Olen 24-vuotias nuori nainen, joka on vaimo ja kahden lapsen äiti. Suorastaan naurattaa suurin osa nuorista aikuisista :D

Minäkin nauran sulle kun oot tuon ikäisenä sitonu jo ittes perhe-elämään. En vois kuvitellakaan itselleni moista. Haluan olla vapaa ja nauttia.

N24

Vierailija kirjoitti:

Olen 20-vuotias nuori nainen, joka on opiskelija ja matkailee pari kertaa vuodessa ja jonka perhe on kaksi kissaa. Ihan koko aloitusta lukematta, koska trollihan se, suorastaan naurattaa, että voi olla niin yksinkertaisia ihmisiä, että heille sikiäminen on elämän suuri saavutus.

Ap on jutuiltaan ihan samanlainen kuin äitini oli tuon ikäisenä.

Nuori äiti, jolla meni vähän lujaa ja halveksi kaikkia muita, nykyään se on mt-ongelmainen alkoholisti, jonka kaikki lapset on hylänneet sen. Eronnut myös.

Pätee myös toisin päin, sinä et voi ymmärtää meitä lapsettomia. Itse olen "jo" 27-vuotias, naimisissa minäkin eikä ole lapsia. En koe että elämäni on päämäärätöntä koska minulla ei ole jälkikasvua.

Sinä saat elämään tarkoituksen lapsista, toiset taas bileistä (=juhliminen ja hauskanpito ystävien kanssa) tai jostain ihan muusta.

Sinulla on todella mustavalkoinen kuva elämästä, onko se sinulta pois että kaikki eivät halua lapsia? Vai mikä tarve sinulla oli tulla tänne kertomaan miten kypsä olet ja elämäntapasi on ainoa oikea vaihtoehto jos haluaa merkityksellisen elämän?

Kuulostat tosi katkeralta ap. Elä sinä omaa elämääsi ja anna muiden elää omaansa, kuten sinä et ymmärrä heidän elämäntyyliään. eivät hekään sinun. Viisautta on ymmärtää se että jokainen tekee omat valintansa. t. Eräs onnellinen 35-vuotiaana äidiksi tullut, nautin suuresti lapsettomasta elämästä aikanani ja nyt nautin näistä ihanista lapsistani.

Vierailija kirjoitti:

Vai mikä tarve sinulla oli tulla tänne kertomaan miten kypsä olet ja elämäntapasi on ainoa oikea vaihtoehto jos haluaa merkityksellisen elämän?

Ap on periaattessa murrosikäinen vielä, aivot lopettaa kehittymisen vasta siinä 25v ikäisenä....

Eli ymmärrät tuon, jos ajattelet teinien paatosta eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Äh mikä monologi.

Ei muuta.

Oli pakko lopettaa lukeminen viiden rivin jälkeen.

Oli niin tylsä.

Lapsetonopiskelija kirjoitti:

Toiset haluavat myös esimerkiksi kouluttautua ja rakentaa uraa ennen perheen perustamista. Lapset kun nyt on hyvä tehdä silloin kun taloudellinen tilanne on siihen hyvä. Yliopistoaikana on myös erittäin paljon bileitä ja monet lähtevät vaihto-opiskelemaan, jolloin pääsevät matkustelemaan ja näkemään maailmaa. Nuorena on hyvä tilaisuus lähteä kokeilemaan uusia asioita juuri matkustelun kautta, lapsia ehtii tehdä myöhemminkin. Mutta ethän sinä tätä ymmärrä.

Jotkut myös valmistuvat yliopistosta nuorina. Minä ja mieheni 25v jonka jälkeen saimme esikoisemme. En kritisoi kenenkään valintoja, jos muut haluavat tehdä muksuja myöhemmin, niin ei ole minulta pois. Toivoisin samaa ymmärrystä myös meille, jotka haluavat tehdä lapsensa nuorena. Ennen 25v ei ollut edes mikään nuori äiti. Ja mitä matkusteluun tulee, olemme reissanneet ennen lapsia ja myös lasten kanssa, ei lapset sulje matkustelua pois.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset tekisivät vanhempansa onnelliseksi ja autuaaksi, miksi meillä on ruuhkautunut lastensuojelu? viikottain saa lukea somesta, kuinka odotetaan lasten lähtevän äidilleen/isälleen jotta saadaan hermolomaa?

Ruuhkautunut lastensuojelu johtuu siitä, että ilmoituksia tehdään todella paljon asioista jotka eivät edes vaatisi lastensuojelun puuttumista. Perheitä kuormitetaan turhilla selvityksillä ja lastensuojelun resursseja käytetään mitättömien asioiden ruotimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta. Suorastaan naurattaa suurin osa nykyisistä nuorista aikuisista, joille perhe-elämä on kauhistus ja halutaan jatkaa sitä päämäärätöntä lapsetonta elämää loputtomiin.

