Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Messuilla muutama vuosi sitten näin keski-ikäisen pariskunnan jotka olivat pukeutuneet kuin James Potkukelkka. Toisella oli jopa samanlaiset silmälasitkin. Ihan tosissaan taisivat olla, eikä missään pelleilymielessä. On tyhmää tuijotella ihmisiä, mutta noita tuli katsottua muutama kerta vähän pitempään. Ihan kiva tietenkin jos itse tykkäsivät tyylistään.

Olin Itävallassa menossa kirkkoon kuuntelemaan konserttia, joka oli juuri alkamaisillaan, kun tajusin joutuneeni sellaisen ritilän väärälle puolelle. Joutuisin siis kiertämään ulkokautta toiselle ovelle, enkä tiennyt, kumpaan suuntaan kannattaisi lähteä kiertämään. Juuri kun olin menossa ovesta ulos, vastaan tuli nuori nainen, joka sanoi, että vaikutan huolten painamalta, ja hän haluaa lahjoittaa minulle jotain. Samalla hän painoi käteeni pienen hopeisen neitsyt Mariaa esittävän medaljongin, sanoi rukoilevansa puolestani, ja jatkoi matkaansa kirkkoon. Tuo on edelleen vaikuttavimpia kohtaamisiani kenenkään kanssa.

m44

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on samaan aikaan tosi ahdistava ja aivan ihana. Jotkut kohtaamiset on tosi hellyttäviä, mutta esim. se kaatopaikan todennäköisen raiskauksen ja ryöstön uhri ja Romaniassa se raiskattu poika ovat pyörineet mielessä. Jälkimmäisessä tarinassa jäi mietityttämään, että pällistelikö kirjoittaja vain huojuvaa bajamajaa vai yrittikö auttaa edes pikkupoikaa?

Samaa mieltä.

Samoin se juttu, missä kirjoittaja näki hyvin pukeutuneen (nuoren?) naisen todella humalassa joidenkin juoppojen kähmittävänä terassilla.

Ei tullut mieleen, että tämä tyttö ei yksinkertaisesti tajunnut missä on, humalatilastaan johtuen. Ei tullut mieleen soittaa poliisia tai mennä kysymään onko kaikki hyvin.

Ei sillä, juopotkin ovat ihmisiä, mutta tyttö oli sekaisin ja pulassa ja selvästi väärässä seurassa!

Vakavien tapahtumien ohitse vain jotkut katsovat, silmäänsä räpäyttämättä. Itse en voisi.

Toivotaan, jos te joskus tarvitsette apua niin tilanteen näkee joku kaltaiseni - ei kaltaisenne.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kavereiden kanssa viettämässä ravintolailtaa. Porukkaan saapui kaunis nainen jonka kanssa juttelin niitä näitä. Aika nopeasti hoksasin että meissä olikin paljon samaa. 

Asuttiin samassa kaupunginosassa ja ajateltiin maailmasta sekä mielenkiintoisista kaupungeista just samoin. Yht äkkiä tajusin että olin ollut hänen kanssa Berliinissä ja Roomassa samaan aikaan. Ollaan lennetty samalla koneella meno- ja paluumatkat.

Rooman juttu oli vielä hullumpi. Me oltiin samassa hotellissa. Hän pari kerrosta ylempänä. Kävimme katsomassa samoja nähtävyyksiä samoina päivinä. Vertailimme kännyköillä otettuja kuvia ja kun tarkasti katsottiin löysimme sieltä toisemme. Se oli tosi hullua, mieletöntä.

Kesken kaiken naisen piti lähteä viimeiselle lähijunalle. En kysellyt meiliä, instaa yms koska arvelin että joku kavereistani kuitenkin tuntee hänet. Eipäs tuntenutkaan. 

Olen lähdössä nyt lokakuussa Milanoon. Lupaan katsella ympärilleni!    

Se voi olla joku stalkkeri ja huijari. Pelottavalta kuulostaa.

