Ero vauvavuotena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

 

Tikuttivat varmaan ovispäivän ja se oli ainoa päivä kuussa, jolloin oli seksiä. Itse tosin ihmettelen, miksi tuollaiseen suhteeseen halutaan edes lapsia.

Se on jännä, kun tältä palstalta löytyy ihmettelijää jos jonkinmoista. Meille meidän lapset ovat ainakin niin suuri voimavara elämässä, että kun oli halu saada esikoisellemme sisarus ja meille toinen rakkaintakin rakkaampi lapsi niin silloin pystyimme kyllä hyvin sulattamaan sen, että siinä kohtaa elämässämme seksi ei ollut se asia numero yksi. Mitään oviksia emme kyllä tikuttaneet, kävi tuuri ettei tarvinnut yrittää pitkiä aikoja vaan väsymyksenkin keskellä raskaus onnistui :) ja nyt meillä on kaksi maailman rakkainta lasta, seksiä on taas paljon ja nautimme elämästä ja toisistamme. Mutta ihmettele vain, muiden valinnat eivät ole sinun elämästäsi mitään pois :)

Harvalle kai seksi on tärkeintä, mutta olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Eikä pikkulapsiaika vie kaikilta haluja, jos suhde on kunnossa. Toki hyvä niin, jos kaksi sellaista, joille seksittömyys luontevaa, osuu yhteen.

Toinen lapsi kun oli 6kk niin sanoin että nyt riittää. Sovittiin että odotetaan siihen asti kun kuopus 2v ja yritettiin saada asioita kuntoon, käytiin terapiassa ja oli siinä hyviäkin hetkiä. Sitten kun kuopus oli 2.5v niin ilmoitin, että lähden ja se oli silti miehelle pieni shokki. Nykyään molemmilla menee hyvin mutta mielestäni lasten isään, omaan aviopuolisoon pitää olla sitoutunut niin, että sen vauvavuoden aikana ei erota kun ei kenenkään pää ole normaali silloin. molemmat joutuu luopumaan paljosta joten asioilla on monta puolta.

Tämä aloitus on saanut ihan käsittämättömiä kommentteja!

Eikö kenellekään tule mieleen, että tuo aloittajan miehen harjoittama mykkäkoulu ja tilanteen kuoliaaksi vaikeneminen on henkistä väkivaltaa ja puhtaasti asennepohjaista? En ikimaailmassa suostuisi katsomaan ja sietämään tuollaista henkistä kaltoinkohtelua varsinkin kun raskaus- ja vauva-aika on niin herkkää aikaa muutenkin. Tuo syö hirveästi energiaa äidiltäkin ja kaluaa kauheasti voimavaroja. Ne muistot, joita noista ajoista jäävät ovat todella huonot. 

Sitä paitsi se erilleen muutto ei välttämättä tarkoita kokoaikaista eroa, vaan pientä etäisyyden ottamista ainakin alkuun. Jos ap keskittyy erilleen muuton jälkeen vielä vauvaansa ja elämänsä uomiin laittamiseen, niin se voi herätellä sitä toistakin osapuolta ajattelemaan tilannetta uudemman kerran. En nimittäin ikimaailmassa usko, että masennus aiheuttaisi noin valtavaa välinpitämättömyyttä omaa puolisoa ja lasta kohtaan, ja jos aiheuttaakin, niin se ei silti ole millään tasolla hyväksyttävää. Sitä paitsi en käsitä muutenkaan näitä kommentteja, että isä on jäänyt ulkopuoliseksi ja on masentunut - mitä jos itse heittäytyy tuollaiseksi niin onhan se vaikeaa ottaa toista osalliseksi elämään, ja sitä paitsi mikä tämä miesten päänsilityskerho on kun kukkii tällä palstalla? Ottaisin niin vikkelään eron kuin saisin tai ainakin asumuseron ja katsoisin havahtuuko äijä edelleenkään tilanteeseen. Tuo ei tule muuttumaan, ja kyllä ap: sinulla on oikeus erota. Saat tehdä ihan mitä tahansa ja varsinkin silloin kun se on itsesi ja lapsesi parhaaksi. Nykyinen tilanne ei ole.  

