Miksei Suomessa voida myöntää, että syntyvyyden lasku johtuu keskiluokkaisten unelmien muutoksesta?

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen mukaan köyhimmät ja rikkaimmat tekevät lapsia eniten. Pienimmät lapsiluvut on keskituloisilla.

Ymmärrän hyvin. Heidän pitää elättää itse lapsensa pätkätöillä ja lomautuksilla. Köyhät saa rahansa sossuilta ja kelasta. Rikkaat perivät rahaa ja saavat hyvän duunin suhteilla. Keskituloisten kohtalo on kova. Lisäksi aika menee töissä, ei ehdi naimaan ja kantamaan lasta 9 kk.

Siksi PERUSTULO.

Todellisuudessahan syntyvyyden lasku johtuu siitä että nuoria miljonäärihughgrantteja ei tule riittävän paljon romanttisesti huhuilemaan naisten postiluukuista.

Syitä syntyvyyden laskuun:

Harva löytää kovin nuorena sen pysyvän parisuhteen, jossa kumpikin haluaa lapsia

Harva haluaa lapsia silloin, kun opiskelut on kesken ja ei ole validuunia. Jos pitää lukion jälkeen välivuotta ja sitten opiskelee eikä ole hirveän nopea, niin äkkiä on lähempänä 30 ennen kuin valmistuu ja asema työelämässä vakiintuu

Lasten kasvatukseen on ladattu aikamoisia paineita. Ennen lapset oli siinä mukana, ei heihin panostettu sillä tavalla kuin nykypäivänä, nyt pitäisi olla varaa tarjota harrastuksia ja elämyksiä

Elintason noustessa halutaan esim. asumismukavuudeltakin enemmän, halutaan jokaisella lapselle oma huone. Ei tyydytä siihen, että 3 lasta nukkuu samassa huoneessa tai että vanhempien makkarissa nukkuu myös lapsia. Tavaraakin on niin paljon enemmän, että ei ne pieneen asuntoon mahdu. Ei 70-luvulla vauvalla ollut hoitopöytää tai sitteriä tai matkasänkyä tai vaipparoskista.

Työelämä on huomattavasti vaativampaa kuin aiemmin. Jos olet pitkään hoitovapailla, ei välttämättä ole paikkaa, johon palata ja ainakin se vaikuttaa merkittävästi ura- ja palkkakehitykseen.

Korostetaan enemmän yksilöä kuin yhteisöä - moni ajattelee, että lapsen myötä ei voi täysin rinnoin toteuttaa itseään ja omia halujaan, kun on sitouduttava lapseen (mikä on ihan tottakin) ja siihen ei olle yhtä valmiita kuin aiemmin. Halutaan elää täysin omilla ehdoilla, ei jonkun toisen ehdoilla.

Moni haluaa myös vain yhden lapsen, jotta jaksaa ja voi täysillä panostaa häneen eikä tarvitse samaan aikaan huomioida monen eri ikäisen lapsen tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa miesten vuoksi jotka joutuu työpaikoillakin katsomaan näitä katkeroituneita ja ilkeitä lapsettomia naisia päivittäin. Ehkä joskus he kuvittelivat että käyvät töissä heidän vuokseen, jotta heillä olisi tulevaisuudessa kaunis perhe johon tuoda rahaa, jotta voisi tehdä yhdessä asioita. Mutta ei, pettivät jättämällä yksin ja kehtaavat vielä syyttää saamattomuudesta vaikka länsimaista yhteiskuntaa on rakennettu naisia ajatellen. Mikä miehiä enää motivoi edes katsomaan näitä ilkeitä itsepäisen rumia naisia silmiin?

Tämän kommentin kirjoittaja voisi kadota jonnekin erämaahan ja säästää muut näiltä katkerilta vuodatuksiltaan.

Nyt taidetaan olla lähellä totuutta...

Vierailija kirjoitti:

Syitä syntyvyyden laskuun:

Harva löytää kovin nuorena sen pysyvän parisuhteen, jossa kumpikin haluaa lapsia

Harva haluaa lapsia silloin, kun opiskelut on kesken ja ei ole validuunia. Jos pitää lukion jälkeen välivuotta ja sitten opiskelee eikä ole hirveän nopea, niin äkkiä on lähempänä 30 ennen kuin valmistuu ja asema työelämässä vakiintuu

Lasten kasvatukseen on ladattu aikamoisia paineita. Ennen lapset oli siinä mukana, ei heihin panostettu sillä tavalla kuin nykypäivänä, nyt pitäisi olla varaa tarjota harrastuksia ja elämyksiä

Elintason noustessa halutaan esim. asumismukavuudeltakin enemmän, halutaan jokaisella lapselle oma huone. Ei tyydytä siihen, että 3 lasta nukkuu samassa huoneessa tai että vanhempien makkarissa nukkuu myös lapsia. Tavaraakin on niin paljon enemmän, että ei ne pieneen asuntoon mahdu. Ei 70-luvulla vauvalla ollut hoitopöytää tai sitteriä tai matkasänkyä tai vaipparoskista.

