Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvavuotena?
Kuinka paha ihminen olen, jos otan eron miehestäni vauvavuoden aikana? Meillä on 3 kk ikäinen vauva. Isyyttä en mieheltä estäisi vaan saisi olla lapsensa kanssa niin paljon aikaa kuin vain haluaisi. Mutta en usko, että pystyn hänen kanssaan enää parisuhteessa olemaan. Onko virhe erota vauvavuoden aikana?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän aloittajalla menee?
Ei uutta kerrottavaa, mies tosiaan ilmaisi, että hän haluaa erota. Hän ei ole juuri ollut kotona tuon keskustelun jälkeen, tullut myöhään illalla ja lähtenyt aikaisin aamulla, niin ei olla asiasta puhuttu sen jälkeen (olen ollut nukkumassa kun on tullut ja kun on lähtenyt). Itse olisin lopulta vielä halunnut yrittää yhdessä ja katsoa vuoden päästä miltä silloin tuntuu. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä eroa. Sitä paitsi vauavn kannalta vahingollisinta erota etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Hormoneistasi varmaan johtuu kuten ehkä itsekin osaat järkevänä ihmisenä päätellä jos kerran 8v mennyt hyvin ja ongelmia ei muutenkaan ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sitä paitsi vauavn kannalta vahingollisinta erota etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Hormoneistasi varmaan johtuu kuten ehkä itsekin osaat järkevänä ihmisenä päätellä jos kerran 8v mennyt hyvin ja ongelmia ei muutenkaan ole ollut.
Ei se ole minun valinta enää kun kerran mies haluaa erota. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sitä paitsi vauavn kannalta vahingollisinta erota etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Hormoneistasi varmaan johtuu kuten ehkä itsekin osaat järkevänä ihmisenä päätellä jos kerran 8v mennyt hyvin ja ongelmia ei muutenkaan ole ollut.
Ei se ole minun valinta enää kun kerran mies haluaa erota. Ap.
Olen niin pahoillani. Muista kuitenkin, että tämä ei välttämättä ole lopullista. Hyvä esimerkki tästä on Nanna ja Jere Karalahti, joilla ollut myrskyisää ja jotka ovat eronkin jälkeen palanneet yhteen ja hankkineet toisen lapsen. Toivon teille kaikkea hyvää. Mikäli sinulla on vahva halu saada suhteenne pelastettua, niin voisitko vedota mieheesi sen pohjalta, että.jos hän kokeilisi vielä kanssasi lapsenne tähden vaikka 6 kk(mikäli vuosi tuntuu hänestä liian pitkältä)? Netistä löytyy paljon artikkeleita parisuhteesn dynamiikan muutoksesta vauvan syntymän jälkeen, jos miehesi lukisi edes yhden niistä saattaisi hän ymmärtää että tilanteenne ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen. Ero käy monella parilla mielessä juuri vauva-aikana. Tsemppiä, toivon sinulle kaikkea hyvää.
- mirja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sitä paitsi vauavn kannalta vahingollisinta erota etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Hormoneistasi varmaan johtuu kuten ehkä itsekin osaat järkevänä ihmisenä päätellä jos kerran 8v mennyt hyvin ja ongelmia ei muutenkaan ole ollut.
Ei se ole minun valinta enää kun kerran mies haluaa erota. Ap.
Olen niin pahoillani. Muista kuitenkin, että tämä ei välttämättä ole lopullista. Hyvä esimerkki tästä on Nanna ja Jere Karalahti, joilla ollut myrskyisää ja jotka ovat eronkin jälkeen palanneet yhteen ja hankkineet toisen lapsen. Toivon teille kaikkea hyvää. Mikäli sinulla on vahva halu saada suhteenne pelastettua, niin voisitko vedota mieheesi sen pohjalta, että.jos hän kokeilisi vielä kanssasi lapsenne tähden vaikka 6 kk(mikäli vuosi tuntuu hänestä liian pitkältä)? Netistä löytyy paljon artikkeleita parisuhteesn dynamiikan muutoksesta vauvan syntymän jälkeen, jos miehesi lukisi edes yhden niistä saattaisi hän ymmärtää että tilanteenne ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen. Ero käy monella parilla mielessä juuri vauva-aikana. Tsemppiä, toivon sinulle kaikkea hyvää.
- mirja
Oikeasti, ei kannata saattaa itseään eikä lastaan varsinkaan tuollaiseen tilanteeseen, että ollaan välillä yhdessä ja sitten taas ei ollakaan ja sitten taas ollaankin.
