Mitä kaipaat 1980-1990 luvulta?

Ihan sarvia ja hampaita kysyn: mitä käytännön taitoja on 20-vuotiailla ja nuoremmilla?

Eli mitä osaat tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mummoikäinen jo tässä, siis juuri eläkkeelle jäänyt, muistelen aina 80-lukua parhaana vuosikymmenenä ikinä.  Ajattelen lähinnä työelämää.  Tuntui että varaa oli vaikka mihin, saatiin käydä kaikki kurssit ja teemapäivät mitä vaan haluttiin, tavattiin kolleegoja ympäri Suomea, työnantaja järjesti vaikka mitä.  Oli aina hienosti järkättyjä pikkujouluja kunnon tarjoiluineen, oltiin seminaareissa, milloin maalla milloin merellä, töissä saatiin käyttää luovuutta (humaani ala), oli kivoja virkistyspäiviä ja -matkoja, messuja ja työpaikkavierailuja ja tietysti muutenkin kaikki se oli kivaa, kun kaikki oltiin nuoria.  Sitten vaan kaikkea alettiin kiristää ja vähentää ja karsia.  Lopulta ei 2000-luvulle tultaessa ollut enää juuri mitään.  Hyvä jos pullakahvit saatiin joulun alla.

Yhteen aikaan oli sellainen tilanne, että kun kysyttiin työvoimatoimistosta meille työllistettävää töihin, ei saatu, kun kaikki oli jo töissä.

Jostain syystä mulle tulee 80-luvusta aina mieleen Kake Randelin.  Ja ne huoltsikkakasetit, joita huudatettiin autostereoista. 

90-luvun lopulla mun paras ystävä kuoli.  Mulle tuli sellainen tunne, että mun nuoruuteni kuoli samalla.  Mikään ei sen jälkeen ollut enää samaa kuin ennen.  Tuli uusia ystäviä, mutta ei enää samaa kuin ennen. 

80-luku oli varmasti taloudellisesti parasta aikaa, mutta kyllä mun mielestä Suomi on elänyt hyvää kasvun aikaa sieltä 60-luvulta lähtien. 

Internet tuli töihin 90-luvulla ja helpotti ihan valtavasti työntekoa, paljon sellaista manuaalista rasitetta lähti taivaan tuuliin.  Mä rakastin töissä mun työpöytää ja sitä konetta siinä, kun sillä pystyi niin vaivattomasti saamaan aikaan sen, mikä ennen vaati valtavasti työtä.  Toisaalta tuli uudenlaisia haasteita, niin ettei työt loppujen lopuksi vähentyneet.  Mutta vaivattomampaa oli.

Minusta netti on tehnyt elämästä hankalampaa. Nyt jokainen hoitaa itsepalvelun kaiken netissä saamatta tekemästään itsepalvelun hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempiani (ovat jo kuolleet), tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja että elämä kantaa. 1990-luvulla elämä oli suurimmaksi osaksi hyväntahtoista, ihmisillä oli todellakin yritystä ja luottamusta parempaan.

Ei ollut. Silloin oli pahin lama ikinä

Olikohan pahin loppujen lopuksi. Vai oliko tämä nyt viime vuonna päättynyt 10 vuotta kestänyt pahin. 

90-luvulla mentii toki nopeasti ja syvälle, mutta on tämä 10 vuoden riutuminenkin aika tuskaista ollut. Taitaa BKT edelleen olla matalampi kuin 2008?

Oli kaikilla mittareilla pahempi lama ja kosketti suurta joukkoa

Kuinka monta työtöntä 90-luvun lamassa vs. 2009-2017 lamassa?

Työttömyysprosentti oli yli 20 ysärillä. Nytkin pahimmillaan ollut jotain kymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Palvelua joka paikassa itsepalvelun sijaan. Joka paikassa oli joku neuvomassa tai palvelemassa. (Esim pankit oli joka kulmalla ja kaikista sai rahaa)

Tämä on kyllä mukava dilemma, monien kauppojenhan ei tarvitse ottaa liian isoja seteleitä vastaan. Toisaalta edes pankissakaan et voi sitä särkeä, kun ei niissä välttämättä liikutella rahaa enää ollenkaan. Mites, jos on saanut vaikka paljon lahjarahaa onko senkin tallettaminen nykyään pirun vaikeaa? Mikä pointti pankkien olemassaololle enää siis onkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempiani (ovat jo kuolleet), tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja että elämä kantaa. 1990-luvulla elämä oli suurimmaksi osaksi hyväntahtoista, ihmisillä oli todellakin yritystä ja luottamusta parempaan.

