Pitäisitkö down-lapsen?

En pitäisi. Lähellä olen nähnyt miten vaikeata. Mieskin ylensä karkaa.

En. Asumme kaukana lähimmästä sairaalasta 5-4h), koko nykyisen perheen elämä jäisi pysäkille jos down-lapsen sydänvika olisi vaativa. Paikkakunnallamme ei ole resursseja vammaisen lapsen kuntoutukseen.

Jos tietäisi 100% varmasti, että down on hyvin lievä ilman pahempia sydänongelmia, pitäisin. Mutta kun terveestäkään sikiöstä ei loppupeleissä tiedä miten käy...

Vierailija kirjoitti:

Miten tehdään tietoisesti vammainen lapsi? Jokin tietty asento..?

Ei kun tehdään lapsi joka on tietoinen vammaisuudestaan. Siis tietoisesti vammainen.

PS. aloittaja on ääliö

Luovuttaisin syntymän jälkeen tutkimuskäyttöön.

Pitäisin. Velipuolellani on down ja kyllä sen elämä on ihan elämisen arvoista. On harrastuksia ja kavereita, käy työtoiminnassa kolme kertaa viikossa ja asuu tuetusti omassa yksiössään.

En pitäisi. Lapsi olisi jo terveenäkin minun kykenemiseni ja jaksamiseni kannalta riski, tiedän että erityislapsen kanssa en ainakaan jaksaisi.

En pitäisi minäkään. Vaikka olen vasta 22-vuotias, enkä tiedä tulenko ylipäätään ikinä lapsia haluamaan tai hankkimaan, on yksi suurimmista peloistani se, että joutuisin tuollaisesta asiasta päättämään. Olen kuitenkin pohtinut, että sen verran itsekäs saa olla, ettei niin vaivalloiseen taipaleeseen tarvitse lähteä, mikäli ei siihen koe rahkeita olevan. Toki down-lapsiakin on monen "tasoisia" ja lapsi voi olla muillakin tavoilla vammainen tai muuten ns. hankala, vaikka olisi täysin terve. 

En pitäisi. En tykkää lapsista enkä halua niitä koskaan. Varsinkaan kehitysvammaista, en pystyisi siihen. Kuulostaa julmalta, mutta näin vain on.

En.

Terveessäkin olisi jo kestämistä.

Toivottavasti en ole raskaana.

En, kaikki kehitysvirheet yms, ovat luonnon virhe, ja luonnostaan pitäisiä kuolla jo ennen syntymää.

Sikiöseulonnat pitäisi olla tarkempia. 

Harvemmin näkee down-eläimiäkään.

upddpwn kirjoitti:

En, kaikki kehitysvirheet yms, ovat luonnon virhe, ja luonnostaan pitäisiä kuolla jo ennen syntymää.

Sikiöseulonnat pitäisi olla tarkempia. 

Harvemmin näkee down-eläimiäkään.

Ihan kaikkiko? Pieni rakennevika varpaassa tai sormessa,

lieväkin sydänvika, aistivammat, suulakihalkio...?

Ikävä kun kus!päisyyttä ei voi raskauden aikana seuloa...

Ilman muuta. Down-lapset ovat yleensä aurinkoisia ja positiivisia <3

Toisin kuin me monet nurisijat täällä :/

En pitäis, mielummin oisin itekkin jäänyt syntymättä ku syntyisin vammasena.

Hitto mitä porukkaa täällä! tietämättömyys kehitysvammaisuudesta näiden kirjoitusten perusteella on ala-arvoista.

Vammaisen vastakohta ei ole terve, vamma ei ole sairaus.

Sävy miten osa down-tyyppeistä on kommentoinut... -ei sanoja.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan kehitysvammaisuuteen, cp-vammaisuuteen jne.. kuuluisi mielestäni jo ihan yleis-sivistykseen tänä päivänä🤔

Pitaisin.

