Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Olin lenkittämässä koiraani Pitäjänmäellä kun takaa tuli yhtäkkiä pyöräilijä ilman että soitti kelloa. Oli senteistä kiinni ettei fillaristi kaatunut koiran hihnaan kun koirani yllättäen lähti toiseen suuntaan haistelemaan. Fillaristi katsoi perääni, ensin pelästyneenä ja sitten lempeästi. Muistan vieläkin hänen kasvot, Ville Valo pyöräilemässä pitskussa sijaitsevalle treenikämpälleen. Jälkeenpäin olen usein haaveillut siitä että hän olisi kaatunut hihnaan ja olisin päässyt ”hoitamaan” hänen haavojaan ;)

Mieleen on jäänyt köyhä, rähjäinen, luultavimmin koditon mies, jonka näimme lomalla Puolassa tonkimassa roskiksesta ruokaa kerrostalon pihassa, jossa vuokraamamme loma-asunto sijaitsi. Vettä satoi kaatamalla ja hän näytti todella surkealta. Paistoimme juuri lettuja ja laitoin nopeasti pari isoa lettua kertakäyttölautaselle, hilloa ja sokeria päälle ja mieheni kävi viemässä lautasen tuolle miehelle sateeseen. Katse oli ollut kiitollinen, yhteistä kieltä ei ollut, mutta toivottavasti pelastimme hänen päivänsä. Ikkunasta näin, että hän söi lautasellista pitkään ja hartaasti puun alla sateen suojassa. Tästä riitti pitkään keskusteluja lastemme kanssa.

Saavuin ulkomailla hotelliin ja huoneen ovi oli hankala avattava, sellainen johon Suomessa ei olla totuttu. Avainta piti kiertää monta kierrosta jne. Kikan oppi kyllä, mutta ekalla kertaa en ovea saanut auki. Viereisen huoneen ovesta tuli kivannäköinen mies ja hän auttoi minua lukon kanssa. Hänellä oli ihanat nauravat silmät ja ystävällinen hymy, ehkä vähän flirttailevakin. Olimme lähellä toisiamme ja ilmassa oli outoa sähköä. Siitä paikasta olisi tehnyt mieli tutustua paremminkin, mutta kiitin vain, enkä sitten enää nähnyt häntä.

Olin sairaalassa. Minulle oli tehty ensin yksi leikkaus joka meni pieleen,  ja sitten tehtiin korjausleikkaus.  Olin sen korjausleikkauksen jälkitarkastukseen menossa. Istuin käytävällä odottamassa ja olin varmaan aika myrtsin näköinen.  Vastapäätä istui ihanan valoisan näköinen vanha nainen, joka hymyili kauniisti ja sanoi että "kaikesta selviää".  Muistan sen valoisan ja positiivisen asenteen  vieläkin aina kun minulla on vaikeata. ( Korjausleikkauksen jälki oli muuten  ihan hyvä eikä ole ko. ongelma enää vaivannut.)

Kuusijärvellä Vantaalla joskus 2000-luvun alussa. Olin lasten kanssa rannalla ja Kuusijärvi on tunnetusti "lapsiystävällinen" jossa näkee lähinnä isompia mammoja kokouimapuvuissaan. 

Multa meinasi lähteä taju kun siellä asteli n.45v. nainen naru-uikkareissa. Ne olivat niin pienet takapuolen kohdalta että käytännössä hän kulki takapuoli paljaana. Takapuoli oli niin täydellinen kuin se vaan voi naisella olla. 

Sen jälkeen mua ei tarvinnut pyytää kahta kertaa lähdetkö lasten kanssa uimaan vaan olin aina valmiina. En valitettavasti nähnyt naista toistamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on samaan aikaan tosi ahdistava ja aivan ihana. Jotkut kohtaamiset on tosi hellyttäviä, mutta esim. se kaatopaikan todennäköisen raiskauksen ja ryöstön uhri ja Romaniassa se raiskattu poika ovat pyörineet mielessä. Jälkimmäisessä tarinassa jäi mietityttämään, että pällistelikö kirjoittaja vain huojuvaa bajamajaa vai yrittikö auttaa edes pikkupoikaa?

Samaa mieltä.

Samoin se juttu, missä kirjoittaja näki hyvin pukeutuneen (nuoren?) naisen todella humalassa joidenkin juoppojen kähmittävänä terassilla.

Ei tullut mieleen, että tämä tyttö ei yksinkertaisesti tajunnut missä on, humalatilastaan johtuen. Ei tullut mieleen soittaa poliisia tai mennä kysymään onko kaikki hyvin.

Ei sillä, juopotkin ovat ihmisiä, mutta tyttö oli sekaisin ja pulassa ja selvästi väärässä seurassa!

Vakavien tapahtumien ohitse vain jotkut katsovat, silmäänsä räpäyttämättä. Itse en voisi.

