Ero vauvavuotena?

Vierailija kirjoitti:

Juu ei, et todellakaan eroa nyt. Odota pari vuotta tai edes yksi, jos edelleen olet eron kannalla sen jälkeen niin sitten ehkä.

Meillä on molempien lasten syntymän jälkeen ollut isot kriisit. Molemmilla. Asiat tasaantuu kun lapsi kasvaa, molemmat tottuu uuteen rooliinsa ja hormonit naisella tasoittuu. Sun hormonit ja vaistot on tällä hetkellä ohjelmoitu pitämään jälkeläinen hengissä. Mies taas varmaan on pihalla kuin lumiukko.

Kannattaa sitä miestä silti koittaa muista huomioida koska mies jää alussa kolmanneksi pyöräksi väkisinkin, mutta kertoa sille myös että tarvitset nyt hieman tilaa ja aikaa kun vauva verottaa jaksamista.

Ap:n tapauksessa kai nimenomaan mies karttaa sitä läheisyyttä ja nainen tuntee olevansa yksin lapsen kassa vaikka ei todellakaan haluaisi sitä olla? Kaikki naiset ei uppudu pelkkään vauvaan, hyi helvetti sentään.

Vierailija kirjoitti:

vuosi ja 9kk vielä pitäisi jaksaa sinun tuota suhdetta. Alle kaksivuotiaiden vanhempia tulisi kieltää eroamasta ilman pätevää sytä, ja tuo sinun hormonimyrskysi ei ole sellainen. Usko vain, kun viisaammat, ja tuon kokeneet sinulle kertovat, että toisille naisille tulee tuollainen "miehen hylkäys vietti" synnytyksen jälkeen. Tuo menee ohi kyllä. Siihen asti puhu miehesi kanssa, selitä hänelle mikä on homman nimi, ja ano että haluat nyt olla rauhassa häneltä, että joilleikin tuoreille äideille nyt vain käy näin, eikä se ole hänen eikä sinunkaan vikasi. 

Itse koin myös syvää inhoa miestäni kohtaan ensimmäisen vuoden lapsen saannin jälkeen. Seiitä se pikkuhiljaa lähti paranemaan neutraalille tasolle, ja ennen kuin lapsi oli 2v, olimme jo "yhdessä" uudestaan. Tämän takia en tosin uskaltanut tehdä enempää lapsia, joten nyt jo 16 v poika jäi ainokaiseksemme. Tsemppiä! Älä luovuta!

Luetteko te lainkaan kirjoituksia, joita kommentoitte? Vaikka päänne sisällä pyöriikin mantra äidistä, joka vain keskittyy vauvaan, keskittyy vauvaan, keskityy vauvaan... niin opetelkaa silti lukemaan. Ap kirjoitti, että mies ottaa etäisyyttä, ei hän. Idiootit.

Puhumattomuus on huono syy eroon kirjoitti:

Älä eroa! Katso lastasi ja mieti, että mitä lapsesi mahtaisi ajatella eronneista vanhemmistaan. Ero pakottaa lapsen myöhemmin kasvamaan nopeasti nuoreksi aikuiseksi. Sanotte, mitä sanotte, niin näin silti on. Nopesti aikuiseksi kasvamisessa on myös hyviä puolia, mutta riskit tunne-elämän ja seksuaalisen minän ongelmille ovat isommat. Kaikkein parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on ehjä perhe. Vaikka riitoja olisi, kuuluvat ne elämään ja lapsen on syytä nähdä myös huonot ajat vanhempien välillä, lapsen iästä riippumatta. Eri asia on sitten väkivalta, alkoholismi, henkeä uhkaavat mielenterveyden ongelmat, ja näistä ei ap anna viitteitä.

Paskat. Minä toivoin lapsena, että vanhempani eroaisivat, vaikka mitään noista mainitsemista ongelmistasi ei ollut. Vain kaksi yhteensopimatonsta ihmistä, jotka riitelivät ja sinnnittelivät yhdessä "koska lapset". Tuona lapsena sanon, että maailman huonoin syy!

jakke1973 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paha ihminen olen, jos otan eron miehestäni vauvavuoden aikana? Meillä on 3 kk ikäinen vauva. Isyyttä en mieheltä estäisi vaan saisi olla lapsensa kanssa niin paljon aikaa kuin vain haluaisi. Mutta en usko, että pystyn hänen kanssaan enää parisuhteessa olemaan. Onko virhe erota vauvavuoden aikana?

Virhe oli tehdä se lapsi.

