Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat 1980-1990 luvulta?
Kommentit (147)
- kyläilyä
- hoikkia ihmisiä
- keittiöitä
- vaatimattomampaa elämäntyyliä
- sitä, ettei jokaista sormenliikettä päivitetty nettiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuutta.
Esim. tieliikenteessä kuoli silloin vuosittain 200 - 500 ihmistä enemmän kuin nykyään.
Sitä että pientenkin kaupunkien keskustoissa oli kenkäkauppoja, Vaatehuoneita, Tiimareita ties mitä joissa käytiin sen sijaan että kaikki tilataan netistä tai ajetaan ostoskeskuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjeiden kirjoittelua.
Joo! Kirjekavereita oli ympäri maailman ja tuttavienkin ja muualla Suomessa asuvien kavereiden kanssa kirjoiteltiin. Oli kiva mennä kotona heti tarkistamaan postit ja katsoa, oliko tullut kirjeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman sähköistä viestintää oli elämä ihanaa. Myönnän, että paljon apuja on tullut netistä, mutta se on surullista, että kanssakäyminen käydään vain somessa.
Bändit oli oikeasti bändejä ja soittivat oikeasti keikoilla ihan oikeita soittimia.
Painoin vuonna 1988 49 kg. Toki sen painon ottaisin takaisin :). Mutta ihan onnellinen elämä mulla on ollut iloineen ja suruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, kun ihmisiin tutustuttiin kasvotusten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuutta. Ei tarvinnut tai tullut edes mieleen pelätä terrori-iskuja.
Vartaloani :D
Peteä, Kaidea ja Katjaa kaipaan myös. Menivät pirulaiset sekoiluillaan kuolemaan liian nuorina.
80luvulla oli kylmä sota. Ydinsotaa pelättiin
Ja ydinvoimalaonnettomuuksia. Tshernobyl havahdutti (jollei jo 1979 Harrisburg).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lerssi vielä oli toimintakunnossa.
Lankapuhelimia, kirjeitä, kortteja, sitä että kaikki ei ollut sähköisessä muodossa, ei ollut kaiken maailman rajoituksia ja kieltoja, ihmiset teki työt ei ollut robotteja niin paljon. Kiireettömämpää elämää. Nykymaailma ei ole mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman sähköistä viestintää oli elämä ihanaa. Myönnän, että paljon apuja on tullut netistä, mutta se on surullista, että kanssakäyminen käydään vain somessa.
Kyllähän internet oli olemassa, ja sitä käytettiin sähköisen viestinnän välineenä. Käyttäjinä tosin oli lähinnä vain nörttejä ja yliopistoihmisiä. Mutta parhaat keskustelut käytiin silloin, ilman kaikkialle tunkevaa kuvien tulvaa :) Monessa paikassa piti myös esiintyä oikealla nimellään, mikä esti trollausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimia, kirjeitä, kortteja, sitä että kaikki ei ollut sähköisessä muodossa, ei ollut kaiken maailman rajoituksia ja kieltoja, ihmiset teki työt ei ollut robotteja niin paljon. Kiireettömämpää elämää. Nykymaailma ei ole mun juttu.
Eikä mun juttu. Pistän kampoihin mahd. pitkään. Mua ärsyttää ettei konkreettisia pankkipalveluja juurikaan ole. Harvassa myös postit. Tietokone ja peruskänny mulla on, ja fb, muita whatsappeja yms instoja ei ole. Parin kaverin kans lähetellään edelleen kortteja. Ihan eri saada käsin kirjoitettu synttäri/joulukortti kuin joku kämänen tekstari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimia, kirjeitä, kortteja, sitä että kaikki ei ollut sähköisessä muodossa, ei ollut kaiken maailman rajoituksia ja kieltoja, ihmiset teki työt ei ollut robotteja niin paljon. Kiireettömämpää elämää. Nykymaailma ei ole mun juttu.
Eikä mun juttu. Pistän kampoihin mahd. pitkään. Mua ärsyttää ettei konkreettisia pankkipalveluja juurikaan ole. Harvassa myös postit. Tietokone ja peruskänny mulla on, ja fb, muita whatsappeja yms instoja ei ole. Parin kaverin kans lähetellään edelleen kortteja. Ihan eri saada käsin kirjoitettu synttäri/joulukortti kuin joku kämänen tekstari.
