Miksi apteekeissa ei turvata yksityisyyttä?
Olen reilun vuoden synnyt ADHD- lääkkeitä. Sitä ennen en ole syönyt mitään lääkkeitä säännöllisesti. Itseäni on ruvennut suorastaan "jännittämään" nämä apteekkireissut, ja sielläpä joutuu vielä aika usein ramppaamaan.
Ihmettelen siis, että vielä tänä päivänä ei ole paremmin turvattu asiakkaiden yksityisyyttä. Tuntuu olevan ihan ok, että koko apteekki tai vähintään takana seisovat kuulevat mitä lääkkeitä syö. Olen itse aika paljon olut nyt kesällä vanhempien luona pienellä paikkakunnalla ja olen myös opiskellut ja tarvinnut siihen lääkettä. Tällä paikkakunnalla on yksi pieni apteekki, ja jonottaminen tapahtuu lähellä näitä "vastaanottotiskejä."
Eipä sillä, että ketään varsinaisesti kiinnostaa toisten lääkkeet mutta ainakin itsestä tuntuu jotenkin kiusalliselta. Varsinkin siis, kun usein nämä farmaseutit kovaan ääneen selostavat jotakin tästä lääkkeestä tms. Kerran hain Schengen- todistusta, jotta sain otettua lääkkeitä ulkomaille mukaan. Niin farmaseutti kailotti: " Joo, näissä vahvoissa lääkkeissä pitää olla todistus mukana. "
Olenko itse vain herkkähipiäinen vai tuntuuko kenestäkään muusta kiusalliselta, kun tuntuu että lääkkeiden haku on samalla koko apteekissa asioivien tiedossa. Onhan lääkärissäkin käynti suljetun oven takana mutta apteekissa vähän eri meininki.
Ajattelen esim. näitä, jotka syövät mielialalääkkeitä ja voivat tuntea jo muutenkin häpeää itsestään ja sairaudestaan. Ei sillä, että siinä tietenkään mitään hävettää olisi, ketään ei kiinnosta. Mutta monille se voi tuntua kiusalliselta, varsinkin pienessä apteekissa asioida, kun juurikaan mitään yksityisyyttä ei ole.
Kommentit (123)
En tajua miksi apteekit eivät voi hankkia sellaisia äänieristettyjä koppeja sinne apteekkiin? Minusta on jotenkin huvittavaa että sanotaan että kysykää apteekista neuvoja vaivoihin ja opastusta lääkkeisiin. Miten? Puhumalla siinä koko kansan kuullen vaivoistaan ja sairauksistaan, jotta farmaseutti voi sitten opastaa siinä puolta apteekkia samaan aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hetu pitäisi sanoa ääneen, kun se näkyy kela-kortissa?!
Ei minulta ole koskaan kysytty hetua eikä huudeta nimellä. Se ninellä huutaminenhan oli paperireseptien aikaan kun kauan tuhrasivat hakemassa pakkausta ja päkersivöt lappya sen kylkeen.
Kirjoitan lääkkeiden nimet paperille, selkeämpi kuin ääntää kaikkia nimihirviöitä. Asun isolla paikkakunnalla, kaikissa apteekeissa on sermit asiakkaiden välissä ja minua ei kiinnosta kenenkään lääkkeet enkä usko muita kiinnostavan mitä asioin apteekissa.
Mutta kun kävin pankissa muutama päivä sitteen - parikymmentä ihmistä istui vain muutaman metrin päässä asioivista ihmisistä - jokunen tosin maksoi vain laskuja, mutta yksi valitti, jostakin huijausjutusta ja minä parka jouduin korottamaan maksukortille asettamiani rajoja - kaikkien kuullen. Pankin mielestä tämä oli poikkeustapaus, mutta silti ja jokunen putosi penkiltä pari kertaa , koska odottelu kävi liian pitkäksi, passit sun muut tippuivat lattialle. Päivää myöhemmin tosin pääsin samaisessa pankissa tiskin taakse rauhassa juttelemaan ja jonossakaan ei ollut kuin pari HENKEÄ. Näin Espoossa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun kävin pankissa muutama päivä sitteen - parikymmentä ihmistä istui vain muutaman metrin päässä asioivista ihmisistä - jokunen tosin maksoi vain laskuja, mutta yksi valitti, jostakin huijausjutusta ja minä parka jouduin korottamaan maksukortille asettamiani rajoja - kaikkien kuullen. Pankin mielestä tämä oli poikkeustapaus, mutta silti ja jokunen putosi penkiltä pari kertaa , koska odottelu kävi liian pitkäksi, passit sun muut tippuivat lattialle. Päivää myöhemmin tosin pääsin samaisessa pankissa tiskin taakse rauhassa juttelemaan ja jonossakaan ei ollut kuin pari HENKEÄ. Näin Espoossa.
