Mies lopetti tapailun kun kuuli että mulla on tyypin 1 diabetes???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Pitkä lista itsekehuja? Koska hoidan itseäni? Mielenkiintoinen johtopäätös. 

Mikä siinä viestissäni sulla ei mene jakeluun? Kaikilla on kriteerinsä, myös minulla. Ikäviä ihmisiä en kaipaa lähelleni, edes kaveriksi.

Itse asiassa sua taitaa pahemman kerran nyppiä se, että olen jollekin kelvannut sairaudestani huolimatta, eikö vaan? Mitä siihen kitkerään ja ylimieliseen tulee (oma tulkintasi), niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et sinä ole ensimmäinen joka tästä väittelee, minulla on kokemusta.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

Uskon, että joudut väittelyihin ja riitoihin jatkuvasti.

Niinhän sulle käy nytkin.

Tajuatko edes, että syyttelet ja haukut tuntemattomia ihmisiä asioista, joita kuvittelet?

Näet muut ihmiset tyhminä ja pahoina, itsesi viisaana ja pätevänä.

Ei ole niitä viehättävimpiä ominaisuuksia.

Olet mielestäsi terästä, ja epäilemättä edellytät samaa muilta.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ihan asiaa hän puhuu. Tämän ketjun tarkoitus suurimmalla osasta näistä kirjoittajista on dissata diabeetikkoja. Jos he puolustavat itseään ja sanovat voivansa hyvin, niin se ei vaan joillekin sovi.

Mun tarkoitus ei ainakaan ole, miksi olisi?

Ennakkotietoja diabeteksestä mulla ei myöskään ollut, ennenkuin tutun perheenjäsen sairastui. Olen kuunnellut myötätuntoisena ja kauhuissani, miten raskasta ja arvaamatonta koko perheen elämä nyt on. Lääkkeistä, laskemisesta ja tarkasta hoidosta huolimatta.

Ei voi todella väittää, että db olisi muutama piikki päivittäin ja se siitä.

Täällä mesoaa tuo yksi "täydellinen diabeetikko" raivoamassa, että diabetes on helppo homma ja muut kokemukset on pa*kapuhetta.

Ettet nyt itse lukisi niitä viestejä liian tunteella? Minusta tuo tyyppi vain toi toisen puolen ilmiöstä esiin: kun rutiinit syntyvät duabeetikko voi elää ihan tavallista arkea. Näin ainakin meillä. Lisävalmisteluja ei enää edes huomaa. Diabeetikko voi myös elää hyvin tervettä elämää, ehkä jopa terveempää kun on joutunut näitä juttuja miettimään jo kauan ennen keski-ikää missä vaiheessa muut yleensä heräävät. Musta ton tyypin jutut oli todella positiivista ja kivaa luettavaa. Julkisuutta yleensä saa vaan nää "tää on niin raskasta" jutut eikä se todellakaan ole koko totuus taudista.

Olen varmaan tuo viittaamasi täydellinen. Huomautan nyt, että kokemus on omasta elämästäni. En vähättele muita. Kaikilla ei ole yhtä hyvin kuin minulla. Tautiani ei voi parantaa. Teen elämästäni parhaan mahdollisen. Rutiinit auttavat. En surkuttele kohtaloani, koska se ei auta mitään. Joskus niitä huonoja päiviä minullakin on. Mutta niistä on mentävä yli. Jos joku asia askarruttaa niin otan diabeteshoitajaan yhteyttä, en odota seuraavaa kontrollikäyntiä ja voivottele elämääni. Elämä vaan on asennekysymys ihan jokaisella. Ja mittaan verensokerini 6-8 kertaa päivässä. Sekin varmaan auttaa hoitotasapainoon. Huonoina päivinä mittaan useammin. Haluan nauttia elämästäni. Elämä vaan on liian lyhyt suremiseen.

Et ole vielä saanut Libreä?

Syksyllä saan.

Vierailija kirjoitti:

Tyypin 1 diapeetikot kuolevat valitettavan usein nuorina.

