Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat 1980-1990 luvulta?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
On siis kiistaton fakta, että turvattomuus on lisääntynyt tältä osin 80 -luvulta paljon.
Minusta nyt on turvallisempaa, kun aviopuolisokin voi olla raiskaaja. Siis että voin marssia poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, jos se pakolla rupeaa panemaan. Ennen olisi siellä vain kohautettu olkia ja sanottu että se on voi voi.
Ja mitä nyt itse kukin pelkää. Minä pelkään eniten liikenteessä, ja se on muuttunut paljon turvallisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivalta on lisääntynyt roimasti 80 -luvulta. Pahoinpitelyrikokset ovat kaksinkertaistuneet, raiskaukset liki kolminkertaistuneet. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on 6-7 kertaista 80 -lukuun verrattuna, mikä lisää myös ihmisten turvattomuutta, koska etenkin viime vuosina lasten hyväksikäyttö kodin ulkopuolella/julkisilla paikoilla on kasvanut roimasti.
Saisinko jotain todistetta tälle? Muutakin kuin omaa mutuiluasi?
Minua on ahdisteltu lapsena 70-luvulla ja nuorena 80-luvulla. Silloin asioista vain ei saanut puhua.
Itse pelkään liikenteessä edelleen. Mistä sitä tietää milloin autooni törmää joku kahjo kaahari? Nykyään tuntuu kuitenkin turvallisemmalta, koska autojen turvalaitteet ovat kehittyneet siitä mitä olivat vielä 90-luvulla. Ja näkeehän sen liikennekuolemienkin määrissä.
Ihmisillä on tapana pelätä outoa ja epätavallista, vaikka tuttu ja tavallinen aiheuttaisi paljon enemmän vaaratilanteita. Se tuttu ja tavallinen on ajan saatossa muuttunut yhä turvallisemmaksi, mutta emme vain tule kiinnittäneeksi tähän kehitykseen huomiota. Siksi emme huomaa turvallisuuden paranemista.
Kuule lähteenäni on tilastokeskus ja poliisi. Opettelepa kuule itse selvittämään tilastot. En aio laittaa sulle linkkejä, enkä tulla kattamaan pöytää. Sen verran voin sanoa, että väkivaltarikokset ovat lisääntyneet 80 -luvulta alle 20 tuhannesta 35-40 tuhannen väliin, lisäksi selvittämisprosentti on pudonnut reilu noin 90 prosentista jonnekin 70 prosentin tietämille, mikä osaltaan lisää turvattomuutta. Raiskausten määrä oli 80 -luvun puolivälissä noin 300, nyt se on vaihdellut 1000-1200 huitteilla. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön määrät ovat kasvaneet 6-7 kertaiseksi, nekin tilastot löytyy samoista lähteistä, mutta en nyt muista ulkoa määriä, vain suhdeluvun.
Ihan turha selittää jollain omilla kokemuksillasi, niillä ei ole mitään todistusarvoa, vain tilastot merkitsevät, tuollaiset "niistä ei silloin saanut puhua" jutut ovat täyttä mutua ja pötyä. Yhtälailla nykyään nuoret ja aikuisetkin häpeävät kertoa uhriksi joutumisiaan, jotain metoo kampanjaa ei tähän kannata vetää, se on uusi ilmiö ja nyt puhutaan pitkäaikaisesta tilastokehityksestä. Faktaa on, että väkivaltarikokset ovat lisääntyneet kaksikertaiseksi, raiskaukset 3-4 kertaisesti ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö 6-7 kertaiseksi.
Ihan faktaa on se ettei 80 ja 90 luvuilla ilmoitettu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei edes pidetty samoja asioita rikoksina.
Nykyään asiasta puhutaan ihan eri tavalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siis kiistaton fakta, että turvattomuus on lisääntynyt tältä osin 80 -luvulta paljon.
Minusta nyt on turvallisempaa, kun aviopuolisokin voi olla raiskaaja. Siis että voin marssia poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, jos se pakolla rupeaa panemaan. Ennen olisi siellä vain kohautettu olkia ja sanottu että se on voi voi.
