Olen 24-vuotias nuori nainen, joka on vaimo ja kahden lapsen äiti. Suorastaan naurattaa suurin osa nuorista aikuisista :D

Vierailija kirjoitti:

Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta. Suorastaan naurattaa suurin osa nykyisistä nuorista aikuisista, joille perhe-elämä on kauhistus ja halutaan jatkaa sitä päämäärätöntä lapsetonta elämää loputtomiin.

Monet näistä sanovat, etteivät halua lapsia, koska haluavat ensin nähdä maailmaa. Voin sanoa, että on kyllä käsittämättömän tylsää ja pinnallista sellainen. Olen kyllä itse käynyt mieheni kanssa aiemmin jokusen kerran ulkomailla, mutta eipä ne loppujen lopuksi kovin kummoisia kokemuksia olleet. Matkustelu on myös maailman kannalta erittäin haitallista. Se saastuttaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Turismi on myös erittäin haitallista, sillä turismi tuhoaa monia kohteita, turistit roskaavat ja sotkevat ja turismi on tuhonnut myös monia kulttuureita. Lähinnä tulee tuosta monien matkustelusta mieleen, että ikään kuin pakenevat jotain ja eivät ole sinut itsensä kanssa. Onko se sitten yksinäisyyttä vai mitä?

Samaan kategoriaan voi laittaa myös näiden nuorten aikuisten loputtoman bilettämisen. Aina vain puhutaan bilettämisestä bilettämisen perään. Mitä siitä loppujen lopuksi edes saa? Sekin vaikuttaa vain joltain pakenemiselta ja itsensä etsimiseltä. Sitten on myös näitä vaihtuvia kumppaneita ja bylsitään miltei jokaisen kanssa. Se kyllä osoittaa, ettei näillä henkilöillä ole ollenkaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumiskykyä.

Mutta perhe-elämä omien lapsien ja miehen kanssa on jotain sellaista, jota en vaihtaisi mihinkään. Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi. Lapsilta saa myös sellaista rakkautta jota ei voi koskaan keneltäkään toiselta saada. Ei edes omalta puolisolta.

Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.

Itse olen saman ikäinen kun sinä ja minulla on myös kaksi lasta ja olen naimisissa. Kyllä itsekin välillä ihmettelen että miksi pitää bilettää jatkuvasti, itse en vaihtaisi tätä elämääni mihinkään. Mutta ymmärrän myös sen että ihmisillä on erilaiset mielenkiinnot eikä kaikki voi mitenkään haluta samoja asioita, jokainen saa elää niin kuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ole ap:n kanssa samaa mieltä, mutta onhan lapsi tosin ekologisempi teko kuin esim. vuosittainen matkustelu. Lapsi kun saattaa olla juuri se, joka keksii maailman pelastavan keksinnön tai ainakin auttaa siinä. Ekologisesti ei ole mitään järkeä vain luovuttaa ja lisätä saasteita vaan yrittää löytää rakentavia keinoja asian korjaamiseksi.

Tällä en kuitenkaan tarkoita lasten tehtailua tai suurperheitä. Se yksi lapsi on ihan järkevää, toinen on jo ekologinen katastrofi. Jos maailmassa tehtäisiin vain yksi jälkeläinen, puolittuisi väkiluku nopeasti ja liikakansoitus ei olisi ongelma. Samalla ihminen voisi kehittyä ja ottaa tekojensa seuraukset hallintaansa.

Muuten ap on kyllä ihan hakoteillä. Eivät kaikki nuoret vain matkusta ja biletä. Osa on ulkomailla opiskelemassa tai tekemässä töitä. Ehkä löytämässä ratkaisun ympäristökatastrofeihin. Joka tapauksessa tekemässä maapallon kannalta paljon järkevämpää työtä kuin huitsinnevadalainen kotiäiti monen lapsensa kanssa. Ehdit vielä hankkia monta perhettä, kun aloitit noin nuorena, mutta elämäntapasi ei todellakaan ole ympäristöystävällistä huolimatta siitä, että et matkusta.

Jos haluaa pelastaa maailman, niin eikö kannattaisi ennemmin tehdä itse se maailman pelastava keksintö kuin pyöräyttää lapsi, joka _saattaa_ tehdä sen keksinnön? Lapsihan saattaa keksiä ihan yhtä hyvin vaikka jonkin kauhean aseen.

