Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Samoin ihmiset asuivat ennen hellahuoneissa, koko perhe samassa huoneessa ja vessassa käytiin käytävällä tai takapihan huussissa. Kukaan ei valittanut! Miksi tätä "ennen ihmiset tekivät sitä ja tätä eikä kukaan valittanut" käytetään perusteena vain opiskelijoiden matalalle elintasolle? Miksi yhteiskunnan vaurastuessa kaikkien muiden paitsi opiskelijoiden elintaso saa nousta? Minkä takia me kustannamme työttömille nuorille omat asunnot muttemme opiskelijoille?
En ole sinänsä soluja vastaan, mutta sitä kritisoin, että nuori sossup*mmi saa yhteiskunnan maksamana korkeamman elintason kuin tulevaisuudessa hyödyksi muille oleva opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Suomi teollistui ja kaupungistui 1800-luvulla. Maalta muutti tuhansia nuoria naisia ja miehiä kaupunkeihin töihin ja kouluttautumaan. Missäs luulet, että he asuivat? Koululaiset muuttivat sukulaisten nurkkiin tai jonnekin maksulliseen, valvottuun asuntolaan. Aikuiset naimattomat työläiset asuivat täysi- tai puolihoidossa jonkun mummelin isossa talossa, josta omistaja vuokrasi huoneitaan rahaa saadakseen. Hintaan kuului myös mahdollisesti ateriat, ja jos ei ollut pöydässä ruoka-aikaan, ei kyllä saanut käydä jälkeenpäin jääkaapilla. Ovet myös lukittiin yöksi, paras olla ajoissa kotona. Tavallisesti yhdessä huoneessa majoittui 1-3 henkeä, eikä todellakaan saanut viedä vastakkaisen sukupuolen edustajaa huoneeseensa. Kuri oli ankaraa, ja jos käyttäytyi sopimattomasti, sai lähtöpassit.
Ei ihan yhtä vapaata kuin nykyinen soluasuminen. Kukaan ei kyttää, sosiaalinen ei tarvitse olla, ruokaa saa tehdä ja syödä niin kuin huvittaa, kotiin pääsee mihin kellonaikaan tahansa.
Maaseudulla taas aiemmin asuttiin palkollisina tai loisina, jos ei omaa tupaa ollut. Palkollisilla ei tod ollut omaa huonetta, huussia ja keittiötä. Loiset olivat onnellisia, jos jonnekin uuninpankolle pääsivät.
Elämäni hauskinta aikaa oli solukämpässä asuminen
Ottakaa nyt ihmiset huomioon, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joille soluasuminen ei vaan yksinkertasesti sovi, ei kannata heti tuomita kermaperseeks. Mun kaveri sekos kuukauden solussa asuttuaan ( yritti itsemurhaa ja joutui hoitoon), ei siis uskaltanut tulla ulos omasta huoneestaan ruokaa tekemään tai kylppärissä käymään.
Huono neuvo se että vuokraapa yksityiseltä, kuinka monella nuorella joka joutuu itse maksamaan vuokransa on varaa yksityiselle markkinoille??
En väitä, että ap on samallalailla hauras kuin kaverini, mutta mielestäni tarjolla voisi olla soluja, joissa jokaisella on oma pieni kylppäri, minijääkaappi, vedenkeitin ja mikro omassa huoneessa, niin ihmisillä olis helpompaa.
Itse olen asunut vähän aikaa solussa töiden takia, ja se oli ihan ok, mutta yks vanhempi nainen joka asu samassa kämpässä ei tykänny musta kun olin niin paljon yleisissä tiloissa.. kerran se kiroili kovaan ääneen "ei helvetti taas se on siellä" ku menin keittämään kahvia keittiöön :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestäni opiskelija-asuntolat ovat sama asia kuin joku rangaistusvankila. Inhottavaa kun ihmistä rangaistaan siitä että hän yrittää opiskella.
Opiskelija-asuntoloita ja soluasuntoja on moneen lähtöön.
Jossain maalais amiksen asuntolassa eläminen on helvettiä. Aivan sairasta helvettiä. Ei sitä voi ihmiselämäksi kutsua millään ilveellä.
Soluasunnoista ei ole kokemusta, mutta ei se mitään "kotia" ole lähelläkään jos ei ole omaa vessaa/kylppäriä/keittiötä ja oma lukittu tila on vain muutama neliö.
