Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Miten ihmeessä te onnistuitte vääntämään tästä aiheesta naiset & synnytys vs. miehet & armeija -keskustelun? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin vuoden kahden hengen solussa. Ja puolet siitä ajasta asuin siellä yksin. Ei mikään paha homma. Sen jälkeen asuin kaksi vuotta kämppiksen kanssa yksityiseltä vuokratussa asunnossa.
Asuin ensimmäisen vuoden solussa jonottaen säätiön yksiötä. Sitä en saanut koskaan, vaan vuokrasin yksityiseltä, ei enää hermo kestänyt toista asukasta.
Itse olen asunut soluissa kuusi lukuvuotta ja pääsääntöisesti tykännyt siitä, vaikka introvertti olenkin. Joskus asuin solussa jossa kaikki olivat luokkakavereita. Joinakin vuosina asuin solussa jossa oli usean eri vuosikurssin opiskelijoita samalta alalta. Tällöin sai vanhemmilta opiskelijoilta monia hyviä vinkkejä.
En vaihtaisi noita aikoja yksin asumiseen. Niin, ja molemmista tutkinnoista noiden kuuden vuoden ajalta sain kurssin parhaat arvosanat.
No aina voi mennä töihin ja hankkia oman asunnon...tai sitten tyytyä siihen mitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, noita on ollut niin kauan kuin opiskelija-asuntojakin. Itsekin asuin yli 30 vuotta sitten solukämpässä.
Ei se mitenkään mahdotonta ole. Sovit vaan uuden kämppiksen kanssa säännöistä, kuka siivoaa kulloinkin ja mikä kaappi/jääkaapin hylly on sinun.
Omassa huoneessasi saat olla aivan niin rauhassa kuin haluat. Ei kukaan tule huoneeseesi jos et halua. Oven saa lukkoonkin, jos niin haluat.
Totta kai se on kustannuskysymys. Yksiöiden rakentaminen on kalliimpaa, koska jokaiselle pitää rakentaa oma keittiö ja kylpyhuone, jotka ovat huoneista kalleimpia. Tilaakin menee enemmän per asukas, yksiön minimikoko 20 neliötä, mutta joku solukolmio esimerkiksi voi olla vaikkapa 55 neliötä.
Yksiöitä on opiskelu-asunnoiden joukossa paljon, kuten Helsingissä osakuntien asunnot jo ikipäiviä, Turussa yo-kylä. Jyväskylässä uudemmat ovat yksiöitä.
Joskus tarvitsee jonottaa. Jos on kovin yksityisyydentarpeinen, voi vuokrata vaikka omakotitalon ullakon, niitä tarjotaan opiskelijoille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun nyt solussa. Tätä ennen asuin pari vuotta yksin kun muutin omilleni. En erityisemmin pidä kämppiksistäni. Joskus tehdään jotain yhdessä esim käydää baarissa tai lenkillä. Paljon myös jutellaan. Kaipaan kyllä omaakin tilaa. Tässä solussa on kolmelle huone ja kämppikset vaihtuu melko usein. Pidän siitä että on halpaa asua ja yksityisyyttä on melkein yhtä paljon kuin sillon yksin asuessani.
Ainut haitta on ehkä juuri se että en voi ihan alasti kuljeksia tai esim täyttää yleisiä tiloja tavaroillani. Joskus ikävöin sinne omaan pikkuyksiöön. Tässä solussa on onneksi kaksi vessaa(silti yksi suihku) ja se on tosi hyvä. Muuten yleiset tilat on pieniä ja huone myös. Tulee olemaan vaikeaa ainakin jos toinen on kovin epäsiisti. Noihin yövieraisiin tarvii kysyä lupa. Kyllä ärsyttäis jos joku mies täällä kävis ähkimässä joka yö.
Soluasuminen ja muu joukkomajoitus on helvettiä. Itse asiassa opiskelijatalossa asuminenkin on usein helvettiä, vaikka olisi yksin vuokralla. Mutta se on potaskaa että se olisi "nykyinen" tapa, viime vuosinahan opiskelijat ovat lisääntyvässä määrin saaneet mahdollisuuden yksiöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikissa maissa opiskelijat asuvat joko vanhempien luona tai 3-6 hengen soluissa. Ei soluissa ole mielestäni mitään nöyryyttävää, vaikka introvertti itsekin olen. Kyllä sinä sen vuoden kestät odottaa, että pääset yksiöön. Suomessa on sentään on opiskelijallakin varaa sellaisessa asua, jos opiskelija-asuntosäätiöltä saa.
Tykkäsin soluasumisesta. Ja me kaikki toimme myös poikkiksia kämpille. Huoneet eivät olleet vierekkäin, vaan aina oli keittiö tai WC tai sauna välissä. Tuntui jopa yksinäiseltä kun muutin yksiöön asumaan, kun valmistuin ja menin töihin.
Mulla oli tuolloin oma matkatelkkari omassa huoneessa, mutta silti kävin istuskelemassa tv-huoneessa, joka oli tarkoitettu ihan kaikille opiskelijataloille tuolloin. Siellä tapasi eksoottisia kavereita. Yksi oli esim. espanjalainen kielinero, joka oli oppinut täydellisen suomen alle vuodessa. Osasi monia kieliä.