Eihän se kenenkään pää ole vauvavuotena kunnossa, mutta että sylettää etä kaikenlainen kohtelu tuntuu sen varjolla olevan sallittua. Mutta kun ei _ole_! Mä en olisi suostunut ikimaailmassa katselemaan puhumatonta, välttelevää ja inhottavasti käyttäytyvää äijää raskausaikana ja synnytykseen ei olisi ollut tulemista jos ei ensin puhu. Moni on hätkähtänyt tätä näinkin jyrkkää linjaani, mutta olen itsepäisempiä ihmisiä. Jollei puhuta, niin ei pedata ja sillä siisti. Sitä paitsi ihan väkisin käytöksestä kuultaa läpi, että tyypillä on toinen nainen. Noin munkin eksäkin käyttäytyi kun alkoi vältellä puhumista, olemista ja hyviä käytöstapoja sai hakea. 

sikamieskaikenties kirjoitti:

Kaikki naiset on hulluja. Pää pensaaseen vaan ja sitte ihmetellään kun on niin surkea olo.

Tätä mäkin ihmettelen ketjussa. Moni tuntuu olevan sitä mieltä että odota nyt vielä vaikka tossa ei ole mitään odotettavaa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat erota?

Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.

Eli kysymys on vain sinusta, minun,minun ja minun elämä ja tarpeet,ei lapsen isällä väliä.

Millä oikeudella viet ja rikot lapsen tasapainoisen alkavan suhteen isäänsä?

Nyt unohda ne omat itsekkäät tarpeesi hetkeksi,anna huomioo lapsellesi ja miehellesi.

Voi luoja mitä porukkaa. Avohuolto suomessa on isoin virheliike ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa.

Jos ei ole "oikeaa" syytä.

Kun lapsi kysyy myöhemmin, miksi erositte.. mitä vastaat?

Tilille erosta joutuu jossain vaiheessa lapsen edessä. Viimeistään murkkuikäinen haluaa tietää.

Minä erosin lapseni ollessa alle 1v. Ero oli katkera, mies ei olisi halunnut erota. Häntä teki niin kipeää, että kieltäytyi näkemästä lasta. Eli kuin ei olisi isä ollutkaan. Joku puolustusmekanismi kun oli hylätty miehenä aiemminkin.

Suurin syy epävarmuus kyetä yksin hoitamaan pientä, heräämiset öisin sikeäuninen kun on jne.

Lopputulos, en kadu eroa sinänsä. Mutta olisin voinut odottaa sen hetken (kyllä-vain pieni hetki elämässä!!) että lapsi olisi ollut 3v. Vaippa-aika ohi, yöt rauhallisia, osannut ilmaista itseään. Isän tästä erosta tulleesta hylkäämiskokemuksesta (ja parista muustakin asiasta) murskana ollut itsetunto olisi riittänyt uskalluksen ottaa vastuuta yksin lapsesta ja tapaamiset olisivat onnistuneet, jos olisi lapsensa tuntenut paremmin.

Nyt murrosikäinen lapsi huonolla itsetunnolla, syyttää minua isäsuhteen puuttumisesta. Ja on osittain oikeassa. Minä en kantanut vastuutani hänen hyvinvoinnistaan, varhaisen kiintymyssuhteen kehittymisestä molempiin vanhempiin..Moneen asiaan vaikuttaa!!

Oletko valmis eron seurauksiin lapsen psyykelle, loppuelämän ajaksi? Onko oikeasti sen riskin arvoista kun ymmärtänet itsekin hormoneiden olevan suurin syy tämän hetken tunteisiin??

Aina voi erota. Ihan vaikka siihen ei olisi oikeaa, mukamas ulkopuolelta tulevaa hyväksyttävää syytä. 

Terve aikuinen ei ole tilivelvollinen lapselleen erostaan toiseen vanhempaan. Ei ikinä. Lapsi tuskin edes kysyy syytä, jos ero on hoidettu fiksusti ja ristiriidat hoidettu lapsen huomioalueen ulkopuolella. Lasten vähättely erotilanteissa on onneksi menneisyyteen jäävää, mutta moni on helpottunut että äiti ja isä ei jatkakaan enää yhdessä ja kotona on taas kiva olla. 

Et voi suoriltaan määritellä miksi mies ei pystynyt ottamaan vastuuta isänä, mutta se tuskin johtui erostanne. 

