Mitä kaipaat 1980-1990 luvulta?

Mitä nämä turvallisuuspuheet oikein ovat? Tilastojenkin valossa kaikki oli ennen vaarallisempaa. Liikenteessä kuoltiin enemmän, lapsikuolleisuus oli korkeampaa, kaikenlaisia onnettomuuksia oli enemmän, perheväkivaltaa oli enemmän, sairauksiin kuoltiin enemmän... Se että jossain Helsingin keskustan rautatieasemalla on levottomampaa, on aika marginaalinen ilmiö ja paikan voi kiertää, jos pelottaa. Suhteessa ihmismääriin on turvallisempaa kuin koskaan maailmanhistoriassa.

80-luvulla kouluissa oli harjoituksia ydinsodan varalle. Jotain suhteellisuudentajua ihmiset, jookos.

10 pennin irtokarkkeja, joita kiskalta sai valita.

Olin lapsi ysärin puoliväliin saakka. Lapsuudessa ja nuoruudessa kaipaan monia juttuja kyllä, mutta jos ihan maailmaa miettii, niin en vaihtaisi takaisin 80/90-luvulle.

Merkkareita.

Vihreää kajalia.

Olkatoppauksia 😅

Sai mennä kaverille soittamalla ovikelloa. Oli kotona tai ei ollu.

Salovaara liikenteessä

Lusin suoraa

Ei sitä kiireettömyyttä edes tajunnut.

Sitä että tervettä järkeä sai käyttää eikä joka asiaan ollut jotain typerää sääntöä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä turvallisuuspuheet oikein ovat? Tilastojenkin valossa kaikki oli ennen vaarallisempaa. Liikenteessä kuoltiin enemmän, lapsikuolleisuus oli korkeampaa, kaikenlaisia onnettomuuksia oli enemmän, perheväkivaltaa oli enemmän, sairauksiin kuoltiin enemmän... Se että jossain Helsingin keskustan rautatieasemalla on levottomampaa, on aika marginaalinen ilmiö ja paikan voi kiertää, jos pelottaa. Suhteessa ihmismääriin on turvallisempaa kuin koskaan maailmanhistoriassa.

80-luvulla kouluissa oli harjoituksia ydinsodan varalle. Jotain suhteellisuudentajua ihmiset, jookos.

Tätä mietin itsekin. Varmaan se on, kun netissä uutisoidaan kaikesta niin näyttävästi, että syntyy illuusio turvattomuudesta.

Kouluissa oikeasti kunnioitettiin opettajia, opiskeltiin ja perseilijät laitettiin tarkkikselle. Jos et osannut mitään, jätettiin luokalle. Lapsilta sai vaatiakin jotain. Lukio ja amis olivat oikeasti ihan kovatasoisia, ja vaativat työtä, että ne läpäisi. Korkeakouluissa/yliopistoissa ei mietitty, pitäisikö vaikkapa matematiikan ja kielten vaatimuksia höllätä, jotta opiskelijat saavat ne läpi.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vastasin aiemmin, että en mitään.

Kyllähän täällä hyviäkin juttuja on tullut esille.

Koulutuksen laatu, mistään koulusta ei päässyt läpi hengailemalla jos ei läpäissyt kokeita ja tehyt tehtäviän.

Työpaikkoja oli myös monenlaisille ihmisille.

Sen kun käveli tehtaaseen tms. ja kysyi, olisko töitä.

90-luvun alun lama oli iso isku.

Töissä oli vähemmän jonninjoutavaa byrokratiaa.

Se mikä tahansa työ saattoi olla jotain maailman tylsintä pakkaustyötä/lattian lakaisua tms josta maksettiin vähemmän kuin mitä nykyään saa tukina. Siihenhän se täystyöllisyys pitkälti perustui, matalan tuottavuuden työt pienellä palkalla oli ok sellaisille, jotka eivät mitään osanneet tai muuten olivat "työelämään soveltumattomia".