Työelämä on huomattavasti vaativampaa kuin aiemmin. Jos olet pitkään hoitovapailla, ei välttämättä ole paikkaa, johon palata ja ainakin se vaikuttaa merkittävästi ura- ja palkkakehitykseen.

Korostetaan enemmän yksilöä kuin yhteisöä - moni ajattelee, että lapsen myötä ei voi täysin rinnoin toteuttaa itseään ja omia halujaan, kun on sitouduttava lapseen (mikä on ihan tottakin) ja siihen ei olle yhtä valmiita kuin aiemmin. Halutaan elää täysin omilla ehdoilla, ei jonkun toisen ehdoilla.

Moni haluaa myös vain yhden lapsen, jotta jaksaa ja voi täysillä panostaa häneen eikä tarvitse samaan aikaan huomioida monen eri ikäisen lapsen tarpeita.

Eli lyhennettynä. On paljon ihmisiä, joilla ei ole päätä opiskella ja löytää hyviä töitä ja jotka ovat niin köyhiä etteivät pysty hankkimaan sopivan kokoista asuntoa ja joutuvat unelmoimaan normaaleista jutuista kuten matkailu tai lapsen kanssa kotona oleminen. 

Itse näkisin, että kyse on perhearvojen romahduksesta. Kapitalismi tarvitsee individualismia. Yksinäinen ihiminen on helpommin siirreltävä ja joustava kuin perheellinen ja nämä arvot on omaksuttu. Edellinenkin kirjoittaja ajattelee yksilöllisiä syitä. Kuitenkin lapsen hankkimiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Kahden tuloilla ne asunnot on ennenkin ostettu ja saatu sopivan kokoiset. Enää ei lyödä hynttyitä yhteen ilmeisesti lainkaan vaan kukin miettii mihin oma massi riittää. Eikä se riitä pitkälle. 

Kyllä ne kuuluvat minun tuttavapiirini tavoitteisiin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja ollaan nelikymppisiä asiantuntijoita pk-seudulla. Muutama nainen jäi lapsettomaksi, kun ei onnistunut löytämään miestä. 

Pääasia jos laskee, ei siltikään riittävästi.

Ihmiset opiskelevat liikaa. Amiksen käynyt voi alkaa hankkia lapsia jo 18-vuotiaana, kun taas korkeakoulutetulla lastenhankinta-aika on usein vasta lähempänä 30 ikävuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?

Aika usein esimerkiksi esitetään, että johtuu ihmisen pätkätöitä ja köyhtymisestä. En tosin tunne ketään sellaista, joka olisi jättänyt lapset hankkimatta taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Ennemminkin tuntuu, että ihmiset, joilla oikeasti on heikot taloudelliset resurssit, lisääntyvät kaikista rivakimmin.

Tutkimusten mukaan syntyvyys on laskenut erityisesti ja nimenomaan alemmissa sosiaaliluokissa. Eli köyhien ja vähävaraisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, koulutettu keskiluokka haluaa jatkaa pidennettyä nuoruuttaan ja vapauttaan. On tiedossa. Se näkyy siinä, että vanhemmaksi tullaan yhä vanhempana. Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikä on muistaakseni jo yli 30 vuotta ja yhä useampi lapsi syntyy yli 40-vuotiaille.

Mitä tulee siihen "peruspakettiin", joka pitää kaikilla olla, niin ei sitä ole Suomessa vaadittu enää pitkään aikaan. Tämäkään ei ole mikään uusi asia, mutta te velat haluatte esittää kaiken niin kuin se olisi teidän oma ideanne.

Noo tätä länsimaisen yhteiskunnan rappiota ja hidasta liukua alaspäin tämä on. Onhan näitä historia pullollaan.

Kun yhteiskunnassa yksilön tärkein päämäärä on loputtomien hedonististen impulssiensa toteuttaminen, niin päätepysäkki on poikkeuksetta ollut rappio ja sota.

