Mies lopetti tapailun kun kuuli että mulla on tyypin 1 diabetes???

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

Ehkä hän ajatteli, että olet hurjan ylipainoinen ja/tai itse aiheuttanut taudin. Ihmiset on vaan usein niin tyhmiä, eivätkä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä, mä mittaan sokerin n.3 krt päivässä (kestää n.10sek) ja pistän ruuan insuliinia kestää n.10sek.. muuten tätä ei mitenkään huomaa.

Haluaa kuulemma terveen kumppanin. Ok.. Onko tämmöisiä ihmisiä oikeasti olemassa. En käsitä.

On niitäkin, ikävä kyllä. Onneksi on myös niitä, jotka ymmärtävät, ettei tämä nyt ihan niin kamala tauti ole ainakaan ulkopuolisille. Tappavahan tämä kyllä on ja asiantuntijoiden mukaan vaikeasti hoidettava, mutta pärjäähän tämän kanssa. Ja jos se hemppa terveen kumppanin haluaa, niin onnea etsintään - tuntuu, että vähän jokaisella on jotakin enemmän tai vähemmän vakavaa.

Ja hyvä on muistaa, että elämästä ei selviä hengissä. Jokainen kuolee joskus. Täysin terve voi kuolla aikaisemmin kuin diabeetikko.

Kaikki on mahdollista mutta diabetes lyhentää ihmisen elinikää keskimäärin noin 17 vuotta ja on aika vttumainem sairaus joka vaikuttaa monella tavalla negatiivisesti ihmisen elämään. Se ei ole mikään pikkujuttu vaan vakava sairaus jota pitää jatkuvasti hoitaa ja tarkkailla. Lisäksi diabetes on portti moneen muuhun vakavaa sairauteen ja vaivaan. Aivan turhaa syyllistää miestä siitä, että ei halunnut diabetikon puolisoksi valintansa kautta. On aivan eri asia jo kumppani myöhemmin sairastuu. Nyt vaan jää vaihtoehdoksi löytää kumppani joka ei välitä diabeteksestasi ja pärjää sen ajatuksen kanssa.

Niin millä kokemuksella puhut? Itselläni on diabetes ollut lähes 40 vuotta. En koe sairauttani vittumaisena, ei ole vaikeuttanut elämääni pätkääkään. Ei ole lisäsairauksia. Edelleen se, joka on ollut saman miehen kanssa 80-luvulta asti. Miten edes voit sanoa, miltä diabeetikosta tuntuu? Jos joltain siltä tuntuu, niin älä yleistä. Et voi puhua kuin omista tuntemuksistasi. Et todellakaan voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Oma elämäni on ainakin ollut mielekästä. Harmittaako?

En ole edellinen kommentoija, mutta asiaahan hän puhui - diabetes on vakava sairaus, joka keskimäärin lyhentää ihmisen elinikää, siihen liittyy riski monenlaisiin lisäsairauksiin ja se altistaa tai on yhteydessä hyvin moniin sairauksiin. Nämä ovat ns. keskimääräisiä faktoja. Minullakin on ollut diabetes jon melkein 40 vuotta, ja ainoa vakavampi seuraus on ollut kaihi, joka leikattiin. Mutta on minulla monenlaista pienempää kremppaa tullut, jotka ovat jotenkin kytköksissä diabetekseen. Ei tämä mikään harmiton "elämänkumppani tai elämäntapa" ole, todellakaan. Se, että sinulla ja minulla on munkki käynyt taudin suhteen, ei tarkoita, että kaikilla kävisi (minulla on monta diabeetikkokaveria, ja monella heistä on vakavia lisäsairauksia). Ei kukaan voi tietenkään tietää, miltä toisesta tuntuu, eikähän edellinen kommentoja niin väittänytkään - hän vaan ilmaisi ymmärtävänsä myös sitä jättäjää. Ja sehän ON jokaisen oma ratkaisu, haluaako vaikkapa diabeetikon kanssa seurustella ja jakaa elämänsä. Meillä kävi tuuri - minullakin on mies ja kolme tervettä lasta (tai mistä sen tietää, jos vanhana johonkin sairastuvat, mutta ainakaan diabetesta tai muuta kroonista sairautta ei vielä varhaisaikuisuuteen mennessä ole tullut).

