Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat karjalaiset?
Kommentit (191)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Suomen italialaisia" (Markku Pölönen)
Aah totta, ilmankos rakastakin Italiaa niin paljon - tuntuu, että vasta siellä saan olla "omieni" seurassa, täällä jäykistellään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Oliko niillä oikeesti sen kokoiset maa-alueet Karjalassa kun täällä valtio heille antoi ja ilmoittivat olleen.
Suomessa on ollut tarkka maarekisteri jo Ruotsin vallan ajalta. Eikä evakoille maita jaettu ensinkään heidän ilmoituksiensa perusteella millään 1:1 periaatteella. Asutustilat olivat pelkkiä pieniä tontteja, viljelystilojen keskikoko oli kymmenisen hehtaaria peltoa ja saman verran metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tufntuu aina siltä, että tarjolla ei ole tarpeeksi ruokaa ja juomaa :D Aina pitää olla sen seitsemää sorttia. Olen kahden evakon jälkeläinen. Isänisä ja äidinäiti olivat evakkoja. Ja kyllä, olen tumma, mutta toisaalta pitkä, koska äidinisällä oli ruotsalaisia juuria ja perin pituuden todennäköisesti sieltä.
Mitä tuo puhe tummuudesta on? Karjalaiset ei ole sen tummempia kuin muutkaan suomalaiset. Tumma voi olla kotoisin vaikka Savosta tai Pohjanmaalta.
Yleensä ihon pigmentti on karjalaisilla vähän tummempi.
Eikä ole - vrt. evakkoja: Eija Vilpas, Johannes Virolainen, Aira Samulin ym ym.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina pelännyt karjalaisia.
Pelkästään se oluttölkin kuva luo paljon pelkoa. Miekat ja kädet.
Taustalle voi kuvitella ääniä tavernasta jossa on nautittu väkijuomia ja äänet on lähinnä "perkele huutoa".
"Perkeleen perkele, voi perkeleen perkeleessä perkeleiden perkeet".
Kuvittelen mielessäni karjalaisen liiterissä perkaamassa elävää ja karvaista karhua tai karvaista ihmistä kirveellä. Kun lähestyn liiteriä, niin karjalainen kääntyy minua kohti verisillä kasvoillaan hullu ilme. Silloin herään lumiselta pihalta tähän hetkeen. Väpisen ja itken. Tajuan että se on vain unta, mutta osa tarinaa isoisäni kertomuksesta, kun hän petkutti karjalaisia työmiehiä kerran.
Muistan miten isoisäni peloteli minua karjalaisilla. Hän oli saanut karjalaisilta turpaansa monta kertaa, välienselvittelyjen ja maksamattomien velkojen vuoksi.
Karjalaisiin liittyy myös synkkä puoli. Ovat hyvin jänteviä, voimakkaita solakkaan kokoonsa nähden ja äkkipikaisia suutuksissaan. Sanotaan että yksi karjalainen mies on neljän miehen vahvuinen ja useammalla on mielessään piru syntymälahjana (juttelevat yksinään pirunsa kanssa päivittäin). Kukapa ei olisi ihmetellyt itsekseen puhuvaa hassua hullua karjalaista. Sellainen voi puhua kolmannessa persoonassaan sujuvasti ja lyödä leikkiä kaupanteon yhteydessä.
Jokaisella karjalaisella on eläinkunnan suojelija takanaan ja he palvovat edelleen luonnon jumalia (näin isoisäni väitti) Kukaan ei ole koskaan kysellyt karjalaiselta miksi hän tanssii saappaillaan kuin hullu? Tai miksi vie leipää ja ryynejä metsään suuren kiven äärelle, eikä itse syö mitään.
Tai miksi hieroo sylkeä kiveen tai syöttiin ennen kalastusta. Sanoo sitten pyyntönsä ja vasta sitten saa kalansa (pirun kanssa tehty sopimus).
Miksi riidan päätteeksi raahataan näyttävästi kadulle asti kaikkien nähden piestäväksi suurella draamalla. Velat peritään tanssimalla ripaskaa (pirun polkkaa) petturin kasvoilla.
Kun ei ole maksanut velkojaan ja on huiputtanut työhön liittyvissä asioissa. Karjalaisilla oli kuulemma luonnostaa ripeät jalat ja napakka marssiaskel kauppamatkojen johdosta. Karjalainen kuulemma taittaa kolmessa päivässä Venäjälle paljain jaloin, koska kengissä on paholaisen selkänahkaa.
Muistan kuinka isoisä aina varoitti ettei pidä karjalaista huiputtaa työasioissa ja velat on aina maksettava. Isoisäni kärsi koko ikänsä petturuudesta yleisenä halveksuntana kävelykadulla. Häntä päin syljettiin ja halveksunta osoitettiin näyttävästi myös pilkkahuudoin.