Koti on ihmiselle (ainakin meille introverteille) hyvin tärkeä asia, ja mielenterveys ei voi kestää elämää ilman kodiksi kutsuttavaa paikkaa.
Itse en todellakaan ole mikään piloille lellitetty kermaper... vaan erittäin huonosta kodista ja oloista lähtöisin.
En ota vastaan mitään syytöksiä "mulle mulle kaikki mulle heti" personaalisuudesta. Olen aika vähään tyytyväinen; puhdas vesi, puhdas ruoka, omaa rauhaa, unta (hiljaisuudessa ja ilman luteita) , lepoa, yksityisyyttä, vapaus päättää menoistaan itse, omat rahat ja tavarat joihin toisilla ei asiaa. Oma koti ja rauha.
Suomalaiset lammas luterilaiset sankoin joukoin hyökkäävät määkimään: "Ei ole nöyryyttävää! Ei ole! Osta oma kartano, niih!"
Miksi introvertit ovat niin hel-vetin kovia valittamaan kaikesta?
Koska extroverteiltä (ei kaikilta, mutta esim. sinulta) puuttuu kyky asettua toisen asemaan.
Ja eiköhän 99 prosenttia kaikesta maailman ulinasta, napinasta, urputtamisesta ja valittamisesta ole tullut ulos extroverttien vuolaista turpavärkeistä.
Introvertti on se joka on hiljaa. Mutta mitäpä sinä mistään ymmärtäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä te onnistuitte vääntämään tästä aiheesta naiset & synnytys vs. miehet & armeija -keskustelun? :D
Toi alotti!
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niissä soluasunnoissa haluaa olla ihan omissa oloissaan.
Mutta mitäköhän luulisit, kummat ovat kalliimpia rakentaa ja ylläpitää, soluasunnot vai yksiöt kaikille oppiahjosi opiskelijoille? Onpa joo todella nöyryyttävää ja kyykytystä tarjota halpaa asumista, sitähän opiskelija-asunnot ovat. Kyllä vapaille markkinoillekin saa mennä asumaan ihan vapaasti omaan yksiöön.
Saman hintaista se suunilleen on. Nykyisten solujen muuttaminen yksiöiksi olisi pääsääntöisesti helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, älkää ottako vastaan niitä opiskelupaikkoja, jos solut ahdistaa. Olen vasta varasijoilla, mulle kelpaa mainiosti teidän opiskelupaikkanne.
Hei, älä valita jos et ole lukenut pääsykokeisiin ahkerasti tai et ole panostanut ylioppilastutkintoosi. Muiden vika ei ole sinun varasijalla roikkumisesi.
Nyt ei puhuta opiskelupaikoista vaan vaan asunnoista.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestäni opiskelija-asuntolat ovat sama asia kuin joku rangaistusvankila. Inhottavaa kun ihmistä rangaistaan siitä että hän yrittää opiskella.
Opiskelija-asuntoloita ja soluasuntoja on moneen lähtöön.
Jossain maalais amiksen asuntolassa eläminen on helvettiä. Aivan sairasta helvettiä. Ei sitä voi ihmiselämäksi kutsua millään ilveellä.
Soluasunnoista ei ole kokemusta, mutta ei se mitään "kotia" ole lähelläkään jos ei ole omaa vessaa/kylppäriä/keittiötä ja oma lukittu tila on vain muutama neliö.
Koti on ihmiselle (ainakin meille introverteille) hyvin tärkeä asia, ja mielenterveys ei voi kestää elämää ilman kodiksi kutsuttavaa paikkaa.
Itse en todellakaan ole mikään piloille lellitetty kermaper... vaan erittäin huonosta kodista ja oloista lähtöisin.
En ota vastaan mitään syytöksiä "mulle mulle kaikki mulle heti" personaalisuudesta. Olen aika vähään tyytyväinen; puhdas vesi, puhdas ruoka, omaa rauhaa, unta (hiljaisuudessa ja ilman luteita) , lepoa, yksityisyyttä, vapaus päättää menoistaan itse, omat rahat ja tavarat joihin toisilla ei asiaa. Oma koti ja rauha.
Suomalaiset lammas luterilaiset sankoin joukoin hyökkäävät määkimään: "Ei ole nöyryyttävää! Ei ole! Osta oma kartano, niih!"
