Onko nuorena/lapsena kiusattu aina kiusattu?

Miten palstan kiusatut olette selviytyneet?

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti toisaalla, että jos lapsena ja nuorena on ollut kiusattu, niin joutuu kiusatuksi myös työpaikalla ja ihan kaikkialla, missä on ihmisiä?

Väitti, että kierretä on mahdotonta katkaista.

Onko kokemuksia?

Mut kai jokainen kiusattukin lopulta ymmärtää, että ei kukaan toinen ihminen todellisuudessa tunne kiusattua, vaan kertoo omalla käytöksellä kaiken itsestään ja tunne elämästään. Että pääsisi eroon niistä ikävistä tunteista, mitä dissaaminen aiheuttaa.

Itselleni on ainakin käynyt niin, että koulukiusaamisen seurauksena minusta tuli hyvin arka ja ujo ja sosiaaliset taitoni olivat pitkään kehnonlaiset. Niinpä aikuisiälläkin minuun on usein suhtauduttu oudoksuen, vaikka en suoranaista kiusaamista olekaan aikuisena kokenut. Huonon itsetunnon takia olen myös joutunut hyvin epäterveisiin parisuhteisiin itselleni täysin sopimattomien ihmisten kanssa ja tullut hyväksikäytetyksi monin tavoin. Kesti todella pitkään, että opin pitämään rajoistani edes jotenkuten kiinni.

Epäilisin, että kuvaamassasi ilmiössä on kyse jostain tämänkaltaisesta.

Olen ollut koulukiusattu ja myöhemmin nettikiusattu. Olen selvinnyt mielestäni hyvin. Kiusaaminen jättää ulkopuolisuuden tunteen, joka voi olla myös vahvuus. Olen myös rohkea, en pelkää arvostelua, eikä minulla ole tarve hakea hyväksyntää. Viisveisaan sosiaalisista kuvioista. Juuri tästä ihmiset ovat kateellisia, minulla on rohkeutta toteuttaa omia unelmiani. Olen kuvataiteilija: määrätietoisesti menen kohti unelmaani.

Haluaisin tehdä teoksen minuuden pirstoutumisesta nettiin. Onko mahdollista saada esim. 10 vuotta vanhoja tekstejä netistä city.fi tai vauva.fi?

Siis keskustelupalstojen tekstejä...

Kokonaisuus pirstaloituu ja pirstaleista muodostuu kokokuva.

Usein kyllä, valitettavasti. Kiusatulle muodostuu kiusatun identiteetti, jonka myöhemmin myös muut kiusaajat aistivat. Näin kävi itselleni. Nykyään koen koko ajan lähinnä vain negatiivisia tunteita. Todennäköisesti elämäni päättyy jossain vaiheessa itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti toisaalla, että jos lapsena ja nuorena on ollut kiusattu, niin joutuu kiusatuksi myös työpaikalla ja ihan kaikkialla, missä on ihmisiä?

Väitti, että kierretä on mahdotonta katkaista.

Onko kokemuksia?

Mut kai jokainen kiusattukin lopulta ymmärtää, että ei kukaan toinen ihminen todellisuudessa tunne kiusattua, vaan kertoo omalla käytöksellä kaiken itsestään ja tunne elämästään. Että pääsisi eroon niistä ikävistä tunteista, mitä dissaaminen aiheuttaa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä se näin on monien kohdalla. Se voi alkaa jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa ja aiheuttaa pahojakin traumoja myöhemmässä elämässä. Toiset pääsee eroon kiusaamisesta jossain vaiheessa mutta eivät aivan kaikki. Ne joilla kiusaaminen jatkuu vielä aikuisikään asti ja sen yli, sen vaikutukset ovat jo hyvinkin suuret. Joillakin voi olla vaikeaa masennusta, yksinäisyyttä/ syrjäytymistä, varhaista eläköitymistä(työkyvyttömyyseläke), itsetuhoisuutta, syömishäiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ahdistusta, paniikkihäiriöitä ym. Kiusaamisen syyt taas voi vaihdella suurestikin mutta yleensä kyse on puhtaasta ilkeydestä ja pahuudesta tai suvaitsemattomuudesta. Tämä on oma näkemykseni ja kokemukseni tästä vakavasta aiheesta.

No mua on kyllä jossain porukoissa syrjitty myöhemmin elämässäni. Mm. Naisvaltaisessa työpaikassa enemmistö ei voinut sietää minua vaan puhui selän takana pahaa ja vittuili esim ulkonäöstäni kun laittauduin töihin jne...