Ja mitä nyt itse kukin pelkää. Minä pelkään eniten liikenteessä, ja se on muuttunut paljon turvallisemmaksi.
Raiskausten määrän kasvu johtuu juurikin tästä, että nykyään raiskaus avioliitossa on rikos. Ennen ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvulla noista rikoksista harvemmin ilmoitettiin poliisille.
Raiskaajia olivat vain puskaraiskaajat ja pedofiileja pikkulapsia houluttelevat namusedät.
Enon, naapurin sedän jne. hyväksikäyttämät kärsivät traumansa kaikessa hiljaisuudessa.Jos naaprikylän nuorisoseuralla tuli turpiin, ei siitä nostettu kannetta.
Höpö höpö. Tuolla tavalla sinä vain valehtelet itsellesi ja muille. Ensin pyydetään faktoja, sitten kun tilastot eivät tue omaa väittämää ja uskomusta, niin alkaa selittely. Ne tilastot, jotka tukevat omaa väittmää kelpaavat kyllä. Tuolla pohjalla argumentaatiosi taso on nolla. Faktaa on, että väkivaltarikokset ovat kaksinkertaistuneet, seksuaalirikokset moninkertaistuneet.
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta vähän samoilla linjoilla. Tilastoja pitää osata myös tulkita. Jos et ihan oikeasti ymmärrä, että raiskausten ilmoittamisessa on tapahtunut radikaali muutos tällä vuosituhannella entisiin aikoihin verrattuna, niin noiden tilastojen tavaaminen osaltasi on täysin turhaa.
Tässä hieman faktaa siitä, minkälaisessa maailmassa elimme vielä parikymmentä vuotta sitten: Ennen vuoden 1998 lainmuutosta laissa käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta.Väkisinmakaamisella tarkoitettiin naisen pakottamista avioliiton ulkopuoliseen vaginaaliseen sukupuoliyhdyntään. Vuonna 1994 väkisinmakaamisen määritelmästä poistettiin maininta avioliitosta, mutta uhrina saattoi edelleen olla vain nainen vuoteen 1998 asti, ja uhrina oleva mies tai poika saattoi syyllistyä siveellisyysrikokseen. Vuonna 1994 raiskausta alettiin soveltaa rikosnimikkeenä myös avioliiton sisäisiin tapauksiin.
Itse olen elänyt liki kuusi vuosikymmentä ja muistan erittäin hyvin vielä ne ajat jolloin kynnys ilmoittaa raiskauksesta oli erittäin korkea, eikä avioliiton sisäisiä väkisinmakamiisia pidetty raiskauksena lainkaan.
En ota sen kummemmin kantaa siihen, oliko maailma ennen turvattomampi, vai turvallisempi, kuin nykyään, mutta karu fakta on se, että huumeongelmaa ei varsinkaan pikkukaupungeissa ollut olemassakaan vielä 80-luvulla, kun se valitettavasti tänä päivänä on karua arkea ja erittäin suuri ongelma minunkin pienessä kotikaupungissani.
Muovisia,pehmeitä pöytätabletteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ihmiset olivat jotenkin suoraselkäisempiä. Tuilla elämistä ei ylistetty, elämässä piti olla joku suunnitelma ja tyhmyyttä ja sivystymättömyyttä ei pidetty ylpeilyn aiheena. Nykyään sillä tekee rahaa ja suoranaista vajaa-älyisyyttä pidetään ihan hyväksyttynä ja jotenkin puoleensavetävänä. Enää ei tunnu olevan oikeaa ja väärää tietoa, on teorioita ja aatteita joita pieni äänekäs joukko mesoaa. Esimerkkeinä flat earth ja en-edes-muista-kuinka-monta sukupuolta.