Näitä on tosi monia jos rupee oikein kunnolla muisteleen, mut nyt ekana mieleen tulee, kun kävin joskus nuorempana psykologilla juttelemassa ja samassa rakennuksessa, kerrosta ylempänä, oli joku naistenklinikka. Kerran olin lähdössä psykologilta, kun portaissa mun ohi juoksi aivan lohduttomasti itkevä (siis ihan kunnon huutoitkua) nainen ja hänen perässään itkevä mies. Tuli tosi paha mieli heidän puolestaan, vaikka en tiennyt mistä on tarkalleen kyse. Mietin välillä, että mitähän heille oikein tapahtui ja mitä heille kuuluu nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on samaan aikaan tosi ahdistava ja aivan ihana. Jotkut kohtaamiset on tosi hellyttäviä, mutta esim. se kaatopaikan todennäköisen raiskauksen ja ryöstön uhri ja Romaniassa se raiskattu poika ovat pyörineet mielessä. Jälkimmäisessä tarinassa jäi mietityttämään, että pällistelikö kirjoittaja vain huojuvaa bajamajaa vai yrittikö auttaa edes pikkupoikaa?

Samaa mieltä.

Samoin se juttu, missä kirjoittaja näki hyvin pukeutuneen (nuoren?) naisen todella humalassa joidenkin juoppojen kähmittävänä terassilla.

Ei tullut mieleen, että tämä tyttö ei yksinkertaisesti tajunnut missä on, humalatilastaan johtuen. Ei tullut mieleen soittaa poliisia tai mennä kysymään onko kaikki hyvin.

Ei sillä, juopotkin ovat ihmisiä, mutta tyttö oli sekaisin ja pulassa ja selvästi väärässä seurassa!

Vakavien tapahtumien ohitse vain jotkut katsovat, silmäänsä räpäyttämättä. Itse en voisi.

Toivotaan, jos te joskus tarvitsette apua niin tilanteen näkee joku kaltaiseni - ei kaltaisenne.

Apuun rientäminen ei aina ole käytännössä helppoa. Jos joku voi raiskata lapsen, voi varmasti myös käydä sivullisen auttajan kimppuun. Tuo terassijuttukin on moniselitteinen, mistä sitä tietää vaikka kähmivä juoppo olisi oikeasti tytön seurustelukumppani tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on samaan aikaan tosi ahdistava ja aivan ihana. Jotkut kohtaamiset on tosi hellyttäviä, mutta esim. se kaatopaikan todennäköisen raiskauksen ja ryöstön uhri ja Romaniassa se raiskattu poika ovat pyörineet mielessä. Jälkimmäisessä tarinassa jäi mietityttämään, että pällistelikö kirjoittaja vain huojuvaa bajamajaa vai yrittikö auttaa edes pikkupoikaa?

Samaa mieltä.

Samoin se juttu, missä kirjoittaja näki hyvin pukeutuneen (nuoren?) naisen todella humalassa joidenkin juoppojen kähmittävänä terassilla.

Ei tullut mieleen, että tämä tyttö ei yksinkertaisesti tajunnut missä on, humalatilastaan johtuen. Ei tullut mieleen soittaa poliisia tai mennä kysymään onko kaikki hyvin.

Ei sillä, juopotkin ovat ihmisiä, mutta tyttö oli sekaisin ja pulassa ja selvästi väärässä seurassa!

Vakavien tapahtumien ohitse vain jotkut katsovat, silmäänsä räpäyttämättä. Itse en voisi.

Toivotaan, jos te joskus tarvitsette apua niin tilanteen näkee joku kaltaiseni - ei kaltaisenne.

Apuun rientäminen ei aina ole käytännössä helppoa. Jos joku voi raiskata lapsen, voi varmasti myös käydä sivullisen auttajan kimppuun. Tuo terassijuttukin on moniselitteinen, mistä sitä tietää vaikka kähmivä juoppo olisi oikeasti tytön seurustelukumppani tai jotain.

Eihän niitä voikaan tietää, mutta on silti ahdistava ja pelottava ajatus, että jotain noin kauheaa kuin esim. pedofilia voi tapahtua keskellä kirkasta päivää, eivätkä aikuiset ihmiset uskalla puuttua. Olen itse soittanut poliisin, jos olen epäillyt esim. väkivaltaa tms. Mielestäni se on parempi kuin työntää pää puskaan. Mutta helppoahan se on tehdä niin ja perustella kaikki, kuten juuri teit.

Kerran näin metsässä kun joku mustiin pukeutunut nainen käveli _takaperin_.

EN tiedä mikä oli homman juju, mutta oli hieman karmivaa...

Vierailija kirjoitti:

Keski-Euroopassa näin bussin ikkunasta kodittoman äidin ja lapsen. Hymyilin ja vilkutin lapselle, äiti huomasi tämän ja katsoi suoraan minuun hyväksyvästi, ja alkoi asetella lapsen peittoa huolehtivasti. Hymyilimme toisillemme, kaksi äitiä. Nämä ihmiset ovat jääneet mieleen ja usein mietin ja toivon, että heidän elämänsä järjestyisi helpommaksi.

