Lue keskustelun säännöt.
Olen 24-vuotias nuori nainen, joka on vaimo ja kahden lapsen äiti. Suorastaan naurattaa suurin osa nuorista aikuisista :D
21.07.2018 |
Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta. Suorastaan naurattaa suurin osa nykyisistä nuorista aikuisista, joille perhe-elämä on kauhistus ja halutaan jatkaa sitä päämäärätöntä lapsetonta elämää loputtomiin.
Monet näistä sanovat, etteivät halua lapsia, koska haluavat ensin nähdä maailmaa. Voin sanoa, että on kyllä käsittämättömän tylsää ja pinnallista sellainen. Olen kyllä itse käynyt mieheni kanssa aiemmin jokusen kerran ulkomailla, mutta eipä ne loppujen lopuksi kovin kummoisia kokemuksia olleet. Matkustelu on myös maailman kannalta erittäin haitallista. Se saastuttaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Turismi on myös erittäin haitallista, sillä turismi tuhoaa monia kohteita, turistit roskaavat ja sotkevat ja turismi on tuhonnut myös monia kulttuureita. Lähinnä tulee tuosta monien matkustelusta mieleen, että ikään kuin pakenevat jotain ja eivät ole sinut itsensä kanssa. Onko se sitten yksinäisyyttä vai mitä?
Samaan kategoriaan voi laittaa myös näiden nuorten aikuisten loputtoman bilettämisen. Aina vain puhutaan bilettämisestä bilettämisen perään. Mitä siitä loppujen lopuksi edes saa? Sekin vaikuttaa vain joltain pakenemiselta ja itsensä etsimiseltä. Sitten on myös näitä vaihtuvia kumppaneita ja bylsitään miltei jokaisen kanssa. Se kyllä osoittaa, ettei näillä henkilöillä ole ollenkaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumiskykyä.
Mutta perhe-elämä omien lapsien ja miehen kanssa on jotain sellaista, jota en vaihtaisi mihinkään. Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi. Lapsilta saa myös sellaista rakkautta jota ei voi koskaan keneltäkään toiselta saada. Ei edes omalta puolisolta.
Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Lapset ne vasta kuormittavatkin maapalloa. Enemmän kuin matkustelu.
Myös tulevat lapsenlapset kuormittaa maapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen muutamaa vuotta vanhempi kuin sinä, minulla myös lapsi ja mies.
Ei mies ja lapsi ole tehnyt minusta yhtään sen fiksumpaa tai vähemmän itseäni etsivää kuin lapsettomat sinkkuystäväni.
Lapset rajoittaa tiettyä vapautta, vaikka lapselta saa pyyteetöntä rakkautta on se vapaa olo myös aivan mahtava ja täysin ymmärrän miksi toiset valitsevat sen lapsesta haaveilun sijaan.
Varmasti olisin opiskellutkin tässä vaiheessa jo pidemmälle, jos en olisi itse haaveillut lapsen saamisesta.
Joka tapauksessa itselleni sopii tällainen elämä juuri nyt, mutta uskon että monelle lapsen kanssa kotona olo olisi tuskaa, tylsää, puuduttavaa.
Onni kyllä monelle löytyy ihan jostain muualta kuin lapsista ja puolisosta, hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, kun ap neljä-viisikymppisenä alkaa elää elämätöntä nuoruuttaan ja puumailee jossain mummotunnelissa.... no joo, vitsi vitsi. Monelle nuorena keski-ikäiselle tosin kyllä käy noin.
Mä taas olen tosi iloinen siitä, että sain parikymppisenä matkustaa, opiskella, muuttaa uusiin kaupunkeihin ja bilettääkin. Lasten aika oli sitten vasta myöhemmin. Kyllä, he ovat elämäni paras asia, mutta parempi valinta vasta sitten, kun on elämänsä isot MUUT valinnat jo tehty.
Jokainen on kumminkin tässä yksilö, ja tehköön itselleen sopivat valinnat
Sä puhut niin asiaa.
T. myöhäistä nuoruutta viettävä 45v joka muutama vuosi sitten erosi 25v liitosta. Aivan liian nuorena lapsentekoon. Jäi huolettomuus kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta.
Palataan 5 vuoden päästä, kun olette eronneet.
Ap:n kirjoitus on tietysti hyvin yksioikoinen.
Kuitenkin minua ihmetyttää myös vastapuolen argumentointi: jää elämä elämättä? Ihan täyttä elämää se on nuorenakin äitinä.
Isä katsoi lapsia, jos halusin käydä ulkona. Isovanhemmat/kummit/muut sukulaiset jos kävimme miehen kanssa yhdessä vaikkkapa jazzeissa tai ulkomailla.
