Mikä ero on alkoholin suurkuluttajalla ja alkoholistilla?

Joskus oon kuullu sellasen, mielestäni ihan hyvän, säännön. Että pitäis pystyä olemaan juomatta ollenkaan alkoholia yhtenä päivänä joka viikko, yhtenä viikkona joka kuukaus ja yhtenä kuukautena joka vuos.

Toki alkoholistikin voi tähän pystyä, mutta hyvä sääntö enivei.

F10.2 = alkoholismi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin juo jompana kumpana viikonlopun päivänä paljon. Sitten juo pe ja la.

Sanoisin että 95% suurkuluttajista se pysyy nimenomaan viikonloppujuopottelussa läpi elämän ja jos lapsia ei ole niin silllä ei ole kyllä vitunkaan väliä. Samanlaista pelottelua kuin kannabis porttiteoria.

Kumpaa menee enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu.

Omat vanhempani ovat juuri tuota sarjaa, jotka monet täällä mieltävät suurkuluttajiksi, eli he juovat viikonloppuiltaisin itsensä känniin mutta eivät arkena, jolloin on töitä. Itse olen mieltänyt heidät suurkuluttajan sijasta alkoholisteiksi, koska tuo viikonloppujuominen on ollut koko elämäni ajan vakio, josta ei ole poikettu edes yhdeksi viikonlopuksi meidän lasten toiveesta. Eli ei voida katkaista kaavaa. Edes joulunua ei ole voitu eikä voida vieläkään pitäytyä muutamassa lasillisessa, vaan pitää juoda itsensä selvään humalaan. Ja kyllä se jo pienenä lapsena häiritsi ja häiritsee vieläkin. En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Mielestäni ei ole väliä, onko miehesi suurkuluttaja vai alkoholisti. Väliä on sillä, häiritseekö alkoholin käyttö sinua ja pystytkö elämään niin, että se on koko ajan läsnä teidän arjessa ja yhteisen tekemisen suunnittelussa.

Ihmisillä on sellainen stereotypia alkoholisteista, että ne ovat rytkyissä kulkevia puliukkoja, mutta kyllä niitä on ihan "toimivia" alkoholistejakin on olemassa ja liekö iso osa on juuri sellaisia, joista ei heti välttämättä edes tiedä, että ovat. 

Suomessa on eniten työssäkäyviä alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Se on sääli , että joivat kun olit lapsi. Mutta miksi ihmeessä  aikuisen ihmisen pitäisi olla selvinpäin viikonloppuna edes ikuna? Täällä ollaan pieni hetki vaan ja osa vaan tarvitsee hieman sitä alkoholia, että elämä on mukavampaa. Veikkaan, että jos menisivät juomisen sijaan perjantaiksi marjametsään ei heistä sen onnellisempia tulisi vaikka mitä täällä alkoholista paasaajat sanoo. 

Vakavaa_pohdintaa kirjoitti:

Mikä ero on alkoholin suurkuluttajalla ja alkoholistilla?

Olen rakastunut mieheen, joka käyttää erittäin runsaasti alkoholia.

Työssäkäyvä.

Mietin, voiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta. Tämä on yksi suuri kysymys.

Ei, en kuvittele, että hän muuttuu, koska rakastaa minua.

Hän ei ole humalassa väkivaltainen tms.

Niin, mikä ero? Ja onko sillä lopulta väliä, kumpi on?

Millasisia kokemuksia teillä on suurkuluttajan kanssa elämisestä, ja nyt en tarkoita niitä kaameita "Talvella karkuun lumihankeen, kun mies ajaa takaa kirveen kanssa" -tarinoita. Millaista se arki on?

En elämääni suunnitellut näin, tietenkään en. Olisin ajatellut, että ihannemieheni mm. ei polta eikä juo.

Sydän on outo kapistus.

"Suurkuluttaja" on ehkä vain sievempi sana alkoholistille, juopolle, densolle yms?

Oma kokemukseni alkohlistisesta juomisesta (isä, ex-mies) on se, että arki pyörii juomisen ympärillä, juominen on koko ajan mielessä. Arkipäivät voi mennä ilmankin viinaa, kunhan viikonloppuna sitten "saa" juoda. Ja lomilla. Tai joka ilta. Juominen on mekaanista, maneeri. Mitään varsinaista iloa, nautiskelua tai sosiaalisuutta siihen ei liity. Juominen on juopon elämän keskipiste ja päämäärä. 