Monet näistä sanovat, etteivät halua lapsia, koska haluavat ensin nähdä maailmaa. Voin sanoa, että on kyllä käsittämättömän tylsää ja pinnallista sellainen. Olen kyllä itse käynyt mieheni kanssa aiemmin jokusen kerran ulkomailla, mutta eipä ne loppujen lopuksi kovin kummoisia kokemuksia olleet. Matkustelu on myös maailman kannalta erittäin haitallista. Se saastuttaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Turismi on myös erittäin haitallista, sillä turismi tuhoaa monia kohteita, turistit roskaavat ja sotkevat ja turismi on tuhonnut myös monia kulttuureita. Lähinnä tulee tuosta monien matkustelusta mieleen, että ikään kuin pakenevat jotain ja eivät ole sinut itsensä kanssa. Onko se sitten yksinäisyyttä vai mitä?

Samaan kategoriaan voi laittaa myös näiden nuorten aikuisten loputtoman bilettämisen. Aina vain puhutaan bilettämisestä bilettämisen perään. Mitä siitä loppujen lopuksi edes saa? Sekin vaikuttaa vain joltain pakenemiselta ja itsensä etsimiseltä. Sitten on myös näitä vaihtuvia kumppaneita ja bylsitään miltei jokaisen kanssa. Se kyllä osoittaa, ettei näillä henkilöillä ole ollenkaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumiskykyä.

Mutta perhe-elämä omien lapsien ja miehen kanssa on jotain sellaista, jota en vaihtaisi mihinkään. Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi. Lapsilta saa myös sellaista rakkautta jota ei voi koskaan keneltäkään toiselta saada. Ei edes omalta puolisolta.

Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.

Hei vaan ap. Onnea ihanasta perheestä ! Vilpittömästi toivon teille kaikkea hyvää. "Mut hei" ..olet vielä tosi nuori. Korjaa tuo asenne! Et voi tietää ja tuomita kenenkään toisen elämää ja valintoja. Ylimielisyys ja omahyväisyys ei kannata kun sulla on vielä paljon elämää elettävänä ja saatat vaikka tarvita (epätodennäköistäkin) ystävää vielä joskus tulevaisuudessa.

Olen itse juuri eroamassa yli 20v parisuhteesta kahden lapsen kanssa. Voin vakuuttaa, että 5v sitten en pitänyt tätä tilannetta mahdollisena.

Ystävät on harvassa ja kalliita. Älä arvostele äläkä pidä omia valintojasi ainoina oikeina.

Mitäpä tähän sanoisi. On hienoa, että olet onnellinen. Mutta vaikutat lapsekkaalta ja ylimieliseltä.

Tuo kirjoitus kyllä huokuu kateutta. Jossain määrin taidat itse kaivata huoletonta matkustelua ja biletystä? Et sitä tietenkään myönnä, ehkä et edes itsellesi.

T. 24-vuotias kahden lapsen äiti, jonka mielestä lapsettomuus biletyksineen ei ole yhtään huonompi valinta

Parinkymmenen vuoden päästä ehkä osaat jo toivottavasti ymmärtää elämää viisaampana. Ikä tuo suvaitsevaisuutta ja kohtuutta.

Maailma on jo pahasti ylikuormittunut ja elämme yli maapallon kestokyvyn. Lapsettomuus on epäitsekäs valinta.

Aloittajan tyyliset ihmiset eroavat viimeistään 35 vee ja lähtevät etsimään kadotettua nuoruutta. Jos sitä ei ole koskaan elänyt se alkaa harmittaa myöhemmin.

10-15 vuoden päästä me sitten naureskellaan sulle säälivästi, kun otat nuoruuttasi takaisin nolaamalla itsesi hame korvissa kännissä iskemässä parikymppisiä poikia. On niin nähty.

Kyllä kaikkien kuuluu elää samalla tavalla.

Mikään ei ole niin ihanaa kuin 36 vuotias ikinuori, joka maanisesti höpöttää uudesta ”löytämästään” kiinnostuksen kohteestan (henkilö, kulutushyödyke, matkakohde, elämäntapa) ja muistan lukeneeni saman jutun jossain blogissa tai aikakausilehdessä,

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi.

Onhan se vaippoihin kakkiminen jo vanhan sukupolven kokemus kun nykylapset ovat ekologisesti vaipattomia. Samoin kävelemään opettelu, syöminen ja muut ihmeellisyydet ovat vanhemmille hämmästyttäviä taitoja, koska he eivät itse osaa.

”Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.”

Öö mitä helvettiä? :D jos olisit aidosti onnellinen et edes miettisi tälläsiä, saati sit kirjoittaisi.

Olen 24-vuotias opettaja lukiossa/yläkoulussa, ja koen saavani tarpeeksi lapsista ja nuorista toistaisekai työni kautta. En koe mitenkään naurettavana sitä, etten vielä toistaiseksi halua omia lapsia.