Mikä ero on alkoholin suurkuluttajalla ja alkoholistilla?

Naisilla ja miehillä on aika erilainen käsitys alkoholistista. Voitteko kuvitella, että kaksi miestä puhuisi vanhasta koulukaveristaan jota ei ole nähneet pitkään aikaan: "Hei Pekka ootko kuullu, että Ranestakin on tullut aivan juoppo?"  "En ole.Jaa vai on se käsistä lähtenyt? Menikö maksa ja munuaiset vai työt alta?" . " Ei mutta nykyään se käy viikonloppuisin baareissa kavereiden kanssa. On siinä sinkkumiehellä elämä suistunut täysin raiteiltaan :( "

En ole päätellyt, että on "vain" suurkuluttaja, ei alkoholisti. Siksi kysyn, onko asioilla eroa ja jos niin mitä.

Juo joka päivä, paljon. Ei vain viikonlopuisin. Ei väitä pystyvänsä tai aikovansa lopettaa.

En todellakaan rakastunut alkoholikäytön VUOKSI. En aluksi tiennyt siitä.

Hyvin yksimielisiä olette vastauksissanne. Tämä on vaikeaa.

:'o(    Ap

Minusta alkoholisti on sellainen, joka aiheuttaa käytöllään selvää haittaa itselleen ja etenkin muille. Suurkuluttaja taas juo liian paljon sen olla terveellistä, mutta kykenee käyttäytymään, ei aiheuta muille ongelmia eikä itselleeenkään. Eri asia sitten on, haluaako joku kumppanin, joka tuhoaa terveyttään alkoholilla.

Suurkuluttaja myös periaatteessa pystyy olemaan ilman alkoholia, esim. sairaalassa, eikä hänelle tule mitään irrationaalisia tempauksia, joissa oli pakko saada viinaa ja vetää pää täyteen, eli ei esim. poistu sen takia sairaalasta kesken kaiken.

Usein suurkuluttaja sanoo, että voisi olla ilman, jos haluaisi, mutta ei sitten halua, eli ei ole. Isäni on ollut alkoholin suurkuluttaja, mutta ei alkoholisti, ja meinattuaan kuolla aivoverenvuotoon ja jouduttuaan sen jälkeen pian hoivakotiin ei juo enää yhtään. Alkoholisti voiko vaan noin vain olla ilman, kun sitä ei olosuhteista johtuen tarjoilla?

Mieheni on rakennusalalla, jossa perinteisesti kulutetaan alkoholia paljon. Minua alkuun pelotti hänen alkoholinkäyttönsä, mutta ei enää. Varsinkaan kun näen, millaisia ne muut ovat. He eivät voi lopettaa juomista. Aina ”vielä yksi” ja lopussa kaatuilevat ja örveltävät.

Minun mieheni ei juo väkeviä, ja on juodessaan vain hyväntuulinen ja puhelias. Eikä yleensä ole kännissä. On sellainen viinin ja shampanjan lipittäjä. 52 v.

On totta, että alkoholismi kehittyy juomalla, mutta minusta se kuuluu asioihin, joita ei pidä pelätä etukäteen. Murehtiminen ei auta mitään.

Kyllä se homma voi toimia, mut siinä on monta muttaa. Ite oon alkkis ja join vuosikausia, monta pulloa viiniä/viinaa päivässä. Suurin ongelma siinä on että se kyllä jostain syystä ainakin mun läheisiä vitutti ja hävetti aika lailla. Aluks se ei varmaan niin paljon haittaa, mutta on koko ajan humalassa olevan kanssa aika rasittavaa elää, vaikka olis mukava tyyppi muuten. Sit toiseks alkkis on enemmän tai vähemmän kipee siitä viinasta koko ajan ja kaikki tekeminen ajotetaan ja mitotetaan sen mukaan, missä voi juoda.

Mutta lisää muttaa, mieti onko mittasuhteet oikeesti semmoset, että se on ongelma? Usein sitäkin liiotellaan, et paljonko se jeppe oikeesti juo.

Mut jos on oikeesti kunnolla päissään koko ajan ja haluaa olla, niin se on sit susta ja siitä kiinni onko sulla hyvä olla, jos on, niin ei ongelmaa.