Pidän tipattomia kuukausiakin alkoholistisen juomisen merkkeinä: silloinhan kiillotetaan kilpeä ja yhä edelleen viinaa ajatellaan koko ajan: "kohta saa taas …"

Kannattaa muuten lukea Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, ellet ole jo lukenut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin juo jompana kumpana viikonlopun päivänä paljon. Sitten juo pe ja la.

Sanoisin että 95% suurkuluttajista se pysyy nimenomaan viikonloppujuopottelussa läpi elämän ja jos lapsia ei ole niin silllä ei ole kyllä vitunkaan väliä. Samanlaista pelottelua kuin kannabis porttiteoria.

Kumpaa menee enemmän?

Kannabista en ole kokeillut ikinä. Viikonloppuisin olen elämäni juonut viinaa.Suurkuluttaja en alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Se on sääli , että joivat kun olit lapsi. Mutta miksi ihmeessä  aikuisen ihmisen pitäisi olla selvinpäin viikonloppuna edes ikuna? Täällä ollaan pieni hetki vaan ja osa vaan tarvitsee hieman sitä alkoholia, että elämä on mukavampaa. Veikkaan, että jos menisivät juomisen sijaan perjantaiksi marjametsään ei heistä sen onnellisempia tulisi vaikka mitä täällä alkoholista paasaajat sanoo. 

Vanhempieni tapauksessa ei puhuta mistään muutamasta saunaoluesta tai siitä, että tarvitsisi "hieman alkoholia". Kun he juovat, lopputulema on se, että he juovat niin paljon, että ovat kunnolla kännissä. Ja tämä on aina lopputulema etenkin äidilläni, jos alkoholia on jossain vaan tarpeeksi tarjolla. Esimerkiksi veljeni häissä, vaikka hän tietää, että veljeni olisi toivonut jotain muuta. Kun olemme sisarusten kanssa vierailulla, vanhempani haluaisivat hoitaa isosiskoni vauvaa mutta eihän sitä voi heille viikonloppuillaksi jättää, koska vauvan läsnäolo ei vähennä juomista. Ja niin edelleen. Ja tätä juuri ihmettelen: jos joka viikonloppu juo (eli mahdollisuuksia on tarjolla tähän rentoutumismuotoon ollut koko heidän aikuisiän) ja alkoholin kanssa "ei ole ongelmaa" niin miksi ei voi edes yhtenä iltana sitten olla selvin päin tai ottaa edes hillitymmin, jos se on omalle rakkaalle tärkeää? Eli yksi syy, miksi toivoisin vanhempieni vähentävän on se, että haluaisin nauttia heidän seurastaan ja istua iltaa edes joskus niin, että se ei pääty kaatokänniin. Ehkä aikuisen ihmisen pitäisi olla edes joskus selvinpäin tai edes vähemmän humalassa, jos tietää, että juominen satuttaa tai haittaa läheistä?

Ennen kaikkea toivoisin vanhempieni vähentävän alkoholinkäyttöä, koska rakastan heitä. Sanot, että jotkut tarvitsevat alkoholia, jotta elämä olisi mukavampaa. Minusta elämän kuuluisi olla mukavaa ilman ryyppäämistä. En ole itsekään absolutisti, mutta ei kännien vetäminen kuulu olla mikään viikoittainen rentoutumisrituaali. Ei se poista mitään ongelmia kuin sen kännin ajaksi. He ovat jo iäkkäitä, eikä monen kymmenen vuoden ryyppääminen joka viikonloppu tee hyvää terveydelle. Pelkään, mitä tulevaisuus tuo tässä suhteessa tullessaan heille.

Vierailija kirjoitti:

Älä haaskaa elämääsi tuollaiseen. Ei se käyttö ainakaan vähene tulevaisuudessa.