Nälkäisemmät ja sotaisammat kansat ja kulttuurit pyyhkivät rappeutuneet imperiumit tieltään.

Punavihreä kupla ja länsimaiset yksilönvapaudet jäävät historian lehdille yhtenä omituisena anomaliana, jolle koululaiset naureskelevat historiantunneilla.

Näen yhtymäkohtia Rooman suurvallan rappeutumisen ja nykyisen länsimaisen elämäntavan häviämisen välillä. Roomassa yhteiskuntaluokat olivat eri asemissa, orjat tekivät työt ja kansa keskittyi leipään ja sirkushuveihin. Lopulta ei ollut enää tilaa kasvaa, ei mitään valloitettavaa ja rahatkin loppuivat. Laiskistunut ja tyhmistynyt kansa ei kyennyt torjumaan elinvoimaisia tunkeilijoita ja ne, joita he nimittelivät ylimielisesti barbaareiksi, tulivat ja ottivat vallan. Mitä tästä voisi oppia? En tiedä, mutta enpä olekaan korkeasti koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa miesten vuoksi jotka joutuu työpaikoillakin katsomaan näitä katkeroituneita ja ilkeitä lapsettomia naisia päivittäin. Ehkä joskus he kuvittelivat että käyvät töissä heidän vuokseen, jotta heillä olisi tulevaisuudessa kaunis perhe johon tuoda rahaa, jotta voisi tehdä yhdessä asioita. Mutta ei, pettivät jättämällä yksin ja kehtaavat vielä syyttää saamattomuudesta vaikka länsimaista yhteiskuntaa on rakennettu naisia ajatellen. Mikä miehiä enää motivoi edes katsomaan näitä ilkeitä itsepäisen rumia naisia silmiin?

LOL Eihän se miesten motivaatio ole ennenkään riittänyt kuin korkeintaan tissien korkeudelle. Siellä se katse yleensä on harhaillut tissien ja prseen välillä. Tai ehkä sä tarkoitit prsesilmään katsomista? Niin tietysti.

Ongelmana on, etteivät järjestetyt avioliitot ole tapana Suomessa, joten monen lapsihaaveet kaatuvat ikisinkkuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?

Aika usein esimerkiksi esitetään, että johtuu ihmisen pätkätöitä ja köyhtymisestä. En tosin tunne ketään sellaista, joka olisi jättänyt lapset hankkimatta taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Ennemminkin tuntuu, että ihmiset, joilla oikeasti on heikot taloudelliset resurssit, lisääntyvät kaikista rivakimmin.

Tutkimusten mukaan syntyvyys on laskenut erityisesti ja nimenomaan alemmissa sosiaaliluokissa. Eli köyhien ja vähävaraisten keskuudessa.

Nimenomaan kyse on köyhien ja kouluttamattomien miesten lapsettomuudesta, jonka syynä pääosin on kumppanin puute. Mihinkään vela -ajatteluun suuremmassa määrin ei tutkimuksilla saatu näyttöä muualta kuin Saksasta, jossa ihan toimeentulevillakin miehillä saattaa jädä lapset tekemättä ideologisesta syystä. Minäkin tunnen lukuisia lapsettomia miehiä. Yhteistä kaikille on heikko sosioekonominen asema. On köyhyyttä, mielenterveysongelmia jne. Yleensä asuvat vanhan äitinsä kanssa. Kukapa nainen tuollaista miestä kelpuuttaisi lapsensa isäksi, joka ei itseäänkään pysty elättämään. 

Ahneus estää lastenteon. Köyhät tietävät pysyvänsä köyhinä joka tapauksessa, joten voivat yhtä hyvin tehdä lapsiakin. Rikkaat taas eivät köyhdy vaikka lisääntyisivätkin. Itse itsensä keskipalkalla elättävä tavis taas todellakin köyhtyy massiivisesti lastenhankkimisesta, joten he valitsevat mieluummin käyttää rahansa itseensä kuin lapsiin.

Minusta olisi viisasta politiikkaa keskittyä ympäristöongelmien todellisiin ratkaisuihin ihan maailmanlaajuisesti, koska nykytilanteessa alkaa tuntua melkoisen riskaabelilta tavallisen ihmisen elämä, ei pelkästään kotimaisen perusturvallisuuden järkkyessä vaan ympäristöongelmien levitessä käsiin. Kyllähän sitä itse voi kärsiä, mutta kuka tänne haluaa tehdä lapsia kiusattaviksi ja sittemmin 9e orjiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?

