Saankohan koskaan tietää miksi välit ystäväperheen kanssa katkesivat käytännössä kokonaan. Tuleeko teille mitään ajatuksia, mistä tässä voisi olla kyse?

Olen varma, että kyse on hänen omasta vauvatoiveesta, joka ei toteutunut. Ei pysty kohtaamaan raskaana olevaa ystävää sekä myöhemmin vauvaa. Itse olen ollut samassa tilanteessa. Ystäväni sai kolmannen lapsen ja itse yritimme epätoivoisesti toista lasta. Esikoisemme olivat saman ikäisiä. En yksinkertaisesti pystynyt iloitsemaan ystäväni kolmannesta raskaudesta, kun itsellä ei ollut kuin vain yksi lapsi. Kun ystävän lapsi kasvoi, eikä ollut enää vauva, pystyin jostain syystä taas lähentymään ystävän kanssa. Raskausaika ja vauva-aika ovat erittäin raskasta aikaa lasta toivovalle.

Kuullostaa kyllä todella omituiselta. Tulee väkisinkin sellainen olo, että kannattaako tuollaisten ihmisten perään niin kovin haikailla (ymmärrän kyllä hyvin sua ap.) Höh ja pöh. Olisiko sulla energiaa/motivaatiota koittaa tutustua uusiin ihmisiin jotenkin netin kautta? Asutteko kovin pienellä paikkakunnalla?

Hyväksy ettei asia ehkä koskaan selviä ja jotkut ihmiset nyt ovat... Omituisia. Harmillista, mutta minkäs teet! Ainakaan sinä ja miehesi ette ole tehneet mitään väärää. Ehkä tällä naisella on jotain tunnelukkoja joita on täysin kykenemätön käsittelemään. Mitään muuta järjellistä syytä en moiselle käytökselle keksi!

Koita kuitenkin nauttia kesästä ja niistä hyvistä asioista joita elämässäsi on💜

Vierailija kirjoitti:

Nainen oli ihastunut mieheesi tai sitten hänellä oli/ on suhde miehesi kanssa.

..nainen oli sinun tai miehensä tai teidän molempien puheista tulkinnut että teillä menee huonosti ja olette kenties eroamassa. Siksi nainen halusi tavata teitä paljon — miehesi takia. Tieto raskaudestasi oli naiselle valtava šokki: ”Lapsi tulossa, niillä on sittenkin vielä seksiä! Olen saanut väärää tietoa!” Uusi vauva merkitsee jatkuvuutta.

Suunnitelma kuivui kokoon. Ei ollut enää mitään syytä nähdä vaivaa ja pitää yhteyttä teihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen varma, että kyse on hänen omasta vauvatoiveesta, joka ei toteutunut. Ei pysty kohtaamaan raskaana olevaa ystävää sekä myöhemmin vauvaa. Itse olen ollut samassa tilanteessa. Ystäväni sai kolmannen lapsen ja itse yritimme epätoivoisesti toista lasta. Esikoisemme olivat saman ikäisiä. En yksinkertaisesti pystynyt iloitsemaan ystäväni kolmannesta raskaudesta, kun itsellä ei ollut kuin vain yksi lapsi. Kun ystävän lapsi kasvoi, eikä ollut enää vauva, pystyin jostain syystä taas lähentymään ystävän kanssa. Raskausaika ja vauva-aika ovat erittäin raskasta aikaa lasta toivovalle.

Tämä.on sellaista itsekkyyttä ja kateutta, jota minun on vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

No olisi minustakin vähän outoa jos saisin tietää ystäväni raskaudesta tuolla tavalla vahingossa. Tulisi olo, että eikö arvosteta ystävänä jos noin isoa juttua ei haluta jakaa minun kanssani. Miettisin, että aiottiinko minulle kertoa ollenkaan.

Juuri näin ja samalla tavoin moni muukin näyttää asian kokevan. Ap:n kertomuksen mukaan kuulosti juuri siltä, että ystävä saattoi ajatella, ettei raskautta ollut tarkoitus edes paljastaa ellei se olisi tullut vahingossa ilmi. Mikäli asia olisi kerrottu tyyliin "en ole kenellekään tätä vielä kertonut/saat kuulla tästä nyt ensimmäisten joukossa/kerromme muille vasta rakenneultran jälkeen mutta koska olet minulle läheinen saat nyt tietää" tilanne olisi ollut toinen.