Lapsi ei ole koskaan virhe. Eikä parisuhde muutu ehjäksi sillä, että sinnikkäästi vain pysytään yhdessä. Lapsi kyllä vaistoaa vanhempiensa huonon olon ja saa huonon mallin parisuhteelle.

Vai että virhe oli saada lapsi... EI OLLUT.

-

Virhe on se, jos ei uskalla ryhtyä elättämään lastaan yksin; se on niin suuri virhe, etten oikein osaa asiaa sanoa.

-

Ihmisen täytyy kyetä kantamaan vastuu lapsestaan jo ennen hänen syntymäänsä, tietää, mitä mahdollisesti eteen tulee.

Koskaan et voi tietää, mikä eteen.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus on huono syy eroon kirjoitti:

Älä eroa! Katso lastasi ja mieti, että mitä lapsesi mahtaisi ajatella eronneista vanhemmistaan. Ero pakottaa lapsen myöhemmin kasvamaan nopeasti nuoreksi aikuiseksi. Sanotte, mitä sanotte, niin näin silti on. Nopesti aikuiseksi kasvamisessa on myös hyviä puolia, mutta riskit tunne-elämän ja seksuaalisen minän ongelmille ovat isommat. Kaikkein parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on ehjä perhe. Vaikka riitoja olisi, kuuluvat ne elämään ja lapsen on syytä nähdä myös huonot ajat vanhempien välillä, lapsen iästä riippumatta. Eri asia on sitten väkivalta, alkoholismi, henkeä uhkaavat mielenterveyden ongelmat, ja näistä ei ap anna viitteitä.

 

Paskat. Minä toivoin lapsena, että vanhempani eroaisivat, vaikka mitään noista mainitsemista ongelmistasi ei ollut. Vain kaksi yhteensopimatonsta ihmistä, jotka riitelivät ja sinnnittelivät yhdessä "koska lapset". Tuona lapsena sanon, että maailman huonoin syy!

Tämä on totuus, jota ne eivät kestä, jotka pysyvät huonossa suhteessa "lasten takia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus on huono syy eroon kirjoitti:

Älä eroa! Katso lastasi ja mieti, että mitä lapsesi mahtaisi ajatella eronneista vanhemmistaan. Ero pakottaa lapsen myöhemmin kasvamaan nopeasti nuoreksi aikuiseksi. Sanotte, mitä sanotte, niin näin silti on. Nopesti aikuiseksi kasvamisessa on myös hyviä puolia, mutta riskit tunne-elämän ja seksuaalisen minän ongelmille ovat isommat. Kaikkein parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on ehjä perhe. Vaikka riitoja olisi, kuuluvat ne elämään ja lapsen on syytä nähdä myös huonot ajat vanhempien välillä, lapsen iästä riippumatta. Eri asia on sitten väkivalta, alkoholismi, henkeä uhkaavat mielenterveyden ongelmat, ja näistä ei ap anna viitteitä.

 

Paskat. Minä toivoin lapsena, että vanhempani eroaisivat, vaikka mitään noista mainitsemista ongelmistasi ei ollut. Vain kaksi yhteensopimatonsta ihmistä, jotka riitelivät ja sinnnittelivät yhdessä "koska lapset". Tuona lapsena sanon, että maailman huonoin syy!

 

Tämä on totuus, jota ne eivät kestä, jotka pysyvät huonossa suhteessa "lasten takia".

Aika tiukka kommentti, mutta täysin totta niille, jotka ovat kiu ´ottvat huonossa suhteessa muka lasten vuoksi: lapsi haluaa olla rauhassa eikä missään vanhempiensa sekametelisopassa!

Miksi ikinä pysyä suhteessa sellaisen syyn takia kuin lapset???

Miksi???

Kuka kertoo vilpittömästi hyvän syyn?

En voi mitenkään suositella eroa pienen vauvan kanssa! Ollaan oltu nyt vuosi omillamme tuon pienen kanssa ja on ollut todella rankkaa. Lapsen isä sikaili aika paljon, ryyppäili ja pelas päivät pitkät pelejä, ja välit oli siksi aivan kamalat mutta silti toivon että oltais sillon saatu selvitettyä ongelmat eikä oltais muutettu erillemme. Jälkeenpäin ollaan puhuttu ja mies sanoi, että hänellä oli aika vaikea kasvaa isäksi.

Sitä on kyllä todella herkillä pienen vauvan kanssa ja tiedän miten pahalta tuntuu olla ilman henkistä (tai muutakaan) tukea silloin. Mutta toivotaan että aika auttaa teillä. En tiedä onko tuommonen uusien vanhempien etääntyminen ehkä aika tavallista, kun koko elämä ja kaikki tunteet menee uusiksi molemmilla samaan aikaan. Toivottavasti miehes suostuis juttelemaan jonnekin, tai pääsisitte yhdessä.