Aika usein esimerkiksi esitetään, että johtuu ihmisen pätkätöitä ja köyhtymisestä. En tosin tunne ketään sellaista, joka olisi jättänyt lapset hankkimatta taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Ennemminkin tuntuu, että ihmiset, joilla oikeasti on heikot taloudelliset resurssit, lisääntyvät kaikista rivakimmin.

Tutkimusten mukaan syntyvyys on laskenut erityisesti ja nimenomaan alemmissa sosiaaliluokissa. Eli köyhien ja vähävaraisten keskuudessa.

Aktiivimalli ja orjuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä syntyvyyden laskuun:

Harva löytää kovin nuorena sen pysyvän parisuhteen, jossa kumpikin haluaa lapsia

Harva haluaa lapsia silloin, kun opiskelut on kesken ja ei ole validuunia. Jos pitää lukion jälkeen välivuotta ja sitten opiskelee eikä ole hirveän nopea, niin äkkiä on lähempänä 30 ennen kuin valmistuu ja asema työelämässä vakiintuu

Lasten kasvatukseen on ladattu aikamoisia paineita. Ennen lapset oli siinä mukana, ei heihin panostettu sillä tavalla kuin nykypäivänä, nyt pitäisi olla varaa tarjota harrastuksia ja elämyksiä

Elintason noustessa halutaan esim. asumismukavuudeltakin enemmän, halutaan jokaisella lapselle oma huone. Ei tyydytä siihen, että 3 lasta nukkuu samassa huoneessa tai että vanhempien makkarissa nukkuu myös lapsia. Tavaraakin on niin paljon enemmän, että ei ne pieneen asuntoon mahdu. Ei 70-luvulla vauvalla ollut hoitopöytää tai sitteriä tai matkasänkyä tai vaipparoskista.

Työelämä on huomattavasti vaativampaa kuin aiemmin. Jos olet pitkään hoitovapailla, ei välttämättä ole paikkaa, johon palata ja ainakin se vaikuttaa merkittävästi ura- ja palkkakehitykseen.

Korostetaan enemmän yksilöä kuin yhteisöä - moni ajattelee, että lapsen myötä ei voi täysin rinnoin toteuttaa itseään ja omia halujaan, kun on sitouduttava lapseen (mikä on ihan tottakin) ja siihen ei olle yhtä valmiita kuin aiemmin. Halutaan elää täysin omilla ehdoilla, ei jonkun toisen ehdoilla.

Moni haluaa myös vain yhden lapsen, jotta jaksaa ja voi täysillä panostaa häneen eikä tarvitse samaan aikaan huomioida monen eri ikäisen lapsen tarpeita.

Eli lyhennettynä. On paljon ihmisiä, joilla ei ole päätä opiskella ja löytää hyviä töitä ja jotka ovat niin köyhiä etteivät pysty hankkimaan sopivan kokoista asuntoa ja joutuvat unelmoimaan normaaleista jutuista kuten matkailu tai lapsen kanssa kotona oleminen. 

Itse näkisin, että kyse on perhearvojen romahduksesta. Kapitalismi tarvitsee individualismia. Yksinäinen ihiminen on helpommin siirreltävä ja joustava kuin perheellinen ja nämä arvot on omaksuttu. Edellinenkin kirjoittaja ajattelee yksilöllisiä syitä. Kuitenkin lapsen hankkimiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Kahden tuloilla ne asunnot on ennenkin ostettu ja saatu sopivan kokoiset. Enää ei lyödä hynttyitä yhteen ilmeisesti lainkaan vaan kukin miettii mihin oma massi riittää. Eikä se riitä pitkälle. 

No ensinnäkin kilpailu opiskelupaikoista on aika kovaa, kovempaa kuin ennen. Hyvällä tutkinnollakaan ei ole varmuutta työpaikasta ja ainakaan sen pysyvyydestä. Jos on ottanut opintolainaa eikä saa taloudellista tukea erityisesti kotoa ja sitten vastavalmistuneena ostaa asunnon velaksi pääkaupunkiseudulta, niin kyllä siinä vastavalmistuneen palkalla ollaan kohtuullisen tiukilla. Jos sitten nippanappa pärjäisi kuitenkin kolmen lapsen kanssa, niin moni ajattelee, että mieluummin en tee niitä lapsia tai teen yhden, niin jää vähän enemmän pelivaraa taloudellisestikin. 70-luvulla oltiin tyytyväisiä siihen, että päästiin kesälomalla savoon mummulaan. Nyt aika monelle on normi se, että pitäisi päästä vähintään välimerelle.