Tiedän olevani onnekas. Surettaa vaan näiden nuorten diabeetikkojen puolesta miten heihin suhtaudutaan. Nykyään hoitomenetelmät ovat huomattavasti kehittyneet siitä, mitä ne oli 40 vuotta sitten. Nykynuorilla lisäsairaudet tuskin ovat sellainen uhka, mitä minun ikäisilläni. Ja kun ei se diabetes välttämättä tule omille lapsille. Itse olen jo nuoruudessa katkaissut välit tuollaisiin "maailmanlopun ennustajiin". Jopa omiin sukulaisiini. Jäljelle ovat jääneet ihmiset, jotka eivät maalaa piruja seinille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ottakaa te puolustelijat sellainen diabeetikko sitten. En ymmärrä, miksei ihminen saisi hakea tervettä kumppania edes lähtötilanteessa. Juoksisin itse karkuun myös ihmisiä, joilla on tai on ollut mt-ongelmia, on päihdeongelmaa, edes entistä yms. Haluan normaalin, tasapainoisen ja terveen seurustelukumppanin. Minulla on siihen oikeus, koska olen itsekin terve. Tai sanotaanko, että ihminen on kokonaisuus ja perussairaus on niin iso miinus, että tuon ihmisen pitäisi sitten olla muuten täydellinen ja paksu lompakko kaupan päälle. Tottakai ihminen on kokonaisuus, mutta on joitain asioita, jotka on niin isoja miinuksia ja niitä on vaikea ylittää.

Ja säkö olet sitten niin täydellinen että sulla on varaa vaatia virheetöntä puolisoa? Kun musta tuntuu että lähes kaikilla naisilla, oli mt-ongelmaa tai ei, on aina jollain tasolla jotain luonnevikaa. Jos joku tuntee jonkun oikeasti tasapainoisen ja hyväluonteisen naisen niin vinkatkaa mullekkin. :D

Olenko mä kirjoittanut, että minulla on oikeus vaatia virheetöntä puolisoa? Kirjoitin, että vakava sairaus on niin iso miinus, että sen vastapainona pitäisi ihmisen olla todella täydellinen muilta osin. Jokaisessa meissä on virheemme, mutta jossain vaan menee se raja, jonka jälkeen ei enää kelpaa.

No et sinäkään kaikille kelpaa.

Olen eri kirjoittaja, mutta onko kukaan täällä väittänyt kelpaavansa kaikille? Jokaisessa ihmisessä on vikoja ja jollekin ne samat viat on poissulkukriteeri parisuhteeseen. Toivoa vaan sopii, ettei ne ole sitä kaikille tai muuten ihminen jää yksin. Tämä koskee ihan meitä kaikkia, mutta jostain syystä tämän ketjun perusteella pitkäaikaissairaiden pitäisi ilmeisesti olla näiden realiteettien yläpuolella enkä minä oikein ymmärrä miksi.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1980 asti. Sairastuin diabetekseen v. 1981. Joku sanoi miehelleni tuolloin, että kai sä nyt jätät sen. No, olemme edelleen mieheni kanssa yhdessä. Meillä on 2 aikuista lasta, molemmat terveitä. Itselläni ei ole lisäsairauksia, käyn töissä. Olen todella ylpeä miehestäni. Nämä teidän kirjoituksenne saavat minut todella surulliseksi. Diabeetkotkin ovat ihan oikeesti ihmisiä. Itse olen ajat sitten karsinut lähipiiristäni negatiivisesti diabeetikkoihin suhtautuvat ihmiset. Onneksi omat lapseni osaavat suhtautua diabeetikkoihin ihmisinä eivätkä pidä heitä vammaisina.

Tottakai he ovat ihmisiä, onko joku muuta väittänyt? Kaikki ihmiset ovat ihmisiä. Myös ne, jotka eivät jonkun henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi kelpaa jollekin toiselle parisuhteeseen. Oli se ominaisuus sitten diabetes tai muu pitkäaikaissairaus, psyykkiset ongelmat tai vaikka ulkonäkö. Vai oletko sinä sitten sitä mieltä, että esimerkiksi rumat ihmiset eivät ole ihmisiä?