No tämä luterilainen (kirkosta eronnut) lammas määkii, että yksityisasumisen tarjoaminen jokaiselle opiskelijalle on kalliimpaa kuin soluasumisen, ja koska se on tuettua asumista, sen maksaa yhteiskunta. Eli myös tämä lammas. Halvat opiskelijasolut ovat ylellisyyttä, jollaista läheskään joka maalla ei ole tarjota. Etuoikeutettuja ovat ne, jotka pääsevät riitelemään siitä, minkä tason nöyryytys yhteiskunnan rahoittama halpa kimppakämppä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niissä soluasunnoissa haluaa olla ihan omissa oloissaan.
Mutta mitäköhän luulisit, kummat ovat kalliimpia rakentaa ja ylläpitää, soluasunnot vai yksiöt kaikille oppiahjosi opiskelijoille? Onpa joo todella nöyryyttävää ja kyykytystä tarjota halpaa asumista, sitähän opiskelija-asunnot ovat. Kyllä vapaille markkinoillekin saa mennä asumaan ihan vapaasti omaan yksiöön.
Saman hintaista se suunilleen on. Nykyisten solujen muuttaminen yksiöiksi olisi pääsääntöisesti helppoa.
Saman hintaista suunnilleen rakentaa keittiöt ja kylppärit jokaiselle soluasukkaalle erikseen?
Olen asunut kolmessa eri solussa Teekkarikylässä 2010-luvulla yhteensä 2,5 vuoden ajan ja hyvin siellä pärjäsi! En ole itsekään ektrovertein mutta harva solussa asuja on. Perus käytöstavoilla ja siisteydellä pärjää. Soluissa löytyy yhteinen keittiö, mikä ei tarkoita sitä että siellä olisi kiellettyä tehdä ruokaa. Tein itse ruokaa soluni keittiössä eikä ollut mitään ongelmaa, kämppikset antoi siihen kyllä rauhan. Yhdessä solussa oli yhteinen vessa mutta 3 henkilölle se riitti. Muissa soluissa oli omat vessat ja fiilis oli kuin lähes yksiössä. Ei sitä hellaa kuitenkaan ihan joka päivä tullut käytettyä jos koululla meni myöhään.
Mielestäni soluissa ei ole vikaa vaan asenteissa, ja kehitys kulkee koko ajan huonompaan suuntaan. Kun soluja on alettu muuntaa yksiöiksi ja harvempi asuu enää soluissa, ihmisten ennakkoluulot solujen karuudesta pysyvät ja AP:n kaltainen nirsoilu yleistyy. Todellisuudessa solussa asuminen ei ole kovin ihmeellistä tai kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua niihin kämppiksiin, niin ei joudu asumaan tuntemattomien kanssa...
Ja sitten kun kemiat ei kohtaa, joutuu asumaan puolitutun hullun kanssa. Kuten esimerkiksi oman kauhukämppikseni, toivottavasti sai yhtä pimeän tyypin tilalleni. Kämppis saapui muutama kuukausi sen jälkeen kun olin muuttanut, olin siis sen ajan asunut asunnossa yksin. Hänelle esimerkiksi ei olisi käynyt, että meillä molemmilla on oma talous, vaan hänen mielestään meidän molempien olisi pitänyt mm. käyttää samoja astioita, hänen astioitaan siis. Hän oli fanaattinen teeihminen eikä voinut sietää sitä, että keitin itselleni kahvia. Jos olin viikonlopun pois, kahvinkeitin oli aina nostettu jonnekin sivuun ja lopulta pidin sitä omassa huoneessani. Asunnossa oli edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita, mm. suihkuverho ja eteisen matto, ne eivät sopineet kauhukämppiksen tyylitajuun vaan meidän olisi pitänyt ostaa yhdessä uudet. Kun en suostunut, hän keksi vanhoista koko ajan jotain valitettavaa. Kun muutin kesäksi kotipaikkakunnalle, minun olisi muka pitänyt jättää huoneeni ovi auki, että hän voisi käyttää sitä lisätilana. Kun palasin syksyllä takaisin, kaikki tavarani keittiön kaapeista oli siirretty laatikkoon ja kaapit täytetty kämppiksen tavaroilla ja tietysti hän loukkaantui suunnattomasti, kun valtasin kaappitilani takaisin. Voit uskoa kuinka nautin, kun hän oli puoli vuotta harjoittelussa ulkomailla. Ja luojan kiitos oli varaa muuttaa yksiöön jo ennen valmistumista, muuten olisin varmaan ollut aivan hermoraunio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niissä soluasunnoissa haluaa olla ihan omissa oloissaan.