Että joo. Kai jollain tasolla jotain nälvimistä saattaa ainakin ilmetä myöhemminkin elämässä mutta onneks aikuisena on se hyvä puoli että aina voi vaihtaa piirejä ja työpaikkaa. Nykyisessä työpaikassa ei ole mitään ongelmaa onneksi..

Ei käy. Olin koulussa pullea tyttö ja luokan priimus. Kiusattiin. Nykyisin olen hyvin menestyvä sosiaalialan asiantuntija ja itsetuntoni on ihan ok. Väittäisin, että ei se kiusaaminen jätä jälkiä, jos muuten asiat on kunnossa esim. kotona.

Mistä te kiusatut tiedätte mitä teistä puhutaan? Itse olen ollut kiusattu ja nykyiessä työpaikassa hyvin yksinäinen, mutta en kyllä tiedä mitä selän takana puhutaan enkä juuri välitäkään tietää.

Kyllä on näin. Itse olin ylä-asteella koulukiusattu. Koulukiusaajat puhuivat minusta pahaa lukiossa uusille ihmisille ja sitten myöhemmin työ-elämässä tekivät saman, joten kiusaajat lisääntyivät vanhemmiten. 

Mä olen ollut kiusattu lapsena, 9-vuotiaasta n. 10-11-vuotiaaksi. Tuntui pitkältä ajalta. Myöhemmin olin arka ja hiljainen, toisten hyväksyntää kerjäävä. Meni monta vuotta alkaa hyväksyä itseään, oli sellainen vuosikausien jälleenrakennustyö.

Mutta kiusattuna en ole ollut noiden nuoruusvuosien jälkeen. Ei ole kukaan edes yrittänyt.

Miksei sitä kierrettä olisi mahdollista katkaista?

Jos tietää, että on itse hyvä ihminen, niin eikai niitä kiusaajia ole pakko ottaa henkilökohtaosesti?

Eikö voi sanoa tai tehdä mitään, kun kiusaaja alkaa kiusata aikuisena?

Ei ole. Olin yläasteella kiusattu, mutta minusta tuli vahvempi ja menestyneempi  kuin yhdestäkään kiusaajastani. Aloitin kuntoilun parikymppisenä ja nykyään ei tarvi vittuilua kuulla. Korkeintaan kateellisia katseita silloin tällöin.

Kiusattu voi olla aina kiusattu koska kiusaajat ei välttämättä ikinä lopeta vaan kerää vaan enemmän ja enemmän kiusaajia kiusaamaan kiusattua

Suurin osa ihmisistä on simpanssinkaltaisia laumaeläimiä jotka eivät siedä mitään erilaisuutta. Siksi kiusaaminen. Jonkun verran on älykkäitäkin ihmisiä, joilta puuttuu tuo simpanssikäytös eivätkä koe tarvetta kiusata ketään.

en tiedä mutta harmi jos on joutunut kiusatuksi meillä koulussa ei ainakaan samalla ikäluokassa tullut kiusatuksi vaan aika hyvä porukka oli varsinkin ala asteella ylä aste ihan ok

Vierailija kirjoitti:

Mistä te kiusatut tiedätte mitä teistä puhutaan? Itse olen ollut kiusattu ja nykyiessä työpaikassa hyvin yksinäinen, mutta en kyllä tiedä mitä selän takana puhutaan enkä juuri välitäkään tietää.

Siitä, että täysin tuntemattomat ihmiset tulevat vitttuilemaan asioita, joista myös kiusaajat ovat vitttuilleet.

Ei ole. Peruskoulu oli silkkaa helvettiä, lukiossa helpotti, yliopistossa löytyi todellisia ystäviä ja nyt työelämässä ympärillä on ihan fiksua porukkaa. 

Tosin ainoat, joita voin rehellisesti sanoa todellisiksi ystävikseni, ovat vaimo ja kanadalainen nettituttu.

Jos jokin ihmisessä ärsyttää lapsena, se sama ärsyttää myös aikuisena.

Ongelma on siinä, että niitä piirteitä on niin monta.

Jos ihminen vaikuttaa ylimieliseltä.

Jos ihminen ei välitä toisen mielipiteistä.

Jos ihminen on arka.

Jos ihminen on liian miellyttämisenhaluinen.

Jos ihminen ei ole vain osa massaa.

Syitä on paljon, eikä yksikään niistä ole oikea syy. Ihmiset on petoja.