Näinhän on käynytkin. Tutkijat eivät aina tiedä, mihin kaikkeen heidän keksinnöstään oikein on. Mutta väitteesi on vähän samantyylinen kuin tokaista keskiajan ihmiselle, että eiköhän teidän nyt vaan kannata teollistua. Kun ei kapasiteetti vielä riitä. Ensin on keksittävä monta muuta asiaa, jotka sitten luovat ne pienet portaat kohti sitä järisyttävää keksintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24-vuotias kuvittelee tietävänsä elämänsä päämäärän ja kun on noin nuori, on sitä myös joustamaton ja ehdoton. Elämänkokemuksen myötä sitä alkaa tajuta, että maailma ei mene omien suunnitelmien mukaan.

Minä sain lapseni vasta kolmikymppisenä. Sitä ennen opiskelin, tein uraa, olin opiskelijavaihdossa, biletinkin vähän (parina kesänä), pidin yllä ystävyyssuhteita ja loin parisuhteelleni vankan pohjan. En koe, että nuo vuodet olisivat olleet turhia. 24-vuotiaana en ollut enkä ole sama ihminen kuin 30-vuotiaana ja nyt 40-vuotiaana. Olisi tyhmää ja erittäin ahdasmielistä väittää muuta. Minulla on ollut parisuhteessani kuitenkin vapautta kasvaa omaksi itsekseni, koska en ole rajoittanut itseäni kapeaan laatikkoon.

Luuletko rehellisesti, että tekemäsi laatikko riittää sinulle 10 vuoden päästä? Erittäin harva ihminen elää täsmälleen samalla tavalla 10 vuoden kuluttua ja on siihen tyytyväinen. Mutta vaikka olisitkin näitä, tuskin miehesi on. Mitä se silloin tarkoittaa sinulle? Aviokriisiä, eroa, yksinhuoltajuutta, rahavaikeuksia. Tai vähintäänkin identiteettikriisiä, kun yritätte löytää kompromissia erilaisten tavoitteidenne kanssa.

Ehkä yksi ratkaisu tuohon on se, että sinä ja lapset olette miehen uraa ehdistävä kulissiperhe, ja muut tarpeet hän hoitaa sitten "työmatkoilla". Toivon kuitenkin, että vaikka et anna itsellesi tilaa laatikon ulkopuolelle, anna sitä edes miehellesi ja lapsillesi. Voit sitten elää heidän kauttaan.

Ja vielä tähän 24-vuotiaan laatikkoelämään. Voit rakastaa laatikkoasi vaikka kuinka paljon mutta elämälle et voi mitään. Mies voi kuolla, joutua työttömäksi, rakastua toiseen, sairastua vakavasti. Nämä samat asiat voi tapahtua myös sinulle. Älä siis ole niin mustavalkoinen ja kuvittele, että 10 vuoden päästä olet laatikkoelämääsi edelleen tyytyväinen ja että koko elämäsi ajan se perhe-elämä riittää sinulle. Ystäväni menetti onnettomuudessa koko perheensä. 10 vuoden päästä voit olla sinkku etsimässä uutta miestä. Onko sinulla varaa olla noin tuomitseva?

Kasva aikuiseksi. Se on ihan suotavaakin. Nyt ajatusmaailmasi on vielä teinin.

"Yksi ratkaisu tuohon on se, että sinä ja lapset olette miehen uraa edistävä "kulissiperhe", ja muut tarpeet hän hoitaa sitten työmatkoilla."

Trolli olet näköjään sinäkin. Emme me nelikymppiset naiset oikeasti tuollaisia "ratkaisuja" mieti.

Ja laatikkoelämää voi elää nelikymppisenäkin. Silloin ei kannata puhua kaikkien nelikymppisten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta. Suorastaan naurattaa suurin osa nykyisistä nuorista aikuisista, joille perhe-elämä on kauhistus ja halutaan jatkaa sitä päämäärätöntä lapsetonta elämää loputtomiin.