On törkeyden huippu lähteä lätkimään ja jättää toinen pienen vauvan kanssa yksin. Oma exäni teki näin. Ei sellaisen jälkeen toiseen enää voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta, jota apn mies tuntuu harrastavan.
Vai olisiko sittenkin toisinpäin. Ap:n harrastama henkinen väkivalta. Luettuani näitä ketjuja puolivuotta olen todennut hänen vihaavan milloin ketäkin. Voisi olla hänelle hyväksi kääntää katse itseensä. Löytyisikö sieltä se jka aina saa aikaan pahanolon, niin itselle kuin muillekin.
Ap kuuntele itseäsi siellä kotona, kun viestit miehellesi. Onko se vihapuhetta? Arjessa liian usein mollataan toisiamme pienillä sanoilla, jotka satuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta, jota apn mies tuntuu harrastavan.
Vai olisiko sittenkin toisinpäin. Ap:n harrastama henkinen väkivalta. Luettuani näitä ketjuja puolivuotta olen todennut hänen vihaavan milloin ketäkin. Voisi olla hänelle hyväksi kääntää katse itseensä. Löytyisikö sieltä se jka aina saa aikaan pahanolon, niin itselle kuin muillekin.
Ap kuuntele itseäsi siellä kotona, kun viestit miehellesi. Onko se vihapuhetta? Arjessa liian usein mollataan toisiamme pienillä sanoilla, jotka satuttavat.
En tiedä keneen minut nyt sekoitat ja kenen ketjuja olet lukenut puoli vuotta, jonka perusteella olet hänen todennut vihaavan useita asioita. Itse en ole tänne palstalle ennen tätä ketjuani aloitusta tehnyt.
En myöskään hauku enkä mollaa miestäni. Mutta sinun mielestä minä olen siis syyllinen mieheni pahaan oloon. En oikein tiedä millä perusteella tuohon päätelmään päädyit.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida nyt kaikki väki tajuta, että "ap" ei ole mikään aloittajan oma nimimerkki...
Vierailija kirjoitti:
Ei taida nyt kaikki väki tajuta, että "ap" ei ole mikään aloittajan oma nimimerkki...
Haha tuo yksi oli näköjään luullut, että joku ap-niminen koko ajan kirjoittaa vauva-palstalle valtavasti aloituksia, joissa valittaa milloin mistäkin :D :D . Hervotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tilanteesta.. Jos todella paha tilanne niin tietty, mutta jos tulette toimeen niin älä vielä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota?
Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.
Tämä on aika tavallista ja ns . normaalia. Vauvan tulo pistää hormoonien lisäksi kaiken muunkin sekaisin.
Mutta! Rakkaushan ei ole vain tunneasia, älä tuijota nyt niitä liikaa! Vaan rakkaus on päätös, ja olet sanonut tahdon, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Vauva aiheuttaa aina kriisin, vaikka positiivisenkin. Kriisitilanteessa ei koskaan kannata tehdä isoja päätöksiä.
Meillä oli myös ero tulla silloin kun esikoinen oli pieni vauva, oltiin liian väsyneitä ja sekaisin. Onneksi mentiin terapiaan, nyt meillä on kolme ihanaa lasta ja vanhin melkein aikuinen <3
Nyt kärsivällisyyttä ja terapiaa, kyllä se paremmaksi muuttuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta.. Jos todella paha tilanne niin tietty, mutta jos tulette toimeen niin älä vielä....
Jep! Jos mies hakkaa niin sitten ero! Muuten jarrua. Ei liian helppoa eroa tilanteessa, jossa se ei ole välttämätön.
Vaikuttaa siltä, että jotain ratkaisevaa on puolisosi ajatuksissa tapahtunut jo ennen lapsen syntymää. Muistuttaa pahasti omaa miestäni, en tosin ollut raskaana, mutta hän alkoi käyttäytyä noin, kun ihastui toiseen. En tarkoita, että teillä olisi näin, mutta jotain on selkeästi tapahtunut. Olisiko niin, että mies ei ollut yhtään "kartalla", mitä raskaus ja vauva tuo tullessaan, ja on mennyt siitä "lukkoon"? Ja nyt tilanne on kärjistynyt niin, että näkee eron ainoaksi ulospääsyksi, vähän kuten sinäkin?