Olen toiden puolesta ollut tekemisissa niin Down lasten kuin aikuistenkin kanssa. Monet ihmisista, joilla on Down, oppivat itsenaisen elaman perusasiat ihan hyvin ja voivat esimerkiksi asua omillaan, vaikka enemman sitten tarvitsisivatkin tukea esim. raha-asioissa ja omien rajojen oppimisessa (esim. siksi etteivat muut hyvaksikayttaisi heidan hyvantahtoisuuttaan tai naiiviuttaan). Vanhemmat ovat usein sanoneet, etta kohtelevat Down lastaan kuten muitakin lapsia (= todennakoisemmin kehittyvat itsenaisemmiksi). Vanhemmat, jotka ovat todella holhoavia tai eivat ymmarra, etta lapsi voi oppia monenlaisia taitoja vaikka olisikin vammainen, ovat vaikeita ja heilla on myos yleensa eniten ongelmia Down lapsensa kanssa. Tama siis omiin kokemuksiini pohjautuen.

Vierailija kirjoitti:

Pitaisin.

Olen toiden puolesta ollut tekemisissa niin Down lasten kuin aikuistenkin kanssa. Monet ihmisista, joilla on Down, oppivat itsenaisen elaman perusasiat ihan hyvin ja voivat esimerkiksi asua omillaan, vaikka enemman sitten tarvitsisivatkin tukea esim. raha-asioissa ja omien rajojen oppimisessa (esim. siksi etteivat muut hyvaksikayttaisi heidan hyvantahtoisuuttaan tai naiiviuttaan). Vanhemmat ovat usein sanoneet, etta kohtelevat Down lastaan kuten muitakin lapsia (= todennakoisemmin kehittyvat itsenaisemmiksi). Vanhemmat, jotka ovat todella holhoavia tai eivat ymmarra, etta lapsi voi oppia monenlaisia taitoja vaikka olisikin vammainen, ovat vaikeita ja heilla on myos yleensa eniten ongelmia Down lapsensa kanssa. Tama siis omiin kokemuksiini pohjautuen.

Olen täysin samaa mieltä. Aikuistuvan lapsen täytyy päästä omaan kotiin. Ei ole kenenkään etu eikä todellakaan pakko hoitaa aikuista lastaan.

Entä jos down lapsen/aikuisen äiti/isä kuolee jossain vaiheessa? Miten hän sitten pärjää? Onko jollain kokemuksia tai nähnyt läheltä tällaista? Ns. normaalin lapsen jotenkuten pitäisi selvitä menetyksestä mutta jos minulla olisi down lapsi /aikuinen murehtisin tätä.

Vierailija kirjoitti:

Hitto mitä porukkaa täällä! tietämättömyys kehitysvammaisuudesta näiden kirjoitusten perusteella on ala-arvoista.

Vammaisen vastakohta ei ole terve, vamma ei ole sairaus.

Sävy miten osa down-tyyppeistä on kommentoinut... -ei sanoja.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan kehitysvammaisuuteen, cp-vammaisuuteen jne.. kuuluisi mielestäni jo ihan yleis-sivistykseen tänä päivänä🤔

Olet typerä. Down ei ole "normaali". Hänen elämänsä voi, huom VOI, olla hyvinkin hankalaa. Kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa/pysty/halua huolehtia ihmisestä, joka on henkisesti 5v tasolla, mutta kooltaan aikuinen. Ei mulla ole mitään downeja tai muita kehitysvammaisia vastaan, mutta itse en kykenisi pitämään sellaisesta lapsesta huolta. On myös eri asia näkyykö kehitysvamma henkisesti vai pelkästään fyysisesti.

En pitäisi. Meillä ei ole mitään tukiverkostoa, joten olisi liian raskasta. Jos olisi läheinen ja lähellä asuva suku, voisin harkita. Mitä tapahtuu aikuiselle vammaiselle, kun vanhemmat eivät enää pysty huolehtimaan tai kuolevat? Varsinkin tilanteessa, jossa ei tosiaankaan ole ketään muuta huolehtimassa.