Tuo on hyvä alkoholistin määritelmä: kaikki suunnitellaan viinan mukaan.

Suurkuluttaja ei suunnittele. Hänen ei ole pakko sitä saada.

No jos puhutaan yli sadasta kerta-annoksesta per viikko. Ap

No onko sillä väliä onko suurkuluttaja vai alkoholisti? En tohon suhteeseen puutu, mutta tän osaan sanoo omasta kokemuksesta:

Mun päihdeterapeutti väittää että mä en ole alkoholisti vaan suurkuluttaja, vaikka nyt join perheet ja työt ja kaiken muunki. Elin ihan puistohessujen kanssa, mut lopetin sit ku ei enää huvittanut, tai siitä tuli ikävämpää mitä se oli hauskaa.

Eli ei niillä määrillä oo mitään väliä, mä join pahimmilla tai parhaimmillaan, koska sillon se oli hauskaa, niin pitkän aikaa neljä-viis pulloo koskenkorvaa/vrk ja janojuomat päälle. Enkä oo alkoholisti virallisesti, et paha sanoo. Tittelit nurkkaan, näin kevennykseks.

Kummassakin tapaukssa on varmasti kyseessä elämänhallinta ongelma.

Ero on siinä, että suurkuluttaja kutsuu itseään suurkuluttajaksi, koska ei halua myöntää tai ei usko olevansa alkoholisti. 

Vierailija kirjoitti:

No jos puhutaan yli sadasta kerta-annoksesta per viikko. Ap

Oletko tosissasi? Tuo ei ole suurkulutusta vaan selkeästi jo alkoholismia. Miltä tuollainen mies näyttää? Terveysongelmia on tuolla menolla varmasti, ellei kyseessä sitten ole vasta parikymppinen jantteri. Juokse ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhutaan yli sadasta kerta-annoksesta per viikko. Ap

Oletko tosissasi? Tuo ei ole suurkulutusta vaan selkeästi jo alkoholismia. Miltä tuollainen mies näyttää? Terveysongelmia on tuolla menolla varmasti, ellei kyseessä sitten ole vasta parikymppinen jantteri. Juokse ja lujaa.

No esimerkiks se voi näyttää tältä:

http://www.filmaatikko.fi/uutiset/johnny-depp-harkitsee-labyrinthia

tai tältä

https://www.google.com/search?q=richard+burton&source=lnms&tbm=isch&sa=…:

Ihan miltä vaan. Kunnon yleistäjä taas juoksee.

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu.

Omat vanhempani ovat juuri tuota sarjaa, jotka monet täällä mieltävät suurkuluttajiksi, eli he juovat viikonloppuiltaisin itsensä känniin mutta eivät arkena, jolloin on töitä. Itse olen mieltänyt heidät suurkuluttajan sijasta alkoholisteiksi, koska tuo viikonloppujuominen on ollut koko elämäni ajan vakio, josta ei ole poikettu edes yhdeksi viikonlopuksi meidän lasten toiveesta. Eli ei voida katkaista kaavaa. Edes joulunua ei ole voitu eikä voida vieläkään pitäytyä muutamassa lasillisessa, vaan pitää juoda itsensä selvään humalaan. Ja kyllä se jo pienenä lapsena häiritsi ja häiritsee vieläkin. En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Mielestäni ei ole väliä, onko miehesi suurkuluttaja vai alkoholisti. Väliä on sillä, häiritseekö alkoholin käyttö sinua ja pystytkö elämään niin, että se on koko ajan läsnä teidän arjessa ja yhteisen tekemisen suunnittelussa.

Arki oli sitä, että kalja sihahti auki tilanteessa kuin tilanteessa. Kaikkia tekemisiä ja vierailuja edeltävästi käytiin kaljakaupassa, eikä niitä juomia jäänyt seuraavaan kertaan, vaan ne piti juoda samana iltana. Paikkoihin ja tekemisiin, joissa alkoholia ei voi käyttää, ei ollut mahdollisuutta mennä, koska "tylsää".

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu.