Ei ollut. Silloin oli pahin lama ikinä

Olikohan pahin loppujen lopuksi. Vai oliko tämä nyt viime vuonna päättynyt 10 vuotta kestänyt pahin. 

90-luvulla mentii toki nopeasti ja syvälle, mutta on tämä 10 vuoden riutuminenkin aika tuskaista ollut. Taitaa BKT edelleen olla matalampi kuin 2008?

Oli kaikilla mittareilla pahempi lama ja kosketti suurta joukkoa

Kuinka monta työtöntä 90-luvun lamassa vs. 2009-2017 lamassa?

Työttömyysprosentti oli yli 20 ysärillä. Nytkin pahimmillaan ollut jotain kymmentä.

Taitaa olla nytkin. Jos työllisyysprosentti on noin 72 vai mikä se hallituksen tavoite olikaan, mikä sekin on saavutettu tilastokikkailulla lähinnä, niin pakkohan sen on olla aika suuri?

En oikeastaan kaipaa muuta kuin sellaista tiettyä tervettä järkeä. Itsestä ja perheestä pidetään huolta, naapureita yms autetaan, joka asiasta syytä ei ulkoistettu valtiolle tai jollekin muulle, jne.

Muuten elämä on nykyään kaikilla mittareilla parempaa. Talous voi paremmin kuin koskaan, tiede on tuonut innovaatioita esim terveydenhoitoon ja teknologiaan jnejne. Moni tauti joka tänä päivänä on hoidettavissa, oli esim kasarilla kuolemaksi. Itse pidän digitalisaatiota vain hyvänä asiana jne. Ysärillä taas oli aivan kaamea lama, jonka seurauksia maksetaan vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempiani (ovat jo kuolleet), tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja että elämä kantaa. 1990-luvulla elämä oli suurimmaksi osaksi hyväntahtoista, ihmisillä oli todellakin yritystä ja luottamusta parempaan.

Ei ollut. Silloin oli pahin lama ikinä

Olikohan pahin loppujen lopuksi. Vai oliko tämä nyt viime vuonna päättynyt 10 vuotta kestänyt pahin. 

90-luvulla mentii toki nopeasti ja syvälle, mutta on tämä 10 vuoden riutuminenkin aika tuskaista ollut. Taitaa BKT edelleen olla matalampi kuin 2008?

Oli kaikilla mittareilla pahempi lama ja kosketti suurta joukkoa

Kuinka monta työtöntä 90-luvun lamassa vs. 2009-2017 lamassa?

Työttömyysprosentti oli yli 20 ysärillä. Nytkin pahimmillaan ollut jotain kymmentä.

Taitaa olla nytkin. Jos työllisyysprosentti on noin 72 vai mikä se hallituksen tavoite olikaan, mikä sekin on saavutettu tilastokikkailulla lähinnä, niin pakkohan sen on olla aika suuri?

Höpsistä. Työttömyysprosenttia ei lasketa 100-työllisyysprosentti.

Ammattietiikkaa ja -taitoa. Ei ollut niin, että kukaan ei vastaa mistään vaan kun asioit firmassa x, sait sen kokonaispalvelun laadukkaasti. Nykyään joka hemmo vastaa jostain minimaalisen pienestä tontista eikä kukaan hallitse kokonaisuuksia.

Samoin koulutus oli laadukkaampaa ja jos joku valmistui tiettyyn ammattiin, hän oli oikeasti valmis junioritason osaaja, ei mikään koulussa muutaman vuoden hengaillut pöljäke.

Ja lapsilta, nuorilta ja aikuisiltakin sai vaatia asioita ilman että heti ahdistuttiin.

Sitä että arvot eivät olleet näin materiakeskeiset.

Nuoruutta

Vierailija kirjoitti:

Miehen lerssi vielä oli toimintakunnossa.

Ja sinunkaan toosasi ei vielä muistuttanut velhon hihaa.

Silloin lapsena sain lotota ja ostella arpoja, nykyään sekin on k-18.

Sitä kun ei tarvinnut kuunnella suomiräppia joka tuutista!

Vastasin aiemmin, että en mitään.