Älä anna lapsen murrosiän kuohuissa syyllistää itseäsi. Teet virheen kun menet lapsen oikkuihin mukaan ja annat hänen määräillä elämääsi. Jatkat samaa lapsen kanssa mihin jäit isän kanssa. Oletko koskaan ollut yhteydessä hoitokontaktiin tai kehenkään, jonka kanssa olisit voinut puolueettomasti käydä eroa läpi, sillä vaikutat niin keskeneräiseltä ja läheisriippuvaiselta että se on jopa tuhoisan kuuloista sinun ja teinin välillä? Teineillä on melkein aina heikko itsetunto. Jollei se jphdu puuttuvasta isästä, sitten se johtuu äidistä. Tai sitten väärästä hiusmallista. Älä silti jaksa selittää palstalla, miten naisen kuuluu uhrata koko minuutensa vain toisten halujen mukaan. 

Lisäksi: erota saa jos se tuntuu siltä. Joskus ei ole syytä erota, mutta ei vain halua jatkaa yhdessä. Siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa.

Jos ei ole "oikeaa" syytä.

Kun lapsi kysyy myöhemmin, miksi erositte.. mitä vastaat?

Tilille erosta joutuu jossain vaiheessa lapsen edessä. Viimeistään murkkuikäinen haluaa tietää.

Minä erosin lapseni ollessa alle 1v. Ero oli katkera, mies ei olisi halunnut erota. Häntä teki niin kipeää, että kieltäytyi näkemästä lasta. Eli kuin ei olisi isä ollutkaan. Joku puolustusmekanismi kun oli hylätty miehenä aiemminkin.

Suurin syy epävarmuus kyetä yksin hoitamaan pientä, heräämiset öisin sikeäuninen kun on jne.

Lopputulos, en kadu eroa sinänsä. Mutta olisin voinut odottaa sen hetken (kyllä-vain pieni hetki elämässä!!) että lapsi olisi ollut 3v. Vaippa-aika ohi, yöt rauhallisia, osannut ilmaista itseään. Isän tästä erosta tulleesta hylkäämiskokemuksesta (ja parista muustakin asiasta) murskana ollut itsetunto olisi riittänyt uskalluksen ottaa vastuuta yksin lapsesta ja tapaamiset olisivat onnistuneet, jos olisi lapsensa tuntenut paremmin.

Nyt murrosikäinen lapsi huonolla itsetunnolla, syyttää minua isäsuhteen puuttumisesta. Ja on osittain oikeassa. Minä en kantanut vastuutani hänen hyvinvoinnistaan, varhaisen kiintymyssuhteen kehittymisestä molempiin vanhempiin..Moneen asiaan vaikuttaa!!

Oletko valmis eron seurauksiin lapsen psyykelle, loppuelämän ajaksi? Onko oikeasti sen riskin arvoista kun ymmärtänet itsekin hormoneiden olevan suurin syy tämän hetken tunteisiin??

Aina voi erota. Ihan vaikka siihen ei olisi oikeaa, mukamas ulkopuolelta tulevaa hyväksyttävää syytä. 

Terve aikuinen ei ole tilivelvollinen lapselleen erostaan toiseen vanhempaan. Ei ikinä. Lapsi tuskin edes kysyy syytä, jos ero on hoidettu fiksusti ja ristiriidat hoidettu lapsen huomioalueen ulkopuolella. Lasten vähättely erotilanteissa on onneksi menneisyyteen jäävää, mutta moni on helpottunut että äiti ja isä ei jatkakaan enää yhdessä ja kotona on taas kiva olla. 

Et voi suoriltaan määritellä miksi mies ei pystynyt ottamaan vastuuta isänä, mutta se tuskin johtui erostanne. 

Älä anna lapsen murrosiän kuohuissa syyllistää itseäsi. Teet virheen kun menet lapsen oikkuihin mukaan ja annat hänen määräillä elämääsi. Jatkat samaa lapsen kanssa mihin jäit isän kanssa. Oletko koskaan ollut yhteydessä hoitokontaktiin tai kehenkään, jonka kanssa olisit voinut puolueettomasti käydä eroa läpi, sillä vaikutat niin keskeneräiseltä ja läheisriippuvaiselta että se on jopa tuhoisan kuuloista sinun ja teinin välillä? Teineillä on melkein aina heikko itsetunto. Jollei se jphdu puuttuvasta isästä, sitten se johtuu äidistä. Tai sitten väärästä hiusmallista. Älä silti jaksa selittää palstalla, miten naisen kuuluu uhrata koko minuutensa vain toisten halujen mukaan. 