Äärioikeisto tarkoitti skinejä. Radikaalioikeisto eduskuntapuolueena oli tuntematon asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä hetkeä, kun tuli kotiin koulusta ja siellä tuli Jyrki ja Marienhof televisiosta ja äiti oli leiponut pullaa : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä turvallisuuspuheet oikein ovat? Tilastojenkin valossa kaikki oli ennen vaarallisempaa. Liikenteessä kuoltiin enemmän, lapsikuolleisuus oli korkeampaa, kaikenlaisia onnettomuuksia oli enemmän, perheväkivaltaa oli enemmän, sairauksiin kuoltiin enemmän... Se että jossain Helsingin keskustan rautatieasemalla on levottomampaa, on aika marginaalinen ilmiö ja paikan voi kiertää, jos pelottaa. Suhteessa ihmismääriin on turvallisempaa kuin koskaan maailmanhistoriassa.
80-luvulla kouluissa oli harjoituksia ydinsodan varalle. Jotain suhteellisuudentajua ihmiset, jookos.
Ei pidä paikkaansa, että "kaikki" oli ennen vaarallisempaa. Ihmisen kokemaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa varmasti eniten katuväkivalta. Toisten kodeissa kokema väkivalta ei vähennä muiden turvallisuuden tunnetta, eikä ihminen yleensä tunne pelkoa myöskään liikenteessä, jos nyt ei olla jossain Intiassa. Liikennekuolemat ovat vähentyneet autojen turvallisuuden myötä.
Katuväkivalta on lisääntynyt roimasti 80 -luvulta. Pahoinpitelyrikokset ovat kaksinkertaistuneet, raiskaukset liki kolminkertaistuneet. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on 6-7 kertaista 80 -lukuun verrattuna, mikä lisää myös ihmisten turvattomuutta, koska etenkin viime vuosina lasten hyväksikäyttö kodin ulkopuolella/julkisilla paikoilla on kasvanut roimasti. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta kun lasketaan hyväksikäytöksi eikä raiskaukseski ja etenkin nämä ovat lisääntyneet paljon, siinä voi olla osansa kulttuurieroillakin, koska joissakin kulttuureissa lapsia myös naitetaan aikuisille.
Eli kyllä turvallisuus on heikentynyt huimasti, se ei ole ainoastaan ihmisten subjektiivinen kokemus.
Tässä tilastoa ihan viime vuosilta. Laskussa mennään http://www.stat.fi/til/rpk/2018/01/rpk_2018_01_2018-06-14_tie_001_fi.ht…
.
https://findikaattori.fi/fi/97
.
Haloo! Nyt oli puhe 80 -luvusta. Muutaman vuoden tarkastelussa nousut ja laskut vaihtelevat aina.
Faktaa: 1985 väkivaltarikokset alle 20 tuhatta. 2010 luvulla 35-40 tuhatta. Raiskaukset 1985 noin 300, 2010 luvulla 1000-1200. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset 6-7 kertaiset. Se on totta, että henkirikokset ovat vähentyneet. Pysytään nyt vaan faktoissa, väkivaltarikollisuus, raiskaukset ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat kasvaneet roimasti 80 -luvulta, jopa moninkertaisesti.
Lainaus "Vuonna 2016 Suomessa surmattiin kuolemansyytietojen mukaan 63 ihmistä. Määrä oli pienin sitten vuoden 1895. Väestöön suhteutettu kuolleisuus, 1,14 uhria 100 000 asukasta kohti, oli matalin tilastoitu vuoden 1782 jälkeen ja neljänneksi alhaisin koko vuodesta 1754 alkaneen kuolemansyytilastoinnin aikana. Vähäisempää tilastoitu henkirikollisuus on ollut vain vuosina 1758, 1771 ja 1782. 1700-luvun tilastot ovat kuitenkin huomattavasti nykytilastoja epäluotettavammat, joten todellisuudessa henkirikollisuuden taso on viime vuosina ollut koko tunnetun rikoshistoriamme alhaisin. 1990-luvulta alkaneen laskevan henkirikollisuustrendin myötä ovat vähentyneet nimenomaan miesten tekemät henkirikokset, niin miehiin kuin naisiinkin kohdistuneet. Naisten henkirikollisuudessa muutokset ovat olleet viime vuosikymmeninä vähäisiä."