Bussin ikkunasta näit ja ihan vaan päättelit heidän olevan kodittomia? Mahtava oletus.

Edelläni kulki mustaan pukeutunut ehkä vähän rokahtava tavisnainen kadulla kun olin menossa illalla kotiin. Olin väsynyt ja ärtynyt kaikesta mutta naisesta levisi minuun ihmeen seesteinen ja rauhallinen olo. En koskaan nähnyt sen kasvoja mutta tunteen muistan. Toinen oli lentokentällä chekingissä edessäni ollut yli kaksimetrinen mustissa vaatteissa ollut roteva mies jolla oli mitä kauneimmat paksut, kullanvaaleat ja kiharat hiukset pitkälti yli puolen selän.

Muistikuvissa ripset ovat varmaan pidemmät kuin todellisuudessa, sanotaan 5 cm :) . Löysin googlaamalla semmoisen kuin "eyelash trichomegaly" ja kuvien perusteella näyttää siltä että kyseessä olisi ollut tämä sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Muistikuvissa ripset ovat varmaan pidemmät kuin todellisuudessa, sanotaan 5 cm :) . Löysin googlaamalla semmoisen kuin "eyelash trichomegaly" ja kuvien perusteella näyttää siltä että kyseessä olisi ollut tämä sairaus.

Tämä oli tarkoitettu sille joka kysyi voiko oikeasti olla 10 cm ripset

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena opiskeluajan eli kuusi vuotta kaupan kassana. Yksi kohtaaminen on jäänyt asiakkaan kanssa mieleen, kun ikäiseni nuori ihan ok söpö kundi osti pakastepitsan. Jotenkin tuntui vaan niin voimakas kemia, että sitä olisi voinut leikata saksilla. Jonkun sanan vaihdoimme. Kokemus oli niin voimakas, että uskoin pitkään meidän kohtaavan uudelleen. Ajattelin, että universumin TÄYTYY yhdistää meidät vielä. Monta vuotta muistelin kohtaamista lämmöllä ja tietenkin vilkuilin kassalta ovelle. En muista että olisi samanlaista tunnetta tullut sen koommin, vaikka olen onnellisesti naimisissa ja äitikin. Ja näin jälkikäteen kun tylsästi olen aikuistunut niin ajattelen, että kenties hormonit tms. tekivät tepposet eikä poika todennäköisesti edes noteerannut minua. Silti hän häi mieleeni, ei ulkoisten tai sanallisten avujensa vuoksi, vaan muistan mitä hän sai minut tuntemaan.

Tuo on niin totta, jotkut ihmiset vain herättää voimakkaita tunteita pelkällä läsnäolollaan tai olemassaolollaan. Ei tunneta, tiedetä nimiä, ei olla aiemmin nähty mutta heti sillä sekunnilla tulee jokin sama taajuus ja kemia. Aina joskus näitä ihmisiä tulee vastaan ja jää miettimään että mikä sen aiheuttaa ja miksi? Toisinaan pieni jutteluhetki tuntemattoman kanssa ja tulee tunne että ihan samalla aaltopituudella ollaan ja sitten häkellytään että miten siinä näin kävi. Itselläni kokemus esimiestehtävistä ja nuori poika oli harjoittelussa työpaikallani. Meillä synkkas hyvin juteltiin paljon, oltiin niin samaa mieltä asioista vaikka ikäeroa oli ainakin 30v. Tuli tunne että olispa tuo oma poikani, ihana ihminen. Oma lapseni kun on todella vähäpuheinen, vaikkakin äärettömän rakas. Hän sitten lähti ja pari spostia läheteltiin, kyseltiin kuulumisia ja sitten minun oli pakko se lopettaa, sillä eihän se olisi ollut soveliasta pitää yhteyttä nuoreen mieheen (itse kun olin sinkku) vaikka olikin täysin äiti-lapsi ystävyyssuhde eikä mitään seksiin viittaavaakaan. Joku ulkopuolinen ei sitä olisi uskonut kuitenkaan.

Metsäautotiellä tuli yllättäen vastaan vanhahko mies valkoinen berberi yllään. Yritin jälkeenpäin selvitellä miehen henkilöllisyyttä, mutta kukaan ei tiennyt hänestä mitään.

