Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinkas nykyajan opiskelijat on syöneet muualla kuin pizzeriassa, mäkkärissä, opiskelijaruokalassa tai woltilta tilanneet?
Millä rahalla?:D
T: neljättä päivää makaroonilla
Juu turha valittaa rahapulaa jos baarissa pitää syödä päivittäin.
Nämä wolttaajat ja pikaruokaa ahmivat varmaan nostavat täydet opintolainat ja rahoittavat elämäntyylinsä sillä. Kun itse opiskelin niin mäkkärissä käytiin harvoin ja valitusti, ei todellakaan joka viikko tai edes kuukausi. Edullinen opiskelijalounas oli pop. Kotona sitten kokkailtiin erilaisia sörsseleitä ja ruoka-annoksia edullisista raaka-aineista.
Juu, näin. Minä kun opiskelin, niin koko kaupungissa ei vielä ollut yhtään hampurilaisravintolaa edes.
Puhumattakaan jostain noutoruuista.
Maksalaatikolla mentiin ne vuodet. Joskus kämppikset tekivät peltipizzaa koko solulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Nuoret ovat jo fiksuja ihmisiä ja älykkäitä. Heitä kohdellaan kuin lapsia ja voidaan heittää mihin tahansa asumaan, eli ei hyvä. Moni haluaisi itsenäistyä. Olisi kiva ettei jokaisen nuoren tarvitse matkustaa pitkiä matkoja jatkuvasti, vieraissa paikoissa. Voisi sisustaa, laittaa kotia. Paniikki vähenisi nuorilla naisilla mm.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana asunut useammassakin solussa ja jopa viihdyin, mutta enää en taipuisi elämään ventovieraan/vieraiden kanssa. Haluan jääkaapin ja keittiön omaan käyttöön vessasta ja suihkusta puhumattakaan. Enkä jaksaisi enää kämppiksen ystävien kyläilyä harva se päivä ja ilta. Vanhemmiten tulee selvästi mukavuudenhaluisemmaksi :D
Asuin kolme vuotta kolmessa eri solussa kasarilla. Vieraita ei saanut tuoda opiskelija-asuntolaan. OLi talonmies ja vahtimestari aulassa.
Yhteen soluun periaatteessa sai, mutta ei se ollut tapana silloin.
Ei kavereita tuotu kämpille silloin.
Vierailija kirjoitti:
Oli elämäni parasta aikaa ja sitä yhteisöllisyyttä kaipaan. Aina, joku toi mukaan kotoa sen ruokakassin ja rahat bileisiin. Huvitusta aiheutti sekin millainen mies sieltä toisten makkareista kömpiin.
Muiden ruokia syövät häiriköt varmaan tykkäävät soluista,opiskelevat ei.
Se parempi elintaso ansaitaan juurikin opiskelemalla hyvään ammattiin ja tekemällä töitä. Eli turha opiskeluaikoina kokea jotain etuoikeutta yhtään mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 90-luvulla 2 kämppäkaveria. Ihan rikastavaa, vaikka olisin varmasti valinnut mieluummin yksiön, jos sellainen olisi ollut tarjolla.
Kermaprsuspenskojen kermaprsausongelmia. On yliherkkyyttä ja mitään vastoinkäymisiä ei kestetä, on vain minäminäminä. Sitten on 30-vuotiaat naiset mt-ongelmissa, eikä taida samanikäisillä miehilläkään kovin paljon paremmin mennä.
Ajatelkaa, että eräskin sukupolvi syntyi sisällissodan alla ja eli pentuna sen eriarvoistavan vihan keskellä ja just kun maa alkoi päästä jaloilleen, niin tuli se Great Depression eli Suomessa pula-aika. Ei ollut töitä tai siis oli töitä ihan vtusti, mutta ei sellaisia joista joku olisi maksanut. Moni köyhä joutui hätäaputöihin kiviä naputtelemaan tai katuja luutimaan tai vessoja pesemään, että sai ruokakupongin, jolla elää seuraavaan päivään. Ja sitten kun tästä selvittiin ja alkoi näyttää jo todella hyvältä taloudellisesti ja kulttuurillisesti, töräytti oikeistolaispolitiikka Suomen ensin talvisotaan ja sitten jatkosotaan. Pommitukset, ruokapula, musta pörssi, kaupunkilaisten ja maalaisten syvä viha toisiaan kohtaan (sen sisällissodasta jatkuneen poliittisen kahtiajaon lisäksi), sotapropaganda, kuinka muka kansa yhdistyi sodassa (no kai se vttu oli pakko, kun muuten olisi viety saunan taakse teloitettavaksi, hmph). Hävityn sodan jälkeen piti vain sietää toisia, myös niitä sodanlietsojia, jälleenrakentaa, sietää evakot ja ahtaus, lutikat ja russakat. jne jne,
Sinne sekaan kun lykättäisiin nykysukupolvet itkemään opintorahan pienuutta ja solukämppien nöyryyttävyyttä, niin prse repeäisi naurusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli elämäni parasta aikaa ja sitä yhteisöllisyyttä kaipaan. Aina, joku toi mukaan kotoa sen ruokakassin ja rahat bileisiin. Huvitusta aiheutti sekin millainen mies sieltä toisten makkareista kömpiin.