Tässä lisäksi tilastoa rikosten kokonaismäärästä
https://findikaattori.fi/fi/11
Nyt ollaan noin 1988 tasolla. Ysärillä oli paljon enemmän rikollisuutta kuin nyt. Kasarin alussa oli vähemmän rikollisuutta, mutta väkilukukin oli noin 4,8 miljoonaa, kun se nyt on 5,5 miljoonaa.
Sinäkin olet oikeassa rikosten kokonaismäärien ja henkirikosten suhteen. Pelkkä henkirikosten väheneminen ei kuitenkaan lisää merkittävästi turvallisuutta. Rikosten kokonaismääräkin johtaa harhaan, esim. autovarkauksien määrä on vähentynyt.
Eniten turvallisuus on heikentynyt 80 -luvulta merkittävällä väkivalta- ja seksuaalirkosten kasvulla.
Se ei muuta sitä tosiasiaa, että väkivaltarikosten määrä on kaksinkertaistunut 80 -luvulta, raiskausten määrä 3-4 kertainen ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten määrä 6-7 kertainen. Asukasluvun muutos on ollut vain reilu 10%, joten sillä ei ole paljon vaikutusta.
Ihmisillä on ihan perusteltu syy turvattomuuden listääntymiseen. Väkivaltarikosten määrä on kaksinkertaistunut raiskausten määrä 3-4 kertaistunut 80 -luvulta. Se nyt vain on fakta.
No et sinä voi määrätä, että vain väkivalta/seksuaalirikokset liittyvät turvallisuuteen. Omaisuus, henki jne rikokset ovat ihan yhtä lailla osa tätä. Rikosten kokonaismäärä olkoot aika puolueeton mittari tästä. Sen lisäksi on kaikki muu turvallisuus, kuten onnettomuudet, kuolleisuus sairauksiin, lapsikuolleisuus, liikenneonnettomuudet, sodan uhka, perhe- ja parisuhdeväkivalta...
Jokaisen turvallisuuden kokemus on hänen omansa. Minä koen väkivaltarikosten ja raiskausten määrän lisänneen turvattomuutta, vaikka maassa tapetaankin vuodessa muutama ihminen vähemmän tai omaisuusrikoksia on vähemmän. Aika moni muukin tässä keskustelussa on kokenut samoin.
Jokaisella on oikeus myös mielipiteeseen, millainen vaikutus milläkin rikollisuudella on turvallisuuteen. Minun mielestäni turvattomuutta lisää huomattavasti enemmän se tieto, että väkivaltarikoksen uhriksi joutuu 20 tuhatta ihmistä enemmän vuodessa kuin 80 -luvulla ja raiskauksen uhriksi nelinkertainen määrä. tai että lapsellasi on 7 kertainen riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi kuin 80 -luvula.
Se ei kuitenkaan paljon lisänne kenenkään turvallisuuden tunnetta, että tietää kaupoista varastettavan vähemmän tavaraa tai että on pienempi riski menettää polkupyöränsä varkaalle.
Jos riski joutua hakatuksi, raiskatuksi tai lapsesi joutuminen hyväksikäytön uhriksi on moninkertainen verrattuna 80 -lukuun, se kyllä lisää turvattomuutta huomattavasti, vaikka omaisuusrikokset olisivatkin vähentyneet. Ihmisen fyysinen turvallisuus määrittää kuitenkin valtaosin turvallisuuden kokemuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivalta on lisääntynyt roimasti 80 -luvulta. Pahoinpitelyrikokset ovat kaksinkertaistuneet, raiskaukset liki kolminkertaistuneet. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on 6-7 kertaista 80 -lukuun verrattuna, mikä lisää myös ihmisten turvattomuutta, koska etenkin viime vuosina lasten hyväksikäyttö kodin ulkopuolella/julkisilla paikoilla on kasvanut roimasti.
Saisinko jotain todistetta tälle? Muutakin kuin omaa mutuiluasi?
Minua on ahdisteltu lapsena 70-luvulla ja nuorena 80-luvulla. Silloin asioista vain ei saanut puhua.