Toivotaan, jos te joskus tarvitsette apua niin tilanteen näkee joku kaltaiseni - ei kaltaisenne.

Apuun rientäminen ei aina ole käytännössä helppoa. Jos joku voi raiskata lapsen, voi varmasti myös käydä sivullisen auttajan kimppuun. Tuo terassijuttukin on moniselitteinen, mistä sitä tietää vaikka kähmivä juoppo olisi oikeasti tytön seurustelukumppani tai jotain.

Siinäpä se on kun et tiedä. Silloin pitäisi ottaa selvää, kysyä tai hälyttää apua.

Parempi apu turhaan kuin jätetään auttamatta.

Ohan noita vaikka kuinka paljon, mutta eilen kun olin kaupassa niin jonkun naisen reaktio jäi mieleen. En tiedä johtuiko ulkonäöstä, pukeutumisesta vai mistä, tai olikohan joku tuttu menneisyydestä, mutta kun kävelin vastaan niin pysähtyi ihan hetkeksi ja avasi kirjaimellisesti suunsa. Vahingossa taisin avata omankin suun hämmennyksissäni. Tilanne meni nopeasti ohitse, enkä sitä sen enempää ehtinyt ajatella kiireissäni. Nyt kun näin tämän aiheen niin aloin tosiaan ajatella, että olikohan joku ihminen kenet olen ehtinyt jo unohtaa, esim entinen työkaveri tai jotakin...

Pari vuotta taakseppäin olin joululomalla Floridassa ja oltiin just laskeuduttu ja hinauduttu junaan vähän kauemmas Miamista. Istuin junassa ja kuuntelin musiikkia, kun huomasin tummatukkaisen nuoren miehen seisovan pari metriä musta edempänä ja jotenki koko maailma pysähty ja jäin vaan kattomaan sen naamaa. Törkeen kaunis mies.. Havahuin hetken päästä horroksesta ja yritin varovasti katella aina välillä häntä loppumatkan. Jossaki vaiheessa katseet kohtas ja kiroilin mielessäni että nyt on joku univaje tai amerikan hormoonitason muutos ku tuntuu sadulta tämä hetki. tietysti parin pysäkin päästä jäi pois, mut en ikinä kyllä unoha sitä katsetta.

Vierailija kirjoitti:

Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.

Tuntomerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautientorilla huumeista sekaisin oleva nuori mies. Mietin vain kuinka komea mies siinä olisi jos ei olisi ollut niin sekaisin. Pisti miettimään miten ihmiset ajautuu siihen tilanteeseen.

Näitä muuten on *todella usein*!!! Siis todella usein, juuri esim. Helsingin keskustassa ja Rautatieaseman liepeillä näkee Miehiä, joista ajattelee, että tuo olisi Komea ja Mielenkiintoinen Mies, jos ei olisi noin sekaisin. Sääli. Tosin, ehkä silloin heitä ei näkisikään ikinä ja ehkä he eivät olisikaan niin 'Mielenkiintoisia'.

  Näkee noissa päihdepiireissä kauniita naisiakin. Tiedän tuota porukkaa ja surettaa, kun ovat jo nuorella iällä tuossa tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:

Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen

Myös oma mieleen painunut kokemus tapahtui Englannissa. Kymmenisen vuotta taaksepäin kävelin kohti asemaa Battlessa, kun kadulle eteeni astui tyttö kävellen samaan suuntaan jonkin matkaa edelläni. Tämä tyttö oli ulkonäöltään ja elekieleltään juuri kuin olin itse hieman nuorempana ja mietin tilanteessa, että tällaiseltako näytän muiden ihmisten silmiin. Hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.

Tuntomerkkejä?

Joku jo toiveikkaana kyselee, että josko se olisin ollut minä! Että olisin jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, vau.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.

Tuntomerkkejä?

Joku jo toiveikkaana kyselee, että josko se olisin ollut minä! Että olisin jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, vau.

Nyt kaikki tekemään hyviä tekoja tuntemattomille siinä toivossa että löydämme ensi viikolla itsemme täältä. Jokainenhan varmaan tahtoisi olla unforgettable !

Tämä ei ole ihan kertakohtaaminen, mutta kerron silti. Kävin päivystyksessä kipeän viisaudenhampaan takia. No siellä hammaslääkärinä oli todella komea mies(yllätys yllätys), meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Hammas poistettiin ja tämä henkilö jäi pyörimään mieleen. No samana päivänä menin käymään kaupassa ja kassajonossa huomasin jonkun katsovan minua. Se oli tämä hammaslääkäri. Häkellyin ja katsoin pois. Tästä "kohtaamisesta" meni aikaa pari kuukautta kunnes törmäsimme jälleen, hän kävi työpaikallani asiakkaana. Tosi outoa, mutta saattaa olla sattumaakin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.