No pitäisikö mopoilu, moottoripyöräily ja autoilu kieltää? Liian moni nuori ihminen kuolee liikenneonnettomuuksissa. Ja etkö vieläkään ole oppinut kirjoittamaan oikein?

Jos olisin korviani myöten rakastunut, niin sit ei voisi mitään.

Mutta en vartavasten shoppaisi diabeetikkoa parisuhdepuodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää, mikä tässä asiassa nyt joillain on vaikea ymmärtää. Parisuhdeasiat, valinnat, on aina henkilökohtaisia päätöksiä ja niitä ei koske mitkään normaaliin ihmisarvoon liittyvät kysymykset. Esimerkiksi minusta vammaiset on ihmisenä yhtä arvokkaita kuin muutkin, mutta en pariutuisi vammaisen kanssa. Susirumalla ihmisellä on ihmisarvo ja voi olla kovinkin ihana, mutten huolisi sellaistakaan. Jopa useat ei-kaukaasialaiset etniset piirteet ovat minulle sellaisia monesti, etten pysty ulkoisista syistä ihastumaan, vaikka ihmisarvoon etnisyys ei vaikuta mitenkään.

Sama koskee älyä, käytöstä ja vaikka niitä sairauksia. Ei parisuhdevalinta ole mitään reilua peliä vaan täysin itsekästä, subjektiivista ja omiin mieltymyksiin perustuvaa. Eikä niitä kriteerejä tarvitse kenellekään perustella, eikä ketään voi syyttää siitä, ettei noin tasa-arvon vuoksi huoli ketä vaan, ettei jollein tule paha mieli.

Hyvin puhuttu!

Tämäkin valitusvirsien vuo olisi vältetty, jos miespolo olisi valehdellut jotain ympäripyöreää tai vain häippäissyt.

Kenenkään ei tarvitse säälistä tai ylevämielisyydestä seurustella. Kuka sellaista edes haluaa?

Onko ap tottunut kelpaavansa kaikille?

Itse pystyisin luettelemaan miettimättä 10 itsessäni piirrettä, joiden vuoksi joku mut varmasti diskaa.

Jokainen toki valitsee itselleen parhaiten sopivan. Tässä ehkä on kyse siitä, että muuten ehkä meni hyvin ja oli kiinnostusta, mutta sana diabetes laukaisi paniikkireaktion. Ei sitten enää haluttukaan tutustua paremmin. Se ehkä sai ap:n tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. Tuntuuhan tuo hirveen tylyltä, en ole kanssasi, koska sinulla on diabetes. Ja muutenkin täällä tunnutaan pelkäävän diabetesta kuin ruttoa. Mieheni tuttava sanoi aikoinaan miehelleni sairastuessani diabetekseen, että kai nyt jätät sen. Olimme olleet silloin vajaan vuoden yhdessä. Jos mieheni olisi minut silloin jättänyt niin kyllä se pahalta olisi tuntunut. Olemme edelleen yhdessä, lähes 40 vuotta on yhdessäoloa kestänyt. Ymmärrän ap:n tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin korviani myöten rakastunut, niin sit ei voisi mitään.

Mutta en vartavasten shoppaisi diabeetikkoa parisuhdepuodista.

Ei kukaan halua, että joku säälistä on kanssasi. Mutta jos sana diabetes tai joku muu vaiva saa toisen juoksemaan karkuun niin se tuntuu oudolta. Sellaisen ihmisen kanssa en toivo kenenkään pariutuvan. Sellainen ihminen tuskin kestää mitään ongelmia elämässään vaan juoksee aina karkuun.

Ymmärrän viestiketjun aloittajan hämmennyksen. Tätä keskustelua lukiessa vallalla näyttää olevan käsitys, että 1 tyypin diabetes olisi aina hankala ja elämää rajoittava sairaus, jonka hoitoon myös kumppanin on osallistuttava. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Minulla on kokemusta D1:stä 20 vuoden ajalta, joten tiedän, ettei sairaus hyvin hoidettuna haittaa elämää. Olen itse saanut hoitotasapainon hyvälle tasolle niin, että käytännössä verensokeritasoni on vain hieman tervettä ihmistä korkeampi. Tyypin 1 periytyvyys äidiltä lapselle on niin pieni, ettei sitä lääkäreiden mukaan tarvitse ottaa perhesuunnittelussa lainkaan huomioon. Elinikään tyyppi 1 ei vaikuta, jos hoitotasapaino on kunnossa. Lisäsairaudet ovat mahdollisia, mutta niitä pystytään tehokkaasti estämään sekä hoitamaan nykypäivänä, jos sellainen ilmenisi. Tämän takia diabeetikot käyvät vuosittain labrakokeissa ja silmäkuvauksissa seurannassa.