Monet näistä sanovat, etteivät halua lapsia, koska haluavat ensin nähdä maailmaa. Voin sanoa, että on kyllä käsittämättömän tylsää ja pinnallista sellainen. Olen kyllä itse käynyt mieheni kanssa aiemmin jokusen kerran ulkomailla, mutta eipä ne loppujen lopuksi kovin kummoisia kokemuksia olleet. Matkustelu on myös maailman kannalta erittäin haitallista. Se saastuttaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Turismi on myös erittäin haitallista, sillä turismi tuhoaa monia kohteita, turistit roskaavat ja sotkevat ja turismi on tuhonnut myös monia kulttuureita. Lähinnä tulee tuosta monien matkustelusta mieleen, että ikään kuin pakenevat jotain ja eivät ole sinut itsensä kanssa. Onko se sitten yksinäisyyttä vai mitä?

Samaan kategoriaan voi laittaa myös näiden nuorten aikuisten loputtoman bilettämisen. Aina vain puhutaan bilettämisestä bilettämisen perään. Mitä siitä loppujen lopuksi edes saa? Sekin vaikuttaa vain joltain pakenemiselta ja itsensä etsimiseltä. Sitten on myös näitä vaihtuvia kumppaneita ja bylsitään miltei jokaisen kanssa. Se kyllä osoittaa, ettei näillä henkilöillä ole ollenkaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumiskykyä.

Mutta perhe-elämä omien lapsien ja miehen kanssa on jotain sellaista, jota en vaihtaisi mihinkään. Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi. Lapsilta saa myös sellaista rakkautta jota ei voi koskaan keneltäkään toiselta saada. Ei edes omalta puolisolta.

Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.

Itse olen saman ikäinen kun sinä ja minulla on myös kaksi lasta ja olen naimisissa. Kyllä itsekin välillä ihmettelen että miksi pitää bilettää jatkuvasti, itse en vaihtaisi tätä elämääni mihinkään. Mutta ymmärrän myös sen että ihmisillä on erilaiset mielenkiinnot eikä kaikki voi mitenkään haluta samoja asioita, jokainen saa elää niin kuin itse haluaa.

Minä hyväksyn yhtä lailla kaiken ikäiset äidit samoin kuin ne, joilla ei lapsia ole. Mutta näissä keskusteluissa minua aina ihmetyttää tämä jatkuvasti bilettävien nuorten aikuisten suuri joukko. Oma havaintoni on, että aika harva nuori ihminen olisi kiinnostunut ainoastaan tai edes pääsääntöisesti bilettämisestä. Päinvastoin käsitykseni on, että nuorilla lapsettomilla (ja toki myös perheellisillä) ihmisillä on valtava määrä mahdollisuuksia, haaveita, kunnianhimon kohteita.

Onko keskusteluihin osallistuvilla äideillä jotenkin tosi suppeat ympyrät, jos kaikkia toisia nuoria tuntuu kiinnostavan vain biletys? Vai poimiiko korva ehkä sen, mitä mieli miettii?

Elät varmaan kaikin puolin muutenkin ekologisesti? Kierrätät kaiken ja olette kasvissyöjiä (lihan syönti saastuttaa enemmän kuin kaikki liikenne yhteensä)! Uusien saastuttajien (lasten) synnyttäminen se vasta epäekologista onkin... No joo, trollihan tämä on.

Jaah, minä olen 23-vuotias, naimisissa ja lapsi myös. En silti arvostele muiden ikäisteni valintoja ja elämäntapaa, se sopii heille ja tämä minulle. En pidä itseäni sen fiksumpana kuin muut ikäiseni. En tekisi samoja valintoja, esim. harrastaisi seksiä kymmenien eri ihmisten kanssa ja usein vielä ilman kondomia, mutta ei ole minun päätökseni.

En muutenkaan ymmärrä, miksi sinun elämäntapasi olisi parempi? Ei kaikille edes sovi vanhemmuus. Me ihmiset kun kuitenkin olemme erilaisia aika monissa asioissa.

Ymmärrän ap:n vuodatuksen, koska aikoinaan sain aika runsaastikin "palautetta" nuoresta äitiydestä - tosin ei silloin ollut vielä yhtä harvinaista kuin nykyisin - ja varsinkin lapsiluvusta.

Olin jotenkin "vanhana syntynyt" - hieman holtittomien vanhempien ohimennen hutaisemana - ja isovanhempien kasvattamana. Bilevaihe oli lyhyt, mitätön, eikä tuntunut omalta elämältä ollenkaan. Joka tapauksessa itsestä, omasta elatuksesta ja kehityksestä sain kantaa vastuun jo siinä vaiheessa, kun kaverit pitivät kauheana kun piti kusettaa koira ennen kouluunlähtöä.

