Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Se, että suomalaiset opiskelijat vaativat asumista omissa asunnoissa, on maailman mittakaavassa täysin poikkeuksellista. Isossa maailmassa on suurimmassa osassa maita ainoa mahdollisuus opiskelijalle asua soluissa/oppilaitoksen asunnoissa. Jopa muutamissa jenkkien huippuyliopistoissa ainakin ekan vuoden opiskelijoille on AINOA asumisvaihtoehto asua yliopistokampuksen yhteisasunnoissa. Siis siitäkin huolimatta vaikka opiskelijan vanhemmat olisivat miljardöörejä ja voisivat ostaa lapselleen miljoonia maksavan luksusasunnon. Myöhemmillä opiskeluvuosilla voi sitten yrittää saada asunnon, jonka saa jakaa pienemmän porukan kanssa.
Mitenkäs niissä muissa maissa on muun sosiaaliturvan kanssa? Ettei vaan menisi samassa suhteessa kuin Suomessakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietikkää miten ihanaa on jyystää paperinohuiden ovien takana se teinien 6-7 kertaa päivässä 2 viikkoa putkeen.
(Haenpa kaljaa) KLONK KLONK - UUH- KLONK. (jahas missäs mun tulpat on)
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin houkuttelee entistäkin vähemmän soluihin se, että opiskelijan asumistukeen voi vaikuttaa kämppäkaverin tulot!
Ei helvetti tätä hyysäysyhteiskuntaa, kun toisen, vieraan aikuisen, pitäisi elättää toista vierasta aikuista! Tällä menolla Suomi kyllä tulee pysymään NannyState Indeksin ylivoimaisena ykkösenä ties kuinka pitkään!
Soluasuntoihin on yleensä henkilökohtainen vuokrasopimus yhteen huoneeseen. Ei siihen vaikuta naapurihuoneen tulot.
Vierailija kirjoitti:
Minulle introvertille soluasunto oli hyvää elämänkoulua, yksin jos olisi asunut niin itseeni olisin käpertynyt vielä pahemmin.
Vietin vuosia sitten soluasunnossa 3 kuukautta kahden ulkkiksen kanssa. Suurimman osan ajasta olin omassa huoneessa, jossa myös söin ruokani. Keittiötä käytin ainoastaan ruoan lämmittämiseen ja vessassa kävin kun reitti oli selvä. Olen edelleen sama introvertti luimuilija. Että se siitä elämänkoulusta.
Soluasunnossa pärjää kyllä jos kämppis/kämppikset pystyy/pystyvät elämään edes jollain lailla ihmismäisesti ja muistavat sen että soluasukkaalla on myös velvollisuuksia, ei pelkästään oikeuksia! Myös sottaamiseen ja häiriköimiseen tulisi puuttua vähän tiukemmin! Kenenkään velvollisuuksiin ei kuulu siivota toisten sotkuja: jauhoja ja kananmunia keittiön lattialta yms. muuta vastaavaa! Jos alkeellisimmatkin kodinhoitotaidot ja käytöstavat puuttuvat, niin silloin solu tuskin on oikea paikka! Solussa asuva ei myöskään ole velvollinen kustantamaan kenellekään siivousvälineitä/aineita, wc-paperia, kahvinkeitintä, mikroa eikä astioita. Ulkomaalaisille olisi myös syytä pitää perehdytyskurssi soluasumisen perusasioista. Soluhuone ei ole sitä varten että sinne majoitetaan puoli sukua. Vielä kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten soluasuminen toimi jollain lailla, koska asukkaista suurin osa oli 20-30-vuotiaita suomalaisia yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoita. Muualla maailmassa yliopisto-opiskelijoille on yleensä omat asuntolat joihin ei muita päästetä. Suomessahan majoitetaan viisitoistavuotiaat ammattikoululaisjonnet ja gradua tekevät yliopisto-opiskelijat surutta samoihin soluihin, näin oli ainakin vielä muutamia vuosia sitten Tampereella. Soluasuminen toimii parhaiten jos asukkailla on jokin yhteinen nimittäjä, esim. saman alan/aineen opinnot ja/tai ikä. Tätähän ei opiskelija-asuntosäätiöissä pystytä millään tajuamaan! Ventovieraiden eri-ikäisten ja eritasoisten opiskelijoiden asuminen kun vaan ei toimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen vuoden pari pärjäät ap. Solussakaan ei ole pakko alkaa sosiaaliseksi vaan voit linnottautua siihen omaan huoneeseesi ja käydä ulkona vain pakollisilla jos näin tahdot.
Älä mene soluasuntoon, jos et halua. Kuka pakottaa?