Omaa puolisoani D1 ei haitannut, kun sai siitä tapailuvaiheessa tietää. Meidän yhteisessä arjessamme minun diabetes näkyy siten, että emme voi mieheni kanssa spontaanisti käydä esim. jäätelöllä kauppareissun yhteydessä, jos en ole ottanut insuliinikynää mukaan. Ulkomaanmatkoillamme kumppanini allergia on rajoittanut tekemisiämme enemmän kuin diabetekseni. En tarvitse miestäni/ketään muutakaan heräilemään öisin saati minua hoitamaan.

Toki sairaus on huonosti hoidettuna kohtalokas. En kuitenkaan pidä siitä, että täällä kaikilla diabeetikoille oletetaan tilanteen olevan tämä!

Ketjun aloittajaa ja muitakin diabeetikoita kehotan nostamaan leuan pystyyn. Varmasti löytyy vielä vahvempaa tekoa oleva kumppaniehdokas, joka ei diabetesta pelkää. :)

Tämän taudin hyvä hoitaminen vaatii ihmiseltä pitkäjänteisyyttä ja luonteen vahvuutta - itse arvostaisin näitä piirteitä ihmisessä enemmän kuin turhaa sairaudenpelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin korviani myöten rakastunut, niin sit ei voisi mitään.

Mutta en vartavasten shoppaisi diabeetikkoa parisuhdepuodista.

Ei kukaan halua, että joku säälistä on kanssasi. Mutta jos sana diabetes tai joku muu vaiva saa toisen juoksemaan karkuun niin se tuntuu oudolta. Sellaisen ihmisen kanssa en toivo kenenkään pariutuvan. Sellainen ihminen tuskin kestää mitään ongelmia elämässään vaan juoksee aina karkuun.

Nyt menee jo liian pitkälle!

Jos joku ei halua tutustua seurustelumielessä toiseen, oli syy ihan mikä hyvänsä, niin se on hänen valintansa, johon hänellä on oikeus ilman että niskaan lentää mitään spekulatioita.

Sinä kun et tiedä yhtään mitään kyseisen miehen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Tyypin 1 diapeetikot kuolevat valitettavan usein nuorina.

Niinkö? Miehen isä on jo 80 v.

Minäkään en kyllä diapeetikkoa tapailisi, pelkäisin tartuntaa.

Vierailija kirjoitti:

N18 1. tyypin diabeetikko kirjoitti:

Tosi kiva lukea tätä ketjua, kun haluaisi seurustella ja viimeisimmät pakit tuli torstaina. Ei mulla ole mitään toivoa.

Vajoa itsesääliin jos haluat.

Ihmisillä on kellä mitäkin vikaa, minkä vuoksi ei kelpaa seurustelukumppaniksi.

Diabeteksen takia ei tietääkseni sentään pilkata. Toista on esim. likinäköisillä, joita koulussa nimiteltiin koko luokan voimin opettaja etunenässä. Että terveisiä vain 70-luvulta! Etenkin silmälasipäinen tyttö on elokuvienkin vakiovitsi. Rumilus, jota kukaan ei halua. Sitten tyttö ottaa rillit pois, ja hokkuspokkus, hän onkin kaunotar! Ikävä kyllä tällaista näön ihmeparantumista ei elävässä elämässä satu.

Kaikille ei sovi piilarit eikä leikkauskaan.

Mutta näillä mennään. Vanhempana uhkaa sitten ennenaikainen lasiaisen irtauma komplikaatioineen.

Oletko koskaan perehtynyt liitännäissairauksiin ja muihin ongelmiin, joita diabetes aiheuttaa? Silmälasit eivät sentään vaadi jatkuvaa lääkitystä, toista se on diabeetikoilla.