Tuntomerkkejä?

Joku jo toiveikkaana kyselee, että josko se olisin ollut minä! Että olisin jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, vau.

Nimenomaan ;) ;)

Harmi, että aiempaa tarinaani ei julkaistu. Kerroin siinä tarinan kuinka ramadanin loppua viettänyt perhe joutui kaikkien edessä silmittömän muukalaisvihaajan kynsiin. Puolustin perhettä puolison kanssa. Mies on jäänyt erityisesti mieleen, mutta samoin ennen välikohtausta onnellinen ja juhlavasti pukeutunut perhe. En selitä tarkemmin, koska ilmeisesti tarinaan liittyvät sanat ovat täällä kiellettyjä ja muokkasin nyt sanoja.

Asuin vuosia sitten ulkomailla. Kävelin keskellä kirkasta päivää kotiin, kun pieni ja pyöreähkö keski-ikäinen mies käveli vierelläni. Arvelin hänen kävelevän samaan suuntaan, vasta myöhemmin tajusin seuranneen. Hän kyseli niitä näitä: mistä olen kotoisin jne. Olen vaalea suomalainen ja asuessani Etelä-Euroopassa tuollainen mielenkiinto vaaleaa naista kohtaan oli yleensä hyväntahtoista. Mies oli kiltin näköinen ja hymyili. Menin kotiin ja puuhastelin omiani. Jossain vaiheessa näin kuitenkin, että sama mies tuijotti minua ikkunasta! Oli siis seurannut minua kotiin ja jäänyt vakoilemaan. Mieleeni on jäänyt eniten miehen katse: kun mies "vakoili" minua, hän ei enää näyttänyt mitenkään iloiselta ja hyväntahtoiselta, vaan katse oli puhtaan paha. Tajusin, että mies haluaa minulle pahaa. Kämppikseni ajoi miehen pois. Pari viikkoa tämän jälkeen huoneeseeni murtauduttiin (lukollinen ovi), kun olin nukkumassa. En ehtinyt nähdä murtautujaa, joka juoksi karkuun, kun aloin kiljua. Olen varma, että oli sama mies, koska ikkunasta hän näki, missä huoneessa olin. Olen jäänyt miettimään, että mitä hän olisi tehnyt, jos en olisi ollut huoneessa tai, jos en olisi herännyt. Karmivaa.

Vettä satoi aika tavalla ja joku mies heijasi raastavasti kirkuvaa vauvaa kaukalossa kerrostalon pihalla, puun alla. Näky herätti minussa suurta myötätuntoa ja jotain inhimillistä lämpöäkin

Vierailija kirjoitti:

En ole väleissä isäni kanssa ja koen, että hän on aina vihannut ja halveksinut minua. Opiskelukaupungissani asuessani kävin apteekissa ja siellä oli täysin isäni näköinen mies, samaa ikääkin. Mies oli jotenkin huonossa kunnossa ja raihnainen. Tuli todella vaikea olo ja kun menin kotiin jostain syystä itkin lohduttomasti pari tuntia.

Myöhemmin muutin toiselle puolen Suomea ja uudella asuinalueella tuli vastaan taas täysin isäni näköinen ihminen. Häneen törmäsin pari kertaa eri aikoina. Hänkin katsoi pitkään. Taas tuli voimakas suru näistä kohtaamisista.

Isäni joka asui lähes koko elämäni toisella puolella Suomea oli kuollut joitain aikoja sitten kun näin kotikylälläni (jossa todellakin kaikki tuntevat toisensa ) minulle entuudestaan tuntemattoman miehen. Miehessä oli jotakin tuttua ja kun katsoin häntä silmiin minulle tuli tunne että katson edesmennyttä isääni silmiin. Emme muistaakseni vaihtaneet sanaakaan enkä nähnyt tätä miestä koskaan enää tämän jälkeen. Mieleeni tuli että isäni tuli vielä tervehtimään minua viimeisen kerran...

Kekkonen kätteli mut kerran...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:

Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen

Myös oma mieleen painunut kokemus tapahtui Englannissa. Kymmenisen vuotta taaksepäin kävelin kohti asemaa Battlessa, kun kadulle eteeni astui tyttö kävellen samaan suuntaan jonkin matkaa edelläni. Tämä tyttö oli ulkonäöltään ja elekieleltään juuri kuin olin itse hieman nuorempana ja mietin tilanteessa, että tällaiseltako näytän muiden ihmisten silmiin. Hämmentävää.

Ja tapahtui myös Englannissa! Mielenkiintoista! Onkohan meillä kaikilla jossain kaksoisolento? Tulikohan näkemästäni tytöstä vanhempanakin minun näköinen? Miltähän tuntuisi tämän ikäisenä nähdä muutamaa vuotta nuorempi kopio itsestäni?

AP