Lue keskustelun säännöt.
Miksei Suomessa voida myöntää, että syntyvyyden lasku johtuu keskiluokkaisten unelmien muutoksesta?
27.07.2018 |
Ennen peruspaketti kaikille oli puoliso, vakkariduuni, omakotitalo, farmariauto, koira ja kaksi lasta. Tätä pidettiin ikään kuin tavoiteltuna juttuna ja hyvin menneen elämän merkkinä.
Nykyinen (kaupunkilainen) keskiluokka arvostaa vapautta, itsenäisyyttä, elämyksiä, vaihtelua, etenemismahdollisuuksia, kansainvälisyyttä, moniarvoisuutta ja omien tavoitteiden toteuttamista korkeammalle.
Lastenteko on alettu nähdä jonkinlaisena pakkona ja ratkaisuna, joka tehdään, jos ei ole elämässä muita unelmia.
Kommentit (107)
Hirveesti akkojen kälättämistä tässäkin riimussa, mut ku jottai pittäis tehäkki eikä vaan valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko osasyynä myös se, että synnyttävät ikäluokat pienenevät.
Ww1 aikaan 1914-18 syntyi pieniä ikäluokkia ja senkin jälkeen lapsikuolleisuus vei osan. Silti seuraavan sodan jälkeen syntyi paljon lapsia.
Silloin ei ollut ehkäisyvälineitä, se tuntuu joiltain unohtuvan. Sodan jälkeen oli kasvun vuosia, työväkeä tarvittiin ja kaikille löytyi työpaikka. Myös usko tulevaisuuteen oli vahva.
Länsimainen yhteiskunta on jo huipulla. Huipun jälkeen tulee alamäki. Itse lopetin työnteon, koska työnteolla kertyy omaisuutta enkä halua kuolla varakkaana ilman, että minulla on perillisiä. Jos minulla olisi lapsia, omaisuutta ei kertyisi vaikka tekisin töitä. Lapsia ja töitä pitäisi tehdä velvollisuudentunnosta. En koe olevani velvollinen uhraamaan elämääni yhteiskunnan takia. Ehken ole ainut ja lisääntymättömyyden syynä on parantunut kyky pitkän aikavälin suunnitelmallisuuteen...
Ei kaikkea voi rahassa mitata ja tehdä laskelmia mikä kannattaa ja mikä ei. Ei muuta kun vauvoja tekemään sillä perinteisellä menetelmällä. Nyt on kyllä niin kuuma että odottelee syksyn sateita .
Minä myönnän, että jätin lapset tekemättä tulevan eläikäni (tulee varmaan nousemaan entisestään) takia. Haluan mielummin matkustella ja jäädä vapaaehtoisesti pois töistä viimeistään 55-vuotiaana. 70-vuotiaaksi asti en todellakaan aio olla töissä, mutta sen takia täytyy tehdä valintoja. En muutenkaan välitä lapsista, joten päätös oli helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan ole enää ikuisuuksiin halunnut elää mitään pidennettyä nuoruutta, mutta se ei paljon auta kun isäksi haluavaa luotettavaa puolisoa ei ole näköpiirissä. Tuo ikiteiniys on enemmän miesten kuin naisten piirre.
Kyllä mua kiinnostaa autoa lukuunottamatta kaikki nuo keskiluokkaisen unelman kohdat. Vakkariduunia ei kuitenkaan ole, vain ylemmän toimihenkilön työ vuoden tai puoli vuotta kerrallaan ketjutettuna, ja raskaaksi jos hankkiudun, tuskin on enää työtä johon palata.