Itse pelkään liikenteessä edelleen. Mistä sitä tietää milloin autooni törmää joku kahjo kaahari? Nykyään tuntuu kuitenkin turvallisemmalta, koska autojen turvalaitteet ovat kehittyneet siitä mitä olivat vielä 90-luvulla. Ja näkeehän sen liikennekuolemienkin määrissä.
Ihmisillä on tapana pelätä outoa ja epätavallista, vaikka tuttu ja tavallinen aiheuttaisi paljon enemmän vaaratilanteita. Se tuttu ja tavallinen on ajan saatossa muuttunut yhä turvallisemmaksi, mutta emme vain tule kiinnittäneeksi tähän kehitykseen huomiota. Siksi emme huomaa turvallisuuden paranemista.
Kuule lähteenäni on tilastokeskus ja poliisi. Opettelepa kuule itse selvittämään tilastot. En aio laittaa sulle linkkejä, enkä tulla kattamaan pöytää. Sen verran voin sanoa, että väkivaltarikokset ovat lisääntyneet 80 -luvulta alle 20 tuhannesta 35-40 tuhannen väliin, lisäksi selvittämisprosentti on pudonnut reilu noin 90 prosentista jonnekin 70 prosentin tietämille, mikä osaltaan lisää turvattomuutta. Raiskausten määrä oli 80 -luvun puolivälissä noin 300, nyt se on vaihdellut 1000-1200 huitteilla. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön määrät ovat kasvaneet 6-7 kertaiseksi, nekin tilastot löytyy samoista lähteistä, mutta en nyt muista ulkoa määriä, vain suhdeluvun.
Ihan turha selittää jollain omilla kokemuksillasi, niillä ei ole mitään todistusarvoa, vain tilastot merkitsevät, tuollaiset "niistä ei silloin saanut puhua" jutut ovat täyttä mutua ja pötyä. Yhtälailla nykyään nuoret ja aikuisetkin häpeävät kertoa uhriksi joutumisiaan, jotain metoo kampanjaa ei tähän kannata vetää, se on uusi ilmiö ja nyt puhutaan pitkäaikaisesta tilastokehityksestä. Faktaa on, että väkivaltarikokset ovat lisääntyneet kaksikertaiseksi, raiskaukset 3-4 kertaisesti ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö 6-7 kertaiseksi.
Ihan faktaa on se ettei 80 ja 90 luvuilla ilmoitettu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei edes pidetty samoja asioita rikoksina.
Nykyään asiasta puhutaan ihan eri tavalla
Jos se on faktaa, sinulla on varmasti asiasta tilasto, josta selviää hyväksikäyttöjän määrä ja ilmoitusten määrä eri vuosikymmeninä. Muu on fiktiota ja pyrkimys kaunistela tilastoja, myös viranomaisten toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvulla noista rikoksista harvemmin ilmoitettiin poliisille.
Raiskaajia olivat vain puskaraiskaajat ja pedofiileja pikkulapsia houluttelevat namusedät.
Enon, naapurin sedän jne. hyväksikäyttämät kärsivät traumansa kaikessa hiljaisuudessa.Jos naaprikylän nuorisoseuralla tuli turpiin, ei siitä nostettu kannetta.
Höpö höpö. Tuolla tavalla sinä vain valehtelet itsellesi ja muille. Ensin pyydetään faktoja, sitten kun tilastot eivät tue omaa väittämää ja uskomusta, niin alkaa selittely. Ne tilastot, jotka tukevat omaa väittmää kelpaavat kyllä. Tuolla pohjalla argumentaatiosi taso on nolla. Faktaa on, että väkivaltarikokset ovat kaksinkertaistuneet, seksuaalirikokset moninkertaistuneet.
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta vähän samoilla linjoilla. Tilastoja pitää osata myös tulkita. Jos et ihan oikeasti ymmärrä, että raiskausten ilmoittamisessa on tapahtunut radikaali muutos tällä vuosituhannella entisiin aikoihin verrattuna, niin noiden tilastojen tavaaminen osaltasi on täysin turhaa.