Mutta mitäköhän luulisit, kummat ovat kalliimpia rakentaa ja ylläpitää, soluasunnot vai yksiöt kaikille oppiahjosi opiskelijoille? Onpa joo todella nöyryyttävää ja kyykytystä tarjota halpaa asumista, sitähän opiskelija-asunnot ovat. Kyllä vapaille markkinoillekin saa mennä asumaan ihan vapaasti omaan yksiöön.
Saman hintaista se suunilleen on. Nykyisten solujen muuttaminen yksiöiksi olisi pääsääntöisesti helppoa.
Luuletko tosiaan, että saa samalla rahalla joko solukämpän, jossa 3 huonetta, yksi keittiö ja yksi kylpyhuone kuin kolme yksiötä omine kylppäreineen ja keittokomeroineen? Et taida sinä ainakaan tarvita mitään solukämppää tuolla älykkyydellä.
Solujen muuttaminen yksiöiksi on erittäin hankalaa. Jos yritetään tehdä kolmen solusta vaikkapa kaksi yksiötä, tarvitaan aika paljon muutoksia talon käytävätiloihin, huoneiston seiniin, vesijohtoihin, viemäriputkiin ja ilmastointikanaviin.
Yleisesti ottaen muutos ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan mielummin rakennetaan sitten uutta. Jolloin vanhat soluasunnot on kuitenkin järkevää pitää käytössä kunnes tulevat siihen ikään, että isompi remontti on tarpeen. Tällainen hidas muutos onkin koko ajan käynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soluasunto olisi painajainen minulle. Olisi todella ahdistavaa asua ventovieraan kanssa. Tuntuu kuin asuisi toisen nurkissa ja joutuisi varoa koko ajan. Ihan mukavaa voisi olla, jos olisi samanhenkistä seuraa ja ystävystyisi. Vähän niin kuin asuisi kommuunissa. Siitä kyllä tykkäisin. Mutta opiskelija-asunnossa suurempi todennäköisyys on painajaismainen kämppis, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Onneksi opiskelin kotipaikkakunnallani ja asuin kotona. En koe jääneeni mistään paitsi.
Lontoossa asuvat työssäkäyvätkin kimppakämpissä tuntemattomien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua niihin kämppiksiin, niin ei joudu asumaan tuntemattomien kanssa...
Ja sitten kun kemiat ei kohtaa, joutuu asumaan puolitutun hullun kanssa. Kuten esimerkiksi oman kauhukämppikseni, toivottavasti sai yhtä pimeän tyypin tilalleni. Kämppis saapui muutama kuukausi sen jälkeen kun olin muuttanut, olin siis sen ajan asunut asunnossa yksin. Hänelle esimerkiksi ei olisi käynyt, että meillä molemmilla on oma talous, vaan hänen mielestään meidän molempien olisi pitänyt mm. käyttää samoja astioita, hänen astioitaan siis. Hän oli fanaattinen teeihminen eikä voinut sietää sitä, että keitin itselleni kahvia. Jos olin viikonlopun pois, kahvinkeitin oli aina nostettu jonnekin sivuun ja lopulta pidin sitä omassa huoneessani. Asunnossa oli edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita, mm. suihkuverho ja eteisen matto, ne eivät sopineet kauhukämppiksen tyylitajuun vaan meidän olisi pitänyt ostaa yhdessä uudet. Kun en suostunut, hän keksi vanhoista koko ajan jotain valitettavaa. Kun muutin kesäksi kotipaikkakunnalle, minun olisi muka pitänyt jättää huoneeni ovi auki, että hän voisi käyttää sitä lisätilana. Kun palasin syksyllä takaisin, kaikki tavarani keittiön kaapeista oli siirretty laatikkoon ja kaapit täytetty kämppiksen tavaroilla ja tietysti hän loukkaantui suunnattomasti, kun valtasin kaappitilani takaisin. Voit uskoa kuinka nautin, kun hän oli puoli vuotta harjoittelussa ulkomailla. Ja luojan kiitos oli varaa muuttaa yksiöön jo ennen valmistumista, muuten olisin varmaan ollut aivan hermoraunio.