Olisi tietysti hyvä kuulla toistakin osapuolta! Hänellähän voi hyvin olla kokemusta, joku lähiomainen voi olla diabeetikko ja elämä on saattanut pyöriä vuosikymmenet sen ympärillä. Silloin en yhtään ihmettelisi, jos seurustelu loppuu siihen.

Toinen näkökulma, joka minulle tuli mieleen että olisi oikea turn-off, on että jos henkilö on ensin pitkät ajat salannut noinkin vakavan sairauden. (Ja sitten tehnyt siitä päinvastoin oikein numeron, kun se on käynyt ilmi?)

Sellainen henkilö vaikuttaisi minusta heti todella epäluotettavalta. Mitähän muuta hän on salannut? En haluaisi siinä tapauksessa seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N18 1. tyypin diabeetikko kirjoitti:

Tosi kiva lukea tätä ketjua, kun haluaisi seurustella ja viimeisimmät pakit tuli torstaina. Ei mulla ole mitään toivoa.

Vajoa itsesääliin jos haluat.

Ihmisillä on kellä mitäkin vikaa, minkä vuoksi ei kelpaa seurustelukumppaniksi.

Diabeteksen takia ei tietääkseni sentään pilkata. Toista on esim. likinäköisillä, joita koulussa nimiteltiin koko luokan voimin opettaja etunenässä. Että terveisiä vain 70-luvulta! Etenkin silmälasipäinen tyttö on elokuvienkin vakiovitsi. Rumilus, jota kukaan ei halua. Sitten tyttö ottaa rillit pois, ja hokkuspokkus, hän onkin kaunotar! Ikävä kyllä tällaista näön ihmeparantumista ei elävässä elämässä satu.

Kaikille ei sovi piilarit eikä leikkauskaan.

Mutta näillä mennään. Vanhempana uhkaa sitten ennenaikainen lasiaisen irtauma komplikaatioineen.

Oletko koskaan perehtynyt liitännäissairauksiin ja muihin ongelmiin, joita diabetes aiheuttaa? Silmälasit eivät sentään vaadi jatkuvaa lääkitystä, toista se on diabeetikoilla.

Ei tyypin 1 diabeteksen sairastaminen tarkoita, että siitä automaattisesti seuraisi liitännäissairauksia/muita ongelmia. Niillä, kuten itse diabeteksellakaan, harvemmin on vaikutusta ulkonäköön. Sitä paitsi diabetekseen yhdistetyt liitännäisvaivat usein ovat ehkäistävissä hoitamalla diabetesta hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N18 1. tyypin diabeetikko kirjoitti:

Tosi kiva lukea tätä ketjua, kun haluaisi seurustella ja viimeisimmät pakit tuli torstaina. Ei mulla ole mitään toivoa.

Vajoa itsesääliin jos haluat.

Ihmisillä on kellä mitäkin vikaa, minkä vuoksi ei kelpaa seurustelukumppaniksi.

Diabeteksen takia ei tietääkseni sentään pilkata. Toista on esim. likinäköisillä, joita koulussa nimiteltiin koko luokan voimin opettaja etunenässä. Että terveisiä vain 70-luvulta! Etenkin silmälasipäinen tyttö on elokuvienkin vakiovitsi. Rumilus, jota kukaan ei halua. Sitten tyttö ottaa rillit pois, ja hokkuspokkus, hän onkin kaunotar! Ikävä kyllä tällaista näön ihmeparantumista ei elävässä elämässä satu.

Kaikille ei sovi piilarit eikä leikkauskaan.

Mutta näillä mennään. Vanhempana uhkaa sitten ennenaikainen lasiaisen irtauma komplikaatioineen.

Oletko koskaan perehtynyt liitännäissairauksiin ja muihin ongelmiin, joita diabetes aiheuttaa? Silmälasit eivät sentään vaadi jatkuvaa lääkitystä, toista se on diabeetikoilla.

Olen kuullut niistä, kun lähipiiriin kuuluu diabeetikko.