Tässä hieman faktaa siitä, minkälaisessa maailmassa elimme vielä parikymmentä vuotta sitten: Ennen vuoden 1998 lainmuutosta laissa käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta.Väkisinmakaamisella tarkoitettiin naisen pakottamista avioliiton ulkopuoliseen vaginaaliseen sukupuoliyhdyntään. Vuonna 1994 väkisinmakaamisen määritelmästä poistettiin maininta avioliitosta, mutta uhrina saattoi edelleen olla vain nainen vuoteen 1998 asti, ja uhrina oleva mies tai poika saattoi syyllistyä siveellisyysrikokseen. Vuonna 1994 raiskausta alettiin soveltaa rikosnimikkeenä myös avioliiton sisäisiin tapauksiin.
Itse olen elänyt liki kuusi vuosikymmentä ja muistan erittäin hyvin vielä ne ajat jolloin kynnys ilmoittaa raiskauksesta oli erittäin korkea, eikä avioliiton sisäisiä väkisinmakamiisia pidetty raiskauksena lainkaan.
En ota sen kummemmin kantaa siihen, oliko maailma ennen turvattomampi, vai turvallisempi, kuin nykyään, mutta karu fakta on se, että huumeongelmaa ei varsinkaan pikkukaupungeissa ollut olemassakaan vielä 80-luvulla, kun se valitettavasti tänä päivänä on karua arkea ja erittäin suuri ongelma minunkin pienessä kotikaupungissani.
Olipa ylimielinen kirjoitus, etenkin kun et ole tehnyt kotiläksyjäsi itse tilastojen tulkintaa varten.
1. Ilmoittamiskynnys. Arvioiden mukaan (poliisi ja yhteiskuntatieteilijät), vain 10-20% seksuaalisen väkivallan uhreista tekee rikosilmoituksen. Onko sinulla näyttöä ilmoittamiskynnyksen muutoksista eri vuosikymmeninä, vai nostitko vain oman mutu -tuntumasi auktoriteetksi?
2. Parisuhde raiskausten osuus. Näitä on vain muutamia kymmeniä ilmoituksia vuodessa, kun raiskausten määrä kieppuu tällä hetkellä noin 1200 vuodessa. Ei merkitystä.
3. Miesten osuus raiskausten uhrina. Poliisin mukaan marginaalinen.
Summa summarum. Naisiin kohdistuvien, parisuhteen ulkopuolisten raiskausten määrä on noin kolminkertaistunut 80 -luvulta nykyhetkeen. Ei ole näyttöä, että ilmoittamiskynnys olisi kasvanut merkittävästi. Miesten ja parisuhteessa olevien osuus tilastoissa on marginaalinen.
Ymmärrän kyllä, ettet aio muuttaa kantaasi. Olet niitä ihmisiä, joille jostain ideologisesta syystä kanta on lyöty lukkoon ja yrität etsimällä etsiä "todisteita", joilla voit ainakin itsellesi uskotella niin, että säilytät kantasi. Kun kohtaat vasta-argumentoijan, yrität esittää viisasta ja tietävää, vaikka taustatietosi ovat paljon hatarammat. Lopuksi toteat, että jos toinen ei ymmärrä sinun perusteettomia oletuksiasi, hänelle on turha yrittää selittä asiaa. Jos kuitenkin olet avoin ihminen, joka haluaa pysyä faktoissa, mars opiskelemaan lisää aiheesta, myös vähän tilastotieteestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pientä persettä ja rypytöntä naamaa
Kaipaan sitä, että ei ollut tällaisia keskustelupalstoja ja kommettikenttiä joista selviää, miten sekaisin suurin osa ihmisistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman pennin irtokarkkeja ja munkkeja joita sai läheisestä leipomosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoikäinen jo tässä, siis juuri eläkkeelle jäänyt, muistelen aina 80-lukua parhaana vuosikymmenenä ikinä. Ajattelen lähinnä työelämää. Tuntui että varaa oli vaikka mihin, saatiin käydä kaikki kurssit ja teemapäivät mitä vaan haluttiin, tavattiin kolleegoja ympäri Suomea, työnantaja järjesti vaikka mitä. Oli aina hienosti järkättyjä pikkujouluja kunnon tarjoiluineen, oltiin seminaareissa, milloin maalla milloin merellä, töissä saatiin käyttää luovuutta (humaani ala), oli kivoja virkistyspäiviä ja -matkoja, messuja ja työpaikkavierailuja ja tietysti muutenkin kaikki se oli kivaa, kun kaikki oltiin nuoria. Sitten vaan kaikkea alettiin kiristää ja vähentää ja karsia. Lopulta ei 2000-luvulle tultaessa ollut enää juuri mitään. Hyvä jos pullakahvit saatiin joulun alla.