Vielä pitkään hän karttoi karjalankatua ja alueita, joissa oli nuorena kasvonsa menettänyt.
Hän myös kärsi löysästä leukanivelestä (paskanpuhujan leuka). Eli leuka saattoi mennä sijoiltaan kesken tarinoinnin. Syynä tähän oli potkut paljailla venäläisillä nahkasaappailla(pohja oli oikeaa pirun selkänahkaa), kun karjalainen tanssi ripaskaa tavernan pihassa isoisäni kasvoilla osoituksena siitä miten käy, kun ei maksa velkojaan ja petkuttaa työasioissa.
Pienenä tyttönä pelkäsin pitkään karjalaisia isoisäni tarinoiden johdosta. Karjalaiset saivat lähes myyttisen hohteen. Pienen tytön silmissä karjalainen oli metsistä tullut pakana, joka osasi lukea ajatuksia ja keskustella eläinten kanssa.
Isoisä sanoi ettei niiden kanssa voi pelleillä, koska jokaisella on piru suojelijanaan.
Melkoista hupatusta. Tosiasiassa karjalaiset ovat uskovaisuuteen taipuvia - usein hurskaita ortodokseja tai baptistipohjaisia Jumalan palvojia, koska he ovat herkkiä, kauneudentajuisia ja empaattisia ihmisiä.
Itselläkin koko suku uskovaisia ortodokseja tai baptisteja - karjalaisia kaikin puolin sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina pelännyt karjalaisia.
Pelkästään se oluttölkin kuva luo paljon pelkoa. Miekat ja kädet.
Taustalle voi kuvitella ääniä tavernasta jossa on nautittu väkijuomia ja äänet on lähinnä "perkele huutoa".
"Perkeleen perkele, voi perkeleen perkeleessä perkeleiden perkeet".
Kuvittelen mielessäni karjalaisen liiterissä perkaamassa elävää ja karvaista karhua tai karvaista ihmistä kirveellä. Kun lähestyn liiteriä, niin karjalainen kääntyy minua kohti verisillä kasvoillaan hullu ilme. Silloin herään lumiselta pihalta tähän hetkeen. Väpisen ja itken. Tajuan että se on vain unta, mutta osa tarinaa isoisäni kertomuksesta, kun hän petkutti karjalaisia työmiehiä kerran.
Muistan miten isoisäni peloteli minua karjalaisilla. Hän oli saanut karjalaisilta turpaansa monta kertaa, välienselvittelyjen ja maksamattomien velkojen vuoksi.
Karjalaisiin liittyy myös synkkä puoli. Ovat hyvin jänteviä, voimakkaita solakkaan kokoonsa nähden ja äkkipikaisia suutuksissaan. Sanotaan että yksi karjalainen mies on neljän miehen vahvuinen ja useammalla on mielessään piru syntymälahjana (juttelevat yksinään pirunsa kanssa päivittäin). Kukapa ei olisi ihmetellyt itsekseen puhuvaa hassua hullua karjalaista. Sellainen voi puhua kolmannessa persoonassaan sujuvasti ja lyödä leikkiä kaupanteon yhteydessä.
Jokaisella karjalaisella on eläinkunnan suojelija takanaan ja he palvovat edelleen luonnon jumalia (näin isoisäni väitti) Kukaan ei ole koskaan kysellyt karjalaiselta miksi hän tanssii saappaillaan kuin hullu? Tai miksi vie leipää ja ryynejä metsään suuren kiven äärelle, eikä itse syö mitään.
Tai miksi hieroo sylkeä kiveen tai syöttiin ennen kalastusta. Sanoo sitten pyyntönsä ja vasta sitten saa kalansa (pirun kanssa tehty sopimus).
Miksi riidan päätteeksi raahataan näyttävästi kadulle asti kaikkien nähden piestäväksi suurella draamalla. Velat peritään tanssimalla ripaskaa (pirun polkkaa) petturin kasvoilla.
Kun ei ole maksanut velkojaan ja on huiputtanut työhön liittyvissä asioissa. Karjalaisilla oli kuulemma luonnostaa ripeät jalat ja napakka marssiaskel kauppamatkojen johdosta. Karjalainen kuulemma taittaa kolmessa päivässä Venäjälle paljain jaloin, koska kengissä on paholaisen selkänahkaa.
Muistan kuinka isoisä aina varoitti ettei pidä karjalaista huiputtaa työasioissa ja velat on aina maksettava. Isoisäni kärsi koko ikänsä petturuudesta yleisenä halveksuntana kävelykadulla. Häntä päin syljettiin ja halveksunta osoitettiin näyttävästi myös pilkkahuudoin.
Vielä pitkään hän karttoi karjalankatua ja alueita, joissa oli nuorena kasvonsa menettänyt.