Itse en olisi ikipäivänä jakanut kotia vieraan ihmisen kanssa. Hankin yksityiseltä oman yksiön, jonka maksoin omilla rahoillani. Paiskin opiskelujen ohella duunia tarjoilijana, baarimikkona ja kassalla. Joskus otin myös opintolainaa.
Nykyään vuokraan mielelläni sijoitusasuntojani ahkerille, opiskeleville nuorille. Vuokran kun laittaa piirun verran yleistä hintatasoa alemmas ja valitsee asukin huolella, saa luotettavan ja pitkäaikaisen vuokralaisen.
Jos haluaa asua tukien varassa ja erittäin edullisesti ja pistää kesätyörahat säästöön, ei liene varaa valittaa. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se soluasuminen on sitten niin hienoa kun lähdetään rajojen ulkopuolelle opiskelemaan? Insta täynnä ihkudaa kämppis pizzalaatikossa ja poikkiskämppis sukka munassa-kuvia? Täällä iskee introverttiys ja pieruhäpeä ja pitää saada muiden kustantama remontoitu keskustayksiö, autopaikka ja ilmainen netti? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin houkuttelee entistäkin vähemmän soluihin se, että opiskelijan asumistukeen voi vaikuttaa kämppäkaverin tulot!
Ei helvetti tätä hyysäysyhteiskuntaa, kun toisen, vieraan aikuisen, pitäisi elättää toista vierasta aikuista! Tällä menolla Suomi kyllä tulee pysymään NannyState Indeksin ylivoimaisena ykkösenä ties kuinka pitkään!
Kuinka pihalla sä oot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että tämä on vanha ketju, mutta kerronpas teille nyt kuitenkin oman tilanteeni näkökulmia avatakseni.
Olen kaksoistutkinto-opiskelija, joka siis on päivät ammattikoulussa, illat lukiossa ja edustan jatkuvasti siellä ja täällä opiskelijakunnan pj.nä. Olen ahkera ja tunnollinen introvertti, joka kuitenkin on opetellut ekstrovertin tavoille. Eli siis olen seurassa mukava ja positiivinen kaveri, joka kuitenkin on tavattoman kiitollinen omasta tilasta ja siitä, kun ympärillä ei ole ketään.
Köyhästä perheestä ja vieraalta paikkakunnalta kun tulin, niin pääsin oppilaitoksen ilmaiseen lukuvuodelle varattuun asuntolaan, jonne sain tulla sunnuntai iltana ja piti lähteä perjantaina ennen klo. 16. Olin siis viikonloput kotona maalla ja junalla reissasin.
Asuntola koostuu 6 hengen soluista, joissa on aina kaksi henkilöä/huone. Yhteistä on wc/suihku ja keittiö.
Ensimmäisenä opiskeluvuonnani ensimmäinen kämppikseni, eli siis huonekaverini, oli ennestään tuntematon, pari vuotta vanhempi, ihan jees tyyppi. Ei juteltu oikein ollenkaan ja hän muutti pois kuukauden kuluttua opintojen alusta. Koko ensimmäisen kuukauteni soitin äidilleni lähes joka ilta parvekkeella ja itkin silmät punaisena, kun ahdisti niin paljon se, ettei missään voi olla yksin. Solussa on kaikkialla, jopa siellä "omassa" huoneessa kokoajan joku, ja lähin metsä on 4km päässä.
No tämän kämppiksen lähdettyähän minä sain olla kaksi kuukautta yksin ja sitten eräänä kauniina päivänä kun tein läksyjä, niin yhtäkkiä huoneeni ovesta pörheltää sisään random tyyppi valtavine seurueineen ja sanoo "mie muutan nyt tänne". No eikun vaan. Vähän kyllä taas ahdisti. Tällä tyypillä kävi usein vieraita siinä meidän yhteisessä huoneessa, mutta muuten ihan jees. Hän ehti asua vain hetken, ennen kuin joutui laitokseen. Hänen tavaransa kuitenkin jäivät huoneeseen, eli minulla teoriassa oli huonekaveri, mutta käytännössä sain linnoittautua huoneeseen yksin koko loppu lukuvuodeksi.
Vielä jatkuu...
Kaikeksi onneksi tulevaisuus näyttää valoisalta ja minä muutan yksiöön tasan 27 pv päästä! Se on maailman ihanin kohtuuhintainen yksiö, jossa on kaikki mistä olen haaveillut. Sitä varten on säästetty ja eletty hapankorpulla ja nötkötillä ja sitä varten olen kärsinyt asuntolassa.
Kunhan täältä pääsen, niin mitään ei jää ikävä! Nimittäin joka päivä tuntuu siltä, että pää hajoaa ja voisin hypätä auton alle saadakseni sairaslomaa.