Ei pidä paikkaansa. Tietenkin, jos vertaat 30 vuoden takaista palkkaa nykyisiin tukiin, voit tulla tuohon johtopäätökseen, mutta petät itseäsi, koska et vertaa kustannustasoon. Jokainen tuli palkallaan toimeen ilman tukia, se kertoo jo paljon. Minulla on jotain vertailulukuja mielessä. 1978, kun menin ammattikoulun jälkeen töihin, ensin varastolle ja sitten kokonpanohommiin, sain palkkaa noin 2500mk. Mitä sillä sai. Pystyi käymään töissä 50km päässä, sai ostettu ilman velkaa 10 vuotta vanhan pikkuauton, joka maksoi 500-1000mk, säästin talven aikana rahat kuukauden interrail reissuun kuluineen ja 6 vuotta vanhaan 750 kuutioiseen moottoripyörään, joka muuten maksoi 5000mk, eli kahden kuukauden palkan. 

Kymmenen vuotta myöhemmin 1988 lähdin opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Silloin työkomemusta omaavan metallialan asentajan palkka oli jo 7000mk. Sillä oli hyvä ostovoima, teimme perheen kanssa kuukauden ulkomaanmatkoja, vaikka puoliso oli kotona hoitamassa kahta pienokaista. 1982 olimme ostaneet rintamamiestalon Länsi-Uudeltamaalta, joka maksettiin pois kuudessa vuodessa. 80 -luvun lopulla tätini oli valtiolla siivoustöissä ja sai 35mk/h palkkaa. Hän teki kuuden tunnin työpäivää ja pärjäsi mainiosti. Hinnat oli kuule poika ihan eri tasoa 80 -luvulla kuin nyt. Duunarillakaan ei mennyt 80 -luvun alussa vuokra-asuntoon kuin viidesosa palkasta. 

Täystyöllisyys perustui ihan muihin asioihin, sen ymmärtämiseksi sinun pitää opiskella vielä paljon makrotaloutta. 

-sitä että kukaan ei tuijottanut älypuhelinta. Ihmisten oli pakko katsoa toisiansa ja käyttää mielikuvitusta seurassa. Nykyään se menee niin että joku lukee töissä tauolla jonkun iltalehden uutisen ääneen ja toiset naurahtaa samalla kun katsovat omiin laitteisiinsa. Niin köyhää. Baareissakaan kukaan ei ollut leuka alhaalla.

-laadukaita vaatteita

-kaipaan myös kyläkauppoja, ennen maata kierrellessä saattoi löytää aina vaan uusia persoonallisia kauppoja eikä kaikki olleet ässää tai koota. Myös vanhat huoltoasemat olivat kivempia, ABC ei iske

-aika ennen somea. Toisaalta ihan hyvä että tieto kulkee puskaryhmissä, mutta tuntuu että kuka tahansa voi saada minkä tahansa asian iltapäivälehden uutisiin kun vaan tekee älämölön. Myös jotkut aatteet tuntuvat menevän välillä liian pitkälle kun mistään ei saa antaa kritiikkiä ilman että menettää maineensa tai jopa työnsä. Ne joilla ei ole mitään menetettävää, huutavat kovimmiten. Puheenaiheista tulee ihan ylipaisutettuja ja some on ottanut liikaa valtaa tiedonkulussa. Uskon esim somen vaikuttaneen eniten siihen että sossupummailu on ihan ok.

-jollain lailla sitä "vanhaa Suomea". Sitä että kaikki ei ollut niin kansainvälistä, kaikki asiat ei olleet instagramtähdiltä matkittuja. Suomea ja englantia ei puhuttu samassa lauseessa ja nuorisolla oli vähemmön paineita olla massaa joka käyttää vain Off Whitea ja muita trendijuttuja. Oli vähemmän kilpavarustelua kun vertailukohtana ei ollut jenkkin rikkaita someturhakkeita. 80-luvulla luokan suosituin tyttö käytti samoj a vaatteita kun epäsuosituinkin.