Voi kyynel sun juttuja. Tittakai fiksut nostaisit tilaa vievät roinat pois yhteisistä tiloista. Yhteisiäkin hsnkintoja voi ehdottaa, pakko ei oo suostua.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt ihmiset huomioon, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joille soluasuminen ei vaan yksinkertasesti sovi, ei kannata heti tuomita kermaperseeks. Mun kaveri sekos kuukauden solussa asuttuaan ( yritti itsemurhaa ja joutui hoitoon), ei siis uskaltanut tulla ulos omasta huoneestaan ruokaa tekemään tai kylppärissä käymään.
Huono neuvo se että vuokraapa yksityiseltä, kuinka monella nuorella joka joutuu itse maksamaan vuokransa on varaa yksityiselle markkinoille??En väitä, että ap on samallalailla hauras kuin kaverini, mutta mielestäni tarjolla voisi olla soluja, joissa jokaisella on oma pieni kylppäri, minijääkaappi, vedenkeitin ja mikro omassa huoneessa, niin ihmisillä olis helpompaa.
Itse olen asunut vähän aikaa solussa töiden takia, ja se oli ihan ok, mutta yks vanhempi nainen joka asu samassa kämpässä ei tykänny musta kun olin niin paljon yleisissä tiloissa.. kerran se kiroili kovaan ääneen "ei helvetti taas se on siellä" ku menin keittämään kahvia keittiöön :/
Sinahsn sitä voi jonkun lääkärintodistuksen hankkia ja yrittää sillä yksiöön. Mutta jos ei ole varaa yksityiselle ja solussa ei halua asua niin töihin sitten ansaitseen rahaa tai vaikka sugar Daddy. Tai sit junalla keravalta joka päivä stadiin kun kauempana on halvempaa. Armeija voisi myös tuoda hieman kokemusta muiden kanssa elämisestä.
Mä asuin koko opiskeluaikani soluissa. Ensin kolmen hengen, sitten kahden. Kaikki kämppikset olivat ennalta tuntemattomia. Yhdestäkään heistä ei tullut ystävää tai edes hyvää kaveria, vaikka kaikkien kanssa tultiin ihan hyvin toimeen.
Väitän, että soluasuminen vaikutti opiskeluuni negatiivisesti. Olisin tarvinnut omaa rauhaa ja tilaa ajatella sekä luoda (luovaa alaa opiskelin). Solussa olin koko ajan vähän varpaillaan. Aina sai miettiä, voiko esim. mennä vessaan, jos toinen onkin juuri lähdössä jonnekin ja tarvitsisi käydä kylppärissä. Ei voinut elää omien aikataulujen mukaan. Siihen aikaan tykkäsin valvoa myöhään ja yleensä parhaat ideatkin tulivat keskellä yötä, mutta aina joutui ottamaan huomioon, että kämppis luultavasti haluaa nukkua silloin, kun mun olisi tehnyt mieli paistaa lättyjä yöpalaksi.
Jos minulta kysytään, kaikki soluasunnot pitäisi muuttaa miniyksiöiksi. Ihminen pärjää yllättävän vähillä neliöillä, kunhan saa olla yksin sen koppinsa herra.
Yksiöitä pitäisi rakentaa enemmän. Samoin opiskelija-asuntoloita, joissa on jokaiselle oma huone ja kylpyhuone. En ikinä voisi asua solussa. Se on aivan liian intiimi asumismuoto ventovieraille ihmisille. Jotkut toki tykkäävät, ja hehän voivat ilmoittaa etsivänsä kämppiksiä ja vuokrata kimpassa vaikka pohjaratkaisultaan sopivan kolmion.
Itse asuin opiskeluaikoina kämppiksen kanssa kaksiossa, mutta nyt en enää suostuisi sellaiseen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mä olen myös introvertti ja asuin aikoinani koko opiskeluaikani solussa. Kämppiksiä tuli ja meni. Solut on siitä kivoja, että niihin ei liity mitään suurta painetta olla sosiaalinen kämppistensä kanssa. Riittää, että tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan käytännön asioista. Ja sitten taas jos sattuu omanhenkisiä kämppiksiä, heidän kanssaan voi ystävystyä. Älä ota paineita. Solussa voi elää ihan omassa rauhassa.