No luultavasti ei tule vähenemään. Et kuitenkaan tiedä miten käy. Monella käyttö kuitenkin iän myötä vähenee tai loppuu kokonaan. Käyttö ei vähene, jos ei ole mitään motivaatiota vähentää.  Syitä lopettaa kuitenkin iän myötä tulee automaattisesti. Sitten sen vasta näkee, miten käy.

Turha kuitenkaan toistaa samaa satavuotista mantraa, että alkoholinkäyttöä ei muka voi hallita, kun se ei monien kohdalla pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni tapauksessa ei puhuta mistään muutamasta saunaoluesta tai siitä, että tarvitsisi "hieman alkoholia". Kun he juovat, lopputulema on se, että he juovat niin paljon, että ovat kunnolla kännissä. Ja tämä on aina lopputulema etenkin äidilläni, jos alkoholia on jossain vaan tarpeeksi tarjolla. Esimerkiksi veljeni häissä, vaikka hän tietää, että veljeni olisi toivonut jotain muuta. Kun olemme sisarusten kanssa vierailulla, vanhempani haluaisivat hoitaa isosiskoni vauvaa mutta eihän sitä voi heille viikonloppuillaksi jättää, koska vauvan läsnäolo ei vähennä juomista. Ja niin edelleen. Ja tätä juuri ihmettelen: jos joka viikonloppu juo (eli mahdollisuuksia on tarjolla tähän rentoutumismuotoon ollut koko heidän aikuisiän) ja alkoholin kanssa "ei ole ongelmaa" niin miksi ei voi edes yhtenä iltana sitten olla selvin päin tai ottaa edes hillitymmin, jos se on omalle rakkaalle tärkeää? Eli yksi syy, miksi toivoisin vanhempieni vähentävän on se, että haluaisin nauttia heidän seurastaan ja istua iltaa edes joskus niin, että se ei pääty kaatokänniin. Ehkä aikuisen ihmisen pitäisi olla edes joskus selvinpäin tai edes vähemmän humalassa, jos tietää, että juominen satuttaa tai haittaa läheistä?

Ennen kaikkea toivoisin vanhempieni vähentävän alkoholinkäyttöä, koska rakastan heitä. Sanot, että jotkut tarvitsevat alkoholia, jotta elämä olisi mukavampaa. Minusta elämän kuuluisi olla mukavaa ilman ryyppäämistä. En ole itsekään absolutisti, mutta ei kännien vetäminen kuulu olla mikään viikoittainen rentoutumisrituaali. Ei se poista mitään ongelmia kuin sen kännin ajaksi. He ovat jo iäkkäitä, eikä monen kymmenen vuoden ryyppääminen joka viikonloppu tee hyvää terveydelle. Pelkään, mitä tulevaisuus tuo tässä suhteessa tullessaan heille.

Hyvä on , kun kerran tarkennit että se on heillä ihan aina kova humala  ja vielä esim häissäkin. Okei sen verran annan siimaa, että kyllä juopoista voi puhua jo tuossa vaiheessa ja tuosta olen pahoillani. Mutta älä silti leimaa kaikkia suurkuluttajia alkoholisteiksi.itse olen viimeiset 15 vuotta kiskonut joka ainoa viikonloppu alkoholia ja eipä tuosta kukaan ole huomauttanut mitään. Jos on esim  lauantaina ollut joku oikeasti tärkeä homma esim hautajaiset, ristiäiset, joku tärkeä kuskin homma tms  niin ilman muuta perjantai on oltu vesiselvänä , koska minulle on itsestäänselvyys , että hautajaisiin ei mennä krapulassa , eikä krapulahöyryissä ajeta autolla. Ja juominen ei siinä tapauksessa ole edes houkuttanut, jos olisin alkoholisti niin todennäköisesti olisi se Perjantai ilta aika tuskainen ja viina mielessä tai ratkennut juomaan. Siinä on suurkuluttajan ja alkoholistin ero, suurkuluttaja voi olla ilman jos haluaa, suurin osa ei halua. Tottakai elämä onkin mukavaa ilman ryyppäämistäkin. Vitsi piileekin siinä , että se on vielä mukavampaa kännissä, humala on kuin kirsikka kakun päälle. Miksi jotkut urheilee äärimmäisen kovaa kun sopiva kuntoliikunta olisi paljon terveellisempää?. Niin juuri , eri ihmiset nauttii eri asioista, jos sä et saa juomisesta hyvää oloa, niin se ei tarkoita että joku toinen ei saa. Sitten jos on varsinainen alkoholisti, niin eihän silloin se humala edes tunnu hyvältä vaan lähinnä huono olo lähtee pois. Älkää siis leimatko suurkuluttajia alkoholisteiksi, jos joku käy kahdesti viikossa lenkillä, niin onko hän silloin himourheilija? No ei ole hän vain tykkää urheilla silloin tällöin.