Hän myös kärsi löysästä leukanivelestä (paskanpuhujan leuka). Eli leuka saattoi mennä sijoiltaan kesken tarinoinnin. Syynä tähän oli potkut paljailla venäläisillä nahkasaappailla(pohja oli oikeaa pirun selkänahkaa), kun karjalainen tanssi ripaskaa tavernan pihassa isoisäni kasvoilla osoituksena siitä miten käy, kun ei maksa velkojaan ja petkuttaa työasioissa.
Pienenä tyttönä pelkäsin pitkään karjalaisia isoisäni tarinoiden johdosta. Karjalaiset saivat lähes myyttisen hohteen. Pienen tytön silmissä karjalainen oli metsistä tullut pakana, joka osasi lukea ajatuksia ja keskustella eläinten kanssa.
Isoisä sanoi ettei niiden kanssa voi pelleillä, koska jokaisella on piru suojelijanaan.
Pitkälti heidän ansiosta Venäjä epäonnistui. Karjala ja karjalaiset toimivat puskurina.
Samaa olen kuullut että pirun suojeluksessa ovat. Ei pidä yrittää heidän kanssaan.
Saappaat tai kintaat on pirun nahasta perattua perkettä.
Eikä olla, kamalaa demonisointia ja sikamaista valhetta - karjalaisten toivotus toisilleen lähtiessä oli ainakin ennen "Jumalan kera" ja sitä myös tarkoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaiset ja Savolaiset on aitoja Suomalaisia. Muut heimot ovat nynneröitä paskahousuja.
Kyllä juuri näin mitä tappeluun ja voimankoitoksiin tulee.
Sekä työnteossa sama asia. Karjalaista ei petkuteta kaupanteossa koska heillä on "paha silmä" suojanaan.
Mutta totuus on että karjalaisistahan tiedetään tarinoita amerikoiden Kanadassa asti. Karjalainen oli tarinan mukaan niin kiero, että petkutti itse paholaista kaupanteossa ja saaliiksi sai paholaiselta tämän nahan ja niistä tehdyt kintaat. Niillä tarkeni aina pohjoisnavalla asti.
Totta on, että minua ei ole koskaan petkutettu karjalaisena, vaikka yritetty on monta kertaa - ei johdu siitä, että minulla olisi pirun silmä, vaan Jeesuksen varjelus pahoja vastaan, koska olen uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin karjalaiset ei ole suomalaisia, karjalaiset ovat karjalaisia. Mannerheim murhautti valtavat määrät karjalaisia ja savolaisia rotupuhdistuksissaan. Vain läntisessä ja keskisuomessa on suomalaisia ja läntisessä myös ruotsalaisia.
Tällaisista Mannerheimin rotupuhdistuksista en ole ikinä mistään kuullutkaan. Olet tainnut opiskella historiaasi Venäläisistä oppikirjoista.
Nämä kommareiden penskat puhuu ihan vaan niitä valheita, joita ovat stalinistivanhemmiltaan kuulleet - eli täyttä potaskaa ja kateutta karjalaisia ja savolaisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rasistista arvioida toisia heimon perusteella. Ihmiset on yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No omalla kokemuksella sanoisin että evakkokarjalaiset sukulaiseni ovat:
Muutama on hyvin iloinen ja nauravainen, heistä pari on aika älykästä, 1 vähän yksinkertainen.
Kaksi on hyvin vaiteliasta, viihtyy omissa oloissaan. Heistä toinen lyhyt, toinen pitkä.
Näistä edellisistä neljä on kovia laulamaan, 2 oikeesti osaa kaulaa, 2 laulaa nuotin vierestä. Yksi ei laula, vaikka mikä olisi. Yksi soittaa kitaraa. Yksi harrastaa maalaamista.
Enemmänkin karjalaisia sukulaisia mulla on, mutta muita en tunne niin hyvin.
Eli en mitään erityistä karjalaista luonnetta kyllä tunnista.
Tuntemani karjalaiset ovat ihmeen hanakoita puuttumaan toisten elämään ja tunkemaan nenäänsä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Ovat myös kovia puhumaan, mutta kestävät huonosti itseensä kohdistuvaa huumoria. Heitä ei myös saisi kritisoida mistään, ottavat itseensä aika verisesti.
T. Länsisuomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin vieraanvaraisia, puheliaita, hieman adhd-tyyppisiä (impulsiiviisia), iloisia ja välittömiä, mutta myös pohdiskelevia. Tummat, melkein mustat hiukset, suuret vaaleansiniset tai -harmaat silmät, pitkiä.