Omat vanhempani ovat juuri tuota sarjaa, jotka monet täällä mieltävät suurkuluttajiksi, eli he juovat viikonloppuiltaisin itsensä känniin mutta eivät arkena, jolloin on töitä. Itse olen mieltänyt heidät suurkuluttajan sijasta alkoholisteiksi, koska tuo viikonloppujuominen on ollut koko elämäni ajan vakio, josta ei ole poikettu edes yhdeksi viikonlopuksi meidän lasten toiveesta. Eli ei voida katkaista kaavaa. Edes joulunua ei ole voitu eikä voida vieläkään pitäytyä muutamassa lasillisessa, vaan pitää juoda itsensä selvään humalaan. Ja kyllä se jo pienenä lapsena häiritsi ja häiritsee vieläkin. En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Mielestäni ei ole väliä, onko miehesi suurkuluttaja vai alkoholisti. Väliä on sillä, häiritseekö alkoholin käyttö sinua ja pystytkö elämään niin, että se on koko ajan läsnä teidän arjessa ja yhteisen tekemisen suunnittelussa.

Ihmisillä on sellainen stereotypia alkoholisteista, että ne ovat rytkyissä kulkevia puliukkoja, mutta kyllä niitä on ihan "toimivia" alkoholistejakin on olemassa ja liekö iso osa on juuri sellaisia, joista ei heti välttämättä edes tiedä, että ovat. 

Vierailija kirjoitti:

No jos puhutaan yli sadasta kerta-annoksesta per viikko. Ap

Jos noin paljon juo pystyykö oikeasti olemaan töissä/opiskelemaan? Suuri osa rahasta menee juomiseen? Kykeneekö koskaan ajamaan autoa, aina promilleja? Tiedätkö millainen on selvin päin vai näetkö aina hieman humalassa? Juokse hyvä ihminen, käy lukemassa Päihdelinkin kotikanava palstaa niin tiedät miltä tulevaisuutesi näyttäisi jos jäisit. Koskaan et tulisi olemaan miehelle ykkönen elämässä, viina menee ohi holisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhutaan yli sadasta kerta-annoksesta per viikko. Ap

Jos noin paljon juo pystyykö oikeasti olemaan töissä/opiskelemaan? Suuri osa rahasta menee juomiseen? Kykeneekö koskaan ajamaan autoa, aina promilleja? Tiedätkö millainen on selvin päin vai näetkö aina hieman humalassa? Juokse hyvä ihminen, käy lukemassa Päihdelinkin kotikanava palstaa niin tiedät miltä tulevaisuutesi näyttäisi jos jäisit. Koskaan et tulisi olemaan miehelle ykkönen elämässä, viina menee ohi holisten.

Minulla kesti pitkään ymmärtää, etten ollut koskaan nähnyt kumppaniani ilman, että hän olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena tai krapulassa. Se oli tärkeä oivallus ja askel eroon. Alkuaikoina nimittäin en ymmärtänyt, että hän joi koko ajan, sillä hän vaikutti selvältä vielä suurenkin nautitun määrän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu.

Omat vanhempani ovat juuri tuota sarjaa, jotka monet täällä mieltävät suurkuluttajiksi, eli he juovat viikonloppuiltaisin itsensä känniin mutta eivät arkena, jolloin on töitä. Itse olen mieltänyt heidät suurkuluttajan sijasta alkoholisteiksi, koska tuo viikonloppujuominen on ollut koko elämäni ajan vakio, josta ei ole poikettu edes yhdeksi viikonlopuksi meidän lasten toiveesta. Eli ei voida katkaista kaavaa. Edes joulunua ei ole voitu eikä voida vieläkään pitäytyä muutamassa lasillisessa, vaan pitää juoda itsensä selvään humalaan. Ja kyllä se jo pienenä lapsena häiritsi ja häiritsee vieläkin. En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Mielestäni ei ole väliä, onko miehesi suurkuluttaja vai alkoholisti. Väliä on sillä, häiritseekö alkoholin käyttö sinua ja pystytkö elämään niin, että se on koko ajan läsnä teidän arjessa ja yhteisen tekemisen suunnittelussa.

Ihmisillä on sellainen stereotypia alkoholisteista, että ne ovat rytkyissä kulkevia puliukkoja, mutta kyllä niitä on ihan "toimivia" alkoholistejakin on olemassa ja liekö iso osa on juuri sellaisia, joista ei heti välttämättä edes tiedä, että ovat. 