Luennolla vieressäni istui farkkusortseihin pukeutunut "maailman söpöin poika". Meinasin kuolla niitten karvaisien jalkojen vieressä , kun en pystynyt kunnolla edes hengittämään ....

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa toistakymmentä vuotta, olin asiakaspalvelussa töissä. Englanninkielinen mies sai raivarit koska en hänen mielestään osannut tarpeeksi hyvää englantia ja uhkasi jopa valittaa esimiehelleni. Tätä hän ei kuitenkaan tehnyt. Googlasin hänen nimensä ja kävi ilmi että hänellä oli jonkinlainen kielikoulu tai oli jotenkin tekemisissä sellaisen kanssa. Olin aivan järkyttynyt viikkoja tämän ihmisen ilkeyden takia ja vieläkin muistan hänen nimensä vaikken häneen sen koommin, onneksi, ole törmännyt.

Oliko Michael B...? Sen niminen pyöritti vuosia sitten (ja ilmeisesti pyörittää vieläkin) jotenkin hämäräperäisen oloista kielikoulutoimintaa.

Pariisin metrossa vuonna 2010 näin vanhan aasialaisen miehen, jolla oli iso luomi leuassa, josta roikkui varmaankin 30 cm pitkä tuppo vitivalkoisia karvoja.

Luin koko ketjun ja mieleeni tuli monta tapausta:

Amsterdamissa lomalla ollessa näkemäni prostituoitu on palanut verkkokalvoilleni, vaikka tästä on aikaa 15 vuotta. Olin miettinyt, että mistä sen tunnistaa, kuka on maksullinen nainen, mutta kun näin keskellä kirkasta päivää kadunkulmassa kirkkaan vihreään tiukkaan haalarimaiseen asuun pukeutuneen naisen, kova ilme kasvoillaan ja piikkikorkokengät jalassa, ei voinut erehtyä.

Portugalissa vesipuistossa näin niin kauniin nuoren tytön, että varmaan huomaamattani tuijotin häntä. Oliivinruskea iho, johon täydellisesti sopi väritykseltään uimapuku, jossa oli pinkkiä ja valkoista. Hän käveli täydellisen sulavasti ja oli kyllä jotain niin mieleenpainuvaa.

Olin sairaalassa ja saanut juuri tietää, että kolmaskaan koeputkihedelmöitys ei ollut onnistunut. Minulla oli tulehduskipuja ja itkin hiljaa yöllä pimeässä huoneessa. Sänkyni viereen tuli hoitaja ja hän lohdutti ja kertoi itselleen käyneen kutakuinkin sanoin. Kyseistä hoitajaa näin vain sen yhden kerran, josta on tullutkin mieleeni, että oliko sittenkin enkeli tai mielikuvituksen tuotetta tai joku toinen potilas. Eihän hoitajat yleensä omista asioistaan kerro.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kesähäissä eräässä juhlatalossa. Ruokailijoiden paikat oli arvottu ja syötiin muiden vieraiden kanssa.

Äkkiä tajusin että vastapäätä istuvalla oli lähes samat ajatukset kuin mulla. Se oli aika pelottavaa. Kun puhumme, puhuimmekin samasta asiasta, melkein samoin sanoin.

Ilta meni niin vauhdikkaasti etten koskaan tajunnut kysyä hänen nimeään.

Istuitko sattumoisin vastapäätä peiliä?

Dominikaanisessa pikkukaupungin rannalla. Vanha mies, jolla on vain risaiset vaatteet (liekö ollut peräti koditon vai muuten vaan superköyhä) jakoi laihoille, kirppuisille kulkukoirille raksuja, kasvot olivat meren ja auringon ahavoittamat ja hymykin hampaaton, silti kaunein hymy mitä olen ikinä nähnyt. 

Olin varmaan alle 10v. kun vanhempani kävivät jossain mökillä. En muista varmaksi edes paikkakuntaa enkä tuntenut mökin omistajia. Olimme siellä yhden illan.

Äitini varoitti, että älkää sitten tuijottako tätiä jolta puuttuu nenä. Menimme sisään ja todentotta. Siellä istui nainen jolla oli nenän paikalla pelkkä kuoppa. Pystyin vilkaisemaan häntä pari kertaa, mutta mua jotenkin pelotti se näkymä. Ei laastaria päällä, ei tekonenää vaan ihan puhdas kuoppa.