Nuori perhe -vaihe oli sitä antoisinta aikaa elämässäni, tavallaan useampi lapsi siinä ympärillä antoi minulle rauhan ja mahdollisuuden toteuttaa monenlaista omaa tekemistä. Olin lasten kanssa, heille läsnä ja silti saatoin tehdä käsitöitä (ompelin suurimman osan kodin tekstiileistä sekä omista ja lasten vaatteista) ja lukea paljon. Elämä kotona oli kiireetöntä ja rauhallista. Perheen nuori isä kävi töissä ja opiskeli, joten talouden- ja perheen arjen pyörittäminen oli minun vastuullani. Itselläni oli aina käynnissä jokin kielikurssi kansalaisopistossa ja lisäksi viikonlopputöiden ansiosta oli aina jalka jossain ovenraossa tulevaisuutta ajatellen.

Kuopuksen kanssa yhdessä astuimme koulutielle ja saatoin opiskella unelma-alaani (olin jo töissä alallani) ja olen nykyisin korkeakoulutettu, edelleen työelämässä sekä isoäiti. On mukavaa olla nuori mummi, joka jaksaa olla ja nauttia lastenlasten nuorentavasta seurasta:)

Ap:lle toivon kaikkea hyvää, mutta pitkää pinnaa ja avarakatseisuutta. Ajan vallitsevista trendeistä ja "ihanteista" poikkeaminen herättää aina kritiikkiä. Jokainen valitsee oman polkunsa tai se tulee valitsematta. Muiden ratkaisuja on turha kritisoida. Turhaa on myös puolustautuminen omaa elämää kommentoivien tietäjien kanssa (esim. oikea elämänjärjestys: ensin koulutus, työelämä, rikastuminen ja sitten vasta perhe). Itse olen kuunnellut aina tyynesti kaikenlaista omaan elämäntyyliini kohdistunutta arvostelua.

Olen myös kokenut sen, miten työelämässä suhtaudutaan kaltaiseeni "kiipijään": kun ura lähtee liikkeelle "lähetin sairaslomasijaisuudesta" on sitä pohjasakkaa ja kaikki hyväksyvät ripeästi työnsä tekevän. Kun vaivihkaa kouluttaudut työn ohella ja sitä mukaa vastuut ja tittelit muuttuvat, muuttuukin entisten "samantasoisten" työntekijöiden silmissä joukon petturiksi. Tragikoomisia piirteitä liittyy sitten siihen vaiheeseen, kun pian eläköityvä esimies tajuaa, että hänen luotettavaksi, mutta hieman tyhmäksi perheenäidiksi profiloimansa alainen onkin yhtäkkiä pomoaan korkeammin koulutettu...

Ap: nauti elämästäsi nuoren lapsiperheen "johdossa", mutta panosta jo nyt myös pitkään tulevaisuuteen :)

No on nyt kyllä vähän ihmeellistä höpötystä aloittajalla. Toki 24-vuotiaana voi tuntua siltä, että tietää jo kaikennäköistä elämästä ja ihmisistä, mutta ajan kuluessa huomaa olleensa väärässä tai ajatelleensa monista asioista mustavalkoisesti tai lapsellisesti. Been there, done that. Itse ajattelin tuon ikäisenä että vitsi miten säälittävää joku perhe-elämä on. Olen kyllä edelleen vapaaehtoisesti lapseton, mutta en todellakaan ajattele enää noin. Ja olen vasta 30-itsekin, enkä missään nimessä kuvittele "tietäväni kaikkea elämästä" :) Kun asioita pohtii rohkeasti, voi aidosti ymmärtää erilaisia valintoja. Itse olen ainakin kasvat henkisesti sen verran, että ymmärrän miten antoisaa ja mukavaa perhe-elämä voi jollekin olla, vaikka itse en sellaista halua.

Niin sitä pitää! Reipas asenne! MINÄ olen kaiken mitta ja ne jotka tahtoen tai tahtomattaan elävät toisin, ovat huonompia!