Muuten erilaisten sairauksien opiskelu ei kiinnosta. Mulle riittää, että olen joutunut perehtymään omaan krooniseen tautiini ja opetellut sen oikut ja hoitamisen. Sekä taiteilen lääkityksen haittojen ja sairauden komplikaatioiden välillä. Lisäksi olen hoitanut iäkkäitä lähiomaisia, perehtynyt heidän sairauteensa, sen etenemiseen sekä taistellut heille hoidot ja hoitokotipaikat (pitkä stoori, jota minä en jaksa kertoa etkä sinä kuunnella). Oma ja perheen elämä on ollut liiankin sairauksien täyttämä.

Mitään erityistä tarvetta syventyä juuri diabetekseen minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tietysti hyvä kuulla toistakin osapuolta! Hänellähän voi hyvin olla kokemusta, joku lähiomainen voi olla diabeetikko ja elämä on saattanut pyöriä vuosikymmenet sen ympärillä. Silloin en yhtään ihmettelisi, jos seurustelu loppuu siihen.

Toinen näkökulma, joka minulle tuli mieleen että olisi oikea turn-off, on että jos henkilö on ensin pitkät ajat salannut noinkin vakavan sairauden. (Ja sitten tehnyt siitä päinvastoin oikein numeron, kun se on käynyt ilmi?)

Sellainen henkilö vaikuttaisi minusta heti todella epäluotettavalta. Mitähän muuta hän on salannut? En haluaisi siinä tapauksessa seurustella.

Mäkin saan vaikutelman, että ap on täräyttänyt yllättäen diabeteksensa pöytään, ja on nyt loukkaantunut, kun mies lähti.

Miksi? Eikös tämä "tapailu", joka on nykyään kuulemma seurustelun esiaste, tarkoita samaa kuin työhaastattelun ja koeajan ristisiitos?

Tavataan ja naiskennellaan monia kandidaatteja, joista yksi ehkä valitaan, ja hänen kanssaan aloitetaan muodollisin menoin (tahdotko sinä x seurustella vain minun kanssani ja lopettaa muiden naimisen?) virallinen " seurustelu".

Tottakai jokainen valitsee parhaan mahdollisen. Ylipainoiset, joskus masentuneet, väärän mittaiset, väriset ja kieliset hylätään. Tietysti myös sairaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tietysti hyvä kuulla toistakin osapuolta! Hänellähän voi hyvin olla kokemusta, joku lähiomainen voi olla diabeetikko ja elämä on saattanut pyöriä vuosikymmenet sen ympärillä. Silloin en yhtään ihmettelisi, jos seurustelu loppuu siihen.

Toinen näkökulma, joka minulle tuli mieleen että olisi oikea turn-off, on että jos henkilö on ensin pitkät ajat salannut noinkin vakavan sairauden. (Ja sitten tehnyt siitä päinvastoin oikein numeron, kun se on käynyt ilmi?)

Sellainen henkilö vaikuttaisi minusta heti todella epäluotettavalta. Mitähän muuta hän on salannut? En haluaisi siinä tapauksessa seurustella.

Mäkin saan vaikutelman, että ap on täräyttänyt yllättäen diabeteksensa pöytään, ja on nyt loukkaantunut, kun mies lähti.

Miksi? Eikös tämä "tapailu", joka on nykyään kuulemma seurustelun esiaste, tarkoita samaa kuin työhaastattelun ja koeajan ristisiitos?

Tavataan ja naiskennellaan monia kandidaatteja, joista yksi ehkä valitaan, ja hänen kanssaan aloitetaan muodollisin menoin (tahdotko sinä x seurustella vain minun kanssani ja lopettaa muiden naimisen?) virallinen " seurustelu".

Tottakai jokainen valitsee parhaan mahdollisen. Ylipainoiset, joskus masentuneet, väärän mittaiset, väriset ja kieliset hylätään. Tietysti myös sairaat.

Onneksi tuo ei ollut silloin tyylinä, kun mieheni tapasin. Tosin epäilen vahvasti ettei nykyäänkän kaikki tuon tyyppistä tapailua harrasta, tuollainen parisuhdekilpailu ei tee ihmiselle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N18 1. tyypin diabeetikko kirjoitti:

Tosi kiva lukea tätä ketjua, kun haluaisi seurustella ja viimeisimmät pakit tuli torstaina. Ei mulla ole mitään toivoa.