Mies ei ole halunnut seksiä raskauden puolenvälin jälkeen, eli yli puoleen vuoteen. Hänen oma päätös, mutta kiukku ja turhautuminen siitä purkautuu naiseen. Naisesta on tullut äiti ja seksi on jotain ihan muuta. Mies ei todnäk osaa tunnistaa näitä tunteita ja päälle on seks. turhautunut ja kiukuttelee naiselle. Nää on niin nähty. Todennäköisesti odottaa lapsellisena että osaisit itse antaa yhtäkkiä poskihoitoa (kakaraahan sitä haluukin tyydyttää just joo) tai oikeuttelee itselleen mielessään pettämiskuviota johon ei oikein taivu -> kiukku

Miehet on kuin lapsia ja seksi niiden perustarve, kuin lapsilla uni. Ne menee kiukkuun ja myttyyn ja purkaa vielä sinuun oman typeryytensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Erittäin naulankantaan osunut kommentti!

Selkeästi unohdetaan se fakta, että silloin on parempi erota, jos yhteiselo ei suju.

On itsestään selvää, että lapsen on hyvä kasvaa perheessä, jonka ilmapiiri ei ole tulenarka ja jännittynyt.

Pikkuvauvakin vaistoaa, jos äidillä ei kaikki ole hyvin.

-

Tiedän kokemuksesta.

Siksipä erosin, että kykenin kasvattamaan lapsestani tasapainoisen nuoren naisen!

-

Joku kirjoitti, että lähivanhempi joutuu tilille eron syistä jossakin vaiheessa.

Itse olen aina kertonut asiasta kysymättäkin lapsen ikään sopivalla tavalla avoimesti; eroasiaa on turha vai´eta kuoliaaksi pienenkään lapsen kohdalla.

Ensin kerroin, ettei isään voinut luottaa.

Lopulta kerroin totuuden, sen, minkä lapsi oli jo itsekin tajunnut: isä oli ja on alkoholisti.

Näin se meilläkin meni, kerroin syyn iän karttuessa. Ja syitä oli monia, hän ymmärtää kyllä ratkaisuni ja on sitä mieltä, että hyvä kun erottiin. Kuitenkaan..

Se ei poista tytön tuskaa isättömyydestä!!

Ja kenelle muulle hän sitä oireilisi kuin minulle? Kun ei sitä isää ole, jonka kanssa voisi asiaa jutella.

Etäiset, kohteliaat välit on, mutta vähän kuin kaukaisen sukulaisen kanssa. Ei sen tärkeimmän, oman vanhemman, tuntua ole.

Varsinkin tyttölapsi tarvitsee isän hyväksyntää, jotta ei hae hyväksyntää ja rakkautta myöhemmin väärillä tavoilla, tai pidä itseään miesten silmissä arvottomana:(

Olen lukenut aiheesta useita tutkimuksia, ja tosi juttu on, että oman isän merkitys tytölle varsinkin on VALTAVA, sitä on vaikea korvata millään muulla hyväksyvällä aikuisella. Tarkoitan ns. Korjaavia kokemuksia..

Jos ymmärsin oikein, et kuitenkaan estänyt isää olemasta isä lapselleen, vaan hän itse teki niin. Ei ole mitenkään varmaa, että mies olisi ylläpitänyt suhdetta lapseensa, vaikka olisitkin siirtänyt eroa kauemmas siinä toivossa. Jos et estänyt miehen yhteydenpitoa lapseen vaan se oli hänem oma valintansa (olipa miten satutettu mies tahansa), et ole asiasta vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

Tikuttivat varmaan ovispäivän ja se oli ainoa päivä kuussa, jolloin oli seksiä. Itse tosin ihmettelen, miksi tuollaiseen suhteeseen halutaan edes lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ihmisten kommentit olla ottamatta eroa ja alkamalla harrastaa seksiä auttavat ap:ta, kun hän on täsmentänyt, että se on pääasiassa mies, joka haluaa erota ja mies ei halua seksiä?

Tämän takia aloitusviestin pitäisi olla napakka tietopaketti koko jutusta, eikä niin että ripotellaan niitä tietoja pitkin toisella kymmenellä sivulla olevaa keskustelua.

Aloitusviestissä ap kertoo tilanteen niin, että hän haluaa erota. Vasta keskustelun edetessä käy ilmi, että btw mies ei ole halunnut enää aikoihin seksiä, käyttäytynyt kummallisesti jo loppuraskaudesta asti ja haluaa erota myös.