-lapset oli lapsia, ja aikuiset aikuisia

Kunnon pankkipalveluja. Yritin joku aika sitten avata tilin vuokravakuutta varten. Viime muuton yhteydessä vielä onnistui niin, että sai varata ajan pankkiin ja asia hoidettiin rauhassa ilman jonottelua.

Nyt kun yritin mennä pankkiin lähdin töistä aikaisemmin ja menin konttoriin, siellä kysyttiin heti ovella mitä asia koskee. Kello oli n. 15.00. Kerroin, että tarvitsen vuokravakuustilin mutta minua ei päästetty pankkiin ollenkaan niin mitättömän asian takia, eli en saanut edes vuoronumeroa, pankki oli sulkeutumassa klo 16.30 ja heillä oli 2 h jono.

Kysyin sitten voinko varata aikaa, sain kuulla että nykyään ei ole mahdollista varata aikaa muuten kuin esim. asuntolaina-asioissa. Ainoa keino oli asioida chat-palvelussa tai puhelimitse ja sitten saisin kotiin postin kautta paperit jotka voisin toimittaa vuokranantajalle.

Menin kotiin ja yritin soittaa pankin puhelinpalveluun, jonotusaika oli n. 20 minuuttia ja 10 min jonotuksen jälkeen puhelu katkesi ja olisin joutunut aloittamaan jonotuksen uudestaan.

Tässä vaiheessa meni hermo ja päätin että otan palkattoman vapaan töistä ja menen seuraavana päivänä pankkiin.

Näin teinkin ja olin pankissa heti aamulla. Taas vastassa oleva virkailija kysyi mitä asiani koskee ja kerroin että vuokravakuustiliä. Hän sitten suositteli, että voit helposti hoitaa asian netissä tai puhelimessa... Siinä vaiheessa löin nyrkin pöytään ja sanoin että nyt jumaliste se vuoronumero tänne, en jonota minuuttiakaan enää mihinkään puhelinpalveluun tai chattiin.

Sain vuoronumeron ja melkein heti pääsin hoitamaan asiaa ja hieman lepyin, muutoin olisin varmaan vaihtanut pankkia saman tien. Harkitsen kyllä asiaa vieläkin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä turvallisuuspuheet oikein ovat? Tilastojenkin valossa kaikki oli ennen vaarallisempaa. Liikenteessä kuoltiin enemmän, lapsikuolleisuus oli korkeampaa, kaikenlaisia onnettomuuksia oli enemmän, perheväkivaltaa oli enemmän, sairauksiin kuoltiin enemmän... Se että jossain Helsingin keskustan rautatieasemalla on levottomampaa, on aika marginaalinen ilmiö ja paikan voi kiertää, jos pelottaa. Suhteessa ihmismääriin on turvallisempaa kuin koskaan maailmanhistoriassa.

80-luvulla kouluissa oli harjoituksia ydinsodan varalle. Jotain suhteellisuudentajua ihmiset, jookos.

Ei pidä paikkaansa, että "kaikki" oli ennen vaarallisempaa. Ihmisen kokemaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa varmasti eniten katuväkivalta. Toisten kodeissa kokema väkivalta ei vähennä muiden turvallisuuden tunnetta, eikä ihminen yleensä tunne pelkoa myöskään liikenteessä, jos nyt ei olla jossain Intiassa. Liikennekuolemat ovat vähentyneet autojen turvallisuuden myötä. 

Katuväkivalta on lisääntynyt roimasti 80 -luvulta. Pahoinpitelyrikokset ovat kaksinkertaistuneet, raiskaukset liki kolminkertaistuneet. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on 6-7 kertaista 80 -lukuun verrattuna, mikä lisää myös ihmisten turvattomuutta, koska etenkin viime vuosina lasten hyväksikäyttö kodin ulkopuolella/julkisilla paikoilla on kasvanut roimasti. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta kun lasketaan hyväksikäytöksi eikä raiskaukseski ja etenkin nämä ovat lisääntyneet paljon, siinä voi olla osansa kulttuurieroillakin, koska joissakin kulttuureissa lapsia myös naitetaan aikuisille. 