T. Evakon lapsenlapsi
Minun isäni karjalasta .Komea kuin mikäkin. Tummat kihartavat hiukset . kaunis iho, upea mutta juoppo. Siinä sitten lapsuutemme näimme moneen otteeseen kun naiset vääntyivät meidän kotiin isän perässä.Äiti raskaana ( joka vuosi).
Itse olen perinyt paljon hyvää . Ahkera. rakastan ruoanlaittoa, avulias, siisti, monipuolinen, vilkas, "sinisilmäinen". Hyvä terveys. Pidän suuresti taiteesta ja politiikasta. Lapsena mietin miksi isä aina puhui miehestä designin suhteen. Nyt aikuisena ymmärrän miten pienet mahdollisuudet hänellä oli toteuttaa unelmiansa. Ludwig Mies van der Rohe, f koko nimi Maria Ludwig Michael Mies van der Rohe, född 27 mars 1886 i Aachen i Nordrhein-Westfalen, död 17 augusti 1969 i Chicago i USA, oli saksalainen arkkitehti .Hän suunnitteli asuntolähiöitä ja oli aktiivinen huonekalujen suunnittelia. Eritysisesti rautaputki huonekalut . Vielä tänäkin päivänä hänen huinekalut ovat suurinta huutoa (bauhaus)
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani karjalaiset ovat ihmeen hanakoita puuttumaan toisten elämään ja tunkemaan nenäänsä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Ovat myös kovia puhumaan, mutta kestävät huonosti itseensä kohdistuvaa huumoria. Heitä ei myös saisi kritisoida mistään, ottavat itseensä aika verisesti.
T. Länsisuomalainen.
Itse kuulun tuohon kirottuun ryhmään joka puutuu. Olen yliempaattinen ja haluan auttaa aina eri tilanteisse. Aukaista oven , viedä vahuksen yli kadun.Jos joku kantaa raskasta tavaraa kysyn jos voin auttaa. Sitä ei katsota suopein silmin joten olen laittanut jarrut päälle.Paitsi toissailtana .Sokea menossa maanalaiseen eikä löydä. Kuka häntä auttoi? Minä ja hän ooli hyvin kiitollinen ,koskea ei edes pystynyt lukemaan mihin päin juna on menossa.
Että taitaa olla väärinkäsityksiä nämä pistää nokkansna joka paikaan.
Eileen leivoin naapureille kahvikakun. Yhtä hyvä jakaa kun kakut on niin isoja eikä niitä yksin voi syödä.
Vierailija kirjoitti:
No omalla kokemuksella sanoisin että evakkokarjalaiset sukulaiseni ovat:
Muutama on hyvin iloinen ja nauravainen, heistä pari on aika älykästä, 1 vähän yksinkertainen.
Kaksi on hyvin vaiteliasta, viihtyy omissa oloissaan. Heistä toinen lyhyt, toinen pitkä.Näistä edellisistä neljä on kovia laulamaan, 2 oikeesti osaa kaulaa, 2 laulaa nuotin vierestä. Yksi ei laula, vaikka mikä olisi. Yksi soittaa kitaraa. Yksi harrastaa maalaamista.
Enemmänkin karjalaisia sukulaisia mulla on, mutta muita en tunne niin hyvin.
Eli en mitään erityistä karjalaista luonnetta kyllä tunnista.
Monipuolisuus. Italialaiset sanovat että olen varmaan asunut Italiasssa edellisessä elämässä, koska he eivät tunne vilkkaita suomalaisia muita kun minut. Sssssssanoavt että sovin mieluummin sinne asumaan kuin tänne pohjolaan.
Mitä idemmäs menee, sen kovempaa saa juosta, jos ei tahdo kyläillessä päätyä kahvipöytään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani karjalaiset ovat ihmeen hanakoita puuttumaan toisten elämään ja tunkemaan nenäänsä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Ovat myös kovia puhumaan, mutta kestävät huonosti itseensä kohdistuvaa huumoria. Heitä ei myös saisi kritisoida mistään, ottavat itseensä aika verisesti.
T. Länsisuomalainen.
Ikävä kyllä, omat kokemukseni ovat vähän samanlaisia. Erityisesti tulee mieleen karjalainen työkaverini, joka teki suuren numeron karjalaisuudestaan ja siitä, ettei hän ole ikinä käynyt Länsi-Suomessa eikä aio mennäkään (todellisuudessa oli siellä kyllä käynyt, mutta se pahuuden ruumiillistuma eli Länsi-Suomi tarkoitti hänen puheissaan länsirannikkoa). Huumoria hänellä ei ollut tippaakaan ja jos oli, se oli sellaista tylsää vitsihuumoria. Itselle nauramisen kyky puuttui täysin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä idemmäs menee, sen kovempaa saa juosta, jos ei tahdo kyläillessä päätyä kahvipöytään.
Komppaan 100%.
Kaupan alalla heitä on paljon.