Eli tässä hyvä muistutus, että kertokaa aloitusviestissä ne kaikki olennaiset asiat.

Mä ainakin oletan, että ennen kuin kommentoidaan , luetaan kaikki siihen astisen ketjun viestit.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus on huono syy eroon kirjoitti:

Älä eroa! Katso lastasi ja mieti, että mitä lapsesi mahtaisi ajatella eronneista vanhemmistaan. Ero pakottaa lapsen myöhemmin kasvamaan nopeasti nuoreksi aikuiseksi. Sanotte, mitä sanotte, niin näin silti on. Nopesti aikuiseksi kasvamisessa on myös hyviä puolia, mutta riskit tunne-elämän ja seksuaalisen minän ongelmille ovat isommat. Kaikkein parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on ehjä perhe. Vaikka riitoja olisi, kuuluvat ne elämään ja lapsen on syytä nähdä myös huonot ajat vanhempien välillä, lapsen iästä riippumatta. Eri asia on sitten väkivalta, alkoholismi, henkeä uhkaavat mielenterveyden ongelmat, ja näistä ei ap anna viitteitä.

 

Paskat. Minä toivoin lapsena, että vanhempani eroaisivat, vaikka mitään noista mainitsemista ongelmistasi ei ollut. Vain kaksi yhteensopimatonsta ihmistä, jotka riitelivät ja sinnnittelivät yhdessä "koska lapset". Tuona lapsena sanon, että maailman huonoin syy!

Totta. Minä sinnittelin vuosia riitaisessa avioliitossa, koska lapset. Lopulta erosin. Nyt jo teini-ikäiset lapseni ovat sanoneet usein, että hyvä kun erositte, että nyt on paremmin. Olemme vuoroviikkolapsillemme tahoillamme paremmat vanhemmat nyt kuin yhdessä ollessa. Nyt koti on seesteinen rauhoittumispaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ihmisten kommentit olla ottamatta eroa ja alkamalla harrastaa seksiä auttavat ap:ta, kun hän on täsmentänyt, että se on pääasiassa mies, joka haluaa erota ja mies ei halua seksiä?

Tämän takia aloitusviestin pitäisi olla napakka tietopaketti koko jutusta, eikä niin että ripotellaan niitä tietoja pitkin toisella kymmenellä sivulla olevaa keskustelua.

Aloitusviestissä ap kertoo tilanteen niin, että hän haluaa erota. Vasta keskustelun edetessä käy ilmi, että btw mies ei ole halunnut enää aikoihin seksiä, käyttäytynyt kummallisesti jo loppuraskaudesta asti ja haluaa erota myös.

Eli tässä hyvä muistutus, että kertokaa aloitusviestissä ne kaikki olennaiset asiat.

 

Mä ainakin oletan, että ennen kuin kommentoidaan , luetaan kaikki siihen astisen ketjun viestit.

Menee aika haastavaksi ketjuissa, joissa on toistasataa viestiä.

Kaikki naiset on hulluja. Pää pensaaseen vaan ja sitte ihmetellään kun on niin surkea olo.

Ap,

Aiheesta puhutaan vähemmän, mutta myös miehet voivat kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tuoreiden isien testosteronitasot myös tutkitusti alenevat vanhemmuuden myötä. Kannattaa puhua näistä avoimesti ja miettiä, voisiko näillä olla jotain tekemistä sen kanssa, että mies vetäytyy eikä halua seksiä. Voi siis liittyä ihan miehen hormonitoimintaan sekä tietenkin muuttuneisiin rooleihinne. Joskus on vaikea löytää kipinä sen äiti- ja isäroolin takaa. Teillä on vielä niin pieni vauva, että normaalilta kuulostaa. Monessa perheessä mennään ilman intohimoa tuossa vaiheessa. Toki kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että se kipinä taas löytyy. Avainasemassa tässä tapauksessa on varmaan lopulta mies itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

 

Tikuttivat varmaan ovispäivän ja se oli ainoa päivä kuussa, jolloin oli seksiä. Itse tosin ihmettelen, miksi tuollaiseen suhteeseen halutaan edes lapsia.