Näinpä. Tuntuu, että monille se alkoholin ogelmakäytön raja Suomessa on siinä, pystyykö pitämään työpaikan vai ei vaikka ne juomamäärät olisi kuinka suuria ja juominen viikoittaista niin, että sitä ei voi katkaista vaan vapaa-aikaan kuuluu aina se alkoholi. Meilläkin vanhemmat onneksi joivat ja juovat pääosin kahdestaan kotona rauhallisesti, eli ei tosiaan ollut mitään "juopporemmejä" kotona pyörimässä. Meistä pidettiin aina hyvää huolta lapsena, iltasadut luettiin ja ei ollut mistään puutetta. Vanhempani ovat todella mukavia ja hyviä ihmisiä. Mutta kyllä se alkoholin käyttö silti vaikutti ja kummittelee taustalla vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu.

Omat vanhempani ovat juuri tuota sarjaa, jotka monet täällä mieltävät suurkuluttajiksi, eli he juovat viikonloppuiltaisin itsensä känniin mutta eivät arkena, jolloin on töitä. Itse olen mieltänyt heidät suurkuluttajan sijasta alkoholisteiksi, koska tuo viikonloppujuominen on ollut koko elämäni ajan vakio, josta ei ole poikettu edes yhdeksi viikonlopuksi meidän lasten toiveesta. Eli ei voida katkaista kaavaa. Edes joulunua ei ole voitu eikä voida vieläkään pitäytyä muutamassa lasillisessa, vaan pitää juoda itsensä selvään humalaan. Ja kyllä se jo pienenä lapsena häiritsi ja häiritsee vieläkin. En vain voi ymmärtää, miksi ei voida olla edes yhtä viikonloppuiltaa selvinpäin tai edes lähes selvin päin. Rakkaita he silti minulle ovat.

Mielestäni ei ole väliä, onko miehesi suurkuluttaja vai alkoholisti. Väliä on sillä, häiritseekö alkoholin käyttö sinua ja pystytkö elämään niin, että se on koko ajan läsnä teidän arjessa ja yhteisen tekemisen suunnittelussa.

Ihmisillä on sellainen stereotypia alkoholisteista, että ne ovat rytkyissä kulkevia puliukkoja, mutta kyllä niitä on ihan "toimivia" alkoholistejakin on olemassa ja liekö iso osa on juuri sellaisia, joista ei heti välttämättä edes tiedä, että ovat. 

Näinpä. Tuntuu, että monille se alkoholin ogelmakäytön raja Suomessa on siinä, pystyykö pitämään työpaikan vai ei vaikka ne juomamäärät olisi kuinka suuria ja juominen viikoittaista niin, että sitä ei voi katkaista vaan vapaa-aikaan kuuluu aina se alkoholi. Meilläkin vanhemmat onneksi joivat ja juovat pääosin kahdestaan kotona rauhallisesti, eli ei tosiaan ollut mitään "juopporemmejä" kotona pyörimässä. Meistä pidettiin aina hyvää huolta lapsena, iltasadut luettiin ja ei ollut mistään puutetta. Vanhempani ovat todella mukavia ja hyviä ihmisiä. Mutta kyllä se alkoholin käyttö silti vaikutti ja kummittelee taustalla vieläkin.

Itselläni taas isä joi aina vko.loput ja kaikki juhlat. Tottakai sen takia sitten tapahtuikin kaikkea huonoa juhlapyhinä, kiitos hänen känniövertelyjen. Pitkään nuorena vihasin kaikkia juhlapyhiä, koska tiesin että silloin taas isä juo. Myös teini-iässä isän kaverit toi sen vko.loppuna baarista niin kännisenä kotiin, ettei se edes pysynyt pystyssä ja sitten minun piti hoitaa häntä siihen asti, että äiti tuli töistä kotiin. 

Mutta ei hän koskaan töissä juonut ja teki työt kunnolla.

Alkoholismilla ja suurkulutuksella on se ero, että jälkimmäinen on ihan oikea lääketieteellinen termi, edelliselle ei ole olemassa mitään virallista määritelmää.