Tämä pikkurouva taitaa asua Porvoossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ole ap:n kanssa samaa mieltä, mutta onhan lapsi tosin ekologisempi teko kuin esim. vuosittainen matkustelu. Lapsi kun saattaa olla juuri se, joka keksii maailman pelastavan keksinnön tai ainakin auttaa siinä. Ekologisesti ei ole mitään järkeä vain luovuttaa ja lisätä saasteita vaan yrittää löytää rakentavia keinoja asian korjaamiseksi.

Tällä en kuitenkaan tarkoita lasten tehtailua tai suurperheitä. Se yksi lapsi on ihan järkevää, toinen on jo ekologinen katastrofi. Jos maailmassa tehtäisiin vain yksi jälkeläinen, puolittuisi väkiluku nopeasti ja liikakansoitus ei olisi ongelma. Samalla ihminen voisi kehittyä ja ottaa tekojensa seuraukset hallintaansa.

Muuten ap on kyllä ihan hakoteillä. Eivät kaikki nuoret vain matkusta ja biletä. Osa on ulkomailla opiskelemassa tai tekemässä töitä. Ehkä löytämässä ratkaisun ympäristökatastrofeihin. Joka tapauksessa tekemässä maapallon kannalta paljon järkevämpää työtä kuin huitsinnevadalainen kotiäiti monen lapsensa kanssa. Ehdit vielä hankkia monta perhettä, kun aloitit noin nuorena, mutta elämäntapasi ei todellakaan ole ympäristöystävällistä huolimatta siitä, että et matkusta.

Jos haluaa pelastaa maailman, niin eikö kannattaisi ennemmin tehdä itse se maailman pelastava keksintö kuin pyöräyttää lapsi, joka _saattaa_ tehdä sen keksinnön? Lapsihan saattaa keksiä ihan yhtä hyvin vaikka jonkin kauhean aseen.

Näinhän on käynytkin. Tutkijat eivät aina tiedä, mihin kaikkeen heidän keksinnöstään oikein on. Mutta väitteesi on vähän samantyylinen kuin tokaista keskiajan ihmiselle, että eiköhän teidän nyt vaan kannata teollistua. Kun ei kapasiteetti vielä riitä. Ensin on keksittävä monta muuta asiaa, jotka sitten luovat ne pienet portaat kohti sitä järisyttävää keksintöä.

Merkillinen analogia, vertaat sivilisaatioita (keskiaika vs. teollistuminen) ja yksittäisten ihmisten elämänvalintoja.

Siis ihan vilpittömästikö väität, että on suurempi palvelus maailmalle pyöräyttää yksi lapsi lisää miljardien ihmisten joukkoon, ja säkällä toivoa että tämä tekee sen suuren tieteellisen läpimurron.

Vai että ryhtyy itse tutkijaksi ja käyttää elämänsä vaikkapa energian olemuksen tutkimukseen. Voi olla, ettei oma ihmisikä riitä täysin uusiutuvan energianlähteen keksimiseen, mutta on ainakin yksi niistä, jotka mahdollistavat tulevaisuuden tieteen saavutukset.

Hienoa että sulla on mennyt kaikki nappiin nuoresta pitäen ja kaikki on just niin ihanasti ja mahtavasti kuin olet aina halunnut ja haaveillut.

On myös meitä kenellä on ollut huonompaa tuuria. Kaikki ei aina mene kuin strömsöössä vaikka kuinka suunnittelisi ja haluaisi, pyrkisi tekemään "oikeita" valintoja, valikoisi pääasiallisia arvoja elämälleen...

Olet liian omahyväinen, ylimielinen ja mustavalkoinen. Voi olla että elämällä on vielä joku ei niin miellyttävä yllätys varallesi.

Mulla on kyllä tosi mukava elämä, vaikka en ole lapsia hankkinutkaan. En vaan kaipaa mitään lisää elämääni :)

Hyvä ap, sinä elät oikein. Olet todellakin onnistunut tässä elämässä ja kuulut 5% eliittiin jotka ovat älykkäitä ja hyviä ihmisiä. Hienoa että aloitit tämän keskustelun jotta voitaisiin kauhistella näitä väärineläjiä!

Parasta luonnonsuojelua on lapsettomuus. Se on fakta. Toisaalta jonkun pitää se sinun kotona loikoilu ja lasten kulut kehdosta hautaan maksaa. Jos et hanki hyvää ja hyväpalkkaisa ammattia ja maksa itse omalta osaltasi kuluja, olet yhteiskunnassa rahallisesti kulu, vaikka saisit (yllätys yllätys) ihan kunnon kansalaisia kasvatetuksi.   