Ja toinen asia talouden lisäksi on se, että kaikilla ei ole turvaverkkoa. Kun työ on vaativaa, ei välttämättä jakseta enää sitä kolmen lapsen arkirumbaa siihen päälle. Helpommalla pääsee, kun tekee vähän vähemmän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Syy siihen on se, että minäminäminä, minä olen kaunis, minä lähden ranskaan opiskelemaan, minä olen nyt vapaa, minä laitan herutuskuvan nyt instagramiin, katso kuinka minä olen instagramissa, minä joogaan, minä maalaan, minä ratsastan, minulla on hyviä naisystäviä joiden kanssa reissaan ja pidän hauskaa, minä olen fiksu koska minulle sanotaan niin, minä tyydytän itseäni kepillä koska olen vapaa nainen ja minulla on oikeus minun kehooni, minä vihaan sinua mies kuinka kehtaat katsoa minua noin ja pyytää treffeille, perhettäkö yrität perustaa ja vielä MINUN kanssani?

Miehet sentään ymmärtää mitä velvollisuudet tarkoittaa, ja olen oikeasti pahoillani heidän vuoksi että joutuivat petetyiksi taholta joita he ovat voineet ja halunneet rakkaudesta kutsua paremmaksi puoliskokseen.

Minä olen nelikymppinen nainen. Olen ainakin ollut nuorena kaunis, olen opiskellut Ranskassa ja vähän muissakin maissa, olen joogannut ja maalannut, minulla on hyviä ystäviä ja pidän itseäni fiksuna. Seksielämääni en tässä mene, mutta en koe, että "kepin" käyttö olisi petturuutta ketään kohtaan tai veisi minulta iäksi oikeudet rakkauteen tai äitiyteen.

Olen kieltäytynyt treffeistä sellaisten miesten kanssa, joista en ole pitänyt, koska katson sen nimenomaan olevan rehellistä ja vastuullista käytöstä. Ja kaikista näistä synneistäni riippumatta olen onnellisesti parisuhteessa suomalaisen miehen kanssa ja kolmen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ennen peruspaketti kaikille oli puoliso, vakkariduuni, omakotitalo, farmariauto, koira ja kaksi lasta. Tätä pidettiin ikään kuin tavoiteltuna juttuna ja hyvin menneen elämän merkkinä.

Nykyinen (kaupunkilainen) keskiluokka arvostaa vapautta, itsenäisyyttä, elämyksiä, vaihtelua, etenemismahdollisuuksia, kansainvälisyyttä, moniarvoisuutta ja omien tavoitteiden toteuttamista korkeammalle.

Lastenteko on alettu nähdä jonkinlaisena pakkona ja ratkaisuna, joka tehdään, jos ei ole elämässä muita unelmia.

Koska sä  olet väärässä. Naiset eivät enää halua lisääntyä koska miesten lapsuus/henkinen teini-ikä kestää yhä pitempään.

Ei se miehistä johdu. Naiset ovat tulleeti järkiinsä.Katsos kun vauvan hankkiminen ilman parisuhdetta on helppoa mutta sitä ei kuitenkaan niin hirveästi tapahdu -> naiset eivät halua äidiksi.

Ainakin Britanniassa ja varmaan meilläkin jotkut ihmiset eivät oikein luota enää, että lapset voisivat elää turvallisessa Euroopassa. Kun katselee noitakin Espanjan uutisia, niin pelottaa vähän tulevaisuus  (ja vielä enemmän se, että meitä huijataan ja jätetään niin paljon kertomatta).

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä että nämä nyt nelikymppiset naiset ovat epäonnistuneet ja pettäneet niin itsensä sekä vastakkaisen sukupuolen osotukset ilkeyttään ja itsepäisyyttään. Kun kaikki annetaan ja sekään ei riitä, ei siinä auta katsoa kuin sitä instagram kuvaa jossa makoilee ulkomailla laivan kannella aurinkotuolilla skumppalasi kädessä aivan kuin se olisi tärkeämpää.

Vaikka Aatamista ja Eevasta voi lähteä miettimään analogioita kuka se tarinan petturi on ja nistä syystä.

Ei kellään ole mitään velvollisuutta täyttää jonkun toisen odotuksia. Ihan riittää kun täyttää omat odotuksensa.

Sä kuvittelet että joku insta on reaalitodellisuutta. Ei ole.