Mitenkään puolustelematta tuon ap:n ystävän käytöstä; mutta kyllä minä ihmettelisin kovasti jos saisin kuulla ystäväni raskaudesta vasta sivulauseella kun raskaus on jo puolivälissä. Tulisi ihan tunne että eikö tässä ollakaan niin hyviä ystäviä mitä itse on ajatellut. Ja keskenmeno on ollut itsellänikin, joten ymmärrän kyllä senkin pointin, mutta silti minusta kuulostaa erikoiselle ettei edes hyvälle ystävälle kerrota asiasta aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi et ollut kertonut hänelle raskaudestasi? Oliko salailuun joku syy? Ja sitten sivulauseessa kerrot rakenneultrasta... jos ajatteli olevansa sinulle hyvä ystävä niin varmaan piti tuota menettelytapaa outona jopa loukkaavana.

a) en ole niitä naisia, jotka pitävät valtavaa meteliä raskauksistaan 

b) halusin kertoa todellisen syyn miksi emme päässeet kylään tuona päivänä

c) kerroin kaikille muillekin ystäville ja sukulaisille rakenneultran aikoihin (koska olen kärsinyt yhden keskenmenon, enkä pidä mitään asiaa itsestään selvänä)

No sitten te vaan olette liian erilaisia. Ehkäpä hän on taas niitä ihmisiä jotka pitää valtavaa meteliä raskaudestaan. Selvästikään et halua tosissaan häntä sisäpiiriisi ja piste . Hän ei taas sellaisia ihmisiä tarvitse joille ei kelpaa sisäpiiriin vaikka itse olet tunkenut hänen sisäpiiriin.

Asia on harvinaisen selvä. Jos et anna, et voi saada. Lopeta jankutus. Ette ole samanlaisia. Se näkee sun kusetuksen läpi.

Ap pitää tota käsivarrenmitan etäällä omasta inside elämästään mutta luulee voivansa olla niin kuin muutkin joilla on läheisiä ystäviä. Mun ex bestis oli tommonen. Oli pakko lopettaa se ihmissuhde siihen kun valheet ja salailut oli jo semmosissa sfääreissä että en tuntenu koko ihmistä enää.

Tätä palstaa kun lukee, alkaa tuntumaan siltä, että nykyään ihmiset, varsinkin naiset, ovat varsinaisia mielensäpahoittajia. Mielessä määritellään ne "oikeat" tavat toimia ja sitten loukkaannutaan ja pistetään ystävyyssuhteita katkolle, kun toisilla onkin toisenlaisia tapoja toimia.

Jos kaveri tulee raskaaksi kun itse ei tule - välit poikki.

Jos kaveri kertoo raskaudestaan liian myöhään - välit poikki.

Jos kaveri ei välittömästi vastaa viestiin esimerkiksi kertomalla että vastaa paremmin myöhemmin - välit poikki.

Jos kaveri menee risteilylle muiden kaveriensa kanssa - välit poikki.

Kaveri ei tykännyt uudesta profiilikuvasta Facebookissa - välit poikki.

Kaveri ei onnitellut syntymäpäivänä Facebookissa mutta lähetti viestin tai soitti kuitenkin - välit poikki.

Kaveri onnitteli pelkästään Facebookissa mutta unohti soittaa - välit poikki.

Lasketaan kuinka monta kertaa kukakin on tehnyt aloitteen tapaamiseen, kuinka monta kertaa kellekin ei ole sopinut ja kuka on tarjonnut milloin mitäkin. Maristaan jos jollakulla ei ole tarpeeksi rahaa tai jos sitä on enemmän kuin itsellä. Loputonta täysin vähäpätöisistä asioista draamailua.