Se on jännä, kun tältä palstalta löytyy ihmettelijää jos jonkinmoista. Meille meidän lapset ovat ainakin niin suuri voimavara elämässä, että kun oli halu saada esikoisellemme sisarus ja meille toinen rakkaintakin rakkaampi lapsi niin silloin pystyimme kyllä hyvin sulattamaan sen, että siinä kohtaa elämässämme seksi ei ollut se asia numero yksi. Mitään oviksia emme kyllä tikuttaneet, kävi tuuri ettei tarvinnut yrittää pitkiä aikoja vaan väsymyksenkin keskellä raskaus onnistui :) ja nyt meillä on kaksi maailman rakkainta lasta, seksiä on taas paljon ja nautimme elämästä ja toisistamme. Mutta ihmettele vain, muiden valinnat eivät ole sinun elämästäsi mitään pois :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vuosi ja 9kk vielä pitäisi jaksaa sinun tuota suhdetta. Alle kaksivuotiaiden vanhempia tulisi kieltää eroamasta ilman pätevää sytä, ja tuo sinun hormonimyrskysi ei ole sellainen. Usko vain, kun viisaammat, ja tuon kokeneet sinulle kertovat, että toisille naisille tulee tuollainen "miehen hylkäys vietti" synnytyksen jälkeen. Tuo menee ohi kyllä. Siihen asti puhu miehesi kanssa, selitä hänelle mikä on homman nimi, ja ano että haluat nyt olla rauhassa häneltä, että joilleikin tuoreille äideille nyt vain käy näin, eikä se ole hänen eikä sinunkaan vikasi. 

Itse koin myös syvää inhoa miestäni kohtaan ensimmäisen vuoden lapsen saannin jälkeen. Seiitä se pikkuhiljaa lähti paranemaan neutraalille tasolle, ja ennen kuin lapsi oli 2v, olimme jo "yhdessä" uudestaan. Tämän takia en tosin uskaltanut tehdä enempää lapsia, joten nyt jo 16 v poika jäi ainokaiseksemme. Tsemppiä! Älä luovuta!

 

Luetteko te lainkaan kirjoituksia, joita kommentoitte? Vaikka päänne sisällä pyöriikin mantra äidistä, joka vain keskittyy vauvaan, keskittyy vauvaan, keskityy vauvaan... niin opetelkaa silti lukemaan. Ap kirjoitti, että mies ottaa etäisyyttä, ei hän. Idiootit.

Luetko lainkaan kirjoituksia, joita kommentoit? Viesti, jota kommentoit, kertoo omakohtaisesta kokemuksesta ja vastaa AP:n ensimmäiseen viestiin aika hyvin siitä, että inhotus voi olla normaalia ja mennä ohi. Myöhemmin on tullut viestejä, jossa on mainittu, että mies on ottanut etäisyyttä ja tilanne on molemminpuolinen. Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vuosi ja 9kk vielä pitäisi jaksaa sinun tuota suhdetta. Alle kaksivuotiaiden vanhempia tulisi kieltää eroamasta ilman pätevää sytä, ja tuo sinun hormonimyrskysi ei ole sellainen. Usko vain, kun viisaammat, ja tuon kokeneet sinulle kertovat, että toisille naisille tulee tuollainen "miehen hylkäys vietti" synnytyksen jälkeen. Tuo menee ohi kyllä. Siihen asti puhu miehesi kanssa, selitä hänelle mikä on homman nimi, ja ano että haluat nyt olla rauhassa häneltä, että joilleikin tuoreille äideille nyt vain käy näin, eikä se ole hänen eikä sinunkaan vikasi. 

Itse koin myös syvää inhoa miestäni kohtaan ensimmäisen vuoden lapsen saannin jälkeen. Seiitä se pikkuhiljaa lähti paranemaan neutraalille tasolle, ja ennen kuin lapsi oli 2v, olimme jo "yhdessä" uudestaan. Tämän takia en tosin uskaltanut tehdä enempää lapsia, joten nyt jo 16 v poika jäi ainokaiseksemme. Tsemppiä! Älä luovuta!

 

Luetteko te lainkaan kirjoituksia, joita kommentoitte? Vaikka päänne sisällä pyöriikin mantra äidistä, joka vain keskittyy vauvaan, keskittyy vauvaan, keskityy vauvaan... niin opetelkaa silti lukemaan. Ap kirjoitti, että mies ottaa etäisyyttä, ei hän. Idiootit.

Luetko lainkaan kirjoituksia, joita kommentoit? Viesti, jota kommentoit, kertoo omakohtaisesta kokemuksesta ja vastaa AP:n ensimmäiseen viestiin aika hyvin siitä, että inhotus voi olla normaalia ja mennä ohi. Myöhemmin on tullut viestejä, jossa on mainittu, että mies on ottanut etäisyyttä ja tilanne on molemminpuolinen. Idiootti.

Luin kyllä. Katsopa itse kohtaa "puhu miehesi kanssa, selitä hänelle mikä on homman nimi, ja ano että haluat nyt olla rauhassa häneltä" ja yritä ymmärtää mitä siinä lukee.