Uskon olevani yhteiskunnalle edullisempi silloin, kun suoritan nopeasti opintoni ja tartun työelämään kunnollisena veronmaksajana, joka maksaa itsensä takaisin ja enemmän, kuin mielisairaana pöpinä laitoksessa elämässä pelkästään valtion tukemana seuraavat 10 vuotta, ennen kuin edes harkitaan sitä koulutuksen uudelleen aloittamista. Opiskelijat ovat yhteiskunnalme sijoitus, jossa ääripäät ovat ahkera veronmaksaja, jonka markoista eläköityvien suurien ikäluokkien eläkkeet ja hoidot maksetaan tai sitten juurikin tuo heti opinnoista työkyvyttömyys-eläkkeelle pyörähtävä yhteiskunnan rasite.
Minusta yhteiskunnan tulisi santsata nimenomaan opiskelijoihin, koska kukapa teidän perseet pyyhkii sitten kun olette dementiapedissänne? Ja teidän eläkkeenne tulevat silloin suoraan meidän lompakoistamme. (koska kaikkihan tietää, ettei eläkkeitä rahastoida minnekään talteen odottamaan teitä, vaan ne sijoitellaan ympäri maita ja mantuja.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asuin eron jälkeen opiskelijasolussa kolmekymppisenä. Asuminen oli ihan ok siihen asti kunnes soluun pamahti afrikkalainen vaihtari. Kohta olikin kaikki paskassa ja ihmeellisen kova mekkala kaikessa peruselämisessä. Hän vieläpä asemoitui yhteistiloihin vaihtarikavereidensa kanssa kuin syöpä. Asioista yritettiin keskustella, mutta eihän se mitään auta, vaikka kyseessä olisi mantereensa keihäänkärki.
En siis suosittele enkä edes kehtaa toivoa samaa vitsausta pahimmalle vihamiehelle.
Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yhteiskunnan tulee kustantaa kaikille 16 vuotta täyttäneille yksiö ja 1000€ käyttörahaa kuukaudessa!
Miksi ihmisiä pitää nöyryyttää köyhäilyllä ja kimppakämpillä?
Kyllä pn Suomi mätä maa, kun nuorisoa näin nöytyytetään!
Naurettavaa. Että vielä kyykyttämistä. Kuten jotkut jo sanoivat, voit oikein hyvin vuokrata yksiön vapailta markkinoilta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka pakottaa? Olet vapaa ostamaan tai vuokraamaan juuri sellaisen asunnon kuin itse haluat.
Kyllä, omalla tai lainarahalla. Mutta ei tuilla. Jos tukia nostaa, on mentävä soluun.
Ota opettavana kokemuksena. Mahdollisuus oppia uutta, tarkkailla ihmisyksilöitä uudessa tilanteessa. True reality-tv
mies 51v
Nykyäänhän nuoret kolmekymppiset aikuisetkin elävät solussa sovussa. Vuokrat on niin korkeat hinnoiltaan ja työstä saatava korvaus (ei edes palkaksi voi kutsua) on niin matala.
Tässäpä on yksi merkittävimpiä syitä syntyvyydenkin laskuun. Jännä ettei tällä maalla ole varaa majoittaa aikuisia ihmisiä omiin asuntoihinsa elämään itsenäistä elämää :D
Suomi esittäytyy monessa mielessä itäblokin maana.
Toki täällä hyvätuloiset on sitä mieltä että vielä pitäisi enemmänkin säästää.
Miten se menikään se laulu:
" eeii ne suuret tuloot (ei koskaan köyhille tuloja lainkaan) vaan pienet menot (enemmän meille vähemmän köyhilleee)."
Heitä lantti oikeesti. Heitä se lantti nyt tänne ja vähän äkkiä. Kohta alkaa porukka pukemaan keltaliivejä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ota opettavana kokemuksena. Mahdollisuus oppia uutta, tarkkailla ihmisyksilöitä uudessa tilanteessa. True reality-tv
mies 51v
Sittnhän sinä et kirjoitustesi perusteella ole a) asunut solussa tai b) oppinut yhtään mitään ihmisistä. Neuvoja riittää, asiaa ei koskaan.
Kuka tämän lystin maksaisi?
Vai pitäisikö palata aikaan 70-luvun, jolloin opiskelijoilta perittiin lukukausimaksut ja täysimääräinen vuokra ja poistaa opinto- ja asumustuki, jos opiskelijat vaativat korkeampaa elintasoa.
Jo nyt jokin yliopistotutkinto maksaa veronmaksajille 250.000-400.000€, kun kaikki kulut huomioidaan.