Eli kyllä turvallisuus  on heikentynyt huimasti, se ei ole ainoastaan ihmisten subjektiivinen kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Jos miettii elämisen laatua, en kaipaa mitään. Kaikki on oikeasti paremmin. On kulttuuritarjontaa, ostosmahdollisuuksia, ravintoloita, palveluita, netin avulla voi hoitaa melkein kaiken nopeasti.

Jos miettii ihmisiä, paljonkin. Asenteet, aikaansaavuus, tietty nöyryys, yhteisöllisyys, tekemisen meininki. Nykyään ihmisillä on tapana lähinnä valittaa, etsiä syyllistä ulkoa omaan epäonneen jne. Elämä taitaa vaan olla ihan liian helppoa.

Kulttuuritoiminta oli 80 -luvulla vireämpää. Lähikauppoja, kivijalkamyymälöitä oli enemmän. Kaikki virastopalvelut ja oma kyläpoliisi oli pikkukylilläkin. Matkatoimistosta sai matkan paljon vaivattomammin kuin netistä. 

80-90 musiikkia, elokuvia, pelejä, asiaohjelmia, piirrettyjä

Minäkin kaipaan turvallisuutta. Sekä kotimaan että ulkomailla. Nykyään saa pelätä vaikka mitä iskua missä vaan on vähän enemmän ihmisiä.

Sukhoi-hävittäjien jylinää taivaalla Tallinnassa käydessä.

Musiikkia. En tiedä mitään hyvää ilmestyneen viimeiseen 10 vuoteen.

Sinkkumies

Kunnon rockmusiikkia. Radiomafia lähetti asiantuntevia erikoisohjelmia ja soitti kuunneltavaa musiikkia. 2000-luvun alun jälkeen valtavirtaan ei ole noussut merkittäviä rokkiyhtyeitä. YleX ja soittolistaradiot ovat kuuntelukelvottomia.

Musiikkia kuunneltiin hifilaitteilla lp-levyiltä (lämmin soundi) tai cd-levyiltä (kirkas sointi), ei pikkukuulokkeista tai halvasta kannettavasta monokaiuttimesta, pakattuna ja latteaksi kompressoituna bittivirtana.  

Muusikot saattoivat hankkia toimeentulonsa levyjen myynnillä ja tarjota kunnollisia albumikokonaisuuksia. Ysäritekno oli niin yksinkertaista että sitä saattoi tanssia vaikkei ollut musta. Nykyään kaikki on ihmeellistä r&b-venkoilua ilman kunnon melodioita. MTV lähetti musiikkivideoita eikä tositv:tä. 

Punkkarit ja grungerokkarit olivat uskottavasti muodin, narsismin ja laumailmiöiden vastaisia. Nykyisille hipstereille kaikki on ironista statementtia. Sana feminismi tarkoitti tiettyä aatetta ja periaatteita, ei käärettä omille mielipiteille. 

Olohuoneissa oli kirjahyllyjä joissa oli kirjoja. Seinillä oli oikeita maalattuja tauluja. Kirjakaupoista sai vuosienkin takaisia kirjoja, ei vain kuluvan vuodenajan hittikirjoja. 

Naiset eivät pukeutuneet makkarankuorileggingseihin talvellakin. Ihmiset halusivat näyttää aikuisilta, eivät ikiteineiltä. Muoti suosi luonnollista vartaloa (vain huippumuoti liian laihaa). Takamusta ei korostettu liikaa. 

Vaatteet kestivät käyttöä enemmän kuin yhden pesukerran.

80-luvun isot kampaukset olivat näyttäviä ja 90-luvun tukat raikkaita. Miehetkin saattoivat pitää jakausta. Kulmakarvat olivat oikeita eivätkä piirrettyjä. Luonnollista alapääkarvoitusta ei ajeltu tarpeettomasti pois. Miehet olivat yleensä parrattomia. 

Valitut palat -lehdessä oli 80-luvulla kiinnostavia juttuja. Nykyinen lehti on tyhjänpäiväinen läystäke.