Vajoa itsesääliin jos haluat.

Ihmisillä on kellä mitäkin vikaa, minkä vuoksi ei kelpaa seurustelukumppaniksi.

Diabeteksen takia ei tietääkseni sentään pilkata. Toista on esim. likinäköisillä, joita koulussa nimiteltiin koko luokan voimin opettaja etunenässä. Että terveisiä vain 70-luvulta! Etenkin silmälasipäinen tyttö on elokuvienkin vakiovitsi. Rumilus, jota kukaan ei halua. Sitten tyttö ottaa rillit pois, ja hokkuspokkus, hän onkin kaunotar! Ikävä kyllä tällaista näön ihmeparantumista ei elävässä elämässä satu.

Kaikille ei sovi piilarit eikä leikkauskaan.

Mutta näillä mennään. Vanhempana uhkaa sitten ennenaikainen lasiaisen irtauma komplikaatioineen.

Oletko koskaan perehtynyt liitännäissairauksiin ja muihin ongelmiin, joita diabetes aiheuttaa? Silmälasit eivät sentään vaadi jatkuvaa lääkitystä, toista se on diabeetikoilla.

Ei tyypin 1 diabeteksen sairastaminen tarkoita, että siitä automaattisesti seuraisi liitännäissairauksia/muita ongelmia. Niillä, kuten itse diabeteksellakaan, harvemmin on vaikutusta ulkonäköön. Sitä paitsi diabetekseen yhdistetyt liitännäisvaivat usein ovat ehkäistävissä hoitamalla diabetesta hyvin.

Juu, sehän on niin helppoa pitää sokerit aina tasaisena ja hyvänä! Et tajua tästä taudista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N18 1. tyypin diabeetikko kirjoitti:

Tosi kiva lukea tätä ketjua, kun haluaisi seurustella ja viimeisimmät pakit tuli torstaina. Ei mulla ole mitään toivoa.

Vajoa itsesääliin jos haluat.

Ihmisillä on kellä mitäkin vikaa, minkä vuoksi ei kelpaa seurustelukumppaniksi.

Diabeteksen takia ei tietääkseni sentään pilkata. Toista on esim. likinäköisillä, joita koulussa nimiteltiin koko luokan voimin opettaja etunenässä. Että terveisiä vain 70-luvulta! Etenkin silmälasipäinen tyttö on elokuvienkin vakiovitsi. Rumilus, jota kukaan ei halua. Sitten tyttö ottaa rillit pois, ja hokkuspokkus, hän onkin kaunotar! Ikävä kyllä tällaista näön ihmeparantumista ei elävässä elämässä satu.

Kaikille ei sovi piilarit eikä leikkauskaan.

Mutta näillä mennään. Vanhempana uhkaa sitten ennenaikainen lasiaisen irtauma komplikaatioineen.

Oletko koskaan perehtynyt liitännäissairauksiin ja muihin ongelmiin, joita diabetes aiheuttaa? Silmälasit eivät sentään vaadi jatkuvaa lääkitystä, toista se on diabeetikoilla.

Ei tyypin 1 diabeteksen sairastaminen tarkoita, että siitä automaattisesti seuraisi liitännäissairauksia/muita ongelmia. Niillä, kuten itse diabeteksellakaan, harvemmin on vaikutusta ulkonäköön. Sitä paitsi diabetekseen yhdistetyt liitännäisvaivat usein ovat ehkäistävissä hoitamalla diabetesta hyvin.

Juu, sehän on niin helppoa pitää sokerit aina tasaisena ja hyvänä! Et tajua tästä taudista yhtään mitään.

Toisille on helpompaa kuin toisille. Itse asiassa tiedän diabeteksesta erittäin paljon. Sen sijaan sinä et todennäköisesti itse tajua diabeteksesta paljoakaan, kun tunnut olettavan, että kaikille diabeetikoille tulee diabeteksesta johtuvia lisäsairauksia.