Auki oleva pankki jossa hoidetaan asiat naamakkain? Netissähän asiat hoituu. Hoidan perikunnan asioita ja pankin neuvon mukaan laskut kuten vainajakin, kuoressa pankkiin. Kysyin voinko hakea tyhjiä pankkisiirtolomakkeita? Ei kun tilaa postitse ei meillä tiskillä ole.
Mä kirjoitin joskus paperille mitä tarvitsen ja huomautuksen olla kyselemättä turhia kun lapulla selvitin tarvittavat tiedot.
"TYÖNNÄ TÄMÄ SUPPO SITTEN PYLLYYSI!... PYLLYYSI!!!"
Olen aina ihmetellyt tätä. Tietojen yksityisyys on mukamas niin tärkeää nykyään ja potilastietoja ei saa urkkia tai mitään, mutta apteekissa saa koko konkkaronkan edessä kailottaa kaikkien reseptejä ja vaivoja.
Ei se minua ole hidastanut, mutta huvittaa vain.
Asioidessani joskus 21-vuotiaana ekaa kertaa (Mannerheimintien) Yliopiston apteekissa, oli siellä samaan aikaan filmiryhmä, ja siinä kameramiehen vieressä entinen luokkakaverini pikkukylän ala-asteelta. Olivat kai filmaamassa jotain stock footagea tv-uutisten taustaksi, luulisin.
Hiukan kyllä ahdisti, kun mää tässä lääkettä ostamassa ja luokkakaveri metrin päässä TV-kameran kanssa. Epätodellinen tilanne, en ollenkaan ymmärrä kuka tuollaisen oli hyväksynyt.
Mä en tykkää jos mun Lantus insuliinia jankataan kovaan ääneen. On kovaa kamaa kun terveet ihmiset käyttävät insuliinia ittensä huumaamiseen. Täällähän on tehty parikin apteekki murtoa ja mm.insuliiniä isohko määrä lähti rosvojen matkaan. On saattanut päätyä kadulle tai rajan yli itään.
Siis te jotka pelkäätte lääkkeittenne ostoa kuunteletteko te korvat hörössä toisten asiointia? Hyvä kun sieltä plexin luukusta kuulee tarpeeksi edes luukun edessä oleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään apteekissa hakemassa reseptilääkkeitä. Otin jonotusnron, istuin odottamaan n. 3 metrin päähän lähimmästä "palveltavasta" asiakkaasta. Vuoroni tullessa menin tiskille, jossa seinäkkeet molemmin puolin. En kuullut mitään viereisiltä tiskeiltä, koska olin keskittynyt oman asiani hoitamiseen. Jos minulta nyt kysyttäisiin ketä muita apteekissa oli, minulla ei olisi mitään mielikuvaa muista asiakkaista. Joten kyllä se "apteekkisalaisuus" on aika hyvin hoidettu.
Et siis ymmärtänyt tätä ketjua.
Siis miten niin hän ei ymmärtänyt? Ei kuullut toisten asioita ja asiointirauha itsellä. Ei mullakaan ole mitään ikäviä kokemuksia ettäkö asiani paljastuisi.
On se hirveetä kun farmaseutit ja vielä kassakin tietää mitä lääkkeitä joku tarvitsee. Eiköhän ne tekniset apulaiset järjestele niitä hyllyjä näpistysten varalta, eivät kiinnostuksesta ostaako joku suuvettä vai särkylääkettä. Miettinyt joskus että tylsin työ mitä voisi olla norkoilla päivä itsehoitotuotteita vahtiessa. Kuten ruokakaupan vartijapoikienkin.