suurkuluttaja myöntää tilanteensa ja osaa ehkä siitä huolimatta hallita elämäänsä

No luultavasti ei tule vähenemään. Et kuitenkaan tiedä miten käy. Monella käyttö kuitenkin iän myötä vähenee tai loppuu kokonaan. Käyttö ei vähene, jos ei ole mitään motivaatiota vähentää.  Syitä lopettaa kuitenkin iän myötä tulee automaattisesti. Sitten sen vasta näkee, miten käy.

Turha kuitenkaan toistaa samaa satavuotista mantraa, että alkoholinkäyttöä ei muka voi hallita, kun se ei monien kohdalla pidä paikkaansa.[/quote]

Valitettavasti käyttö ei useimmilla ainakaan vähene iän myötä. Nykyään Suomessa on todella paljon alkoholisteja, joilla käyttö on räjähtänyt käsiin eläkkeelle jäämisen myötä. Enää työt eivät estä alkoholin käyttöä, vaan nyt onkin entisen 2 päivän sijasta seitsemän päivää aikaa juoda. Terveydenhuollossa me sitten hoidamme näitä maksakirroosiin sairastuneita.

Aloittajalle sanoisin ohjeeksi: "Lähde kiireesti, kun vielä voit. Älä pilaa omaa elämääsi juopon takia."

Itse olen ainakin suurkuluttaja sairaalloisen ujouden takia. En yksinkertaisesti voi hoitaa sosiaalisia suhteita selvinpäin. Yksin en juo ikinä.Muuta mielihyvää en alkoholista saa, kuin että se poistaa estot. Selvinpäin mua ei katsele kukaan ja se on ihan suoraan mulle sanottukin. Mielestäni muutama rohkaisupaukku ennen kissanristiäisiä on pienempi paha kuin sosiaalinen eristäytyminen.

m85 kirjoitti:

suurkuluttaja myöntää tilanteensa ja osaa ehkä siitä huolimatta hallita elämäänsä

Pitää varmasti paikkansa mutta entäs tulevaisuus kokonaan ilman alkoholia? Onko se sitten elämänhallintaa jos ottaa kuitenkin ja alkoholi on osa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni tapauksessa ei puhuta mistään muutamasta saunaoluesta tai siitä, että tarvitsisi "hieman alkoholia". Kun he juovat, lopputulema on se, että he juovat niin paljon, että ovat kunnolla kännissä. Ja tämä on aina lopputulema etenkin äidilläni, jos alkoholia on jossain vaan tarpeeksi tarjolla. Esimerkiksi veljeni häissä, vaikka hän tietää, että veljeni olisi toivonut jotain muuta. Kun olemme sisarusten kanssa vierailulla, vanhempani haluaisivat hoitaa isosiskoni vauvaa mutta eihän sitä voi heille viikonloppuillaksi jättää, koska vauvan läsnäolo ei vähennä juomista. Ja niin edelleen. Ja tätä juuri ihmettelen: jos joka viikonloppu juo (eli mahdollisuuksia on tarjolla tähän rentoutumismuotoon ollut koko heidän aikuisiän) ja alkoholin kanssa "ei ole ongelmaa" niin miksi ei voi edes yhtenä iltana sitten olla selvin päin tai ottaa edes hillitymmin, jos se on omalle rakkaalle tärkeää? Eli yksi syy, miksi toivoisin vanhempieni vähentävän on se, että haluaisin nauttia heidän seurastaan ja istua iltaa edes joskus niin, että se ei pääty kaatokänniin. Ehkä aikuisen ihmisen pitäisi olla edes joskus selvinpäin tai edes vähemmän humalassa, jos tietää, että juominen satuttaa tai haittaa läheistä?