On sitten kokonaan toinen asia, onko kohtuullista vaatia etteivät nämä ominaisuudet saisi vaikuttaa ollenkaan parinvalintaan. Millä perusteella se valinta pitäisi sitten sinusta tehdä? Onko parisuhde sinulle jokin palkinto joka ansaitaan, ja ihmisellä olisi omista mieltymyksistään riippumatta velvollisuus siihen ryhtyä sen eniten ansaitsevan kanssa? Olethan itse omalle logiikallesi uskollisesti valinnut kumppanisi huomioimatta mitään sellaisia piirteitä, jotka eivät ole ihmisen omaa syytä tai ansiota - esimerkiksi älykkyys, ulkonäkö ja sosiaalisuus?

Itsehän avioiduin syöpäsairaan kanssa. Mutta olen silti sitä mieltä, että parinvalinta on jokaisen henkilökohtainen valinta josta ei voi ketään syyllistää. En minäkään voi väittää valinneeni kumppaniani pelkästään ylevin kriteerein. Hän on komea, fiksu ja sosiaalinen, eikä minulla ole pokkaa väittää ettei mikään näistä ominaisuuksista olisi vaikuttanut siihen että rakastuin tuohon kokonaisuuteen. Eikä se varsinkaan tarkoita sitä, että vähemmän komeat tai älykkäät miehet eivät olisi ihmisiä.

Tiedän tapauksen, jossa mies jätti naisen, kun nainen ei tullut oman äitinsä kanssa toimeen. Kumppanin valinta on haastava prosessi, jossa on monta muuttujaa. Kenties mies ajatteli, että kyseinen nainen on luonteeltaan hankala tai jotain...

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kumppaniksi valitaan/halutaan terve ihminen. Mikäli sairaudet puhkeavat vuosien päästä, niin silloin se on vain huonoa tuuria ja useimmat parit sen kanssa pystyvät elämään.

Minä ihmettelen, että täällä ei ymmärretä sitä, kun mies ei halunnut jo valmiiksi perussairasta ihmistä. Tottakai mahdollisesti loppuelämän kestävään suhteeseen kannattaa valita mahdollisimman terve kumppani. Kuka hullu tällaista asiaa ei ymmärrä?

Minä en ymmärrä. Olen se, joka tuolla aiemmin kirjoitin. Ollut mieheni kanssa vuodesta 1980, sairastuin diabetekseen 1981. 2 aikuista lasta, molemmat terveitä. Minulla ei muita sairauksia kuin diabetes. Olen niin ylpeä täysijärkisestä miehestäni. Ja ihan tiedoksesi, kuka tahansa voi sairastua kosja vaan. Ja mieluummin diabetes kuin tyhmyys.

Kutsu sitä ihan rauhassa tyhmyydeksi, jos se oloasi helpottaa. Minä kutsun sitä järkeväksi suunnitteluksi. Miksi ostaisin auton, joka jo valmiiksi vuotaa öljyä ja kilkattaa? Kaikki auton hajoavat joskus ja silloin ne korjataan, mutta en osta jo valmiiksi rikkinäistä rotteloa.

No, sairaus ei ole elämääni rajoittanut. Mutta tällä palstalla kyllä huomaa, että ahdasmielisyys rajoittaa sitäkin enemmän joidenkin elämää. Sinuakin tuo ahdasmielisyys rajoittaa. Itse olen yli 50-vuotias ja asiani ovat huomattavasti paremmin kuin monella ikäiselläni. Ei ole ylipainoa, verenpainetta, sydänvaivoja, kolestrolia. Olen huoltanut itseni hyvin, vaikka maanantaikappale olenkin. Monella ikäiselläni on suunnaton lääkearsenaali, itselläni vain se insuliini. Ja kuntokin on hyvä, joka päivä kävelen vähintään 10 km.

Suvaitsematon, omahyväinen, kopea ja vihainen olet ainakin.

Voitko lakata haukkumasta muita ahdasmieliseksi vain sillä perusteella, että heidän elämäkokemuksensa ja ajatuksensa ovat eri kuin sinulla?

- kiitos!

Olen naimisissa ykköstyypin diabeetikon kanssa. Oma kokemus diabeetikon puolisona olemisesta ei vastaa tämän keskustelun kumpaakaan ääripäätä.

