Kun saan jotain, en haluakaan sitä
Minulla on ongelmana että vaikka toivon jotain asiaa todella paljon, kun saan sen niin alankin kyllästyä siihen. Kunnes sitten olen vaarassa menettää sen ja haluan pitääkin siitä kynsin hampain kiinni.
Olen halunnut erittäin paljon olla yhden ihmisen kanssa. Olen itkenyt itseni usein uneen kun olen pelännyt etten saa hänen kanssaan olla. Nyt näyttää siltä että hän on minun. Itse kuitenkin huomaan että ehkä haluankin jotain muuta. Hävettää edes kirjoittaa tätä. Tiedän että kun tulee tilanne jossa olen vaarassa tämän ihmisen menettää niin silloin vasta tajuan taas että haluankin olla hänen kanssaan.
Ja sama pätee elämässäni kaikkeen muuhunkin. Kun saavutan jotain niin haluankin muuta.
Kommentit (13)
The chase is better than the catch.
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä.
Mulla on sillein että silloin kun ei ole rahaa ostaa mitään ylimääräistä kivaa itselle niin haluaisi ostaa kaikenlaisia asioita mutta sitten kun on varaa ostaa niin en osta koska alan ajattelemaan et tarvitsenko niitä asioita oikeasti ja totean että en tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sillein että silloin kun ei ole rahaa ostaa mitään ylimääräistä kivaa itselle niin haluaisi ostaa kaikenlaisia asioita mutta sitten kun on varaa ostaa niin en osta koska alan ajattelemaan et tarvitsenko niitä asioita oikeasti ja totean että en tarvitse.
TÄMÄ. reilen kiertelin kaupoissa ja etsin kesävaatetta, en ostanut kun totesin, että en tarvitse mitään. Kyllä mä tarvisin :D En vaan oikein osaa ostaa itselleni mitään.
Miesten kanssa olin nuorena samanlainen: piti saada joku mies ja sitten kun sen sai, kiinnostus lopahti. Tästä olen kasvanut yli
Minulla on silläviisiin, että asiat ovat monella tapaa mallillaan, mutten oikein ymmärrä sitä itse, koska en muusta tiedä. Miten sitten osaan kirjoittaa aiheesta? No kun olen saanut toistuvasti kokea tiettyjä asioita. Esimerkiksi olen monien etujen ulkopuolella varallisuuteni takia. Tällaisia etuja on esim. ilmainen oikeusturva. Kyllä, minulla on kotivakuutuksen oikeusturva, mutta se ei kata kaikkea.
Minä näen varallisuuteni vain asuntona, josta saan vähän jotain myydessä. Oikeasti se on iso summa, mutten näe sitä niin.
Joku olisi varmaan ihan onnensa kukkuloilla tuosta asunnosta. Minä haluaisin siitä eroon helposti ja nopeasti, mutta ei se menee ihan niin. Täytyy suunnitella mihin rahansa seuraavaksi iskee ennen omaa omakotitaloa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on silläviisiin, että asiat ovat monella tapaa mallillaan, mutten oikein ymmärrä sitä itse, koska en muusta tiedä. Miten sitten osaan kirjoittaa aiheesta? No kun olen saanut toistuvasti kokea tiettyjä asioita. Esimerkiksi olen monien etujen ulkopuolella varallisuuteni takia. Tällaisia etuja on esim. ilmainen oikeusturva. Kyllä, minulla on kotivakuutuksen oikeusturva, mutta se ei kata kaikkea.
Minä näen varallisuuteni vain asuntona, josta saan vähän jotain myydessä. Oikeasti se on iso summa, mutten näe sitä niin.
Joku olisi varmaan ihan onnensa kukkuloilla tuosta asunnosta. Minä haluaisin siitä eroon helposti ja nopeasti, mutta ei se menee ihan niin. Täytyy suunnitella mihin rahansa seuraavaksi iskee ennen omaa omakotitaloa.
Mene*
Niin ja luulin minäkin joskus, että tuo asunto olisi melkein unelmien täyttymys sillä aikaa, kun odottelen oikeaa ajankohtaa ostaa oma talo. Ei se niin mennyt ja aika nopeasti melkein kadutti koko muutto. Toisaalta Toisaalta en sinne edelliseenkään halunnut jäädä. Enkä halunnut ostaa "toista samanlaista", koska tiesin ettei se ratkaise yhtään mitään.
Niin se on. Pilvilinnoja halutaan. Kaikki on lopulta entistä muutenkin. Montaigne mietti 1500 luvulla samaa, ihmiset haluavat jotain, jättiomaosuuden, sitten pelkäävät sen menettämistä niin että hyppäävät kärryjen alle. Mukaan ei tule paljoa, sama kaikille.
Omistajasuvut tappelee keskenään, välit menee, koko elämä yhtä omaisuuden mittaamista
Vierailija kirjoitti:
The chase is better than the catch.
Joo, joillakin miehillä mottona. Sitten 50-60- vuotiaita huomataan, että olikin aika tyhmä motto, eikä enää löydy ketään rinnalle.
Tuttavalla sama ongelma, jota itse ei tiedosta. Ostaa kengät. Pääsee kotiin. Olisi halunnutkin toiset. Saa lahjan. Olisi halunnut kaksi. Tässä tapauksessa sanoisin ahneus. Haluan ja haluan vielä parempaa ja vielä enemmän. Sitä mitä on, ei pysty arvostamaan. Aina tyytymätön ja lähes itkuinen pettymyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla sama ongelma, jota itse ei tiedosta. Ostaa kengät. Pääsee kotiin. Olisi halunnutkin toiset. Saa lahjan. Olisi halunnut kaksi. Tässä tapauksessa sanoisin ahneus. Haluan ja haluan vielä parempaa ja vielä enemmän. Sitä mitä on, ei pysty arvostamaan. Aina tyytymätön ja lähes itkuinen pettymyksestä.
Nykyaika on rakennettu sellaiseksi, että aina on mahdollisuus päivittää parempaan ja tuhlata rahaa. Esim. auto tai prätkä tai vene ei ole ikinä liian nopea vaan se on "ihan kiva" ja kovempaa pitäisi vähintään kiihtyä ehkä jopa kulkea.
Millä tavalla voi näyttää että hän on sinun?
Melkein kaikilla ihmisillä on tuo vaihe, teini-ikäisenä. Jotkut vielä 20-30-vuotiaina.
En oikein osaa auttaa, muuta kuin että opettele arvostamaan itseäsi. Sitten muita.
Elämä ei ole pelaamista.