa. Ehkä vaikutti siksi, etten ennen ollut nähnyt miestä itkemässä niin vuolaasti, tuntui kauhealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.
Tuntomerkkejä?
Joku jo toiveikkaana kyselee, että josko se olisin ollut minä! Että olisin jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, vau.
Tottakai! Mikä olisi ihanempaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armoton totuus kirjoitti:
Naiset syyttävät miehiä ulkonäkökeskeisiksi mutta kuten tästäkin ketjusta voi todeta itse kuolaavat komeiden/kauniiden miesten perään.
Suomessa aniharvoin näkee todella kaunista naista. Myytti suomalaisesta naiskauneudesta on todellakin vain myytti. Tänä kesänä näin vain yhden todella kauniin naisen. Hänet näin Helsingin kauppatorilla, ei suomalainen, turisti.
Ei se kauniin ihmisen ihailu ole välttämättä "kuolaamista", siis jotain seksuaalista "haluan-rakastella-kanssasi". Olen naimisissa oleva aikuinen nainen ja katselen hyvin mielelläni kauniita ihmisiä, mutta ei minulle tulisi mieleenikään oikeasti lähteä harrastamaan seksiä jonkun random kauniin ihmisen kanssa.
Sain esikoiseni hätäsektiolla vuonna 2004. Pari tuntia nukutuksesta heräämisen jälkeen mua vietiin vuodeosastolle, vauva siellä jo odotteli. Muistan kun mua kärrättiin paareilla sitä vuodeosaston käytävää pitkin, pysähdyttiin hetkeksi jostain syystä. Mun viereen ilmestyi vaaleahiuksinen nainen sairaalavaatteissa, hymyili tosi nätisti ja onnellisesti ja sanoi "onneksi olkoon".
En tiedä miten tuo nainen jäi niin hyvin mieleen, olin ihan pää pökkyrässä nukutuksesta vielä. Kaikki muu on epäselvää tokkuran vuoksi mutta naisen muistan ja sen aidon hymyn. Kiitos onnitteluista, olit ensimmäinen kätilön jälkeen joka mua ehti onnitella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa jossain Kouvola-Lappeenranta-Imatra välillä hyppäsi junaan mies 30-40v hyvin kepein ja iloisin askelein ja oli valtavan tyytyväisen näköinen, hymyili itsekseen ja aivan näki miten ajatteli 'vautsi vau', ei humalainen tai hullu missään tapauksessa vaan joku jota oli onni potkaissut tai onnistunut jossain. Palkitsi itsensä yhdellä olueella ravintolavaunussa ja otti läppärin esille. Ilo ja tyytyväisyys oli ainutlaatuista ja hymy ei loppunut. Tapahtui 9 v. sitten ja vieläkin ajattelen että olikohan saanut lottovoiton?
Gradu/väikkäri läpi hyvällä arvosanalla.
Tämä on niin hyvä veikkaus.. todistin kerran lentokentällä vastaavaa: suomalainen nainen, ihan täpinöissään, ei ollut pysyä nahoissaan. Mietin jo, että onko a. hullu tai b. aineissa kun hän puhkesi selittämään vieressään istuvalle kuinka väikkäri meni läpi. En tiedä oliko ottanut vähän naista vahvempaa siellä kentällä, mutta yhä tunnistan kenestä on kyse täällä meidän "maalaispaikkakunnalla". Anyways, hän oli niin innoissaan ja niin iloinen asiasta, että se selitti tämän "epäsuomalaisuuden".
Vierailija kirjoitti:
miksi täällä on niin paljon vanhojen naisten viestejä joissa kuolaavat nuoria miehiä?
Hmm.. enpä ole noissa jutuissa nähnyt mainintaa "nuorten miesten" iästä. Taidat itse vain tulkita niin nuoren miehen epätoivossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran näin metsässä kun joku mustiin pukeutunut nainen käveli _takaperin_.