Lasten harrastuspiirit toivat paljon väriä elämään, olimme turnausmatkoilla ulkomailla useitakin kertoja, vietettiin grilli-iltoja tuttavaperheiden kanssa ym.
Yliopisto-opinnot on tehtynä, vaikka toki hieman viipyielevällä aikataululla. Nyt olen 38-vuotias ja lapsista käytännössä täysin vapaa.
Minä katson työpaikan naisia taas toisinpäin. Samanikäiset ovat ns. ruuhkavuosissa ja väsyneitä korvatulehduskierteiden ja lastenhoito-ongelmien kanssa. Nuorempana on rennompi ja jaksavampi keskimäärin.
Eli en koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin.
Mutta ei siis tulisi mieleenkään arvottaa muiden valintoja mitenkään. Kuitenkin meidän nuorena lapsemme tehneiden leimaaminen viisikymppisenä mummotunnellissa pyöriviksi henkisesti epävakaiksi säälityksiksi on potaskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petyin taas kun huomasin että otitte tämänkin provon jälleen tosissanne.
Vierailija kirjoitti:
Petyin taas kun huomasin että otitte tämänkin provon jälleen tosissanne.
Provohan tämä on, mutta voihan sitä silti aiheesta keskustella. Maailmassa kuitenkin on olemassa paljonkin ihmisiä, joille se oma tapa elää on ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa."
Jaa. Suomi on täynnä yksinäisiä iäkkäitä ihmisiä, joiden luona lapset ei käy ikinä, koska oma elämä. Että älä AP laske sen varaan. Ne lapsetkin osaavat olla kasvaessaan aikuisiksi pinnallisia ja itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs koet, että oot saavuttanut elämässä?. Opiskelut, työ? Ajatusmaailmas on ainaki naurettava.
Sinun kirjoitustaitosi on ainakin naurettava, mutta siis asiaan:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä ja ne opiskelut ja työt on hoidettu ihan siinä sivussa lasten kasvaessa.(2 tutkintoa ja nyt jo eläkkeellä)
Lapset eivät ole rajoittaneet elämäämme mitenkään. On tehty sitä kaikkea, mistä bilehileet kuvittelevat meidän jäänen paitsi.
Avioliittokin on kestäny jo 50 vuotta, eikä ole laastarisuhteita tarvittu.
Ajan mittaan tarkeää on vain terveys, kaikki muu on oman itsensä päätettävissä.
Ei työttömyysaikana jääty itsesäälissä kotiin makaamaan vaan mentiin Ruotsiin töihin, toiset meni Norjaan. Se oli tietysti pakko, kun ei mitään tukia ollut, mutta onpa itse kasvanut henkisesti ja kouluttanut lapsensa ja hoitanut lastenlapsetkin siinä sivussa.
Siihen aikaan tuntemani bilehileet ovat jo kuolleet viinaan yksinäisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo tai ei,mutta ymmärrän pointin.
Elin itse kolmekymppiseksi kuvailemaasi elämää mieheni kanssa. Teimme hulluna töitä jotta pääsisimme jokaisella lomalla kauas täältä ja vapaapäivinäkin monesti hotelliloma tai risteily oli varattuna.
Nyt vuoden ikäisen tyttären äitinä en käsitä mitä pakoilin näinkin kauan :D
Elämä on parasta juuri nyt,pieniä oli ilot ennen lasta. Ja se on totta että sen tajuaa vasta kun on itse äiti.
Omasta halustaan lapsettomia on vaan nyt vaikeampi ymmärtää. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs koet, että oot saavuttanut elämässä?. Opiskelut, työ? Ajatusmaailmas on ainaki naurettava.
Sinun kirjoitustaitosi on ainakin naurettava, mutta siis asiaan:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä ja ne opiskelut ja työt on hoidettu ihan siinä sivussa lasten kasvaessa.(2 tutkintoa ja nyt jo eläkkeellä)
Lapset eivät ole rajoittaneet elämäämme mitenkään. On tehty sitä kaikkea, mistä bilehileet kuvittelevat meidän jäänen paitsi.
Avioliittokin on kestäny jo 50 vuotta, eikä ole laastarisuhteita tarvittu.
Ajan mittaan tarkeää on vain terveys, kaikki muu on oman itsensä päätettävissä.
Ei työttömyysaikana jääty itsesäälissä kotiin makaamaan vaan mentiin Ruotsiin töihin, toiset meni Norjaan. Se oli tietysti pakko, kun ei mitään tukia ollut, mutta onpa itse kasvanut henkisesti ja kouluttanut lapsensa ja hoitanut lastenlapsetkin siinä sivussa.
Siihen aikaan tuntemani bilehileet ovat jo kuolleet viinaan yksinäisinä.