Tää on muuten ihan oikeasti nykymaailman heikennys tämä palveluiden vähentyminen! Silloin kun itse olin lapsi niin tosiaan pikkupaikkakunnillakin oli palvelut samalla kylällä. Nykyään et saa palvelua vaikka kuinka yrittäisit. Isäni soitti verotoimistoon varatakseen ajan paikan päälle, että varmasti saa asiat kuntoon, eikä tarvitse enää jälkikäteen selvittää vaikeaselkoisia asioita. Niin virkailija kivenkovaan höpötti että ei sun tänne kannata tulla, kun voit netissä helposti hienosti ja kätevästi itse tehdä! Kun pointti nimenomaan oli se, että ei HALUA itse sitä "kätevästi ja helposti" tehdä.
Kaikki virastot ovat siirtäneet omia palveluitaan asiakkaiden itse hoidettaviksi, mitkä ennen kuuluivat heille. Joo, on se toisinaan kätevää netissä tehdä asioita itse, mutta kun sitä palvelua ei enää tahdo saada ollenkaan. Ja siltikin pankit repii itselleen ties mitä palvelumaksuja koko ajan korotetuilla hinnoilla, vaikka itse asiakkaat ne hommat hoitavat. Ei minua muutenkaan kiinnostaisi tuhlata aikaani kaikkien lippulappujen täytöllä, jos voisin hankkia ne muualta. En tykkää!
Mummoikäinen jo tässä, siis juuri eläkkeelle jäänyt, muistelen aina 80-lukua parhaana vuosikymmenenä ikinä. Ajattelen lähinnä työelämää. Tuntui että varaa oli vaikka mihin, saatiin käydä kaikki kurssit ja teemapäivät mitä vaan haluttiin, tavattiin kolleegoja ympäri Suomea, työnantaja järjesti vaikka mitä. Oli aina hienosti järkättyjä pikkujouluja kunnon tarjoiluineen, oltiin seminaareissa, milloin maalla milloin merellä, töissä saatiin käyttää luovuutta (humaani ala), oli kivoja virkistyspäiviä ja -matkoja, messuja ja työpaikkavierailuja ja tietysti muutenkin kaikki se oli kivaa, kun kaikki oltiin nuoria. Sitten vaan kaikkea alettiin kiristää ja vähentää ja karsia. Lopulta ei 2000-luvulle tultaessa ollut enää juuri mitään. Hyvä jos pullakahvit saatiin joulun alla.
Yhteen aikaan oli sellainen tilanne, että kun kysyttiin työvoimatoimistosta meille työllistettävää töihin, ei saatu, kun kaikki oli jo töissä.
Jostain syystä mulle tulee 80-luvusta aina mieleen Kake Randelin. Ja ne huoltsikkakasetit, joita huudatettiin autostereoista.
90-luvun lopulla mun paras ystävä kuoli. Mulle tuli sellainen tunne, että mun nuoruuteni kuoli samalla. Mikään ei sen jälkeen ollut enää samaa kuin ennen. Tuli uusia ystäviä, mutta ei enää samaa kuin ennen.
80-luku oli varmasti taloudellisesti parasta aikaa, mutta kyllä mun mielestä Suomi on elänyt hyvää kasvun aikaa sieltä 60-luvulta lähtien.
Internet tuli töihin 90-luvulla ja helpotti ihan valtavasti työntekoa, paljon sellaista manuaalista rasitetta lähti taivaan tuuliin. Mä rakastin töissä mun työpöytää ja sitä konetta siinä, kun sillä pystyi niin vaivattomasti saamaan aikaan sen, mikä ennen vaati valtavasti työtä. Toisaalta tuli uudenlaisia haasteita, niin ettei työt loppujen lopuksi vähentyneet. Mutta vaivattomampaa oli.
Voi, ihana kysymys. Kaipaan perusturvallista lapsuuttani ja vauhdikkaita pihaleikkejä isossa porukassa. Kaipaan 90-luvun alun riipivää ja raastavaa ensirakkautta ihanan ja fiksun pojan kanssa. Kaipaan humoristisia hetkiä harrastusporukalla. Kaipaan nuoruuden huumaa ja sitä kaikkivoipaisuuden tunnetta, kun elämä tuntuu kutkuttavalta ja maailma kutsuu. Kaipaan sittemmin suuren surun ja kohtuuttomien vastoinkäymisten täyttämän elämäni onnellisimpia hetkiä, jotka jäivät ikiajoiksi sinne lapsuuteen ja varhaisnuoruuteen.
Maalaisjärkeä kaipaan tuolta ajalta. Ei ollut näitä, jotka ottavat yhteyttä iltapäivälehteen, kun sittisontiainen lentää avattuun pakastemansikkapussiin!
Palvelua joka paikassa itsepalvelun sijaan. Joka paikassa oli joku neuvomassa tai palvelemassa. (Esim pankit oli joka kulmalla ja kaikista sai rahaa)
Vaan ei tarvinnut pelätä että auto ajaa väkijoukkoon tai uskontohullu puukottelee porukkaa torilla.