Itse olen viisikymppinen nainen enkä muista, että omassa nuoruudessa tällaista olisi ollut. Ylipäätään some on selvästi luonut hirveästi odotuksia ystäville ja sitä kautta yhtä paljon aiheita vetää herneitä sieraimeen kun kaikki eivät teekään kuten itse haluaisi. 20-30 vuotta sitten ei loukkaannuttu pikkuasioista. Jos kaveri unohti syntymäpäivän - so what, sattuuhan sitä. Jos kaveri kertoi raskaudesta, siitä edes yritettiin iloita vaikka itsellä ei olisikaan tärpännyt ja vaikka hän olisi kertonut siitä myöhemmin kuin itse kertoi omastaan. Jos kaverin teoissa ja käytöksessä jokin oikeasti ärsytti ja vaivasi, siitä puhuttiin hänen kanssaan. Voi olla että riideltiin ja loukkaannuttiin puolin ja toisin, mutta asiat selvitettiin kunhan pöly pari päivää laskeutui. Ja ystävyys jatkui taas, jopa entistä parempana. Jos elämäntilanteiden takia yhteydenpidossa oli/on pitkiäkin taukoja, voidaan kuitenkin taas tavata ihan hyvillä mielin, ilman että kumpikaan miettii ja syyttelee, kumman syystä yhteydenpito katkesi. Onneksi minulla on jäljellä niitä vanhoja ystäviä monen vuosikymmenen takaa. Tulisin varmaan hulluksi jos pitäisi alkaa muodostamaan uusia ystävyyssuhteita nyt koko ajan pelko perseessä, että mitä milloinkin teen jotain hyvin pientä väärin niin että uusi kaveri loukkaantuu ja pistää välit poikki...

Eräs kaveri katkaisi välinsä minuun, ja kun utelin mikä on hätänä niin vastaus oli ”mietipä sitä”. Kun kyselin yhteisiltä kavereilta, kukaan ei tiennyt syytä. Annoin asian olla, enkä haikaillut perään. Olenhan voinut loukata verisesti tajuamatta sitä itse. Mutta jos henkilökemiat menee niin, etten tajua mikä kaveria loukkaa, ei meitä ehkä ole tarkoitettu kavereiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran jo teki kummasti, kun että kun oletin että kaikki menemme samalle eli heidän mökilleen niin kuin ennenkin. Kun soitin ja kyselin asiaa, ei maininnut siitä etteivät he aio mennäkään tänä vuonna, vaan sinne meneekin hänen sukulaisensa, jotka kyllä tunnen. Edellisenä päivänä ilmoitti vasta kun kyselin jotain tuomisia tms etteivät he tule. Oli erittäin nolo tilanne, mutta menimme kuitenkin. Kahden yön sijasta olimme vain yhden.

Ymmärsinkö nyt oikein, että sinä suunnittelit mökkireissun ystävienne mökille, odottamatta kutsua mökin omistajilta?

Jep. Näin tekivät. Uskomattomia. Ei ihme ettei ole kavereita enää. Ei tuossa muuta jää kun panna portti ja siihen lukko tai soittaa poliisi saattamaan tunkeutujat pois... voi kaveriparat! Lol

Minä voisin olla tuo kaverisi, tosin meillä on 2 lasta.

Tutustuimme miehen harrastuksen kautta perheeseen, jossa oli 1 villi lapsi. Vanhemmat oli ihan OK-seuraa ja koska harrastuksen myötä miehet oli joka tapauksessa paljon tekemisissä, niin siinä samalla nähtiin vähän enemmänkin. Kutsuimme heidät pari kertaa mökille, saimme pari kutsua grillijuhliin jne., mutta sitten tilanne alkoi arveluttaa. Meistä tuli jonkinlainen ainoa tukiverkko tuolle perheelle, etenkään perheen äitit ei näyttänyt itse tekevän mitään, että saisi muita tuttuja. Jokaisessa lasten puuhapäivässä jne. hän hakeautui seuraani ja tavallaan omi itselleen. Usein huomasin, että leikkipuistossa katsoin 4 lapsen perään, koska tämä toinen äiti jotenkin haihtui paikalta "käväisen kaupassa" tai "katson hetken netistä" -tekosyillä.

Sitten hän kertoi, että on raskaana ja miten ihanaa onkaan, kun voidaan yhdessä kahvitella ja lapsilla on seuraa toisistaan. Tajusin, että minusta oli tehty hänen päässään eräänlainen lapsenvahti, koska samaan hengenvetoon tuli toteamus, että nythän Luca tarvitsee yökyläpaikkaa, että hän saa levätä tarpeeksi.

Kiitos ei.

Ryhdyin järjestelmällisesti poistamaan häntä elämästäni, mentiin muihin leikkipuistoihin, soittoihin vastatessani vetosin työkiireisiin.