Yhteen aikaan oli sellainen tilanne, että kun kysyttiin työvoimatoimistosta meille työllistettävää töihin, ei saatu, kun kaikki oli jo töissä.
Jostain syystä mulle tulee 80-luvusta aina mieleen Kake Randelin. Ja ne huoltsikkakasetit, joita huudatettiin autostereoista.
90-luvun lopulla mun paras ystävä kuoli. Mulle tuli sellainen tunne, että mun nuoruuteni kuoli samalla. Mikään ei sen jälkeen ollut enää samaa kuin ennen. Tuli uusia ystäviä, mutta ei enää samaa kuin ennen.
80-luku oli varmasti taloudellisesti parasta aikaa, mutta kyllä mun mielestä Suomi on elänyt hyvää kasvun aikaa sieltä 60-luvulta lähtien.
Internet tuli töihin 90-luvulla ja helpotti ihan valtavasti työntekoa, paljon sellaista manuaalista rasitetta lähti taivaan tuuliin. Mä rakastin töissä mun työpöytää ja sitä konetta siinä, kun sillä pystyi niin vaivattomasti saamaan aikaan sen, mikä ennen vaati valtavasti työtä. Toisaalta tuli uudenlaisia haasteita, niin ettei työt loppujen lopuksi vähentyneet. Mutta vaivattomampaa oli.
Minusta netti on tehnyt elämästä hankalampaa. Nyt jokainen hoitaa itsepalvelun kaiken netissä saamatta tekemästään itsepalvelun hyötyä.
Joo siinä olen samaa mieltä sun kanssa, mutta töissä se oli helpottavaa. Päästiin siitä valtavasta, työläästä kortistohelvetistä!
Vapautta. 80 -luvulla elämä oli paljon vähemmän kontrolloitua ja säänneltyä.
Sitä, että sai katsella telsusta koko perheen kanssa hyvin tehtyjä tv-draamoja ja elokuvia. Ainoa tositeevee taisi olla mikkelin panttivankidraama.
Sitä, ettei tarvinnut olla tavoitettavissa 24/7, koska ei ollut kännyköitä. Elämä oli vapaampaa.
Kirjeiden kirjoittamista kaipaan minäkin. Mulla oli muutama kirjekaveri ja uuden kirjeen odottaminen, avaaminen, lukeminen ja siihen vastaaminen oli mielettömän ihanaa!
Toffo-karkkeja.
Hysteria-vapaata ilmapiiriä. Ihmiset oli paljon tolkumpia tuolloin, pikkuasioista ei noussut järjetöntä kohua niin kuin nykypäivänä.
Välittämistä. Ihmiset tervehtivät toisiaan, kyläilivät toistensa luona. Elämä oli yhteisöllisempää.
Sitä kaipaan, että ei tarvinnut aina vastata puhelimeen. Tai ei ainakaan nähnyt, onko joku soittanut. Nyt on kauhea stressi heti kun pitää miettiä soittaako takaisin johonkin numeroon joka kännykkään on soittanut.
No et sinä voi määrätä, että vain väkivalta/seksuaalirikokset liittyvät turvallisuuteen. Omaisuus, henki jne rikokset ovat ihan yhtä lailla osa tätä. Rikosten kokonaismäärä olkoot aika puolueeton mittari tästä. Sen lisäksi on kaikki muu turvallisuus, kuten onnettomuudet, kuolleisuus sairauksiin, lapsikuolleisuus, liikenneonnettomuudet, sodan uhka, perhe- ja parisuhdeväkivalta...