Lisäksi: erota saa jos se tuntuu siltä. Joskus ei ole syytä erota, mutta ei vain halua jatkaa yhdessä. Siinä se. 

Lisäksi aina voi palata yhteen pienen tauon jälkeen jos elämä alkaa helpottua. Tuskin alkaa, mutta sitä ihmettä voi odotella toisessa osoitteessa ilman huonoa ilmapiiriä levittävää miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

En ole edellinen, ja meillä on lapsilla pitkät ikäerot, mutta vauvavuosina seksiä on ollut ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Kaippa tuo olisi riittänyt uuden lapsen alullepanemiseen, ellemme olisi huolehtineet neuroottisesti ehkäisystä, mutta vireäksi seksielämäksi en sitä kutsuisi.

Synnytyksen jälkeinen masennus. Mene ammattilaisen puheille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

 

Tikuttivat varmaan ovispäivän ja se oli ainoa päivä kuussa, jolloin oli seksiä. Itse tosin ihmettelen, miksi tuollaiseen suhteeseen halutaan edes lapsia.

Se on jännä, kun tältä palstalta löytyy ihmettelijää jos jonkinmoista. Meille meidän lapset ovat ainakin niin suuri voimavara elämässä, että kun oli halu saada esikoisellemme sisarus ja meille toinen rakkaintakin rakkaampi lapsi niin silloin pystyimme kyllä hyvin sulattamaan sen, että siinä kohtaa elämässämme seksi ei ollut se asia numero yksi. Mitään oviksia emme kyllä tikuttaneet, kävi tuuri ettei tarvinnut yrittää pitkiä aikoja vaan väsymyksenkin keskellä raskaus onnistui :) ja nyt meillä on kaksi maailman rakkainta lasta, seksiä on taas paljon ja nautimme elämästä ja toisistamme. Mutta ihmettele vain, muiden valinnat eivät ole sinun elämästäsi mitään pois :)

 

Harvalle kai seksi on tärkeintä, mutta olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Eikä pikkulapsiaika vie kaikilta haluja, jos suhde on kunnossa. Toki hyvä niin, jos kaksi sellaista, joille seksittömyys luontevaa, osuu yhteen.

Onkohan luetunymmärtämisessäsi jotain vikaa? En ole missään kohtaa todennut eläneeni täysin seksittömässä suhteessa ja mieheni olleen mikään yhden kerran siitos-ori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

 

Tikuttivat varmaan ovispäivän ja se oli ainoa päivä kuussa, jolloin oli seksiä. Itse tosin ihmettelen, miksi tuollaiseen suhteeseen halutaan edes lapsia.

Se on jännä, kun tältä palstalta löytyy ihmettelijää jos jonkinmoista. Meille meidän lapset ovat ainakin niin suuri voimavara elämässä, että kun oli halu saada esikoisellemme sisarus ja meille toinen rakkaintakin rakkaampi lapsi niin silloin pystyimme kyllä hyvin sulattamaan sen, että siinä kohtaa elämässämme seksi ei ollut se asia numero yksi. Mitään oviksia emme kyllä tikuttaneet, kävi tuuri ettei tarvinnut yrittää pitkiä aikoja vaan väsymyksenkin keskellä raskaus onnistui :) ja nyt meillä on kaksi maailman rakkainta lasta, seksiä on taas paljon ja nautimme elämästä ja toisistamme. Mutta ihmettele vain, muiden valinnat eivät ole sinun elämästäsi mitään pois :)

 

Harvalle kai seksi on tärkeintä, mutta olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Eikä pikkulapsiaika vie kaikilta haluja, jos suhde on kunnossa. Toki hyvä niin, jos kaksi sellaista, joille seksittömyys luontevaa, osuu yhteen.

Onkohan luetunymmärtämisessäsi jotain vikaa? En ole missään kohtaa todennut eläneeni täysin seksittömässä suhteessa ja mieheni olleen mikään yhden kerran siitos-ori.

Samaa voi kysyä sinulta, jos pidät tärkeänä korostaa sitä, ettei seksi ole ykkösprioriteetti elämässä, vastauksessasi kommenttiin, jossa sitä ei myöskään ole nostettu siihen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla miehellä rahat vähissä kun loppui kiinnostus. Siellä on valmiiksi katottuna jo vähän paremmin tienaava mies.

Kuspiä!

Mitenköhän aloittajalla menee? 

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeinen masennus. Mene ammattilaisen puheille.