Toivottavasti hän luulee, että olen kateellinen vauvasta. Tosiasiassa ihmettelen, miten nopeasti suostuin ottamaan sen roolin, jota hän minulle tarjosi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs kaveri katkaisi välinsä minuun, ja kun utelin mikä on hätänä niin vastaus oli ”mietipä sitä”. Kun kyselin yhteisiltä kavereilta, kukaan ei tiennyt syytä. Annoin asian olla, enkä haikaillut perään. Olenhan voinut loukata verisesti tajuamatta sitä itse. Mutta jos henkilökemiat menee niin, etten tajua mikä kaveria loukkaa, ei meitä ehkä ole tarkoitettu kavereiksi.

Oikein. Et kelpaa kaveriksi ilman empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa kun lukee, alkaa tuntumaan siltä, että nykyään ihmiset, varsinkin naiset, ovat varsinaisia mielensäpahoittajia. Mielessä määritellään ne "oikeat" tavat toimia ja sitten loukkaannutaan ja pistetään ystävyyssuhteita katkolle, kun toisilla onkin toisenlaisia tapoja toimia.

Jos kaveri tulee raskaaksi kun itse ei tule - välit poikki.

Jos kaveri kertoo raskaudestaan liian myöhään - välit poikki.

Jos kaveri ei välittömästi vastaa viestiin esimerkiksi kertomalla että vastaa paremmin myöhemmin - välit poikki.

Jos kaveri menee risteilylle muiden kaveriensa kanssa - välit poikki.

Kaveri ei tykännyt uudesta profiilikuvasta Facebookissa - välit poikki.

Kaveri ei onnitellut syntymäpäivänä Facebookissa mutta lähetti viestin tai soitti kuitenkin - välit poikki.

Kaveri onnitteli pelkästään Facebookissa mutta unohti soittaa - välit poikki.

Lasketaan kuinka monta kertaa kukakin on tehnyt aloitteen tapaamiseen, kuinka monta kertaa kellekin ei ole sopinut ja kuka on tarjonnut milloin mitäkin. Maristaan jos jollakulla ei ole tarpeeksi rahaa tai jos sitä on enemmän kuin itsellä. Loputonta täysin vähäpätöisistä asioista draamailua.

Itse olen viisikymppinen nainen enkä muista, että omassa nuoruudessa tällaista olisi ollut. Ylipäätään some on selvästi luonut hirveästi odotuksia ystäville ja sitä kautta yhtä paljon aiheita vetää herneitä sieraimeen kun kaikki eivät teekään kuten itse haluaisi. 20-30 vuotta sitten ei loukkaannuttu pikkuasioista. Jos kaveri unohti syntymäpäivän - so what, sattuuhan sitä. Jos kaveri kertoi raskaudesta, siitä edes yritettiin iloita vaikka itsellä ei olisikaan tärpännyt ja vaikka hän olisi kertonut siitä myöhemmin kuin itse kertoi omastaan. Jos kaverin teoissa ja käytöksessä jokin oikeasti ärsytti ja vaivasi, siitä puhuttiin hänen kanssaan. Voi olla että riideltiin ja loukkaannuttiin puolin ja toisin, mutta asiat selvitettiin kunhan pöly pari päivää laskeutui. Ja ystävyys jatkui taas, jopa entistä parempana. Jos elämäntilanteiden takia yhteydenpidossa oli/on pitkiäkin taukoja, voidaan kuitenkin taas tavata ihan hyvillä mielin, ilman että kumpikaan miettii ja syyttelee, kumman syystä yhteydenpito katkesi. Onneksi minulla on jäljellä niitä vanhoja ystäviä monen vuosikymmenen takaa. Tulisin varmaan hulluksi jos pitäisi alkaa muodostamaan uusia ystävyyssuhteita nyt koko ajan pelko perseessä, että mitä milloinkin teen jotain hyvin pientä väärin niin että uusi kaveri loukkaantuu ja pistää välit poikki...

Älä liioittele. Jos ei kerro tulevasta lapsesta niin se halua jakaa omia suuria ilonaiheita parhaalle ystävälleen, jossa kuitenkin roikkuu kokoajan ja elää hänen sosiaaisen elämän varassa.ei tu ap kaan ihan normitilanne oo.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin olla tuo kaverisi, tosin meillä on 2 lasta.

