Mitä kaipaat 1980-1990 luvulta?

Raiskausten määristä tilastointi ei ole ihan niin yksioikoista, että otetaan luvut ja verrataan. Lainsäädäntö on muuttunut monet kerrat tässä välissä esimerkiksi. Lisäksi nykyään on nämä lievät raiskaukset yms rikosnimikkeet, joiden takia ilmoituskynnys on onneksi matalampi kuin ennen, jolloin raiskaus oli käytännössä pakottaminen yhdyntään.

Aikaisemmin jos baarijatkoilla jouduit seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, se ei käytännössä ollut edes rikos (raiskaus ainakaan), jos varsinaista yhdyntää ei ollut.

Lapsuuteni parasta kaveriani, minua vuotta nuorempi tyttö. Oltiin useita vuosia parhaat ystävät ala-asteella ysärillä. Muutin hieman kauemmas ala-asteen lopussa joten koulu vaihtui mutta yhä nähtiin ja samalla paikkakunnalla asuttiin. Yläasteella yhteys väheni ja lopulta katkesi kun hän ei enää vastannut, mutta sattumien kautta tuli samaan lukioon vaikka asuttiin eri alueilla (paikkakunnalla kymmeniä lukioita niin sikäli sattuma).

Se pettymys kun hän tuli käytävällä vastaan, minä moikkasin, hän tunnisti, muttei moikannut takaisin. Esti myös somessa kun myöhemmin koitin kaveripyyntöä laittaa.  Luulen että osasyy oli se että oltiin teineinä ihan erilaisia tyyliltämme, silloin oli niin tarkkaa onko vaikka gootti, emo vai pissis vai mikä... mutta en nyt aikuisena enää ole uskaltanut yrittää kysellä kuulumisia. Kaipaan kuitenkin. kun ei meillä ollut mitään riitoja tms minkä takia olisi yhteys katkennut.

Ja sitten kaipaan ehkä sitä kyläilykulttuuria, että mentiin ihan suoraan vaan ovelle koputtamaan ilman etukäteissopimisia.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset olivat jotenkin suoraselkäisempiä. Tuilla elämistä ei ylistetty, elämässä piti olla joku suunnitelma ja tyhmyyttä ja sivystymättömyyttä ei pidetty ylpeilyn aiheena. Nykyään sillä tekee rahaa ja suoranaista vajaa-älyisyyttä pidetään ihan hyväksyttynä ja jotenkin puoleensavetävänä. Enää ei tunnu olevan oikeaa ja väärää tietoa, on teorioita ja aatteita joita pieni äänekäs joukko mesoaa. Esimerkkeinä flat earth ja en-edes-muista-kuinka-monta sukupuolta.

Vielä 90-luvulla oli valtava häpeä joutua sossun asiakkaaksi. Itsekin kävin itkua pidätellen siellä kun en saanutkaan kesätöitä opiskelujen ajaksi. Jostain syystä kymenen vuotta myöhemmin ei ottanut niin koville, pitihän lapselle ruokaa saada, mutta hävetti silti. Otin ekan työn vastaan jonka sain.

Nykyään on jotenkin hyvä asia porukan mielestä saada elanto sossusta ja niistä (muiden maksamista) rahoista valitetaan ihan julkisesti.

Ääliömäisyys on muodissa ja pehmopornoilu instassa. Ihmiset uskovat ennemmin netissä riehuvaan Pena95:een kuin tieteellisesti tutkittuun aineistoon.

Ennen oli paremmin ja se Pena olisi kessan baarissa saanut nokkaansa niistä jutuista, mitä nykyään porukka lukee totena netistä.

Elämää ilman somea!  

Yökerhoissa soitettiin ja tanssittiin hitaita. Muuten ei ole ikävä tupakanhajua ja hajoilevia itäautoja. 

Peilit olivat 80-luvulla selvästi parempia kuin nykyiset!!

Viihde oli viihdettä, eikä politiikkaa. Eriväriset ihmiset tulivat toimeen keskenään niin oikeassa elämässä kuin viihdeteollisuudessakin. Siitä on onnistuttu kehittämään ongelma vasta nyt, eli on menty kehityksessä taaksepäin. Lapsukaiset oikeasti luulevat, että vasta nyt alkaa päästä naiset ja etniset vähemmistöt elokuvarooleihin.