Ensinnäkin, diabetes ei ole mikään pikkujuttu ja vaikuttaa elämään monella tavalla. Sen lisäksi että puoliso mittaa sokeria ja piikittää insuliinia, nämä myös vaikuttavat siihen mitä voi tehdä. Esim. jos puoliso on syönyt ja pistänyt lyhytvaikutteisen inskan, niin ei voida seuraavan parin tunnin aikana lähteä kävelemään lähikauppaa kauemmas, koska sokeri voisi laskea liikaa. Jos aikoo liikkua ruoan jälkeen, niin se pitää tietää ennen piikitystä, eli joutuu suunnittelemaan asioita. Ja suunnitelmat voivat mennä uusiksi, jos sokeri ei olekaan sitä mitä piti. Sitten taas jos ajattelee asioita vähän pitemmälle kuin vain tähän päivään, niin tullaan siihen että diabeetikko ei nykypäivänäkään keskimäärin elä yhtä vanhaksi kuin keskivertohenkilö, ja lisäsairauksiakin voi tulla. Onhan näissä miettimistä ja vaikutusta.

Toinen puoli asiaa taas on se, että ainakaan meillä ei elämä ole sellaista paimentamista ja tarkkailua kuin jotkut pelottelevat. En väitä etteikö joillain diabeetikoilla sellaista voisi olla, mutta ei siis välttämättä ole. Puolisoni tuntee itse aika hyvin kun hänen sokeritasonsa on menossa alaspäin ja osaa lähteä hakemaan hiilaria. Ei mene tajuttomaksi eikä ala käyttäytyä mitenkään omituisesti. Ilmeisesti kaikki diabeetikot eivät niin hyvin tunne näitä sokeritason vaihteluita olossaan ja silloin tämä asia voi olla hankalampi. En olisi välttämättä mennyt naimisiin sellaisen diabeetikon kanssa, joka vaatisi jatkuvasti esim. yöaikaan tarkkailemista. Olen itse sen verran stressaavaa sorttia, että en jaksaisi sellaista elämää. Mutta meillä kun ei ole tästä asiasta hätää, niin jos vaikka puoliso ei vastaa puhelimeen, en todellakaan ensimmäiseksi ajattele että makaa tajuttomana hypossa. Ensimmäinen ajatus on pikemminkin se, että eikö se vieläkään ole oppinut pitämään puhelimessa ääniä päällä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Sitähän nykyään nettideittailu on: nopeaa, tehokasta, tunteetonta.

Laadit itsestäsi tuoteselosteen. Luet muiden tuoteselosteita. Vaihtokauppaa, pyrit saamaan mahdollisimman hyvän tavaran sillä mitä voit maksaa (itselläsi).

Sitten mennään ostotilaisuuteen tarkistamaan, että tuoteseloste pitää paikkansa. Haastatteluja ja koeajoja tehdään (tapailu). Tunteilla ei ole mitään tekemistä tämän touhun kanssa. Samaan aikaan kokeiltavana voi olla useita tavaroita (tehokas ajankäyttö). Jos tuote on kehno tai sua on petkutettu, pois ja seuraava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Mikä ihmeen kalikka?

Vierailija kirjoitti:

On tietenkin.

Diapetes periytyy. En mäkään halua vasiten sairastuttaa tulevaa lastani.

Minä taas en haluaisi vasiten sairastuttaa tulevaa lasta idiotismilla. Mites ois, jos diabetes eikä diapetes, ja alttius voi periytyä. 

Juuh, eipä voisi vähempää kiinnostaa, jos jollekulle epilepsiani olisi ongelma. Pääsisi välittömästi urpokategoriaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Pitkä lista itsekehuja? Koska hoidan itseäni? Mielenkiintoinen johtopäätös. 

Mikä siinä viestissäni sulla ei mene jakeluun? Kaikilla on kriteerinsä, myös minulla. Ikäviä ihmisiä en kaipaa lähelleni, edes kaveriksi.

Itse asiassa sua taitaa pahemman kerran nyppiä se, että olen jollekin kelvannut sairaudestani huolimatta, eikö vaan? Mitä siihen kitkerään ja ylimieliseen tulee (oma tulkintasi), niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et sinä ole ensimmäinen joka tästä väittelee, minulla on kokemusta.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on jonkun sortin sekopää joka haluaa "valio" naisen tehdäkseen "valio" lapsia? Varmaan kysyy kaikilta todistukset terveydestä jossain vaiheessa. Tulee mieleen eräs aikakausi, jolloin oli yhtä tervehenkinen johtaja jalostamassa valio kansaa...