Tutustuimme miehen harrastuksen kautta perheeseen, jossa oli 1 villi lapsi. Vanhemmat oli ihan OK-seuraa ja koska harrastuksen myötä miehet oli joka tapauksessa paljon tekemisissä, niin siinä samalla nähtiin vähän enemmänkin. Kutsuimme heidät pari kertaa mökille, saimme pari kutsua grillijuhliin jne., mutta sitten tilanne alkoi arveluttaa. Meistä tuli jonkinlainen ainoa tukiverkko tuolle perheelle, etenkään perheen äitit ei näyttänyt itse tekevän mitään, että saisi muita tuttuja. Jokaisessa lasten puuhapäivässä jne. hän hakeautui seuraani ja tavallaan omi itselleen. Usein huomasin, että leikkipuistossa katsoin 4 lapsen perään, koska tämä toinen äiti jotenkin haihtui paikalta "käväisen kaupassa" tai "katson hetken netistä" -tekosyillä.

Sitten hän kertoi, että on raskaana ja miten ihanaa onkaan, kun voidaan yhdessä kahvitella ja lapsilla on seuraa toisistaan. Tajusin, että minusta oli tehty hänen päässään eräänlainen lapsenvahti, koska samaan hengenvetoon tuli toteamus, että nythän Luca tarvitsee yökyläpaikkaa, että hän saa levätä tarpeeksi.

Kiitos ei.

Ryhdyin järjestelmällisesti poistamaan häntä elämästäni, mentiin muihin leikkipuistoihin, soittoihin vastatessani vetosin työkiireisiin.

Toivottavasti hän luulee, että olen kateellinen vauvasta. Tosiasiassa ihmettelen, miten nopeasti suostuin ottamaan sen roolin, jota hän minulle tarjosi.

Jospa tosiaan olet tuo ap:n entinen ystävä. :o Yksityiskohtia on ehkä hänen kertomuksessaan sen verran muutettu lasten määrän osalta, ettei ihan heti kaikki tunnistaisi...

En tajua tuota, että raskaudesta pitäisi kertoa tiettynä ajankohtana tai tietyllä tavalla. Onko tuohon olemassa jokin yleispätevä sääntö? 

Vierailija kirjoitti:

Nainen oli ihastunut mieheesi tai sitten hänellä oli/ on suhde miehesi kanssa.

Kaikki ihastumis / kolmiodraama -spelkulaatiot ovat aivan puppua tässä kohtaa. En lähde sen enempää perustelemaan, mutta mitään Kaunarit -kuvioita tähän ei liity, siitä olen 100% varma :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa kun lukee, alkaa tuntumaan siltä, että nykyään ihmiset, varsinkin naiset, ovat varsinaisia mielensäpahoittajia. Mielessä määritellään ne "oikeat" tavat toimia ja sitten loukkaannutaan ja pistetään ystävyyssuhteita katkolle, kun toisilla onkin toisenlaisia tapoja toimia.

Jos kaveri tulee raskaaksi kun itse ei tule - välit poikki.

Jos kaveri kertoo raskaudestaan liian myöhään - välit poikki.

Jos kaveri ei välittömästi vastaa viestiin esimerkiksi kertomalla että vastaa paremmin myöhemmin - välit poikki.

Jos kaveri menee risteilylle muiden kaveriensa kanssa - välit poikki.

Kaveri ei tykännyt uudesta profiilikuvasta Facebookissa - välit poikki.

Kaveri ei onnitellut syntymäpäivänä Facebookissa mutta lähetti viestin tai soitti kuitenkin - välit poikki.

Kaveri onnitteli pelkästään Facebookissa mutta unohti soittaa - välit poikki.

Lasketaan kuinka monta kertaa kukakin on tehnyt aloitteen tapaamiseen, kuinka monta kertaa kellekin ei ole sopinut ja kuka on tarjonnut milloin mitäkin. Maristaan jos jollakulla ei ole tarpeeksi rahaa tai jos sitä on enemmän kuin itsellä. Loputonta täysin vähäpätöisistä asioista draamailua.