Koetko olevasi jotenkin parempi ihminen kuin ne bilehileet? Henkisesti voi kasvaa ihan ilman niitä lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs koet, että oot saavuttanut elämässä?. Opiskelut, työ? Ajatusmaailmas on ainaki naurettava.
Sinun kirjoitustaitosi on ainakin naurettava, mutta siis asiaan:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä ja ne opiskelut ja työt on hoidettu ihan siinä sivussa lasten kasvaessa.(2 tutkintoa ja nyt jo eläkkeellä)
Lapset eivät ole rajoittaneet elämäämme mitenkään. On tehty sitä kaikkea, mistä bilehileet kuvittelevat meidän jäänen paitsi.
Avioliittokin on kestäny jo 50 vuotta, eikä ole laastarisuhteita tarvittu.
Ajan mittaan tarkeää on vain terveys, kaikki muu on oman itsensä päätettävissä.
Ei työttömyysaikana jääty itsesäälissä kotiin makaamaan vaan mentiin Ruotsiin töihin, toiset meni Norjaan. Se oli tietysti pakko, kun ei mitään tukia ollut, mutta onpa itse kasvanut henkisesti ja kouluttanut lapsensa ja hoitanut lastenlapsetkin siinä sivussa.
Siihen aikaan tuntemani bilehileet ovat jo kuolleet viinaan yksinäisinä.
Koetko olevasi jotenkin parempi ihminen kuin ne bilehileet? Henkisesti voi kasvaa ihan ilman niitä lapsiakin.
Vähän huonosti tuntuu monelta onnistuneen. Näin kuusikymppisenä lapsettomat ns. vanhatpiiat kyllä erottuvat epäedukseen.
Ovat kaikesta valittavia, katkeroituneen tuntuisia oman terveytensä ympärillä pyöriviä rasituksia.
Lapsettomat ovat karsiutuneet tuttavapiiristä ihan luonnollista tietä -- hiipuvat pikku hiljaa pois, kun en jaksa tavata.
Ei vielä 30-vuotiaissa ole mitään eroa, eikä usein nelikymppisissäkään, mutta siinä viisissäkymmenissä alkaa näkyä kyllä kuka on lapseton nainen.
Lapsettomat miehet puolestaan ovat syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita kaikki.
Mutta ehkä nyt on kasvamassa uusi sukupolvi, joka on "ylpeästi" lapseton. Vielä ikäluokassani se on miltei häpeä.
Lisäväen tekeminen tälle planeetalle se vasta itsekästä ja typerää onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää ne lapset, joita tehdään ajatuksella "ettei tarvitse vanhana olla yksin". Toki lapsenteko on itsekästä, toki vanhemmat useimmiten lapsensa haluaa ja nauttii heistä. Minulle lapset, ne nuorena tehdyt, on kuitenkin omia persooniaan, joilla on oma elämänsä ja vapaus tehdä elämällään mitä itse haluavat. Tässä vaiheessa minä voin niitä vaan kasvattaa, ohjata hyvään ja tukea heitä. Mutta he eivät ole minua varten. Minä oon nyt heitä varten. Myöhemmin tekevät omat valintansa.
Terveisin n lapset nuorina, ehkä joissain vaiheessa olin hieman ehdoton joissain asioissa, no se nyt vaan kuuluu tiettyyn elämänvaiheeseen. Mut sitä pääsee useimmiten yli. Elämä on kasvua kohdusta hautaan.
Jaa. Minä kyllä ymmärrän toisenkinlaisia valintoja kuin omiani, mutta eiköhän se tule sinullekin iän myötä. Kokemus opettaa myös paremmaksi trollaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs koet, että oot saavuttanut elämässä?. Opiskelut, työ? Ajatusmaailmas on ainaki naurettava.
Sinun kirjoitustaitosi on ainakin naurettava, mutta siis asiaan:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä ja ne opiskelut ja työt on hoidettu ihan siinä sivussa lasten kasvaessa.(2 tutkintoa ja nyt jo eläkkeellä)
Lapset eivät ole rajoittaneet elämäämme mitenkään. On tehty sitä kaikkea, mistä bilehileet kuvittelevat meidän jäänen paitsi.
Avioliittokin on kestäny jo 50 vuotta, eikä ole laastarisuhteita tarvittu.
Ajan mittaan tarkeää on vain terveys, kaikki muu on oman itsensä päätettävissä.
Ei työttömyysaikana jääty itsesäälissä kotiin makaamaan vaan mentiin Ruotsiin töihin, toiset meni Norjaan. Se oli tietysti pakko, kun ei mitään tukia ollut, mutta onpa itse kasvanut henkisesti ja kouluttanut lapsensa ja hoitanut lastenlapsetkin siinä sivussa.