Nykyaikaiselle naiselle ei nyt vain riitä lasten pyllyjen peseminen virikkeeksi, vaikka lapset suloisia joskus ovatkin. Ihminen syntyy ja kuolee kuitenkin yksin. Mitä vähemmän lapsia, sitä vähemmän on huolia. Lapsi on kuitenkin elinkautinen, hyvässä ja pahassa. Ja huoli on ikuinen, vaikka miten fiksu lapsi olisi. 

No ohhoh! Enpä ole typerämpää aloitusta sitten vähään aikaan lukenut, ja niin on itsekästä ja mitään ymmärtämätöntä tekstiä!!!

Joka tapauksessa kaikkien tarvitse lisääntyä. Ja jos maailman ekologisuudesta kantaisit todellista huolta, niin olisit adoptoinut ne pari lasta.

t. vanha äippä jolla pieni lapsi

ps. entisenä baarimestarina tuli nähtyä HYVIN paljon näitä 40 vuotiaita naisia, jotka olivat tehneet lapsensa nuorina, nuoruuden liitoista erottuina ja bailaus päällä joka ikinen viikonloppu, kun otettiin takaisin sitä mitä ei nuorena tullut tehtyä.. Joten älä nuolaise vielä ennenkuin tipahtaa. Se saattaa sullakin muu maailma käydä ihmeesti kiinnostamaan siinä vaiheessa kun lapset lentää kotoa ja kotona ei ole muuta  kuin tyhjät seinät.

Kylläpä nyt joillakin on mennyt tunteisiin AP:n teksti. AP ei vaikuta kovin kypsältä, mutta ei vaikuta suurin osa kommentoijistakaan :D

Vanhin läppä minkä tiedän on se, että jos teet lapset nuorena niin nelikymppisenä olet baareissa notkumassa hame korvissa. Myös tosi kulunut läppä on se, että jos et tee lapsia niin olet ikuiseen yksinäisyyteen tuomittu ainainen bilettäjä.

Onneksi mä en ollut sun iässä noin lapsellinen, suorastaan kauhistuttaa että sunlaisella ihmisellä edes on lapsia. Opetatko heidät yhtä ahdasmielisiksi kuin sinä itse? Toisaalta eipä ne lapset saa äitejään valita.

Olen saman ikäinen nuori äiti enkä todellakaan sääli lapsettomia ihmisiä, vaikka onnellinen olenkin.

Mun tuntemat lapsettomat on kaikki todella onnellisia, elämässä menestyviä ja elävät vapaata elämää.

Eikö ole ihan hyvä, että ne hankkivat lapsia, jotka haluavat ja ne jättävät hankkimatta, jotka eivät halua? Kyllä mä väitän, että nykyään nuorten aikuisten mt-ongelmat juontavat juurensa paljon siitä, että ennen lisääntyminen kuului vähän kuin normina ihmisten elämään. Lapsia vain syntyi, eikä ihmisillä oikein ollut kykyä tai haluja ohjata omaa elämäänsä, koska asiat vain tapahtuivat.

Sekin vielä, että toiset tarvitsevat enemään elämyksiä kuin toiset ollakseen tyytyväisiä elämäänsä. Kyllä on varmasti niitäkin, jotka etsivät itseään ja pakenevat pakonomaisesti matkusteluun, biletykseen ja pinnalliseen hömppään, mutta en tunne yhtään kolmekymppistä, joka edes jaksaisi bilettää joka viikonloppu. Parikymppisenä oman itsensä etsiminen ja maailmaan tutustuminen kuuluu ihan luonnollisena osana elämään.

On myös niitä ihmisiä, joille perhe edustaa pysyvyyttä ja turvaa. Se tuntuu siksi hyvältä ja oikealta. Varmasti noille ihmisille perhe-elämä sopiikin hyvin ja he jaksavat myös keskittyä lastensa kasvatukseen.

Joskus 30-vuotiaana ihminen usein tajuaa, että ihmiset haluavat ja arvostavat erilaisia asioita. Parikymmpisenä ollaan monesti vielä aika mustavalkoisia, ja vain oma elmäntapa tuntuu oikealta ja kaikki siitä poikkeava väärältä ja jopa halveksuttavalta.