Itse olen viisikymppinen nainen enkä muista, että omassa nuoruudessa tällaista olisi ollut. Ylipäätään some on selvästi luonut hirveästi odotuksia ystäville ja sitä kautta yhtä paljon aiheita vetää herneitä sieraimeen kun kaikki eivät teekään kuten itse haluaisi. 20-30 vuotta sitten ei loukkaannuttu pikkuasioista. Jos kaveri unohti syntymäpäivän - so what, sattuuhan sitä. Jos kaveri kertoi raskaudesta, siitä edes yritettiin iloita vaikka itsellä ei olisikaan tärpännyt ja vaikka hän olisi kertonut siitä myöhemmin kuin itse kertoi omastaan. Jos kaverin teoissa ja käytöksessä jokin oikeasti ärsytti ja vaivasi, siitä puhuttiin hänen kanssaan. Voi olla että riideltiin ja loukkaannuttiin puolin ja toisin, mutta asiat selvitettiin kunhan pöly pari päivää laskeutui. Ja ystävyys jatkui taas, jopa entistä parempana. Jos elämäntilanteiden takia yhteydenpidossa oli/on pitkiäkin taukoja, voidaan kuitenkin taas tavata ihan hyvillä mielin, ilman että kumpikaan miettii ja syyttelee, kumman syystä yhteydenpito katkesi. Onneksi minulla on jäljellä niitä vanhoja ystäviä monen vuosikymmenen takaa. Tulisin varmaan hulluksi jos pitäisi alkaa muodostamaan uusia ystävyyssuhteita nyt koko ajan pelko perseessä, että mitä milloinkin teen jotain hyvin pientä väärin niin että uusi kaveri loukkaantuu ja pistää välit poikki...

Älä liioittele. Jos ei kerro tulevasta lapsesta niin se halua jakaa omia suuria ilonaiheita parhaalle ystävälleen, jossa kuitenkin roikkuu kokoajan ja elää hänen sosiaaisen elämän varassa.ei tu ap kaan ihan normitilanne oo.

Kaikki mainitsemani esimerkit ovat peräisin tältä palstalta lukemistani keskusteluista. Mitä sitten raskaudesta kertomiseen tulee, niin juuri tuollaista asennetta en ymmärrä: jos kaveri ei kerro raskaudestaan sillä tavalla ja sellaiseen aikaan kuin toinen haluaisi, niin heti oletetaan hänestä jotain pahaa. Ajatellaan että kaveri on tahallaan salaillut asiaa, oletetaan ettei hän pidä ystävyyttä arvossa jne, vaikka kyse on vain siitä, että hänellä on erilainen tapa toimia tässä asiassa. Miksi siitä pitää loukkaantua, että ystävällä on erilainen tapa jakaa asioita ja ennen kaikkea, miksi ystävän luonteesta pitää vetää hirveän negatiivisia johtopäätöksiä sen sijaan, että ottaisi asian hänen kanssaan esiin suoraan ja kysyisi, miksi ei kertonut raskaudesta aiemmin? Ja miksi ei voi vain hyväksyä sitä, että ihmiset ovat erilaisia eikä se silti tarkoita sitä, että toinen olisi yhtään sen "huonompi" tai "parempi" kuin muutkaan.

Aloittajan tapauksesta sen verran, että eipä tämä ap:n ystäväkään mitä ilmeisimmin ollut aloittajalle kertonut yrittäneensä saada neljättä lasta, kun ap vasta myöhemmin siitä kuuli. Eli tuskin on aihetta suuttua siitä, että ap on "salaillut" raskautta kun kerran on itsekin jättänyt kertomatta omasta lapsitoiveestaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi et ollut kertonut hänelle raskaudestasi? Oliko salailuun joku syy? Ja sitten sivulauseessa kerrot rakenneultrasta... jos ajatteli olevansa sinulle hyvä ystävä niin varmaan piti tuota menettelytapaa outona jopa loukkaavana.

Niin minustakin vähän outoa kertoa raskaudesta sivulauseessa, jos sitä on siihen asti pimitetty. Sitten kerrotaan tuolla tavalla epämääräisesti.

Olisin ystävälle kertonut toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa kun lukee, alkaa tuntumaan siltä, että nykyään ihmiset, varsinkin naiset, ovat varsinaisia mielensäpahoittajia. Mielessä määritellään ne "oikeat" tavat toimia ja sitten loukkaannutaan ja pistetään ystävyyssuhteita katkolle, kun toisilla onkin toisenlaisia tapoja toimia.

Jos kaveri tulee raskaaksi kun itse ei tule - välit poikki.

Jos kaveri kertoo raskaudestaan liian myöhään - välit poikki.

Jos kaveri ei välittömästi vastaa viestiin esimerkiksi kertomalla että vastaa paremmin myöhemmin - välit poikki.

Jos kaveri menee risteilylle muiden kaveriensa kanssa - välit poikki.

Kaveri ei tykännyt uudesta profiilikuvasta Facebookissa - välit poikki.