Siihen aikaan tuntemani bilehileet ovat jo kuolleet viinaan yksinäisinä.
Koetko olevasi jotenkin parempi ihminen kuin ne bilehileet? Henkisesti voi kasvaa ihan ilman niitä lapsiakin.
Vähän huonosti tuntuu monelta onnistuneen. Näin kuusikymppisenä lapsettomat ns. vanhatpiiat kyllä erottuvat epäedukseen.
Ovat kaikesta valittavia, katkeroituneen tuntuisia oman terveytensä ympärillä pyöriviä rasituksia.
Lapsettomat ovat karsiutuneet tuttavapiiristä ihan luonnollista tietä -- hiipuvat pikku hiljaa pois, kun en jaksa tavata.
Ei vielä 30-vuotiaissa ole mitään eroa, eikä usein nelikymppisissäkään, mutta siinä viisissäkymmenissä alkaa näkyä kyllä kuka on lapseton nainen.
Lapsettomat miehet puolestaan ovat syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita kaikki.
Mutta ehkä nyt on kasvamassa uusi sukupolvi, joka on "ylpeästi" lapseton. Vielä ikäluokassani se on miltei häpeä.
Liikut väärissä piireissä. Minun lähipiirissäni ei ole katkeroituneita alkoholisti lapsettomia. Enemmän niitä, jotka miettivät koska lapset tulevat käymään kun ei ole näkynyt. Enemmän se näyttää naisia katkeroittavan kun huomataan ettei se äiti olekkaan sen kasvaneen lapsen maailma enää. Ja nimenomaan omaan nämä katkeroituneet ovat siinä yli 50.
"Kun ei jaksa tavata" olet ihana ystävä.
Opettele muuten käsitteet. Vanhapiika on vanhempi nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa. Lapset ei siihen liity.
No nyt on jollkulla paha olla ku on havahtunu siihen, että maalasi ittensä jo parikymppisenä nurkkaan pariksikymmeneksi vuodeksi.
Oloa lie pahentaa se, että oma valinta on sukupolven verran vanhentunut malli.
Muu maailma elää just halveeraamaansa elämää ja sehän nyppii.
Kuihdu ukkosi kainaloon ja nukahda pentujen kitinään.
Sekin tosin loppuu ku ukkosi pettää juuri tällaisen lapsettoman ja VAPAAN ihmisen kanssa.
Hyvää yötä.
Jatka elämääsi sitten 20v kuluttua, jos vielä on mielenterveys kasassa.
Äiti2017! kirjoitti:
Provo tai ei,mutta ymmärrän pointin.
Elin itse kolmekymppiseksi kuvailemaasi elämää mieheni kanssa. Teimme hulluna töitä jotta pääsisimme jokaisella lomalla kauas täältä ja vapaapäivinäkin monesti hotelliloma tai risteily oli varattuna.
Nyt vuoden ikäisen tyttären äitinä en käsitä mitä pakoilin näinkin kauan :D
Elämä on parasta juuri nyt,pieniä oli ilot ennen lasta. Ja se on totta että sen tajuaa vasta kun on itse äiti.
Omasta halustaan lapsettomia on vaan nyt vaikeampi ymmärtää. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin...
Sun on siis helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka ei voi saada lapsia... tsiisus. Olen jokseenkin varma, että jos isäni saisi nyt päättää hän ei tekisi lapsia. Hän ei ole ikinä osannut olla isä niin kuin ei äitini äiti. Kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi vaikka fyysisesti siihen kykenee. Onneksi osa tiedostaa tämän.
Eikä minun elämäni tähän asti vain miehen kanssa ole ollut mitenkään tunne köyhää tai tylsää. Elämässä on muutakin kuin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ne vasta kuormittavatkin maapalloa. Enemmän kuin matkustelu.
Myös tulevat lapsenlapset kuormittaa maapalloa.
Joo mutta kantasuomalaisia syntyy muutenkin ihan liian vähän. Tulemme katoamaan kansana muutaman sukupolven kuluttua kun maahan muuttaneet lisääntyvät tehokkaasti. Siihen vielä päälle mahdolliset sodat joita voi tulla. Suomalaiset voisivat lisääntyä vielä paljonkin enemmän ilman ongelmia.
Matkustelu oman yksinäisyyden ja ahdistelun peittämiseksi se vasta typerää onkin. Kannattaisi sekin energia keskittää hyvän miehen etsimiseen.
Anteeksi, en tiennyt että elämäni tarkoitus olikin tehdä SINUT onnelliseksi itseni sijaan. Ihanaa kun joku viimeinkin löysi vastauksen tähän ikuisuus kysymykseen! :D