Hiihtäminen sujui perinteisesti, ei tarvinnut opetella luistelutyyliä.

Abc-huoltamoiden värimaailma puuttui. Yritysnimiä valvottiin, ei ollut Itellaa Trafia Ifiä, Merita ja Leonia tulivat kyllä jo 90-luvulla.

Kuvattiin kunnon kameralla eikä huonolaatuisella kännykällä. Ei tarvinnut viritellä wifejä ja päivittää tietokoneita tabletteja tulostimia älypuhelimia musiikkia tai valokuvia varten. 

90-luvulla nettisivut olivat kiinnostavia ilman kuvia. Selaimen saattoi säätää olla lataamatta kuvia. Nyt edes 50 megan yhteys ei saa kilkesivuja latautumaan tarpeeksi nopeasti. 

90-luvun maailma oli päässyt pois kylmän sodan maailmasta. Optimismi vallitsi. Kansainvälinen islam ei kuulunut Suomeen. Monikulttuurisuus ei ollut iskusana. Rasismi osattiin kyllä tuomita. 

TATUOINNIT puuttuivat! Ei tramp stamppeja alaselässä.

Opisto oli opisto ja yliopisto yliopisto. Molemmista saattoi tulla kunnon ammattilaisia.

Ei ihmetelty, jos sukupuolia sanottiin olevan kaksi.

Televisiosarjat olivat 90-luvulla aika lailla samaa tasoa kuin nyt, elokuvat osin parempia, kaikkea ei tarvinnut suunnata lapsenmielisille. Elokuvateattereissa mainokset toimivat ihan kivasti viihdeillan tunnelmanluojia, ei ollut mitään kännykkäpelejä joita yleisön pitäisi pelata. Ei turhia 3d-laseja!

Hyvämaineisen kodinkoneen saattoi odottaa kestävän käyttöä.

Amerikkalaiset eivät olleet puoliksi sisällissodassa. Netti ei ollut tuonut näkyville, millaisia typeryksiä suuri osa ihmisistä on. 

Tuntuu että nykyään on vain kaikkea ihan liikaa ja toisaalta moni asia on muuttunut ihan liian helpoksi. Valintojen tekeminen vaikeutuu mitä enemmän on vaihtoehtoja. Ihmiselle ei myöskään ole hyväksi ns. helppo elämä. Asioita osaa arvostaa vain, jos niiden eteen on joutunut näkemään vähän vaivaakin.

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivalta on lisääntynyt roimasti 80 -luvulta. Pahoinpitelyrikokset ovat kaksinkertaistuneet, raiskaukset liki kolminkertaistuneet. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on 6-7 kertaista 80 -lukuun verrattuna, mikä lisää myös ihmisten turvattomuutta, koska etenkin viime vuosina lasten hyväksikäyttö kodin ulkopuolella/julkisilla paikoilla on kasvanut roimasti. 

Saisinko jotain todistetta tälle? Muutakin kuin omaa mutuiluasi?

Minua on ahdisteltu lapsena 70-luvulla ja nuorena 80-luvulla. Silloin asioista vain ei saanut puhua. 

Itse pelkään liikenteessä edelleen. Mistä sitä tietää milloin autooni törmää joku kahjo kaahari? Nykyään tuntuu kuitenkin turvallisemmalta, koska autojen turvalaitteet ovat kehittyneet siitä mitä olivat vielä 90-luvulla. Ja näkeehän sen liikennekuolemienkin määrissä.

Ihmisillä on tapana pelätä outoa ja epätavallista, vaikka tuttu ja tavallinen aiheuttaisi paljon enemmän vaaratilanteita. Se tuttu ja tavallinen on ajan saatossa muuttunut yhä turvallisemmaksi, mutta emme vain tule kiinnittäneeksi tähän kehitykseen huomiota. Siksi emme huomaa turvallisuuden paranemista.

Ihanaa nuoruutta, Seppälän kuvastoa..ai että se oli odotettu ja kova juttu silloin. Ja ei muuta kuin tilaus vetämään ja taas oli uusimmat muotikuteet päällä :)