Kyllähän täällä hyviäkin juttuja on tullut esille.

Koulutuksen laatu, mistään koulusta ei päässyt läpi hengailemalla jos ei läpäissyt kokeita ja tehyt tehtäviän.

Työpaikkoja oli myös monenlaisille ihmisille.

Sen kun käveli tehtaaseen tms. ja kysyi, olisko töitä.

90-luvun alun lama oli iso isku.

Töissä oli vähemmän jonninjoutavaa byrokratiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että arvot eivät olleet näin materiakeskeiset.

Oli sitä 80-luvun lopulla sitäkin, ns. juppikulttuuri.

2000-luvulla kyllä paremmin sallitaan valtavirrasta poikkeava elämäntyyli.

Sellaista yleistä turvallisuuden tunnetta ja perusluottamusta kanssaihmisiin. Impivaaralaisessa Suomessa oli etunsa.

Omaa nuoruutta. 

Vierailija kirjoitti:

80 -luvulta: Täystyöllisyyttä. Velatonta, itsenäistä Suomea, jolla oli omat rajat, oma valuutta, oma ulko- ja turvallisuus- sekä talouspolitiikka. Itsenäisten valtioiden Eurooppaa, jossa oli kiva matkustella passintarkastuksista huolimatta, jokainsen valtion kulttuuri oli autokantaa myöden erilainen. Vapautta, elämä oli paljon vapaampaa, meitä rajoittavia sääntöjä ja lakeja oli vain murto-osa nykyisestä. 

Lisäksi sitä, ettei tasa-arvo merkinnyt sitä, että naisten pitää olla miehekkäitä, omia huonosti käyttäytyvien miesten tapoja. Naisellisuus ja miehekkyys merkitsi paljon muutakin kuin ulkonäköä. 

Kun Suomi ryhtyi täyttämään EU:hun liittymisen ehtoja 80 -luvulla, rahamarkkinat vapautettiin niin, että maa pumpattiin täyteen ulkomaista lainarahaa. Sen seurauksena syntyi kuplatalous ja valtavan nopea yksityisen sektorin ja kotitalouksien velkaantuminen. Vuonna 1990 laitettiin rahahanat kiinni, jolloin vakuuksien arvot romahtivat, alkoi valtava konkurssiaalto ja esim. asuntojen kysyntä romahti. Omaisuudet siirtyivät velkojille, Suomen kansallisuusvarallisuus menetettiin ulkomaille, velat jäivät velallisille ja tästä seuranneen työttömyysaallon vuoksi myös valtio velkaantui. Työttömyys jäi pysyväksi, vieläkin se on todellisuudessa 15% (tvp-toimenpiteissä ja osa-aikatyössä olevat huomioiden).  Teimme itsestämme huutolaisia, käskyläisiä, EU:n juoksupoikia. 

Assburger kirjoitti:

Vastasin aiemmin, että en mitään.

Kyllähän täällä hyviäkin juttuja on tullut esille.

Koulutuksen laatu, mistään koulusta ei päässyt läpi hengailemalla jos ei läpäissyt kokeita ja tehyt tehtäviän.

Työpaikkoja oli myös monenlaisille ihmisille.

Sen kun käveli tehtaaseen tms. ja kysyi, olisko töitä.

90-luvun alun lama oli iso isku.

Töissä oli vähemmän jonninjoutavaa byrokratiaa.

Se mikä tahansa työ saattoi olla jotain maailman tylsintä pakkaustyötä/lattian lakaisua tms josta maksettiin vähemmän kuin mitä nykyään saa tukina. Siihenhän se täystyöllisyys pitkälti perustui, matalan tuottavuuden työt pienellä palkalla oli ok sellaisille, jotka eivät mitään osanneet tai muuten olivat "työelämään soveltumattomia".

Jos miettii elämisen laatua, en kaipaa mitään. Kaikki on oikeasti paremmin. On kulttuuritarjontaa, ostosmahdollisuuksia, ravintoloita, palveluita, netin avulla voi hoitaa melkein kaiken nopeasti.

Jos miettii ihmisiä, paljonkin. Asenteet, aikaansaavuus, tietty nöyryys, yhteisöllisyys, tekemisen meininki. Nykyään ihmisillä on tapana lähinnä valittaa, etsiä syyllistä ulkoa omaan epäonneen jne. Elämä taitaa vaan olla ihan liian helppoa.