Aikoinaan Pekingissä näin näitä takaperin kävelijöitä. Ymmärsin niin, että he pitivät takaperin kävelyä jotenkin terveellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa jossain Kouvola-Lappeenranta-Imatra välillä hyppäsi junaan mies 30-40v hyvin kepein ja iloisin askelein ja oli valtavan tyytyväisen näköinen, hymyili itsekseen ja aivan näki miten ajatteli 'vautsi vau', ei humalainen tai hullu missään tapauksessa vaan joku jota oli onni potkaissut tai onnistunut jossain. Palkitsi itsensä yhdellä olueella ravintolavaunussa ja otti läppärin esille. Ilo ja tyytyväisyys oli ainutlaatuista ja hymy ei loppunut. Tapahtui 9 v. sitten ja vieläkin ajattelen että olikohan saanut lottovoiton?
Gradu/väikkäri läpi hyvällä arvosanalla.
Taidat olla yliopistossa, kun tuli edes mieleen tuollainen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junassa istuin ja Tikkurilan aseman kohdalla niiiin komea tumma mies, pukutyyppiä istui..ihana.
Muutama vuosi sitten pysähdyin autolla suojatien eteen ja päästin harmaatukkaisen mummelin koiran kanssa ylittämään tien. Kävellessään suojatietä hän ensin vilkutteli ja sitten hymysuin lähetteli pari lentosuukkoa mulle 😁. Jäi kyllä mieleen!
Vuosia sitten, ehkä jo parikin vuosikymmentä, kesäaikaan, joku hiljainen iltapäivä pääkaupunkiseudun lähijunassa:
Nuori, älyttömän hyvännäköinen mies vaunuosaston toisessa päässä itki. Äänettömästi. Olimme kahden siinä vaunussa, enkä kehdannut mennä sanomaan mitään lohduttavaa.
Mietin, oliko rakkaussuru tai joku kuollut. Painui meleeni tämä arvoitus näköjään ikiajoiksi.
Tuore ja raikas tapaus: Aurajoen varrella käveli tiistaina vastaan nainen kirkkaankeltaisessa kesämekossaan. Lyhyen kohtaamisen sisällä katseemme kohtasivat kahdesti. Hän jäi todella selkeästi mieleen. Yleensä minua vilkaistaan vain kerran.
Mummuni oli kuollut ja hän oli ollut minulle todella tärkeä ja läheinen, oltiin asuttu pitkään samassa talossakin. Tunsin täysin hänen eleensä ja ilmeensä ja olemuksensa. Mummun kuolemasta parin vuoden kuluttua tuli hänen kaksoisolentonsa ostoksille työpaikalleni vaateliikkeeseen. Mukana oli ilmeisesti tytär ja tyttärentytär. Kokoonpano, jolla mekin useasti liikuimme. Oli niin erikoista katsoa heitä, mutta itselle tuli lämmin ja helpottunut olo, ikäänkuin mummu olisi vielä kerran käynyt näytillä.
Vuonna 2010 olin Norjassa työmatkalla. Yövyin Oslossa Euroviisukisojen jälkeisenä yönä, jolloin kaupungissa oli AC/DS n konsertti. Kolmen yön työreissun jälkeen olin lentokoneessa Kristiansandista Kööpenhaminaan ja aloimme jutella vierustoverini kanssa. Hän oli n. 40- vuotias nainen. Ensin rupattelimme euroviisuista ym. kevyttä, mutta varsin pian kerroimme perheistämme. Vierustoverillani oli 10- vuotias tytär, joka ei liikkunut eikä puhunut; tyrärtä hoidettiin kotona jä äiti sanoi, että vaikka yhteistä kieltä tai kommunikaatiota ei ole, hän tietää, että tyttären pään sisällä on ihminen ja hän rakasti tytärtään suuresti. Hän oli myös halunnut toisen lapsen, mutta sairastunut rintasyöpään ja sen jälkeen raskautta ei saanut yrittää viiteen vuoteen ja sitten hän oli jo liian vanha... Hän näytti ikäistään nuoremmalta.
En muista hänen nimeään, mutta muistan uskomattoman lämmön ja sen miten luottamuksellisesti keskustelimme koko reilun tunnin lennon ajan. Matkan päätteeksi kiitimme toisiammematkaseurasta. En usko unohtavani häntä ikinä.
Katsoin kerran peiliin ja näin todella komean miehen.