Ennen kaikkea toivoisin vanhempieni vähentävän alkoholinkäyttöä, koska rakastan heitä. Sanot, että jotkut tarvitsevat alkoholia, jotta elämä olisi mukavampaa. Minusta elämän kuuluisi olla mukavaa ilman ryyppäämistä. En ole itsekään absolutisti, mutta ei kännien vetäminen kuulu olla mikään viikoittainen rentoutumisrituaali. Ei se poista mitään ongelmia kuin sen kännin ajaksi. He ovat jo iäkkäitä, eikä monen kymmenen vuoden ryyppääminen joka viikonloppu tee hyvää terveydelle. Pelkään, mitä tulevaisuus tuo tässä suhteessa tullessaan heille.

Hyvä on , kun kerran tarkennit että se on heillä ihan aina kova humala  ja vielä esim häissäkin. Okei sen verran annan siimaa, että kyllä juopoista voi puhua jo tuossa vaiheessa ja tuosta olen pahoillani. Mutta älä silti leimaa kaikkia suurkuluttajia alkoholisteiksi.itse olen viimeiset 15 vuotta kiskonut joka ainoa viikonloppu alkoholia ja eipä tuosta kukaan ole huomauttanut mitään. Jos on esim  lauantaina ollut joku oikeasti tärkeä homma esim hautajaiset, ristiäiset, joku tärkeä kuskin homma tms  niin ilman muuta perjantai on oltu vesiselvänä , koska minulle on itsestäänselvyys , että hautajaisiin ei mennä krapulassa , eikä krapulahöyryissä ajeta autolla. Ja juominen ei siinä tapauksessa ole edes houkuttanut, jos olisin alkoholisti niin todennäköisesti olisi se Perjantai ilta aika tuskainen ja viina mielessä tai ratkennut juomaan. Siinä on suurkuluttajan ja alkoholistin ero, suurkuluttaja voi olla ilman jos haluaa, suurin osa ei halua. Tottakai elämä onkin mukavaa ilman ryyppäämistäkin. Vitsi piileekin siinä , että se on vielä mukavampaa kännissä, humala on kuin kirsikka kakun päälle. Miksi jotkut urheilee äärimmäisen kovaa kun sopiva kuntoliikunta olisi paljon terveellisempää?. Niin juuri , eri ihmiset nauttii eri asioista, jos sä et saa juomisesta hyvää oloa, niin se ei tarkoita että joku toinen ei saa. Sitten jos on varsinainen alkoholisti, niin eihän silloin se humala edes tunnu hyvältä vaan lähinnä huono olo lähtee pois. Älkää siis leimatko suurkuluttajia alkoholisteiksi, jos joku käy kahdesti viikossa lenkillä, niin onko hän silloin himourheilija? No ei ole hän vain tykkää urheilla silloin tällöin.

En ole hän, jolle vastasit. Mutta jos menee hankkimaan jälkikasvua, niin myös heidän viihtyvyyttään ja turvallisuuttaan voisi vähän miettiä. 

Niin ja nuo juon koska haluan ja voin lopettaa milloin vain ovat alkoholistien hyvin yleisiä selityksiä juomiselleen. Eihän kukaan tajua olevansa alkoholisti ennen kuin on ihan pakko... Eikä kaikki silloinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja nuo juon koska haluan ja voin lopettaa milloin vain ovat alkoholistien hyvin yleisiä selityksiä juomiselleen.

Niin juuri, alkoholisti on selvinpäin kun tilanne sitä vaatii vain puheiden tasolla. Suurkuluttaja ei vaan kertakaikkiaan ota ihan oikeasti, jos on sille tarve. Mutta ottaa silloin kun haluttaa.

Minun mieheni (51 v) on varmaan suurkulutuksen rajamailla. Käy työkavereiden kanssa useamman kerran viikossa työpäivän päätteeksi kahdella tuopilla. Ajaa kyllä kotiin. Viikonlopun aikana juo 2-3 viinipulloa.