Vaikka olen ihan välkky nainen, Itselläni meni muutama kuukausi ennen kuin sain selville mistä on kyse, ja sinä aikana olin todella yksin ja en varmasti ollut minäkään siinä vaiheessa mikään unelmavaimo, koska en tiennyt syytä mistä miehen kylmä käytös johtui ja voin henkisesti huonosti. Eli miehen välinpitämättömyys ja kylmyys sai myös minun huonot piirteet esiin, ilmapiiri oli kireä ja riitoja oli usein. Kun sitten sain totuuden irti hänestä, hän ei suostunut puhumaan asioita auki yhdessä ammattilaisen kanssa, terapia ei tullut kuuloonkaan.
Minä menin sisältä rikki tuolloin ja kävin säännöllisesti puhumassa ammattilaiselle. Asiat eteni niin, että hommasin oman asunnon, muutin pois kotoa ja eropaperit vetämään. Ja tuossa kohtaa mieheni muuttui, ihan kuin olisi unesta "herätetty".
Nyt, vuosien jälkeen olemme edelleen yhdessä ja minusta tuntuu, että tämä nykyinen mies on kuin eri mies, kenen kanssa olin ennen tuota tilannetta. Kasvatti ja kovetti tuo aika minua älyttömästi, mutta tuntuu, että mieheni myös kasvoi henkisesti tuossa kohtaa paljon ja oppi puhumaan omista tunteistaan.
Voimia sinulle, vauvalle ja puolisollesi kaikesta huolimatta, elämää ei oikein voi etukäteen suunnitella, yllätyksiä tulee aina, se on varma.
Tuossa vaiheessa on hormonit ihan sekaisin, seksihalut yleensä tipotiessään ja ihan järkyttävä väsymys kaiken valvomisen ja uuden opettelun keskellä, minkä johdosta vieläpä yleensä masennus.
Olisi totaalinen VIRHE erota tuossa kriittisessä vaiheessa.
Elämä muuttuu paremmaksi, joillakin ennemmin ja joillakin myöhemmin.
Odota nyt ainakin vuosi, niin näet.
Laita lapsesi välillä hoitoon esim. isovanhemmille, että saat nukuttua univelkoja pois ja käykää miehen kanssa jossain yhdessä. Elokuvissa, syömässä, hiihtämässä.... jossain vaan poissa kotoa, niin mieli virkistyy ja parisuhdekin löytyy sieltä.
Tsemppiä.
Todella itsekästä!
Riistäisit mieheltäsi ja lapseltasi mahdollisuuden onnelliseen ydinperheeseen.
Häpeä!
Miten tässä nyt kävi? En jaksanut lukea koko ketjua. Itsekin mietin eroa kun lapsi oli pieni vauva. Mietin sitä vielä kun lapsi oli 1,5v. Nyt hän on 2v ja nuo ajatukset eivät ole niin voimakkaina. Olemme keskustelleet miehen kanssa paljon! Ihan jatkuvasti suhteestamme, miten voimme parantaa, mitä toivomme ja tarvitsemme jne...
Mulla on ollut myös terveysongelmia, mitkä on ihan selvästi vaikuttaneet negatiivisesti. Ja vielä kun en ole saanut mieheltä tarvitsemaani tukea tarpeeksi. Tunnen jo paljonkin lämpimiä tunteita miestäni kohtaan. Pahimmassa vaiheessa en voinut edes sietää häntä lähelläni. Ei ole helppoa ollut, mutta teemme kaikkemme ihanan lapsemme takia. Toki eroaminen on paras vaihtoehto jos suhdetta ei vaan saa toimimaan ja lapsetkin kärsii.
Meille ollut tärkeää myös kahdenkeskinen aika nyt se järjestyy helpommin kun lapsi jo isompi.
Ihmiset ovat hulluja erotessaan vauvavuonna tai vähän myöhemmin. Pitäisi tajuta asennoitua niin, että pikkulapsivaihe on määräaikainen juttu, joka ajan kanssa helpottaa. Pitäisi myös suunnitella karkeat pelisäännöt valmiiksi: miten hoidetaan ja valvotaan ja vuorotellaan, jos on tarvetta.
Ja miten eroaminen muka helpottaa elämää? Kahden aikuisen sijasta lasta hoitaa vain yksi - onhan se joo aivan valtava parannus. (En nyt tietenkään puutu tässä "miehestäni/vaimostani kuoriutui väkivaltainen hullu lapsen synnyttyä-tapauksiin)