Kaveri ei onnitellut syntymäpäivänä Facebookissa mutta lähetti viestin tai soitti kuitenkin - välit poikki.

Kaveri onnitteli pelkästään Facebookissa mutta unohti soittaa - välit poikki.

Lasketaan kuinka monta kertaa kukakin on tehnyt aloitteen tapaamiseen, kuinka monta kertaa kellekin ei ole sopinut ja kuka on tarjonnut milloin mitäkin. Maristaan jos jollakulla ei ole tarpeeksi rahaa tai jos sitä on enemmän kuin itsellä. Loputonta täysin vähäpätöisistä asioista draamailua.

Itse olen viisikymppinen nainen enkä muista, että omassa nuoruudessa tällaista olisi ollut. Ylipäätään some on selvästi luonut hirveästi odotuksia ystäville ja sitä kautta yhtä paljon aiheita vetää herneitä sieraimeen kun kaikki eivät teekään kuten itse haluaisi. 20-30 vuotta sitten ei loukkaannuttu pikkuasioista. Jos kaveri unohti syntymäpäivän - so what, sattuuhan sitä. Jos kaveri kertoi raskaudesta, siitä edes yritettiin iloita vaikka itsellä ei olisikaan tärpännyt ja vaikka hän olisi kertonut siitä myöhemmin kuin itse kertoi omastaan. Jos kaverin teoissa ja käytöksessä jokin oikeasti ärsytti ja vaivasi, siitä puhuttiin hänen kanssaan. Voi olla että riideltiin ja loukkaannuttiin puolin ja toisin, mutta asiat selvitettiin kunhan pöly pari päivää laskeutui. Ja ystävyys jatkui taas, jopa entistä parempana. Jos elämäntilanteiden takia yhteydenpidossa oli/on pitkiäkin taukoja, voidaan kuitenkin taas tavata ihan hyvillä mielin, ilman että kumpikaan miettii ja syyttelee, kumman syystä yhteydenpito katkesi. Onneksi minulla on jäljellä niitä vanhoja ystäviä monen vuosikymmenen takaa. Tulisin varmaan hulluksi jos pitäisi alkaa muodostamaan uusia ystävyyssuhteita nyt koko ajan pelko perseessä, että mitä milloinkin teen jotain hyvin pientä väärin niin että uusi kaveri loukkaantuu ja pistää välit poikki...

Älä liioittele. Jos ei kerro tulevasta lapsesta niin se halua jakaa omia suuria ilonaiheita parhaalle ystävälleen, jossa kuitenkin roikkuu kokoajan ja elää hänen sosiaaisen elämän varassa.ei tu ap kaan ihan normitilanne oo.

Kaikki mainitsemani esimerkit ovat peräisin tältä palstalta lukemistani keskusteluista. Mitä sitten raskaudesta kertomiseen tulee, niin juuri tuollaista asennetta en ymmärrä: jos kaveri ei kerro raskaudestaan sillä tavalla ja sellaiseen aikaan kuin toinen haluaisi, niin heti oletetaan hänestä jotain pahaa. Ajatellaan että kaveri on tahallaan salaillut asiaa, oletetaan ettei hän pidä ystävyyttä arvossa jne, vaikka kyse on vain siitä, että hänellä on erilainen tapa toimia tässä asiassa. Miksi siitä pitää loukkaantua, että ystävällä on erilainen tapa jakaa asioita ja ennen kaikkea, miksi ystävän luonteesta pitää vetää hirveän negatiivisia johtopäätöksiä sen sijaan, että ottaisi asian hänen kanssaan esiin suoraan ja kysyisi, miksi ei kertonut raskaudesta aiemmin? Ja miksi ei voi vain hyväksyä sitä, että ihmiset ovat erilaisia eikä se silti tarkoita sitä, että toinen olisi yhtään sen "huonompi" tai "parempi" kuin muutkaan.

Aloittajan tapauksesta sen verran, että eipä tämä ap:n ystäväkään mitä ilmeisimmin ollut aloittajalle kertonut yrittäneensä saada neljättä lasta, kun ap vasta myöhemmin siitä kuuli. Eli tuskin on aihetta suuttua siitä, että ap on "salaillut" raskautta kun kerran on itsekin jättänyt kertomatta omasta lapsitoiveestaan.

Toive ja yritys ovat eri asia raskaus.