Kyllä hän on välillä ilman. Nyt kun minä olen dieetillä, niin ei juo kotona viiniä. Etten minä retkahda ja saa lisäkaloreita. Hän ei koskaan peru menojaan juomisen takia. On aamulla kunnossa, varsinkin jos on sovittu. Jos lähtee yhdelle, niin hän ei jää sille tielle, vaan tulee kotiin. Joulut yms on ihan selvin päin.

En minä ymmärrä, miksi tuosta pitäisi olla huolissaan tai pitäisi nalkuttaa. Tilanne olisi eri, jos hän olisi aggressiivinen ja häntä pitäisi hävetä. Juu, terveys tietysti, mutta omapa on terveytensä.

Olet ajatellut, että ihannemiehesi olisi raitis ja nyt menit rakastumaan suurkuluttajaan. 100 annosta viikossa.... Jos oikeasti haluat viettää elämäsi humalaisen kanssa, niin siitä vaan suhdetta rakentamaan. Mutta jos ajatus tuntuu vähänkin epäilyttävältä, niin lopeta suhde. 

Olen itsekin kerran rakastunut suurkuluttajaan. Tai siis juoppoon. Tiesin sen ja olin alussa, että ei tästä voi tulla mitään, mutta sydän oli toista mieltä. Totta kai hän on selvä, kun pitää olla ajokunnossa tai on jokin tärkeä juttu mutta muuten aina kännissä. Leijonapullosta naukkailu elokuvateatterin hämärässä tai kossupullosta hörppiminen salaa, kun muuten "juo vain olutta" on olleet juttuja, jotka osoittavat, että tuollainen elämäntapa on aika kaukana omastani. 

Eikä hän siis omasta mielestää ole mikään alkoholisti. Elämä vain on paljon mukavampaa hiprakassa, kuulemma. Mitä se ketään haittaa, jos hän nyt ottaakin jonkin verran. Oikeat alkoholistit juo ihan joka päivä ja paljon... 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni (51 v) on varmaan suurkulutuksen rajamailla. Käy työkavereiden kanssa useamman kerran viikossa työpäivän päätteeksi kahdella tuopilla. Ajaa kyllä kotiin. Viikonlopun aikana juo 2-3 viinipulloa.

Kyllä hän on välillä ilman. Nyt kun minä olen dieetillä, niin ei juo kotona viiniä. Etten minä retkahda ja saa lisäkaloreita. Hän ei koskaan peru menojaan juomisen takia. On aamulla kunnossa, varsinkin jos on sovittu. Jos lähtee yhdelle, niin hän ei jää sille tielle, vaan tulee kotiin. Joulut yms on ihan selvin päin.

En minä ymmärrä, miksi tuosta pitäisi olla huolissaan tai pitäisi nalkuttaa. Tilanne olisi eri, jos hän olisi aggressiivinen ja häntä pitäisi hävetä. Juu, terveys tietysti, mutta omapa on terveytensä.

Suurkulutuksen rajamailla näyttäisi olevan. 

Miksi jouluna ette juo viiniä? Ihan vaan kiinostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni (51 v) on varmaan suurkulutuksen rajamailla. Käy työkavereiden kanssa useamman kerran viikossa työpäivän päätteeksi kahdella tuopilla. Ajaa kyllä kotiin. Viikonlopun aikana juo 2-3 viinipulloa.

Kyllä hän on välillä ilman. Nyt kun minä olen dieetillä, niin ei juo kotona viiniä. Etten minä retkahda ja saa lisäkaloreita. Hän ei koskaan peru menojaan juomisen takia. On aamulla kunnossa, varsinkin jos on sovittu. Jos lähtee yhdelle, niin hän ei jää sille tielle, vaan tulee kotiin. Joulut yms on ihan selvin päin.

En minä ymmärrä, miksi tuosta pitäisi olla huolissaan tai pitäisi nalkuttaa. Tilanne olisi eri, jos hän olisi aggressiivinen ja häntä pitäisi hävetä. Juu, terveys tietysti, mutta omapa on terveytensä.

Kahden tuopin jälkeen ei pitäisi enää ajaa autolla, vaan käyttää taksia. Ole myös eri mieltä tuosta, että miehesi terveys olisi vain hänen asiansa. Puolison terveys / sairaus vaikuttaa väkisinkin myös pariskunnan toiseen osapuoleen enemmin tai myöhemmin.