Siis siksi, että ap:n mies haliaa erota ap:sta? Eikö se ole mies, jonka pitää mennä terapeutille?

Kannattaisi lukea ketjia, jota kommentoi, kaikki tieto ei ole aina ihan alussa vaan sitä tulee lisää, kun tilanne elää.

Vaikea tilanne kun toinen ei osaa keskustella. Tiedän miltä tuntuu. Muuttaisin erilleen ja katsoisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos teidän tunteet ovat vahvat, aina voi palata yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

 

Tikuttivat varmaan ovispäivän ja se oli ainoa päivä kuussa, jolloin oli seksiä. Itse tosin ihmettelen, miksi tuollaiseen suhteeseen halutaan edes lapsia.

Se on jännä, kun tältä palstalta löytyy ihmettelijää jos jonkinmoista. Meille meidän lapset ovat ainakin niin suuri voimavara elämässä, että kun oli halu saada esikoisellemme sisarus ja meille toinen rakkaintakin rakkaampi lapsi niin silloin pystyimme kyllä hyvin sulattamaan sen, että siinä kohtaa elämässämme seksi ei ollut se asia numero yksi. Mitään oviksia emme kyllä tikuttaneet, kävi tuuri ettei tarvinnut yrittää pitkiä aikoja vaan väsymyksenkin keskellä raskaus onnistui :) ja nyt meillä on kaksi maailman rakkainta lasta, seksiä on taas paljon ja nautimme elämästä ja toisistamme. Mutta ihmettele vain, muiden valinnat eivät ole sinun elämästäsi mitään pois :)

 

Harvalle kai seksi on tärkeintä, mutta olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Eikä pikkulapsiaika vie kaikilta haluja, jos suhde on kunnossa. Toki hyvä niin, jos kaksi sellaista, joille seksittömyys luontevaa, osuu yhteen.

Onkohan luetunymmärtämisessäsi jotain vikaa? En ole missään kohtaa todennut eläneeni täysin seksittömässä suhteessa ja mieheni olleen mikään yhden kerran siitos-ori.

 

Samaa voi kysyä sinulta, jos pidät tärkeänä korostaa sitä, ettei seksi ole ykkösprioriteetti elämässä, vastauksessasi kommenttiin, jossa sitä ei myöskään ole nostettu siihen asemaan.

Eli luetunymmärtämisessäsi on varmaan vikaa :D en ymmärtänyt kommentistasi yhtään mitään. Hyvää seksintäytteistä loppuelämää sulle :D t. Onnellinen perheellinen satunnaisesti seksiä harrastava nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on todella kriittinen vaihe jos mietit eroa. Vaikka teillä olisi nyt tunteet kuolleet, se johtuu mitä luultavimmin teidän molempien hormoneista. Lapsenne on vielä niin pieni, teistä riippuvainen ja ero voi pahimmassa tapauksessa olla haitaksi varsinkin isän ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja varsinkin tuollaiset on-off -suhteet ja eri kotien välillä sählääminen heikentävät perusturvallisuuden tunnetta. Jos suinkin mahdollista, antakaa lapsen kasvaa varhaislapsuus teidän huomassa, sillä hän on elänyt tiivisti teidän kanssanne jo ennen syntymää. 

Miten sen teen? En siedä miestä enää silmissäni, en pysty nukkumaan samassa huoneessa koska tulee niin huono olo hänen läsnäolosta, en halua nähdä häntä enkä kuulla häntä. Ap.

O/5

Väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta, jota apn mies tuntuu harrastavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vaikea uskoa tuota. Sen verran pienillä ikäerolla ihmiset nykyisin lapsia hankkivat. Harva kai neitseellisesti lisääntyy.

Lapsen alulle saaminen ja vireä seksielämä ovat todella, todella kaukana toisistaan. Vaikea tajuta, ettei sitä tavallinen ihminen ymmärrä.

Ahaa. Kerrotko miten teillä laitettiin lapset alulle?

En ole edellinen, ja meillä on lapsilla pitkät ikäerot, mutta vauvavuosina seksiä on ollut ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Kaippa tuo olisi riittänyt uuden lapsen alullepanemiseen, ellemme olisi huolehtineet neuroottisesti ehkäisystä, mutta vireäksi seksielämäksi en sitä kutsuisi.

Synnytyksen jälkeisiä taukoja lukuunottamatta yli 10 vuotta kestäneessä suhteessani on ollut seksiä joka viikko.