No onhan terveys nyt paljon tärkeämpi tekijä parinvalinnassa kuin vaikkapa koulutus. Toki kokonaisuus ratkaisee, jos partneriehdokkaan muista ominaisuuksista kertyy riittävästi plussia niin terveydelliset rasitteet voi hyväksyä, tai jos ei ole valinnanvaraa.

Juuh, onhan se mukava saada puolisoksi juurikin joku diapetes-kirjoittajatyyppi, joka ajattelee suvaitsemattomasti toisista. 

Toki siis koulutus on tärkeämpää kuin terveys. Tai siis, eihän se toisen terveys edes voi olla mikään kriteeri, sillä eihän ihminen itse usein sairauksille voi mitään. Sen sijaan Suomessa on toivottavaa käydä koulua tätä nykyä vähintään 12 vuotta, ja senkin jälkeen on mahdollisuuksia kouluttautua eri tavoin. 

Toki jos toisella on kehitysvamma ja itselle on tärkeätä esim. keskustella tieteestä tai politiikasta tmv., niin tällöin terveystilanne saattaa vaikuttaa parinvalintaan. 

Ihmisen kanssa jolla on diabetes on vaikea seurustella. Se on myös enemmän periytyvää kuin annetaan ymmärtääkään. Ja raskaus vaikea naiselle jolla diabetes. Jos siis joku jättää rumien varpaiden takia toisen, niin eiköhän tuokin ole syy siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

No mitä sinä sitten olet täällä keuhkonnut diabeteksen takia valinnan tehneen miehen takia? Jos olisit alusta asti ollut sitä mieltä, että "senkun valitsette kuten haluatte..." niin et olisi täällä keuhkonnut.

Asia on juurikin niin, että kaikki valitsee, kuten haluaa ja valintakriteerinä voi joskus olla jopa vakava perussairaus, kuten diabetes ja se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Pitkä lista itsekehuja? Koska hoidan itseäni? Mielenkiintoinen johtopäätös. 

Mikä siinä viestissäni sulla ei mene jakeluun? Kaikilla on kriteerinsä, myös minulla. Ikäviä ihmisiä en kaipaa lähelleni, edes kaveriksi.

Itse asiassa sua taitaa pahemman kerran nyppiä se, että olen jollekin kelvannut sairaudestani huolimatta, eikö vaan? Mitä siihen kitkerään ja ylimieliseen tulee (oma tulkintasi), niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et sinä ole ensimmäinen joka tästä väittelee, minulla on kokemusta.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

Oletpas vihainen. Kannattaa mitata nousiko verensokeri.

MInulla ei ole koskaan tapailu loppunut miehen puolelta siihen, kun diabetekseni on tullut ilmi, mutta itse olen kyllä lopettanut tapailun kerran. Mies pyysi, että en mittaisi verensokeria tai pistäisi insuliinia hänen nähtensä :D En usko, että olisimme kovin toimiva pari jos näin arkinen asia elämässäni olisi hänelle noin suuri juttu.

Tämä on sitä evoluutiota hyvät ihmiset. Yksilöt pyrkivät pariutumaan parhaan mahdollisen partnerin kanssa, jolla on hyvät geenit ja joka pystyy tarjoamaan hyvän, turvallisen ja yltäkylläisen kodin itselle ja mahdollisille tuleville lapsille. Jotkut tälläiset valintakriteerit on meillä geeneissä, emmekä edes tiedosta niitä, toiset itse tietoisesti pohdittuja. Evoluution näkökulmasta jokaisen etu on valita mahdollisimman terve lisääntymiskumppani. Miksi on ok, että ihmisen ulkonäkö, pituus, älykkyys, lahjakkuudet, koulutus, työpaikka, elämäntapa, sosiaalisuus jne vaikuttaa pariutumiseen, mutta niinkin tärkeä asia kuin terveys ei saisi? Pelkästä säälistäkö pitäisi pariutua, ettei vain syrjisi ketään? Kelpuuuttaisitteko itse esimerkiksi puolisoksi ihmistä, jolla on erittäin matala älykkyysosamäärä? Eihän sekään ole sen ihmisen oma vika! Kelpuuttaisitteko omasta mielestänne erittäin ruman ja vastenmielisen ihmisen kumppaniksi? Teillä kaikkilla on omia samantyylisiä syrjiviä mieltymyksiä olemassa kumppanin valinnassa, mutta joitakin muita ominaisuuksia kohtaan!