Ei olisi tullut mieleenkään valittaa. Ei olisi ollut varaa muuttaa kummempaan, kun kotoa lähdin ja kävin töissä vain satunnaisesti opiskelujen ohessa. Olin tosi iloinen huoneesta. Talo oli uudehko.
Ap kuulostaa kiittämättömältä pskalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih. Mitenköhän te kestätte, kun joudutte tulevaisuudessa asumaan perheenne kanssa? Ähkivä mies ja huutavat kakarat, ja pahimmassa tapauksessa vain yksi makuuhuone. Kukaan ei siivoa käskemättä ja yksityisyyttä ei ole.
Mua ahdistaisi todella paljon jakaa huone jonkun ventovieraan kanssa. Olen kärsinyt uniongelmista koko ikäni ja viaton huonekaveri olisi kärsinyt samalla, kauheaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tutustua niihin kämppiksiin, niin ei joudu asumaan tuntemattomien kanssa...
Minunkin mielestäni opiskelija-asuntolat ovat sama asia kuin joku rangaistusvankila. Inhottavaa kun ihmistä rangaistaan siitä että hän yrittää opiskella.
Opiskelija-asuntoloita ja soluasuntoja on moneen lähtöön.
Jossain maalais amiksen asuntolassa eläminen on helvettiä. Aivan sairasta helvettiä. Ei sitä voi ihmiselämäksi kutsua millään ilveellä.
Soluasunnoista ei ole kokemusta, mutta ei se mitään "kotia" ole lähelläkään jos ei ole omaa vessaa/kylppäriä/keittiötä ja oma lukittu tila on vain muutama neliö.
Koti on ihmiselle (ainakin meille introverteille) hyvin tärkeä asia, ja mielenterveys ei voi kestää elämää ilman kodiksi kutsuttavaa paikkaa.
Itse en todellakaan ole mikään piloille lellitetty kermaper... vaan erittäin huonosta kodista ja oloista lähtöisin.
En ota vastaan mitään syytöksiä "mulle mulle kaikki mulle heti" personaalisuudesta. Olen aika vähään tyytyväinen; puhdas vesi, puhdas ruoka, omaa rauhaa, unta (hiljaisuudessa ja ilman luteita) , lepoa, yksityisyyttä, vapaus päättää menoistaan itse, omat rahat ja tavarat joihin toisilla ei asiaa. Oma koti ja rauha.
Suomalaiset lammas luterilaiset sankoin joukoin hyökkäävät määkimään: "Ei ole nöyryyttävää! Ei ole! Osta oma kartano, niih!"
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestäni opiskelija-asuntolat ovat sama asia kuin joku rangaistusvankila. Inhottavaa kun ihmistä rangaistaan siitä että hän yrittää opiskella.
Opiskelija-asuntoloita ja soluasuntoja on moneen lähtöön.
Jossain maalais amiksen asuntolassa eläminen on helvettiä. Aivan sairasta helvettiä. Ei sitä voi ihmiselämäksi kutsua millään ilveellä.
Soluasunnoista ei ole kokemusta, mutta ei se mitään "kotia" ole lähelläkään jos ei ole omaa vessaa/kylppäriä/keittiötä ja oma lukittu tila on vain muutama neliö.
Koti on ihmiselle (ainakin meille introverteille) hyvin tärkeä asia, ja mielenterveys ei voi kestää elämää ilman kodiksi kutsuttavaa paikkaa.
Itse en todellakaan ole mikään piloille lellitetty kermaper... vaan erittäin huonosta kodista ja oloista lähtöisin.
En ota vastaan mitään syytöksiä "mulle mulle kaikki mulle heti" personaalisuudesta. Olen aika vähään tyytyväinen; puhdas vesi, puhdas ruoka, omaa rauhaa, unta (hiljaisuudessa ja ilman luteita) , lepoa, yksityisyyttä, vapaus päättää menoistaan itse, omat rahat ja tavarat joihin toisilla ei asiaa. Oma koti ja rauha.
Suomalaiset lammas luterilaiset sankoin joukoin hyökkäävät määkimään: "Ei ole nöyryyttävää! Ei ole! Osta oma kartano, niih!"
Miksi introvertit ovat niin hel-vetin kovia valittamaan kaikesta?
Hei, älkää ottako vastaan niitä opiskelupaikkoja, jos solut ahdistaa. Olen vasta varasijoilla, mulle kelpaa mainiosti teidän opiskelupaikkanne.
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.
Sama kokemus huippuyliopiston kampukselta eräästä toisesta maasta.
Jos toi on aloittajalle ongelma, voi joko kasvaa isoksi ja mennä alkuun sinne soluun. Tai kasvaa isoksi, ja urakoida hullun lailla jossain duunissa säästöt, joilla vuokrata asunto yksityiseltä.
Tokihan jälkimmäisen voi aloittaa lukion alussa.
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.
Asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Pidin siitä enemmän kuin solusta.
Muakin ensin ahdisti ajatus 8 hengen solusta, missä huoneissa oli kaksi. Sain sieltä kuitenkin kavereita ja viimeisen vuoden kun olin yksin huoneessa melkein kaipasin kaveria. :D