Muiden ruokia syövät häiriköt varmaan tykkäävät soluista,opiskelevat ei.
Sulla kokemusta?
Mun kämppikset oli kaikki asiallisia opiskelevia nuoria ihmisiä. Osa vaihtuvista kämppiksistä oli vähän höppänöitä ulkkareita, mutta harmittomia yhtä kaikki.
Älä yleistä kaikkia solussa asuvia jotenkin rikollisiksi ja muuten oudoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kermaprsuspenskojen kermaprsausongelmia. On yliherkkyyttä ja mitään vastoinkäymisiä ei kestetä, on vain minäminäminä. Sitten on 30-vuotiaat naiset mt-ongelmissa, eikä taida samanikäisillä miehilläkään kovin paljon paremmin mennä.
Ajatelkaa, että eräskin sukupolvi syntyi sisällissodan alla ja eli pentuna sen eriarvoistavan vihan keskellä ja just kun maa alkoi päästä jaloilleen, niin tuli se Great Depression eli Suomessa pula-aika. Ei ollut töitä tai siis oli töitä ihan vtusti, mutta ei sellaisia joista joku olisi maksanut. Moni köyhä joutui hätäaputöihin kiviä naputtelemaan tai katuja luutimaan tai vessoja pesemään, että sai ruokakupongin, jolla elää seuraavaan päivään. Ja sitten kun tästä selvittiin ja alkoi näyttää jo todella hyvältä taloudellisesti ja kulttuurillisesti, töräytti oikeistolaispolitiikka Suomen ensin talvisotaan ja sitten jatkosotaan. Pommitukset, ruokapula, musta pörssi, kaupunkilaisten ja maalaisten syvä viha toisiaan kohtaan (sen sisällissodasta jatkuneen poliittisen kahtiajaon lisäksi), sotapropaganda, kuinka muka kansa yhdistyi sodassa (no kai se vttu oli pakko, kun muuten olisi viety saunan taakse teloitettavaksi, hmph). Hävityn sodan jälkeen piti vain sietää toisia, myös niitä sodanlietsojia, jälleenrakentaa, sietää evakot ja ahtaus, lutikat ja russakat. jne jne,
Sinne sekaan kun lykättäisiin nykysukupolvet itkemään opintorahan pienuutta ja solukämppien nöyryyttävyyttä, niin prse repeäisi naurusta.
Ahh, kiitos näkökulmasta!
Olen itse opiskellut 2000-luvun alussa, enkä tajua mitä tässä välissä on tapahtunut opiskelijoiden mentaliteetille??
Mulla asui kaikki kaverit alkuun soluissa, osa jopa sekamuotoisissa 10 hlön soluissa, ja niissäkin oli aina vieraillessa tosi kotoisa fiilis.
En mä koskaan kuvitellut sen olevan pysyvä asumismuoto, vaan tein töitä tavoittaakseni itselle mieluisen elintason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 90-luvulla 2 kämppäkaveria. Ihan rikastavaa, vaikka olisin varmasti valinnut mieluummin yksiön, jos sellainen olisi ollut tarjolla.
Minulla ihan sama ysärillä, enkä olis mennyt yksiöön nököttämään, vaikka olis tarjottu. Kivaa oli, vaikka kaikki opiskeli eri aloja. Tarvittaessa oma ovi kiinni ja oma rauha. Tarvittaessa aina oli kämpässä kaveri. Mikä siinä olisi nuorena ollut jotenkin kauheaa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 90-luvulla 2 kämppäkaveria. Ihan rikastavaa, vaikka olisin varmasti valinnut mieluummin yksiön, jos sellainen olisi ollut tarjolla.
Mä valitsin toisin. Tarjottiin sellaista itsemurhayksiötä (ei edes yhteiskeittiötä, juokseva vesi vain vessassa, pinttynyt tupakanhaju) että valitsin mieluummin soluasumisen. Yhden lukuvuoden olen myös jakanut huoneen toisen opiskelijan kanssa. Noilta ajoilta on parhaat nuoruusmuistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 90-luvulla 2 kämppäkaveria. Ihan rikastavaa, vaikka olisin varmasti valinnut mieluummin yksiön, jos sellainen olisi ollut tarjolla.
Minulla ihan sama ysärillä, enkä olis mennyt yksiöön nököttämään, vaikka olis tarjottu. Kivaa oli, vaikka kaikki opiskeli eri aloja. Tarvittaessa oma ovi kiinni ja oma rauha. Tarvittaessa aina oli kämpässä kaveri. Mikä siinä olisi nuorena ollut jotenkin kauheaa?
Suomi oli silloin eri maa. Nykyään ihmiset ovat vieraita toisilleen.
Vai oikein 'nöyryyttäviä'? Koska ansaitset parempaa, eikö niin? Ja se pitäisi automaattisesti saada? Foodoran TV-mainos on kyllä aika oireellinen tälle ajalle: *Koska minä haluan.'