Kehtaatteko kulkea kadulla, ostaa ruokaa (paljonhan on toisten ruokaostoksia kyttääviä) , käydä baarissa, viedä roskia? En ole ymmärtänyt ennen vauvapalstaa miten ahdistuneita ihmisiä on ja toisaalta toisia kyttääviä (osti limskaa, leipää vaikka on lihava jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaa nolottaako hakea potenssilääkkeitä? Mielessäni kuvittelen kuinka apteekissa asioivat naiset tirskuvat!
M31
Sama neuvo: kirjoita paperille, minkä reseptilääkkeen haluat.
Tuo on yksi suurimmista syistä miksi miehet ostavat niitä lääkkeitä netistä ulkomailta. Yksityisyys säilyy!
Ongelma tuossa on muutenkin se että farmaseutit eivät pidä tietoja muutenkaan ominaan vaan juoruavat niistä eteenpäin. Varsinkin naisille on mukavaa juoruta miestenvaivoista eteenpäin ja naureskella yhdessä siitä.
Tuo ei pidä paikkaansa. Suvussa on proviisori ja häneltä ei kyllä kuule mitään mielenkiintoisia juttuja kenenkään lääkityksistä, vaikka puoli sukua on taatusti kysellyt häneltä neuvoa lääkkeidensä osalta, vieraampien asiakkaiden ohella. En todellakaan tiedä onko enolla kuppa, tädillä syyliä tai kaupunginjohtajalla peräpukamia..
Tilatkaa nettiapteekista niin ongelma poistuu.
Muistan kerran kun kuulin että yksi osti Lyricaa eli jotain mt-lääkettä joka harvemmin eka vaihtoehto. Tuli mieleen että taitaa olla vaikea mt-tapaus.
En ollut edes kovin lähellä, hyllyistä katselin muuta mutta kuului selkeästi kun pateekkari puhui Lyricasta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähiapteekki on pk-seudulla vähän sellainen pienempi ja syrjäisempi, ei-niin-hohdokkaalla alueella, lähiön laidalla. Viime vuonna ongelmaksi muodostui se, että elämän heittelemät oletettavasti huumeidenkäyttäjät kuuntelivat tietoja ja kun kuulosti sopivalta, lähtivät seuraamaan ko. henkilöä yrittäen pölliä lääkkeitä aika rajustikin. Asiasta tiedotettiin sitten apteekin seinällä ja netissä, sekä apteekissa alkoi liikkua vartija joka vähän katsoi perään. Mutta pakkohan noidenkin on saada apteekissa asioida ja kimppuun voi käydä hetken aikaa seurattuaan. Norkoilu vain jäi pois, ja taatusti yrittävät myös jossain toisessa apteekissa. Itse aloin sitten käydä keskustassa apteekissa kun on isompi ja lääkkeet saa huomaamattomammin, vaikka en käytäkään mitään psyykelääkkeitä. Ei noista ikinä tiedä, mitä ne haluavat.
Mun miestä lähdettiin kerran seuraamaan kun hän haki apteekista lääkkeitään, nuoret kundit juoksi kadulla kiinni ja kysyivät voisko mies myydä heille lääkkeensä. Onneksi sillä kertaa riitti kun vastasi että ei suostu myymään, mutta mistä noista ikinä tietää tuleeko puukosta vai ei.
K-Marketissa harjoittelija huusi taas nimen pakettia hakiessa. Heille edelleen neuvotaan karjaisemaan asiakkaan nimi niin kovaa ja selkeästi, että pitkä jono varmasti tietää kenestä on kyse. Vaikka olisi rikollisia jonossa asiakkaana. Palaute ei auta tähän, eikä kaupan tuotteiden sisältöön, eikä musiikin volyymiin, eikä kirkkaat valot himmene yhtään.
Juuri tuon syyn takia ostan omat lääkkeeni jonkin suuremman kaupungin apteekista, yleensä työ tai lomareissuilla. Toinen asia mikä apteekeissa ärsyttää, kun menee hakemaan jotain itsehoitolääkettä ja yrittää mennä huomaamattomasti, aina tulee farmaseutti utelemaan että mitä olet etsimässä.
Tuo on yksi suurimmista syistä miksi miehet ostavat niitä lääkkeitä netistä ulkomailta. Yksityisyys säilyy!
Ongelma tuossa on muutenkin se että farmaseutit eivät pidä tietoja muutenkaan ominaan vaan juoruavat niistä eteenpäin. Varsinkin naisille on mukavaa juoruta miestenvaivoista eteenpäin ja naureskella yhdessä siitä.